torstai 13. marraskuuta 2014

Bussimatka helvetistä // Bus ride from hell

Jatketaan liikenneaiheisia postauksia.

En ollut ihan varautunut siihen mitä tuleman pitää kun lupauduin lähtemään Miikan kanssa tänne Nepalin vuoristoihin. Vaikka joku ehkä saattaa kuvitella että olen seikkailuhenkinen ihminen ja saatan ehkä tiettyyn pisteeseen asti ollakin, tiettyjä juttuja kestän todella huonosti. Lentopeloista kirjoittelinkin jo aiemmin ennen matkaa, mutta siihen samaan kontrollifriikkeyteen liittyy tietysti kaikkea muutakin.

Bussimatka Kathmandusta tänne Annapurnan juurelle Pokharaan on vähintäänkin sanottuna elämys. Siellä mennään korkeilla vuoristoteillä, eikä ne tiet ole kovinkaan hyväkuntoisia. Koko matka on pitkälti yhtä suurta pomppua ja lentopelosta huolimatta alkoi tuntumaan siltä että korkeammasta matkahinnastaan ja lentopelostani huolimatta, lento takaisin ei olisi yhtään huonompi juttu. Erityisesti yhdessä kohtaa tietä, aika alussa oli todella jännät paikat kun bussi oli tiukassa mutkassa, jonka vastakkainen kaista oli vetänyt niin tungokseen, ettei meille jäänyt paljoakaan ohitustilaa. Vieressä oli suoraa pudostusta ilman reunakaiteta jotakuinkin 300 metriä vähintään ja bussin ja pudotuksen välissä noin 50 cm.











Muuten bussi oli kohtuullisen mukava istuimiltaan ja noin, ja matkalla pysähdeltiin ihan tarpeeksi. Perheen pienin travelleri osasi ottaa lunkisti, toisin kuin äitinsä, ja veti päikkäritkin siinä matkalla sekä hurmaili muita kanssamatkustajia.











Bussimatkan jälkeen päivitin statukseni facebookiin seuraavasti:


"Ote multipelkoisen kontrollifriikin päiväkirjasta, osa 13, bussimatkalla Nepalin vuoristoteillä:

Ilahduin kun turistibussi lähti luvatusti Kathmandusta 07.00 aamusta, kuten oltiin luvattu. Pakokaasujen jäädessa taakse, vuoristot siintivät raikkaalla ilmallaan ja maisemillaan edessä. Ei-ihan-niin-uuden bussin jarrujen kirskunta oli kamalaa, eikä se taatusti johtunut liian uusista jarrupaloista. No, nämähän tekevät tätä joka päivä, eikö? Vuoristotielle päästessä tajusin että vasemmanpuoleisen liikenteen takia roikutaan jatkuvasti kapean ja hyvin huonokuntoisen vuoristotien reunalla, jossa hädin tuskin on mitään stoppereita reunalla. Tässä jää Suomen huonoimmatkin kinttupolut toiseksi. Tiukimmassa mutkassa paikallinen liikenne tietysti oli ängennyt tien niin täydeksi että suomitytön vatsassa muljahti isosti kun oman paikan ikkunasta katseli jotain 50cm päässä olevaa suoraa pudotusta arvioilta noin 300 metriä alas samalla kun bussi yrittää vengota itsensä mutkasta eteenpäin. Ei reunakaiteita.

Luvattu 6-7 h matka jatkui yli maksetun rahan, jotakuinkin 9 tuntia, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Yhtäkkiä tunsin palavaa rakkautta VR:ää ja toimivaa raideliikennettä kohtaan. 2 tuntia myöhässä oleva Helsinki-Tampere -väli pesee tämän bussiajelun mennen tullen pysähdyksineen. Onneksi luin vasta loppumatkasta Lonely Planetin kuvauksen reitistä; "a bus ride from hell".


Kääntöpuolena: nyt ollaan Pokharassa, täällä Annapurnan vuorenjuurella näissä maisemissa."









Tämä Pokhara on aivan mahtava paikka sen sijan. Ehkä se oli sen arvoista. Ehkä.


- Gia ♥







// So we got further from Kathmandu with something Lonely Planet refers to as a bus ride from hell. Luckily I read this only after the bus ride itself, not when Miika asked me back home if we would go trekking to Nepal. We might not have done it in that case. :P The bus took us from Kathmandu to Pokhara, along high roads up in the mountains.

The roads are in a quite bad condition, without proper pavement and very bumpy pretty much all the way. The roads go high up in the mountains, and there's rarely any decent rails along the outer edge of the road. In the worst places, we had only about 50 cm from the bus to a drop down approximately 300 meters high, nothing in between the bus and the drop. The traffic was of course totally jammed in that very spot.

We got to Pokhara alive, and even though my aerophobia, I consider flying back to Kathmandu to be able to avoid the bus ride. Usually I try to find any other way instead of flying. That's how bad it was.

But this Pokhara. It's just on the root of Annapurna. And it's totally beautiful here. It was maybe worth the trip. Just maybe.


- Gia ♥

4 kommenttia:

  1. Huih kuulostaa kyllä ihan kamalalta! Mutta voi Nepali ja Annapurna... On kyllä sellainen kohde, mistä itsekin haaveilen:) On siis todella huippua olla matkassanne mukana!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa kun olet löytänyt tiesi tänne, tervetuloa meidän mukaan vuodeksi - ja katsotaan mitä senkin jälkeen. ;)

      Bussimatka oli kyllä jännä, mutta nämä maisemat, ne on ihan järkyttävän kauniit. Lippua siis ostoon ja tänne vaan! ♥

      Poista
  2. Voi kauhee. :/ Hirvittää ajatuskin tuommoisesta pudotuksesta. Tulee mieleen Marokon matka ja retki Agadirista Marrakechiin niitä vuoristoteitä pitkin. Menomatka meni jotenkin, mutta paluumatka pimeällä oli ihan toista. Suurin osa bussin käytävän puolen matkustajista istuivat matkan kenossa eteenpäin tuijottaen, kun ohiteltiin pimeässä vuoristotiellä. Huh! Totesin kyllä, että jos nyt kuollaan, niin olipahan kuitenkin antoisa reissu. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala! Kuulostaa siltä etten todellakaan lähde Marokkoon bussimatkailemaan. :D Itseasiassa, voisin välttää sitä ihan ylipäänsä jos mahdollista. Tosin tuo lentäminenkään ei ole niin lähellä sydäntä...

      Jostain syystä kommenttisi oli jäänyt huomaamatta sen tullessa, pahoittelut myöhäisestä replystä!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!