perjantai 20. maaliskuuta 2015

Rakkaus koetuksella - lapsi, parisuhde ja matka maailman ympäri -10 selviytymisvinkkiä

Tiesittekö että snorklatessa voi puhua? Ei mekään. Ei ennen kuin nyt, kun ollaan vietetty 4,5 kuukautta yhdessä neljävuotiaan kanssa about 24 tuntia vuorokaudessa. On ihan totta että pitkällä matkalla oppii paljon ja matkailu avartaa, ja pienen lapsen kanssa se avartaa vielä vähän enemmän. On ihan oikeasti mahdollista huutaa snorkkelin läpi "Äiskääiskääiskääiskä, kato tuolla on kilppari!", ihan vaan noin esimerkkinä meidän äskettäiseltä snorklausretkeltä Gili Menolla. Hiljaistakin on. Aina silloin kun nukutaan.







Kun matkassa on yhden tai kahden sijan kolme, pitää asioita huomioida vähän eri tavoin. Enkä nyt tarkoita sitä miten itse matkailuun konkreettisesti valmistaudutaan (siitä voi lukea aiemman postauksen Lapsen kanssa matkustaminen), vaan ihan sitä miten koko perhe viihtyy, miten lapsi otetaan huomioon, mutta myös paljon, paljon puhuttu vanhempien jaksaminen ja parisuhteeseen panostaminen.

Sillä hetkellä kun koneen pyörät nousevat Helsinki-Vantaalta ilmaan, jää taakse myös se turvaverkko, johon on Suomessa tottunut. Siitä alkaa ihan erilainen arki. Lasta ei lähetetä isovanhempien luokse viikoksi tai kahdeksi. Jos haluaisitkin puolison kanssa treffi-illan, sitä ei ihan noin vaan järkätä, sillä luotettavia lastenhoitajia ei välttämättä ole helposti tarjolla. Et voi yhtäkkiä vaan lähteä kavereiden kanssa viettämään iltaa ja tyhjentämään päätä, koska, noh, ne kaverit on jossain tuhansien kilometrien päässä.








Maalataan nyt koko kokonaiskuva tähän vielä oikein.


Sullot koko omaisuutesi vuodeksi about kahteen rinkkaan. Ellei säästöjä tai perintöä ole merkittävästi, asutte todennäköisesti keskimäärin noin 20 neliömetrin huoneessa kaikki kolme (tai useampi jos lapsia on monta) sen koko vuoden ajan. Yksityisyys on aika nollissa. Joku tavara on aina hukassa, koska JOKU on pakannut sen sellaiseen paikkaan ettet kirveelläkään löydä sitä etsiessäsi sitä yksin. Sitten on se pieni ihminen, jolta ei jutut lopu. Eikä kysymykset. Eikä huomiontarve.


Paitsi että nyt tämä postaus alkaa kuulostaa liian negatiiviselta, joten jotain hyvääkin väliin.


Tätä kaikkea saat tietysti tehdä juuri niissä unelmamaisemissa, mistä olet haaveillut tai jonne palaat uudestaan. Sinä saat olla kaikkein rakkaimpien ihmisten kanssa tekemässä asioita, jotka jopa ylittävät villeimmät unelmasi, joita et edes tajunnut haluavasi ennen kuin ne tulivat eteesi. Aamulla raahaudut johonkin merenrantaravintolaan juodaksesi tuoreista hedelmistä tehdyn smoothien, ja jatkat siitä rannalle leikkimään hiekkaleikkejä ja uimaan turkooseissa vesissä. Tai ihailemaan Himalajan vuoristoa. Tai Halong Bayn näkymiä. Whatever your fancy.

Lapsettomille jo tässä vaiheessa tiedoksi: ei ole lapsen kanssa matkaaminen mahdotonta tai kamalaa. Se on vain erilaista. Sen oman pienen peilikuvansa kanssa haluaa ihan ihka oikeasti viettää aikaa mahdollisimman paljon, mutta rajansa kaikella.


