lauantai 8. marraskuuta 2014

Ensikosketus Katmanduun // First impressions of Kathmandu

Takana kolme päivää Katmandussa, Nepalin pääkaupungissa.





Jonna kyseli instagramin puolella miltä nyt tuntuu kun on matkalla elämän tähän mennessä huikeimmalla reissulla. Juuri nyt se tuntuu aika helpolta.


Kuulostaa varmaan aika oudolta vastaukselta, mutta takana on kuukausien ja kuukausien tuskailu ja järjestely ja nyt ei oikeastaan "voi enää mitään" muuta kuin istua kyydissä ja nauttia. Olo on aika epätodellinen. Vaikka me päätetään minne mennään ja mitä tehdään, asioilla ja tekemisellä ei ole mitään tiukkoja aikatauluja. Oltiin varattu tänne Katmanduun kahdeksi yöksi hotelli, mutta päätettiinkin olla neljä, koska täälläkin on nähtävää ja lienee hyvä nukkua pois univelat ja pahin stressi ennen kahdeksan tunnin bussisiirtymää Pokharaan ja kohti Annapurnan lumisia huippuja. On sellainen stressitön olo. Ei tätä oikein tajua. Mutta fiilis on tajuton. Hymyä ei meinaa saada hyytymään edes näissä kuumottavissa taksikyydeissä rämissä pikkusuzukeissa!







Mutta Katmandu.

Kaupunki on aika järjetön. Monella tapaa. Kaupungin koko on tieysti ihan käsittämätön, liikenne on to-del-la kuumottavaa ja sekasorto on jonkinmoinen. Bellan sanoin "tää liikenne on ihan sikin sokin!". Koko kaupunki on. Silti se on jotenkin kutsuva, lämmin ja ystävällinen. Tämä ei todellakaan ole mikään pakettimatkakohde, eikä täällä ole näkynyt ainuttakaan turistilasta meidän pellavapään lisäksi. Veikkaisin myös että kuumin paikallisnähtävyys on juuri tuo meidän tytär, jota vähän jokainen vastaantuleva haluaa silittää, ottaa syliin ja vähintäänkin nyt ottaa selfien itsestään kikkarapäisen pienen länkkäritytön kanssa.











Nepal on täynnä värejä. Vaatteissa. Taloissa. Ruoassa. Esineissä. Kauniita, kirkkaita värejä, kaikkialla. Skandinaavisen valkoiset seinät ja sisustukset näyttäisivät todennäköisesti täällä nopeasti aika likaiselta. Tiet ja kadut on mitä on, täällä kaikki menee iloisesti sekaisin liikenteessä. Ruuhkat saattavat olla ihan jäätävät. Töötti soi kuin fanitorvet Espalla konsanaan Suomen voittaessa lätkäkultaa 1995.








Ruoka on täällä (yllättäen) ihan yhtä hyvää kuin Suomenkin nepskuissa, joskin lievästi tulisempaa. Kun kysyy onko tulista, tarjoilijat naureskelevat että no-no, mutta lieskat lyö suusta heti ensimmäisestä suupalasta lähtien. Lapsen annokset maustetaan maltillisemmin. Katmandussa saa myös kaikkea länsimaalaista jos niin haluaa. Vaikka miksipä lähteä matkalle kokemaan sitä samaa mitä kotonakin voi?









Ihmiset ovat geneerisesti todella ystävällisiä ja hymyileviä. Sellaista suoraa kusetusmeininkiä ei tunnu olevan, vaikka todennäköisesti maksetaan ihan reippaat turrehinnat kaikesta.

Ensimmäinen päivä meillä meni kokonaan lepäämiseen pitkän matkanteon jälkeen (kts. edellisen postauksen väsyneet vanhemmat), toisena päivänä otettiin vähän tuntumaa kaupunkiin ja tavattiin täällä hengaileva Gian vanha pelikaveri Elina siskonsa Alisan kanssa. Tänään kolmantena päivänä kunnostauduttiin käymällä apinatemppelissä eli Monkey Tempelin alueella. Paikka sijaitsee korkealla kukkulalla ja sinne joutuu kävelemään erittäin jyrkät portaat sekä ylös että alas. Muista siis kyykätä puntilla ennen kuin lähdet tänne! Näkymät ovat aivan huikeat yli koko Katmandun ja paikalla juoksee sadoittain apinoita vapaina. Perheen pienin ei ehkä ole koskaan ollut yhtä innoissaan kun nähdessään apinalaumat ja pienet vauva-apinat juoksemassa ympäriinsä vapaina, hyppimässä ilosta, syömässä popcornia ja heittämässä itse niille banaaneja syötäväksi.









