Mietin paljon sitä mitä kaikkea äskettäisestä, loistavasta viikonloppubreikistä Tallinnaan tyttöjen kanssa voisi teille kirjoittaa, mutta päätin tapojeni mukaan kirjoittaa ihan niinkun asiat ovat. Tämä postaus saattaa saada aikaan kovan halun tehdä pikainen, ihana matka yhdessä ystävien kanssa meidän eteläiseen naapurimaahan, ja se kertoo myös siitä millaista Tallinnamatkailu on ja voi olla.
Aloitetaanpa silti 30 vuoden takaa.
Tuolloin eräs tummatukkainen 6-vuotias tyttö muuttaa perheensä kanssa uuteen taloyhtiöön. Tyttö päättää lähteä katsomaan löytyiskö pihalta leikkikavereita. Hieman ujostellen hän saa muodostettua kontaktin kahteen pihalla leikkivään tyttöön, Hannaan ja Kirsiin. Myöhemmin hän tutustuu myös alapihalla asuvaan Piian, joka yhä useammin vuosien varrella liittyy mukaan heidän iloiseen joukkoonsa.
Tytöistä kasvoi teini-ikäisiä, sitten nuoria aikuisia, ja lopuksi ihan aikuisia, ilman nuori-etuliitettä. Eikai tässä nyt voi enää tosiasioita pakoilla sen suhteen. Huomionarvoista on muuten myös hiustyylin säilyminen 30 vuoden takaa.
Siitä hetkestä taloyhtiön pihalla alkoi elämän mittainen ystävyys, jonka 30-vuotista yhteistä taivalta me neljä päätimme juhlistaa kahden päivän tyttöjen reissulla Tallinnaan.
Me synnytään, me kuollaan ja välissä hiukan tanssitaan
Helsingin Eteläsatamassa seisoo eräs joulukuinen perjantai-ilta nuo neljä tyttöä, joista on kasvanut kaikista reilu kolmekymppisiä naisia, vaimoja, äitejä, exiä, nyksiä, opiskelijoita, opettajia, uranaisia, reissunaisia, iloisia, puheliaita, asuntolainanmaksajia ja kaikkea siltä väliltä. Ystävyys on säilynyt.
Tallink Siljan bilepaatilla, Baltic Queenilla, meitä odottaa mukavat A-luokan hytit, jossa valmistautumisen lomassa poksautellaan skumppapullo jos toinenkin - tänne on tultu pitämään hauskaa, eikä yksikään legendaarinen ilta ole vielä toistaiseksi alkanut salaatilla. Kauhistuttaa lievästi, sillä paatilla näyttää olevan ihan sitä perusmeininkiä mitä odotettavissakin oli; osa muusta väestä on aloitanut illanvieton jo selvästi päivällä. Kannattaa muistaa että parhainta vaikutelmaa ei tee suinkaan se, jonka sanoja on vaikeaa ymmärtää puhuessa, vaan se jolla on kohtelias ja hauska käytös. :)
Pieni yllätys on ettei tämän tason hyteistä löydy hiustenkuivaajaa, vaikka hytti muuten erittäin mukava onkin. A-luokan hytti on kuitenkin muuten aivan loistava. Käytävät ovat kohtuullisen hiljaisia ja onhan se mukavampi hieman katsella tuosta legendaarisesta pyöreästä ikkunastakin ulos laineita.
Ikä ei tule yksin, se tulee korkeampien kriteerien kanssa - jos sitä joskus opiskeluaikoina oli innoissaan pelkästä autokannen alapuolelta löytyvästä punkasta, nykyään sitä haluaa reissuiltaan aika paljon muuta, olkootkin että kyse on yhden yön risteilystä.
Harmillisesti päädymme syömään ylihinnoitellut linjastolihapullat kahvilasta, sillä pikkujouluaikaan kaikki laivan ravintolat huutavat täyteenbuukattua. Olimme odottaneet jotain erinomaista fine dining -illallista, mutta ei voi minkään. Jos aiot yli laivalla ja haluat syödä vähän paremmin, kannattaa siis varata pöytä etukäteen. Note-to-self seuraavaa kertaa varten.