Lähtökohtaisesti ei kannata lähteä matkalle, jos tuntuu siltä että rakkaus natisee liitoksissaan, sillä matkalla mukaan tulee aimo annos stressitekijöitä, vaikkakin myös sitä paratiisihengailua. Jos kuitenkin suhde on lähtökohtaisesti kunnossa, miten pitää se hyvinvoivana koko matkan läpi?









Ne, jotka matkaavat ilman lapsia, voivat tässä vaiheessa siirtyä suoraan Pingviinimatkojen Millan kirjoittamaan vinkkilistaan miten parisuhde pysyy kasassa kun matkantekijöitä on vain kaksi aikuista. Lapselliset ja perheelliset, jääkää te tähän.  Et esimerkiksi tarvitse kahta wifi-laitetta, koska jompi kumpi vanhemmista on kiinni lapsen kanssa.

Paljon halvempaa siis tämä lapsen kanssa matkailu kun tarvitaan vain yksi läppäri!


Seuraavat vinkit saattaa muuten toimia lapsiperheille ihan ilman sitä matkaakin.



1. Anna itsellesi omaa aikaa

Kukaan ei säilytä mielenterveyttään jos on jatkuvasti kiinni toisessa. Tai kiinni toisessa aikuisessa JA lapsessa. Ennen kuin alkaa tuntua että riitoja tulee liian usein, ottakaa omia päiviä. Toinen vanhemmista jää lapsen kanssa, toinen saa tehdä ihan mitä haluaa. Jäädä nukkumaan pitkään aamusta, maata riippukeinussa, aurinkotuolissa, käydä sukeltamassa, joogassa, juoda päänsä täyteen, aivan sama. Samalla lapsen kanssa aikaa viettävä vanhempi vahvistaa henkilökohtaista sidettä viettämällä hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa, antamalla jakamatonta huomiota. Suunnitelkaa nämä päivät aikatauluihinne. Ne ovat ensisijaisen tärkeitä.











2. Romantiikkaa ilman lastenvahtia

Kahdenkeskinen aika, se on todella tärkeää. Mitä tehdä kun lapsenvahtia ei ole? Väsyttäkää lapsi päivällä, jotta kullannuppu saadaan ajoissa illalla nukkumaan. Lisäksi vanhempien paras kaveri illalla on joko itkuhälytin tai vähän kauemmaskin kantava radiopuhelin. Itse hankittiin matkaa varten 10 km päähän kantavat Cobran radiopuhelimet, joissa on myös itkuhälytintoiminto. Jos ei nyt ihan 10 kilsan päässä koskaan olla, niin nämä mahdollistavat sen että lapsi voi turvallisesti jäädä bungalowiin nukkumaan kun me lähdetään keskenään syömään rannalle illallinen viinilaseineen. Samalla systeemillä toimii myös päiväunet päiväsaikaan, jos lapsi sellaiset nukkuu.

Kettu kuittaa, kuuleeko karhu.








3. Romantiikkaa lapsenvahdilla

Pistäkää sen verran ekstraa jemikseen, että on varaa välillä ottaa hotelli jolla on lastenvahtipalvelu. Sitten vaan kaivamaan kuvetta ja treffeille. Monista halvemmistakin hotelleista saa tämän palvelun kyllä pyydettäessä. Ainakin Aasiassa on hyvinkin tarjolla siskon kummin kaimaa lapsenvahdiksi jos vaan polla kestää jättää lapsi hoitoon.


4. Digijutut hyötykäyttöön

Lapsi ei mene pilalle jos annattekin välillä käteen iPadin tai vastaavan ja istutatte lapsen pelaamaan ja nautitte kahden auringonlaskusta. Hiljaisuudessa.