Ihmisivilinä on jonkinmoinen, mutta aika hyvin pääsee temppelialueella liikkumaan. Apinoita kannattaa vähän varoa, sillä ne tulevat ryöstämään lähes kaiken irtonaisen päältä. Myös kamera voi saada hittiä. Ja etenkin ruoka. Jonkin aikaa ehti tytär harmitella kädestä ryöstettyä sipsipussia, mutta apinan tyytyväisyys sipsejä vedellessä sai harmin hiukan laantumaan.











Kaikkialla Katmandussa on kaduilla paljon koiria, vähän vähemmän kissoja, ja kadunvarsilla ihan sulassa sovussa koko muun ympäristönsä kanssa vuohia ja lehmiä. Ilmasto on mukava, jotain +20 päivällä, aurinkoista, illasta sellaista collegepaita-viileää.










Eläminen ja asuminen on täällä edullista. Kolmen hengen reippaan lounaan/illallisen syö noin kympillä, hotellista voi maksaa enemmänkin, meillä ihan kohtuullinen n. 15€ huone/yö varsin mukavassa ja rauhallisessa hotellissa, jossa on lämmin suihku, kaksi makuutilaa ja jopa oma parveke. Parhaat näkymät ovat kerroksen isolta terassiparvekkeelta, jossa aamujooga luonnistuu oikein mukavasti auringonpaisteessa, tai rakennuksen kattoterassilta, missä 70-vuotias irlantilainen Aidan mielellään illalla bissen äärellä kertoilee matkakokemuksistaan, joita onkin kertynyt tuohon ikään mennessä enemmän kuin pari.


Mikäs täällä on ollessa. Ei ole kiire minnekään. Näkymät on ihan tajuttomat. Parin päivän päästä kuitenkin lähtö kohti Annapurnaa.












Ja täältä pääset vielä katsomaan tähän mennessä Katmandusta hommattua kuvakavalkaadia meidän younited -tililtä!

8 kommenttia:

  1. Tähän ei voi sanoa kuin WOW :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuohon sanoa tosi paljon kaikkea muutakin, mutta tuosta on hyvä lähteä! :D

      Poista
  2. vau, en voi kun ihailla teidän rohkeutta ja reippautta lähtee tuollaiseen reissuun. ihan mahtavaa! :) moni aattelee ettei lapsen kanssa enää voi käydä kuin kanariansaarilla, mutta te otatte kyllä kaiken irti. täällä yksi kaukokaipaaja haaveilee välivuodesta lukion jälkeen maailmalla, mutta saa nähdä mihin jalat kuljettaa :) kiitos hurjasta inspiraatiosta ja ihan älyttömästi tsemppiä teidän koko sakille! jään seuraamaan ja oon hengessä mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos! Kyllähän tällainen vaati aika paljon ajatustyötä taustalle, luopumista tutusta jne. mutta loppupeleissä se on kuitenkin se meidän unelma, joka haluttiin toteuttaa.

      Lapsen kanssa voi tehdä aika pitkälti kaikkea sitä mitä kahden keskenkin (tuolla on aiempi postaus ennen matkaa tehty lapsen kanssa matkustamisesta), mutta tietysti se vaatii vähän eri tavoin valmistautumista. Mahdollista ja antoisaakin silti. Ei siis pidä uskoa kun joku sanoo että lapsen saamisen jälkeen ei pysty enää tekemään mitään. :)

      Lämpimästi tsemppiä omiin välivuosisuunnitelmiin (kannattaa ehdottomasti), ja ihan mahtavaa että saat meistä inspistä! Tervetuloa mukaan matkaamaan siksi aikaa tänne! ♥

      Poista
  3. Waussi wau :))! Upeita kuvia ja mielenkiintoista luettavaa! :)) Edelleen fanitan näitä videoita. Tosi kiva päästä vähän niiku matkalle mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pidetään siis mielessä että videoita lisää! Hirveä kynnys tehdä niitä, kun ei ole tottunut omaan ääneen ja naamaan liikkuvana. :)

      Ihanaa kun jaksat matkata meidän mukana S! ♥

      Poista
  4. Joo videoista pointsit multakin. Ihan tajuton matkakuume olis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voidaan tässä jossain postauksessa vähän himmata sitä tämän päivän kokemusten perusteella, sekä kuvilla että videoilla. ;)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!