Hiljainen meno, Gili Meno! // Tranquil, pricey Gili Meno

Voitteko nyt ihan ensimmäisenä vähän mielessänne aplodeerata näinkin briljantille otsikolle? Siis harvoin näkee kuitenkaan yhtä nokkelaa verbaaliakrobatiaa, eikö!


Ja sitten seuraavaksi, G'day mate ja greetings from Down Under! Kyllä! Me ollaan Australian Melbournessa ystävien luona! Vähän tajutonta, ei tätä oikein ymmärrä, Australia on niin kaukana kotoa. Saavuttiin tänne toissapäivänä tooodella myöhään yöllä ystäväperheen tykö ja aiotaan valloittaa Janican ja Keenanin keittiö täysin visiitin ajaksi. Parissa päivässä ollaan ehditty lähinnä asettautua, tehdä varsinkin gluteenitonta ruokaa, maistella pitkästä aikaa oikeita viinejä ja skumppaa ja käydä yhdet hulvattomat bileet. On aivan ihanaa saada tehdä oma aamiainen ja laittaa ruokaa, pestä itse pyykkiä ja löysäillä vaikka sohvalla telkkarin edessä niin halutessaan! Viisi kuukautta Aasiassa meni sittenkin aika hujauksessa. Paljon nähtiin ja koettiin, oli jo aika lähteä siitä kaikesta kaaoksesta eteenpäin. Nyt suunnitellaan mitkä kaikki paikat käydä täällä Melbournen suunnalla katsomassa ennen siirtymää Uuteen Seelantiin.

Mutta, siirrytäänkö kuitenkin siihen miksi klikkasit itsesi tänne, eli Gili Menoon? Kolmen viikon rauhoittumisen jälkeen Gili Airilla päätettiin testata myös muita Gilejä. Kun nyt holleilla oltiin. Ettei sitten kaduta.


Gili Menoa kuvaillaan saarikolmikon hiljaisimmaksi - ja sitä se totisesti oli! Todella hiljainen meno, Gili Meno! Kun Gili Trawanganin saarella sanotaan olevan jotakuinkin 360 paikallista perhettä asumassa, Gili Airilla jotain 450, Gili Menolla vastaava luku on 170 (luvut vuodelta 2012). Hiljaista on. Saarta kiertävällä kinttupolulla ei paljoa tarvitse ketään väistellä, paratiisirannalla makaa muutama turisti itsesi lisäksi, eikä missään ole tungosta. Saaren läpi menevät pikkutiet ovat yhtä lailla tyhjiä. Sisämaassa näkee miten paikalliset asuvat ja elävät. Kissoja tälläkin Gilillä on paljon. Jokaisessa ravintolassa löytää hyvin karvaturriseuraa. Koirakielto sen sijan on täälläkin voimassa, joten koiriin ei törmää lainkaan.

Hiljaisuus näkyy luonnollisesti myös palveluiden määrässä - ravintoloita ja hotelleita ei ole mitenkään erityisen paljon mistä valita. Tämä lie johtanut siihen, ettei esimerkiksi huonehinnoista olla juurikaan valmiita neuvottelemaan - täysin päinvastoin kuten Airilla tai Trawanganilla jossa huudetaan jo ennen kuin edes avaat suuta että hinnoista voi sitten neuvotella. Gili Menolla hotelli pitää mielummin huoneet tyhjillään kuin tulee hinnassa vastaan. Lähestulkoon kaikesta joutuu maksamaan muihin saariin nähden ylihintaa. Yllättävää kyllä, saarelta löytyy yksi vaihtelevasti toimiva raha-automaatti, mistä saa nostettua käteistä, sillä kortteja hyväksytään heikosti.


Ainoastaan ruoka saarella on kohtuullisesti hinnoiteltu - joskin auringonlaskudrinksuissakin hinta laitetaan korkeimmankin mukaan, kaikkialla muualla paitsi itäisellä rannalla Sasakissa josta on muutenkin parhaat auringonlaskunäkymät ja muutenkin rennoin chillailumeno. 40 000 - 50 000 indonesian rupian (n. 3,5 €) drinkkejä maisteltiin kanadalaisten Caitlinin ja Hichemin kanssa useampia samalla kun aurinko laski Balin Mount Agungin taakse ja  Gili Trawanganin valot hiljalleen syttyivät vastapäisellä rannalla, odottelemaan bilejengiä saapuvaksi rantabaareihin.


Sasakin säkkituoleilla istuttiin useampana iltana nauramasaa ja vaihtamassa kokemuksia kanadalaisparin kanssa, jotka treffattiin Hanoin hotellissa ja joiden kanssa käytiin Ha Longin kolmen päivän lohikäärmeretkellä samaan aikaan. Pariskunnan reissu alkoi Hanoista, joten olimme about ensimmäiset tyypit jotka he tapasivat, vieläpä heidän ekana reissupäivänään. Nyt vajaa 3 kuukautta reissannut pari pystyi toteamaan saman kuin mekin: jos kuvitteli ehtivänsä näkemään koko maailman reissulla, on ymmärtänyt ettei tässä ehdi tehdä kuin pintaraapaisuin maailmasta.