5. Yllätä kumppanisi

Kun olet ensin toteuttanut kohdan 2., järkkää hotellilta omalle terassille kynttilänvaloillallinen. Hei, puolisosi jaksaa sekä sinua, että teidän lastanne. Kyllä, hän on sen ansainnut. On niin monta tapaa sanoa minä rakastan sinua, varsinkin näissä maisemissa.

Monet hotellit ovat jopa hieman innoissaan kun saavat olla mukana toteuttamassa tällaista.

Meidän luksusbungalowin kattoterassilla täällä Sunrise Gili Airilla, resortin henkilökunta pisti todellakin parasta yllätyskynttiläillalliselle, jonka Miikan selän takana meille junailin. Kun mies tuli lapsennukutuspuuhista alhaalta ylös, kynttilänvalo kuutamolla oli vastaanottamassa herraa vaimon ja drinksun kera, josta jatkettiin kolmen ruokalajin illalliselle.











6. Muista juhlapäivät!

Vaikka matkalla jokainen päivä on juhlaa (!), tee se pieni ekstra jokaisena vuosipäivänä, hääpäivänä tai kihlapäivänä. Tavarat ei ehkä pitkällä matkalla ole SE juttu, mutta aamiainen sänkyyn tarjoiltuna, pitkään himoittu ruoka (juusto!) tai vaikka yhteinen hieronta muksun päikkäriaikaan toimii oikein hyvin. Jos tiedät puolisosi rakastavan salmiakkia, kahden kuukauden salmiakittoman jakson jälkeen silmissä saattaa syttyä tähdet kun kaivat taskustasi esiin ennen reissua ostamasi ja rinkkaan piilottamasi karkkiaskin. Just saying.


7. Isommat huoneistot

Laita jemikseen vähän rahaa myös sitä varten, että jossain vähän edullisemmassa maassa voit ottaa isomman kämpän, jossa on oma huone vanhemmille ja lapsille. Tätä ei varmastikaan tarvitse tästä enää jatkaa. :)







8. Mieti kuinka kiva sinun kanssasi on olla

Matkalla tulee väistämättä riitoja, vaikka miten yritettäisiin kaikkia miellyttää. Se on se 20 neliön elintila ja yksityisyyden puute, jatkuvasti kadoksissa olevat tavarasi jotka se JOKU MUU on pakannut jonnekin, välillä pieni stressi siitä minne seuraavaksi ja mitä sitä varten pitää tehdä, pieni kehitysmaaraivari ja aamusta iltaan jatkuva tarinankerronta + kyselytunti sen pienen toimesta, joka saattaa vetää vähän hermoa kireälle. Muista kuitenkin että tilanne on molemmille vanhemmille sama.

Jos mä oisin sä, olisinko mä mun kaa?


9. Sopikaa kasvatuksesta, ja puhukaa muuttuvat tilanteet

Oikeastaan tämä pitäisi hoitaa jo hyvissä ajoin ENNEN kuin edes harkitsee lapsentekoa toisen kanssa. Mutta arki muuttuu matkaa tehdessä paljon siitä mitä se on kotona kun molemmat vanhemmat on töissä ja lapsi tarhassa/koulussa. Jutelkaa jatkuvasti siitä miten ja millä tavalla normiarjesta poikkeavissa tilanteissa lasta kasvatetaan ja koska lapsi kehittyy ja kasvaa jatkuvasti matkalla ollessa, ja tilanteet myös muuttuvat. Vastaan tulee haasteita, joista ei vielä kotona ollessa ollut tietoakaan, ihan vaan esimerkkinä muun muassa miten estää lapsi juoksemasta yksin uima-altaalle.

Mikään ei tuhoa parisuhdetta ja romantiikka paremmin kuin epäsuhta ja eriävät mielipiteet kasvatuksessa.