Vimpan päälle laitettuina suuntaamme kohti diskoa, jossa meno on vähän hiljaista, mutta hetken kuluttua se paranee huomattavasti kun bilepaatin illan bändi, aivan loistava
Disco Inferno nousee lavalle ja pistää parastaan. Ihan niin parastaan että siinä villiintyy yksi jos toinenkin yleisön edustaja. Skumppa on tehnyt tehtävänsä, ja olemme edenneet shotti -vaiheeseen (
tähän ei pitäisi muuten koskaan tällaisten amatöörien päästä). Meillä on hurjan hauskaa, eikä vähiten bändin miesten asujen vuoksi, joista yhden spandexeista loistaa kevyen liioiteltu fyllinki housunlahkeessa, ja toisen takamuksessa loistaa pinkit tangat slacksien alta.
Kyllähän nyt paljas miehen pakara aina vaikutuksen tekee,
ellei muuten niin esineellistämismielessä.
Meillä on äärettömän hauskaa. Vaikkei yhteydenpito ole suinkaan jokapäiväistä, tai edes jokakuukausittaista kaikkien arkikiireiden takia, lapsuuden ystävien kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on jäänyt. Kaikki on niin helppoa ja vaivatonta.
Tanssivaihe ollaan saatu käyntiin, ja niinpä bändin lopettamisen jälkeen päädymme yläkerran bilemestaan, jossa meno alkaa jo olemaan aika kova. Tanssittajia löytyisi koko porukalle. Bileet on täydessä käynnissä ja juhlat jatkuisivat aina 5.30 asti aamulla, meistä ensimmäiset lähtevät neljän aikaan nauttimaan hytin tarjoamasta rauhasta, ja muut seuraavat perästä.
Aivan. Loistava. Ilta. Juuri tätä tänne tultiinkin hakemaan, saatiin sitä mitä tilauksessa olikin - hekumallista bilettämistä. Eikä kenenkään tarvinnut näyttää miten taikasauvaansa käyttää.
Mitä muuten tapahtui sille ajatukselle
että otetaan tässä pari skumppaa
ja mennään aikaisin nukkumaan,
jota kaikki vielä satamassa hoki?
Hemmottelua, laiskottelua ja uusia löytöjä Tallinnassa
Tallinnassa löytyy hotelleja mistä valita. Meille yösijaksi valikoitui aivan Viru-keskuksen vieressä sijaitseva
Tallink City Hotel, jonka standardihuoneiden pehmoiset sängyt käärivät edellisillasta väsyneet ystävykset pehmeään syleilyynsä, hetkeksi haukkaamaan lepoa ilosta ravitulle sielulle ja fyysisesti väsyneelle keholle.
Hotelli on todella siisti ja mukava. Huoneet eivät ole suurensuuria, mutta valoisia, mukavasti sisustettuja ja kylpyhuonekin on ihan hyvän kokoinen. Sieltä löytyy myös se paljon kaivattu hiustenkuivaajakin. Sänky erityisesti on ihanan pehmeä, samoin tyynyt. Tekee mieli vaan jäädä lojumaan sinne. Stadnardihuoneiden hinta joulukuussa 2015 on alkaen 89 € / yö.
Aamiaisia odotan hotelleissa aina eniten, sillä olen varsinainen aamiaisfriikki. Se on ihan kelpoa tavaraa, tasavarma hotellibuffet. Keliaakikolle tarjoillaan pyynnöstä gluteeniton leipä. Harmittaa hieman että sunnuntaiaamuna emme ehdi paluupaatin takia jäädä kokeilemaan hotellissa tarjottavaa sunnuntaibrunssia.
Jos kuitenkin pitää luetella kolme parasta
asiaa tästä hotellista ne ovat
sijainti, sijainti ja sijainti.
