sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Jos jatkuvasti kiirehtii, sielu ei ehdi mukaan

Urbaanilegendan mukaan joku valkoisen talon presidenteistä oli kutsunut intiaanien heimon vanhimpia käymään luonaan. Perille päästyään intiaanit istuivat muutaman päivän ensin odottamassa sielujansa saapuvaksi matkanteon jälkeen ennen kuin neuvottelut voitiin käynnistää.

Istun Kuala Lumpurin hotellihuoneessa kirjoittamassa tätä, takana pari päivää ihan vaan hotellilla oleilua. Ehdoteltiin toissa iltana Bellalle josko mentäisiin seuraavana päivänä joko Petronas-tornien takana sijaitsevaan megalomaanisen kokoiseen leikkipuistoon, jossa on lapsille myös iso uima-allas tai vaihtoehtoisesti ehdoteltiin Berjaya Times Square -ostoskeskuksen sisähuvipuistoa. Tyttö sanoi sänkyyn kömpiessään että haluaa vain olla hotellilla ja uima-altaalla. Esitettiin sama kysymys vielä aamulla samoilla vaihtoehdoilla.


- "Äiskä, en minä halua jatkuvasti mennä jonnekin, minä haluan vain olla täällä hotellilla uima-altaalla."












Jokaisen lyhyenkin lennon jälkeen olo saattaa olla vähän väsynyt ja nuutunut, puhumattakaan esimerkiksi 18 tai edes 8 tunnin bussimatkasta tai 20 tunnin junamatkasta. Kyllä, kaikki koettu tähän mennessä tällä reissulla.

Meillä on viimeisen 3,5 kuukauden aikana ollut aikamoinen meno päällä. Matka on ollut ihan jatkuvaa uusien kokemusten ja wow-elämysten ilotulitusta. Kun yksi kokemus ja paikka on jäänyt taakse, toinen siintää ihan kulman takana. Liikkumisvauhtia joku kutsuisi varmasti verkkaiseksi, mutta ottaen huomioon että olemme vuoden poissa normirutiineista ja liikumme 3-5 päivän vauhdilla monessa paikassa, paikoillaanoloissa ehtii juuri rinkan levittää lattialle, keksiä parhaat ruokapaikat ja tottua paikalliseen menoon kun on taas aika pistää kamat kasaan ja lähteä seuraavaan paikkaan. Pisin paikallaolo on ollut 2,5 viikkoa Koh Lipellä. Montako kertaa pakkaat yleensä oman elämäsi kuukauden aikana kahteen rinkkaan ja vaihdat maisemia? Viimeiset päivät Koh Lipellä alkoivat tosin tuntua jopa väsyneiltä, saari oli jo niin nähty - vaikka täydellinen biitsibreikki tekikin Nepalin trekkailujen jälkeen todella hyvää.

Onko se ihme jos sielu ei pysy mukana vauhdissa?








Kun lähtee vuodeksi valloittamaan maailmaa, kun haluaa nähdä mieluiten kaiken, samalla relata ja hengata, miettiä suunnitelmia fiiliksen mukaan, tulee äkkiä ähky. Travelleria alkaa helposti vaivaamaan MOOT -syndrooma (Missing Out On Things). Olisi niin monta paikkaa minne mennä, niin monta rantaa millä hengailla, niin monta ruokaa mitä syödä, niin monta kokemusta jotka elää. Valinta on ihan todella vaikea ihmiselle, jonka mieli haluaa elää tämä yksi elämä 110% :sti.


Jos maailman kiirehtii läpi, siitä ei taida jäädä käteen muuta kuin matkalle kadotettu sielu. Olen tajunnut ettei vuosi riitä vielä mihinkään jos haluaa nähdä ja kokea kaiken. Tämä on ihan pintaraapaisu vasta. Juttelin ennen matkaa sekä intiaanin että Lauran kanssa mitä tehdä kun bucket lista on tämän jälkeen tyhjä. Molemmat nauroivat ja sanoivat että tulee uusia juttuja. Nyt olen tajunnut ettei sitä listaa tällä matkalla edes saa tyhjäksi.