10. Kaikkien ehdoilla

Lapsen ehdoilla, vanhempien ehdoilla, minun ehdoilla, sinun ehdoilla. Tehkää matkaa kaikkien ehdoilla. Välillä kuunnellaan lasta, välillä vanhempia, välillä vain yhtä perheestä. Kaikki joustaa. Yrittäkää löytää sopiva balanssi.

Siksi mekin tänne Gili Airille jäätiin nyt jo kolmatta viikkoa viettämään. Bella kaipasi rauhoittumista hetkeksi. Me kaivattiin hyvää ja rauhallista rantahengailua. Täältä löytyi kaikille sopivia juttuja, kuten niitä auringonlaskuja, uima-allas, hyvää ruokaa, sukellusta, snorklausta, rantoja ja joogaa. Kaikkien ehdoilla.







Tänään aamulla Bella kysyi aamiaisella "Äiskä, siitä on pitkä aika kun ollaan oltu lentokoneessa matkustamassa. Mentäiskö me kohta taas?"

Matka vie meidät Australiaan ja ensimmäisenä Melbourneen ystäväperheen luokse aprillipäivänä 1.4. täältä Indonesiasta. Siihen on kuitenkin vielä monta päivää, ehkä muutama oma päivä, kenties kynttiläillallinen ja useampi auringonlasku aikaa.

24 kommenttia:

  1. Et kuule tiedäkkään miten paljon teitä mietin omaa juttuani rustaillessa. Kiitos linkkauksesta! Ihana, että kirjoitit omasta näkökulmastanne, koska se kiinnostaa aivan taatusti monia ja vaikkei meillä lapsia olekaan niin tästä sai monta hyvää ajatusta ihan omaankin käyttöön. Voin tosiaan uskoa, että wifi-laitteilla ja läppäreillä on vähemmän painoarvoa kolmen ihmisen yhtälössä :D Ja voi mikä kynttiläillallinen <3 Kuvat suorastaan hehkuu onnea! Näin arjen pyörteissä ei voi kuin lämmöllä muistaa joka ikistä auringonlaskua ja erityisesti niitä kiireettömiä aamuja reissussa, jotka saatiin käynnistää yhdessä ilman aikatauluja. Ihanaa ja rakkauden täyteistä reissun jatkoa teidän koko perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Milla, kiitos! ♥ Sain tosissaan teidän postauksesta tähän inspiksen, koska elämä näyttää vähän erilaiselta kun matkaajia on kolme - hauskaa että omaasi kirjoittaessa mietit meitä. :) Ja hyvä jos tästä saa ilman lapsiakin parisuhdevinkkejä!

      Auringonlaskut on mun aarteita, metsästän niitä lähes joka ilta, talteen sinne jonnekin muistipoukamiin ja syvälle sydämeen tulevia Suomen talvi-iltoja varten. Tällä menolla me jatketaan eteenpäin. :)

      Poista
  2. <3 Mä olen miettinyt teitä kun itse sairastuin Gilillä ja juuri luin lehdestä että äskettäin suomalainen oli siellä sairastunut. Toivon että teidän matka pysyy onnellisena! Nauttikaa rantsumaisemista ja kohta Ausseista. Ja juu, mies otti videonkin kun lauloin koko ajan sukeltaessa, eli tuttua on ja siitä saa jopa hyvin selvää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gileilläkö se dengue sulle iski? Irtiotto -blogin Maijakin sellaisen tässä vähän aikaa sitten kärsi, olisikohan ollut tuosta tapauksesta kyse mistä luit?