Kaikki on lähellä.
Muut tytöt jäävät kokeilemaan hotellin alakerrassa sijaitsevan Hera spa'n tarjontaa, itse suuntaan vain kivenheiton päässä sijaitsevaan Kalev Spa'han kokeilemaan parin tunnin vartalohoitoa - vähän kokonaisvaltaisempaa mitä hotellin hoitolan tarjonnasta löytyy. Muut kehuvat myöhemmin Herankin tarjonnan ihan kelvoksi. Näin pitkiä vartalohoitoja sieltä ei vaan saa.
Olen hieman skeptisesti buukannut Kalev Spa'n, sillä tapani mukaan olen googletellut etukäteen mielipiteitä hoidoista. Teettekö te koskaan niin?
Kemikaalicocktailin Noora
on kirjoittanut todella karun arvion Kalevin hoidoista, mutta Live now, dream later -blogin Saana
taas kehuu. Pari twiittiä Saanan kanssa vahvistaa päätökseni varata hoito. Ja hyvä niin.
Olen kaksi tuntia taivaassa,
suorastaan nirvanassa.
Ensin puoli tuntia infrapunakapselissa reilun 30 asteen lämmössä mukavasti tärisevässä hierontatuolissa. Sen jälkeen ensin kuorintavoide ja pääsen vartiksi kääreeseen peittojen alle. Suihkuttelun jälkeen naamio ja uusi kääre ja taas peittojen alle. Olo on kuin vauvalla kapalossa. Nukahdan.
Kaikkea seuraa vielä 45 minuutin hieronta
Nataljan osaavissa käsissä. Vaikka yleisen käsityksen mukaan hoidot ovat Tallinnassa kallistuneet, täytyy sanoa että ne ovat edelleen Helsingin day spa -hintoihin verrattuna erittäin edullisia. Kahden tunnin hoidon hinta Kalev Spa'ssa on 80 €. Seuraavana päivänä käyn vielä intialaisessa päähieronnassa (45 min) sekä selkähieronnassa (30 min), jonka kustannus on yhteensä 62 €. Hoitaja ei tunnu ihan yhtä pätevältä kuin Natalja, muttei kokemus huonoimpiakaan koskaan ole.
Kaikki neljä naista ovat edellisillan juhlinnasta ja tämän päivän hoidoista ja pehmeän sängyn päiväunista niin rentoutuneita, ettei meitä meinaa saada liikkelle lainkaan vaikka pitäisi lähteä iltahulinoihin - tai ainakin syömään.
Vihdoin saamme kuitenkin itsemme lähtökuntoon.
Cool, coolimpi, Tallinna
Joidenkin mielessä reissu Tallinnaan saattaa näyttäytyä edelleen viinanhuuruisena kaljanhakuristeilynä. Se on todella harmi, sillä Tallinnalla on matkaajalle todella paljon muutakin tarjottavaa. Tallinnaan kannatta ehdottomasti lähteä vähintään kahden yön matkalle jotta saa siitä edes osan irti.
Jos Suomi on ollut henkisesti Viron isoveli ja suomalaiset joskus katsoneet Viroa nenävartta pitkin, nyt ainakin Tallinna tekee todellista nousua Helsinkiä coolimmaksi kaupungiksi. IT-puolella Viro on jo tainnut ajaa Suomen ohi. Presidentti Ilves on
Twitterissä hurjan suosittu ja maa tarjoaa muun muassa e-kansalaisuuttakin verkossa, asiointi on tehty helpoksi ja projektit toteutettu sujuvasti. Parista valtakunnallisesta IT-hankkeesta puhumattakaan, jotka Viro on jo toteuttanut kun Suomi on vasta saanut sormen suuhun.