Matkasuunnitelma on muuttunut ehkä noin 20 kertaa tässä matkan aikana. Vietnamiin meidän ei pitänyt päätyä lainkaan, Kambodzassa käydä pikaisesti vain Siem Reapissa. Pohjois-Thaimaata ja Thaimaan pohjoissaaria piti mennä koluamaan ennen siirtymistä Laosiin ja Myanmariin, jotka viimeisenä käänteenä päätettiin jättää kokonaan pois. Indonesiaan me jatkamme matkaa huomenna, Balille, Nusa Lembongille ja Gili-saarille. Näissä on tarkoitus olla ihan hissukseen paikoillaan, ei kiire minnekään, olla vaan ja hengata. Indonesiaan meidän ei pitänyt mennä laisinkaan, mutta Irtiottoja -blogin Maijan postauksia seuranneena ja Koh Lipellä tavatun Taelin ystäväperheen suosituksesta se on meillä nyt kuitenkin suuntana huomenna. Ja tokihan me ollaan aiemmin itsekin käyty sekä Lombokilla ja Balilla ja viihdytty. Siitä eteenpäin on tarkoituksena mennä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin joskus yli kuukauden päästä - ellei sitten taas keksitä jotain tässä matkalla.









Nyt ollaan tosissaan Malesian Kuala Lumpurissa. Tänne tultiin aikeissa nähdä ja kokea kiinalainen uusi vuosi ihan täysiä viiden päivän ajan, ennen siirtymistä Indonesiaan. Matkaväsymys alkaa näkyä siinä että käytännössä ollaan nukuttu joka aamu todella pitkään, ehditty hotellin uima-altaalle ja hotellin salille treenaamaan, käyty vähän syömässä, ja yhtenä päivänä käyty katsomassa jotain nähtävyyksiä. Hotelli on onneksi Chinatownissa, joten tuota uuden vuoden henkeä ollaan päästy edes vähän fiilistelemään, mutta kaikki ohjelmat ollaan onnistuneesti nukuttu ohi - ne kun on yleensä aamupäivästä.

Jos hetkeksi vaan pysähtyisi odottamaan sieluaan saapuvaksi?











MOOT -syndroomani huutaa jossain taustalla suurta vääryttä, täällä kun olisi niin monta ravintolaa missä syödä, niin monta paikkaa missä käydä, niin monta katua missä vaellella. Se ei vielä hiljene kokonaan, mutta pitää jo paljon pienempää ääntä kun suuntaa ajatuksensa siihen kuinka paljon on jo ehditty nähdä ja kokea tähänkin mennessä.


- "Äiti, miksi meidän pitää jatkuvasti tehdä asioita ja mennä kattomaan kaikkea uutta?"








Ei meidän tarvitsekaan. Tässä on ihan hyvä näin. Odotellaan niitä sieluja saapuvaksi jostain Nepalista, Thaimaasta, Vietnamista tai Kambodzasta tänne meidän luokse, ja toivotaan että se löytää meidät viimeistään Indonesiasta. Ehtiihän sitä myöhemminkin, tässä valmiissa maailmassa. Aina ei tartte jaksaa. Se tässä irtiotossa hienous onkin.


Nyt pitää vielä vaan muistaa se.



23 kommenttia:

  1. Olipa ihanasti kirjoitettua pohdintaa. Teidän reissu on mieletöntä seurattavaa ja olen aika varma, että sielu löytää perille ja on tyytyväinen, valitsitte minkä tahansa elämysten tien. Nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! ♥ Toivotaan tosissaan että jatkossa pysyy sielu vähän paremmin mukana, ja että se löytää meidät viimeistään Indonesiasta. Parin päivän oleilun jälkeen täällä KL:ssäkin on saanut aikaan jo ihan erilaisen potkun fiilikseen. Me jatketaan hyvillä mielin kohti seuraavaa kohdetta ja relahengailua. :)

      Poista
  2. Ihana postaus <3 On se hyvä, että teillä on tuo pieni viisas ihminen siellä muistuttamassa myös välillä tuosta pysähtymisen jalosta taidosta. Muistakaa, että teidänkin reissun yksi tarkoitus oli olla suorittamatta. Tuo intiaanien ajatus sielujen mukaan ehtimisestä on erinomainen. Ei ehkä ihan istu tämän päivän bisnesmaailmaan, mutta te ettekään elä siellä nyt sitä maailmaa, te elätte ihan muuta maailmaa. Pysähtykää, fiilistelkää, nauttikaa. On tuo Bella kyllä fiksu likka <3

    Ps. Ihan huippuja kuvia tuolta uima-altaalta! Niin parhaat nuo teidän tiimiuikkarit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura! Yllättävän fiksuja ajatuksia sillä on noin neljävuotiaaksi, eikä sitä vaivaa liika tieto myöskään siitä mitä kaikkea mahdollista voisi olla nähtävänä ja koettavana. Ja fiksuna pienenä ihmisenä se myöskin tajuaa mikä on tärkeää, toisin kun me, joiden arvomaailmat on sekoitettu niin moneen kertaan. Parin päivän päästä pysähdytään taas pidemmäksi aikaa, ja muutenkin vähän ajateltiin himmailla vauhtia. Kyllä se maailma meitäkin odottaa!