      Me ei osattu edes aavistaa ettei puheripulia voi lopettaa edes snorklaamalla, mutta onneksi edes nukkumalla. :D

      Ja kiitos Katja, toivotaan tosissaan että matka jatkuu yhtä hyvin kun se on tähänkin saakka mennyt. ♥

      Poista
  3. Kiitos! Tää oli mahtava teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rimma! Mä ajattelinkin että tästä saattaa olla teille hyötyä. ♥ :)

      Poista
  4. Kuten edellä jo on todettu niin aivan ihana teksti. Jopa tällaisen mielestä, jonka matkat suuntaavat useammin kotimaahan kuin ulkomaille eikä lapsiakaan ole edes näköpiirissä :)

    Mieleen tuli oma reissu viime kesältä, kun tämä neiti räjähti aivan totaallisesti ilman mitään järkevää syytä ja tietenkin juuri siellä pilviä kurkotelleen ravintolan terassilla, jossa piti viettää ihana parisuhdeilta mielettömiä maisemia katsellen. No ei ihan onnistunut.
    Onneksi matkaseura oli ja on parasta A-luokkaa, ja vaikka toista varmasti kiristi enemmän kuin vähän vastapäätä kuuluva tiuskinta ja niskojen nakkelu, niin pitkä pinna ei katkennut vaan venyi ja venyi. Taisi mokoma aavistaa, että taas mennään, mutta kyllä se tästä huomiseen mennessä, vaikka yksi ilta vähän pilalla onkin. Ja aamulla sitä jo tajusi itsekin kuinka typerästi käyttäytyi ja anteeksipyyntöjen myötä loma jatkui ehkä vielä vähän ihanampana :)

    Mahtavia tulevia viikkoja teille. Jäämme odottelemaan Australian kuulumisia :)

    -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkin voi illallisella käydä! :D Onneksi tässäkin tarinassa oli onnellinen loppu.

      Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, mieli tekee välillä tepposia ja pinna on välistä kireellä, ihan kaikilla. Rakkaus kantaa onneksi pitkälle siinäkin suhteessa.

      Kiva kun olet mukana matkaamassa, hetki vielä tätä biitsihengailua ja sitten Australia! ♥

      Poista
  5. Hah, aivan ihana ja asianmukainen postaus! Nämähän pitävät paikkansa jo viikonkin matkalla, saati pidemmällä! Itse varsinkin kaipaan näillä meidän lyhyillä matkoilla myös sitä omaa aikaa, kelpaa ihan vaikka yksi iltapäiväkin, kunhan hetken saa tehdä sitä mitä itse haluaa :) Hyvää jatkoa teille, hauska seurata matkaanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kielo! Kyllä sitä lyhyemmälläkin matkalla saattaa tulla tarve olla ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta niiden päivien jälkeen onkin sit aina taas mukava palata seuraan. :) Eikä sen tartte aina niin suurta olla, tunti tai pari vaikka hieronnassa ja manikyyrissä tekee ihmeitä jo sekin!

      Mukavaa että löysit tiesi tänne ja virtuaaliseksi matkaseuraksi meille! ♥

      Poista
  6. Voi kuinka mahtavat vinkit! Ja mikä ylläri herralle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti toimii vähän isompienkin lasten kanssa! Ja herrakin arvosti. :)

      Hyvää kevään odotusta Jonna! ♥

      Poista
  7. Tosi kiinnostava, ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Kun miettii omia "tavallisia" parin viikon lomia, niin niilläkin alkaa tulla samat asiat vastaan. Varsinkin kun majoitutaan lapsen kanssa samassa tilassa, niin on aika hankalaa, miten tämän nyt sanoisi, saada yksityisyyttä oman miehen kanssa. Ja tuo taas aiheuttaa helposti turhautumista ja ärtyneisyyttä, kun lomalla kuitenkin olisi kiva tehdä kaikenlaista. Joten voin vain kuvitella, että jos viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen asuu samassa pienessä huoneess lasten kanssa, niin ongelmia tulee. Mutta hyvä jos olette jotenkin selvinneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos tästä saa jotain vinkkiä!