Tallinna on oppinut ja kehittänyt kaupunkikulttuuria huomattavasti Helsinkiä kauemmin. Kun Tallinna oli 1200-luvulla jo eläväinen Hansakaupunki, Helsinki otti ensimmäisiä askeliaan piskuisena kylänä kohti kaupunkia vasta 1550, pääasiassa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan pakotteena saada Tallinnalle kilpaileva Hansaliiton paikka alaisuuteensa.
Yksi aivan loistava esimerkki kaupunkikulttuurista ja sen rakentamisesta on hieman vanhankaupungin ulkopuolella sijaitseva Telliskiven hurmaava, rappioromanttinen Teurastamo-henkinen alue. Erona Helsingin ihanaan Teurastamoon on että se on kaikessa karuudessaan - sori vaan Helsinki - paljon tunnelmallisempi. Tänne on kerääntynyt luovien alojen ammattilaisia, käsityöläisia, ja hurja määrä ihanan näköisiä bistroja ja ravintoloita.
Piia on varannut meille pöydän
Kivi Paber Käärid -ravintolasta, jonka ruokatarjonta on 100% gluteenitonta.
Niin Helsinki, missä meidän 100% gluteenivaba ravintola oikein onkaan? Aivan.
Ruoka on aivan todella hyvää ja lähes itku pääsee kun näen jälkiruokalistan. Maistamme 4/5 jälkkäriä siltä listalta. Nauru raikaa, vaikka viini virtaakin tänä iltana hieman heikommin, sattuneesta syystä. Ehkä legendaariset illat on sittenkin voineet alkaa herkullisella vuohenjuustosalaatilla. Ravintola-arvostelun saatte vielä erikseen myöhemmin, tämä paikka sen todellakin ansaitsee.
Pimeässä, pitkin hylättyjä junaraiteita kävelemme takaisin vanhankaupungin joulutoria kohti.
Joku löytää torin hurmaavista pienistä kojuista pieniä lahjoja, milloin lapsille, milloin heidän tarhatädeille. Muutamat glögit ja joulufiilistelyä lumettomissa, mutta niin tunnelmallisissa maisemissa tekevät tehtävänsä.
Viimeistän glögin väsyttämän onkin aika mennä takaisin hotellille ja nukkumaan.
Seuraavan päivän paluumatka suoritetaan leppoisan aamupäivän jälkeen nopealla
Tallink Siljan Superstarilla.
Täytyy sanoa että vaikka paluumatka on vain kaksi tuntia, hytissä matka sujuu mukavammin kuin kamojensa kanssa käytävällä änkeämällä, tai ravintolaan tungeten. Tax freestä vielä viimeiset tuliaiset, muutama pullo shamppanjaa, joka sattuu olemaan kohtuuhyvässä tarjouksessa. Meistä rankimmassa elämänvaiheessa olevalle löytyy juuri sopiva aamukahvimuki muistuttamaan että ystävät ovat olemassa vaikka miten kurjalta tuntuisikin. Ja muistuttamaan kaikesta tästä hauskasta yhdessäolosta.
Matka on ollut täydellinen.
Ja ystävyyttä on taas huollettu.
Siitä on todella pitkä aika kun olen viimeeksi ollut risteilyllä. Heti kärkeen legendaarinen bileilta paatilla ja siihen päälle yö Tallinnassa oli erittäin toimiva kombo juuri meidän tarpeeseen. Ystävyyttä. Juhlimista. Hemmottelua. Hyvää ruokaa. Yhdessäoloa. Rentouttava ja voimaannuttava viikonloppupyrähdys.
Ystävyyttä kannattaa aina juhlia, mieluiten hyvissä puitteissa. Tämä oli hyvä juuri näin. Ja me aloitamme mielenkiinnolla seuraavan 30 vuoden yhteisen ystävyyden taipaleen tämän myötä.
Kiitos matkan toteutumisesta yhteistyössä kuuluu Tallink-Siljalle, sekä Kalev Spalle. Sekä tietysti loistavalle Tallinnalle, ja kaikille niille ihmisille, jotka tekivät risteilyosuudesta ja Tallinnasta niin hauskan. :)