      Mulla on välillä kyllä vähän sellanen tuulipukufiilis näissä meidän tiimiuikkareissa. Mut ei oo ihan yhtä paha, eihän? :)

      Poista
    2. Ei tosiaankaan ole yhtä paha ;D

      Poista
  3. Tämä blogi muuttuu kyllä koko ajan vaan mahtavammaksi seurattavaksi =) Viisaita ajatuksia ja havaintoja elämästä, joita olen itsekin joskus sivunnut ajatuksissa. Selvästi lapsen suusta se totuus kuuluu =)

    Mekin ollaan tietoisesti jouduttu "pakottamaan" itseä chillaamaan reissussa, kun voisi tehdä niin paljon kaikkea vaikka oikeasti olisi vain levon tarpeessa. Ja minua on peloteltu joskus, että "mikään ei tunnu enää miltään, jos pääsee reissaamaan liian usein". Onneksi te maailmanympärimatkaajat todistatte sitä, että uusia unelmia ja täppiä tulee bucket listalle, kun edellisiä on toteutettu.

    Tästä blogista tulee niin hyvä mieli, kiitos kun pidätte sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen suusta kuuluu paitsi totuus, ihan kaikenlaista muutakin. :D Mutta kyllä, myös fiksuja sanoja. Se on hyvä että on joku pakottamassa meitä aikuisia vähän himmailemaan vauhdissa ja pysähtymään pidemmäksi aikaa. Vaan olemaan ja tunnustelemaan oloa.

      Kyllä ne reissut tuntuu aina vaikka miten paljon matkustelisi, ja tän matkustelun kanssa on vähän niinkun muunkin tiedon - mitä enemmän tietää, sen paremmin ymmärtää ettei sittenkään tiedä niin paljoa; vaikka matkustelisi kuinka paljon, aina on uutta ja jännittävää nähtävää ja tekemistä, joten turha kiirehtiä kaiken perässä liian tiukalla aikataululla. :)

      Kiitos Ulla todella paljon kommentistasi, se lämmittää kovasti! ♥

      Poista
  4. Mä juuri mietin teitä yksi päivä, että varmaan tulee jossain vaiheessa tämä fiilis tai että tuleekohan sellainen olo että pakko-nähdä-kaikkea-ja-koko-ajan!! Ja nyt kirjoitat aiheesta :)

    Nauttikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että se tulee väistämättä eteen kaikille jotka lähtee matkaan aikeena valloittaa _koko_ maailman kerralla. :) Sitten sitä tajuaa ettei se vaan ole mahdollista ellei ole rajattomasti aikaa ja/tai budjettia käytössä.

      Hyvä kuudes aisti sulla. :)

      Kiva kun kävit täällä taas S! ♥

      Poista
  5. Ihana kirjoitus ja niin tuttuja ajatuksia! Toi vaatii itseltäni paljon, että malttaa ottaa reissussa rennosti ainaisen suorittamisen sijaan. Onneksi matkaseurueeni osaa monesti ajaa järkeä päähän, kuten näyttää sinullakin käyneen. ;-)

    Tosi hyvä blogi ja tykkään seurata teidän reissua myös Instagramissa. Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin jännää, että vaikka reissuun lähtee sellaisella lomafiiliksellä, se käy välillä ihan työstä kun lähtee suorittamaan kohteita? =) Onni on hyvä matkaseura. :)

      Kiitos Lotta, mäkin tykkään käydä kurkistelemassa sua eri kanavissa, vaikka matkan takia jää välillä vähän vähemmälle kommentoinnit. ♥