      On tosissaan eri juttu olla parin viikon lomalla kun jatkuvasti pitkällä matkalla elää jokseenkin pienissä tiloissa, mutta nopeasti ne lyhyemmälläkin matkalla tulee samat haasteet eteen. Lyhyemmällä lomalla on vielä niin paljon enemmän odotuksia pakkaantunut sille lyhyelle ajalle mikä käytettävissä on, että sen haluaisi kaikki maksimoida rentoon oleiluun ja hyvään fiilikseen. Pitkällä matkalla ymmärtää että tämä on sitä reissaajan arkea eikä aseta samoja odotuksia kuin lomalle. Hätä keinot keksii vai miten se nyt menikään, ja meillä on kotonakin osittain samoja haasteita kun isovanhemmat asuvat sen verran kaukana ettei ihan yhdeksi illaksi voi lasta laittaa hoitoon. Onneksi on ihana, suuri ystäväpiiri, jotka haluavat meitä auttaa lastenhoidossa tarpeen tullen.

      Ja täällä matkalla sitten mennään soveltaen ja keksitään miten homman saa toimimaan. :)

      Tervetuloa mukaan seuraamaan miten jatkossa mennään! ♥

      Poista
  8. Ihana teksti ja mitkä kuvat! <3 Ootte mahtavia! =)

    VastaaPoista
  9. Varmasti alkaa kiristää erinäisistä syistä tollasella reissulla eri tyypeillä, joo, ei ois mun juttu tuollain reissu, ei (jotenkin viihdyn nyt niin hyvin Saksassa, että ei tee mieli kauheen pitkäks aikaa minnekään, tavallaan vielä pidän tätä pitkänä reissuna - 4. vuosi, kuka näitä nyt jaksaa laskeskella...).

    Lastenhoito täällä ulkomailla EI ole ihan piece of cake, joo auppari... paitti, et se on NIIN arpapeliä millain sielt sit tulee (yhden kans ei edes uskaltannu Neitiä jättää, oli niin käsi notta... ei edes puhunnu Neidin kanssa, ei tehny mitään mitä piti tehä jne., no opppi siitäkin silti jotain - toinen asia sitten elää niiden aupparien kanssa, välillä vähän liiankin värikkäitä tyyppejä nimittäin...), sit toki opiskelijat, mut vaikee niistäkin löytää luotettavia (alussa oli pakko olla suomea puhuva, kun Neidin saksa ei vielä sujunnu, nyt es ist egal), täällä tulee muihin suomalaisiin törmättyä ja paljon, mutta jooh... ne on kans lapsellisia... samoin ne saksalaiset kaverit... päädytty sit lennättelemään mummoa meille avuks, mut ei sekään aina onnistu (voi mummolle tulla vaikka mätää käteen... (ihan vaan samaan aikaan ko ukille tuli aivoinfarkti - 3:tta kertaa... nou hätä - olivat eri sairaaloissa kun eronneita ovat (nyt naurattaa koko tilanne, okei, päästiin pikavisiitillä Suomeen näkemään myös molemmat))) ja sit onkin ongelmana etsiä lapsenlikka tilaisuuteen, jonne menee n. 20 muutakin (lapsellista) suomalaista... mut kaikesta selviää oikeella mentaliteetilla! Hätä keinot keksii jne ;)

    Ja allekirjoitan myös, että pitkälti samat jutut pätee myös lyhyemmillä reissuilla - ei meillä suotta ole (yleensä) kämppää kahdella makkarilla ;) Mies jää laskettelemaan kun myö lähdetään Neidin kans ravinteliin juomaan/syömään välipalaa tjtn. ja vastavuoroisesti sit vie Neidin uimaan ip - kaikki on tyytyväisiä

    ps. Jos kiinnostaa, niin löysin todella hyvää gluteenitonta pastaa - on todella lähellä oikeeta pastaa (sanoopi Ukko) ja ihan Sparista, eli en tiedä sattuisko jopa Ausseista moista löytämään...

    VastaaPoista
  10. Ainii... Mein Neiti ois sikakade tosta kilpparikuvasta, en uskalla näyttää...

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!