      Poista
  6. Tuo pitää kyllä sisällään mahtavan viisauden, että odottaa sen sielunsa saapuvaksi. Ja the Oinaana tunnen sen vaikeuden malttaa sen odottamisen.
    Mutta malttakaa. Ettei elämä mene ohi siellä matkalla. Koska yksi viisaus on myös se ikiaikainen, ei se perillepääsy, vaan matkalla oleminen. Nauttikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on täällä yksi Oinas mukana matkaseuranakin.. :)

      Pitää tunkea tota meidän MOOTia vieläkin enemmän taka-alalle ja tajuta että kyllä sitä vielä ehtii tässä elämässä paljon tämänkin jälkeen. Ja nyt ollaan onneksi just aloittamassa rentoilukuukautta rantakohteissa. Aurinkoa ja hyviä pyöräilykelejä sinne teille satu! ♥

      Poista
  7. Terkkuja ja haleja koko poppoolle <3 t. Marppa

    VastaaPoista
  8. Hyvä! Nyt on teidän aika pysähtyä. Tunne on tuttu kun vauhti aikanaan oli samaa luokkaa ensimmäisen kolmen kuukauden ajan reppujen "moduulipakkaus" tuli tutuksi. Toivon ,että viimeistään ausseissa pääsettä elämään kodinomaisessa paikassa hetken ja tekemään normaaleja rutiineja kuten käymään oikeassa kaupassa, tekemään ruokaa,siivoamaan ja pesemään astioita...näistä voi oikeasti saada valtavia kikseja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää on ollut huomata miten sitä ihan tiettyjä arkisia rutiineja ja asioita oikein kaipaakaan. :) Jo seuraavassa kohteessa Indonesiassa ollaan haettu sellaista yöpymistä missä on mahdollista käyttää ainakin keittiötä ja tehdä ruokaa itse. Yllättävän vähän sellaisia on tarjolla, ellei sitten ole massia vuokrata kokonainen iso villa, ja se taas menee vähän yli budjetin.. Onneksi jotain sopivaakin on jo löytynyt. :)

      Poista
  9. Olipas ihana pohdintapostaus ja aivan asiaa puhut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna! ♥ Nää on näitä mietteitä mitä matkoilla tulee. Mutta kiirehtien ei yleensä hyvä tule. Jos siis vähän hitaammalla vauhdilla vastedes. :)

      Poista
  10. Ihanaa ja niin tuttua pohdintaa :) Tarkoitus ei todellakaan ole suorittaa, vaan nauttia reissusta. Huomasin jo itse alkaneeni höllätä KL:ssa ja Singaporessa. Hyvä ruoka ja lähipaikat riitti ihan hyvin. En jaksanut tutkia kaikkia nähtävyyksiä sata lasissa. Se voi olla myös väärin, mutta niin totta että aina sielu ei pysy perässä ja lepohetki tekee silloin hyvää. Oi että ihanan rentoja poolikuvia! Ja tosiaan fiksuja sanoja sieltä lapsen suusta ;D Toivottavasti sielu tavoittaa reissulaiset pian...Aoooommm :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten mä jään aina miettimään että jos ei jaksa mennä mitään katselemaan, miksi vaihtaa paikkaa - kun ei tartte kun mukavat olosuhteet missä hengailla, turha nähdä sitä vaivaa mikä liikkumisessa tulee. Siksi se MOOT siellä taustalla kummitteleekin. :P

      Mutta nyt on tiedossa onneksi ihan vaan hengailua, uusi päivä, uusi pooli, uusi maa - terkkuja Balilta! :)

      Poista
  11. Lapset sanoo välillä just ne oikeat asiat. Mä kärsin jatkuvasti MOOTista, ihan koko ajan. Rentoutuminen lomalla on hankalaa, aina ollaan menossa pää kolmantena jalkana.

    Ihanaa reissua ja hyviä hetkiä poolilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla riippuu usein myös paikasta ja matkatavasta kuinka paha MOOTin aste on. Mutta näissä kommenteissa on kyllä ollut aivan mainiota huomata etten ole suinkaan ainoa kellä vaiva on - sehän näyttää päinvastoin olevan tosi yleistä. :D

      Jos ollaan lähdetty sellaiselle reissulle missä tarkoitus on vaan hengata rannalla ja hankkia kateusrusketus kavereita varten, MOOT on yleensä paljon pienempi, muttta näillä reissuilla... noh, sitä on nähty, liiaksikin. :)

      Happy travels sinne myös, minne käy matka seuraavaksi?

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!