Bella risti tyypit "hauskaksi pariksi" eikä meinannut uimahousuissaan pysyä kun kerrottiin että Caitlin ja Hichem on myös tulossa samaan aikaa Gili Menolle, ihan sattumalta. :) Niin paljon kun me Miikan kanssa toisiamme rakastetaankin, on aivan superia saada seuraa muista ihmisistä välillä, varsinkin sellaisista joita voi jo kutsua ystäviksi. Onhan meillä kotonakin aktiivinen sosiaalinen elämä. Sasakin säkkituoleihin oli ihana kaivautua, tilata drinkki ja katsoa taivaanrannan värejä, unohtua siihen ja ottaa pitkä illallinen sillä välin kun ravintolan viisi muuta asiakasta tekevät samaa. Hengata. Nauraa. Olla hiljaa vaan ja yhtä sen hetken kanssa.

Hiljaisen paratiisisaaren rantaviiva on kohtuullisen leveä ja valkoinen hiekka ihanan pehmeää ja puhdasta. Vesi on niin kirkasta ja turkoosia ettei sitä oikein usko todeksi. Melkein, siis melkein, kuten Malediivit. Korallit ovat täälläkin todella hyvässä kunnossa, joskin häviävät (Malediiveille ja) Nusa Lembonganille. Gili Airin hyväkuntoiset korallit Meno voittaa määrässä ja laadussa selkeästi, liekö syynä vähäisempi asukasmäärä ja turismi ja näin ollen myös vähäisempi ihmisistä ja kalastuksesta johtuva kuluminen. Tai sittten El Niño ei iskenyt tänne pahasti. Kilpikonnia näkee lähes aina snorklaamaan lähtiessä ja saaren päärannalla toimii übersöpöjen minikilpikonnien kasvatuspaikka, jonka tarkoituksena on saada etenkin ihmisten toimesta johtuvaa huomattavaa kilpikonnamäärien väheneminen takaisin kasvuun. Siinä rannalla lahjoituksilla toimiva paikallisten Boulongin ja Mariamin pieni neljän altaan minikilppareiden turvapaikka kasvattaa kilpikonnat vuoden ikäisiksi ennen kuin he päästävät ne mereen omilleen. Ehkäpä tästä postaus vielä #ReilutBlogit -ilmiön tiimoilta jossain välissä.

Saari on ihan omiaan täyttä hiljaisuutta kaipaaville, tai honeymoonereille. Meille riitti 6 päivää, joista osa saatiin viettää Hichemin ja Caitlinin hauskassa seurassa. Täydellisen rauhan kääntöpuolena on paitsi palveluiden vähyys, myös jonkinasteinen epärehellisyys ja indonesialainen mañana -meininki. Paikallisten vetämässä bungalowiresortissa uupui halu saada vieraiden viihtyvyys kuosiin todella puutteellisella siivouksella ja esimerkiksi lakanoiden ja peittojen vähäisyydellä, vähän sinnepäin toteutetuilla jutuilla joita pyydettiin ja bonuksena respan kauppa, joka myös oli saaren suurin, yritti kylmästi ylilaskuttaa ostoksia noin 40% ellei itse tarkistanut ostostensa loppusummaa ennen maksua. Hotellin polkupyörät eivät olleet käyttökelpoisia eikä kukaan niille mitään viitsinyt tehdäkään, eikä saarella ollut pyörävuokraamoja - saaren hevosmiehet eivät kuulemma pitäneet siitä että heidän liikkumismonopoliaan horjutettaisiin. Jos et siis halunnut käyttää hevoskyytiä, sait tropiikin kuumudessa ottaa vaan apostolihevoset alle.


Menisinkö uudestaan? Saattaisin mennäkin, jos kaipaisin ihan täyttä hiljaisuutta ja rauhaa tai vaikka parisuhdelomaa. Silti Gili Air puhutteli meitä paljon enemmän kaikin puolin.

Joudutte hetken vielä odottelemaan meidän Down Under -postauksia, sillä vielä on tiedossa pari juttua Indonesiasta - Menolta minä ja Bella siirryttiin Gili Trawanganille ja Miika lähti vapaasukeltamaan Amediin. Perhe yhdistyi taas Balilla pari päivää ennen lentoa tänne Ausseihin. Seuraa kertomuksia muun muassa siitä miten ja miksi puoli Trawangania oppi tuntemaan Bellan nimeltä vain kymmenessä minuutissa, miksi vihaan ja rakastan Balia, mitä Miika oppi Amedin vapaasukelluskurssillaan, sekä katsellessaan pinnan alla Balin kuuluisinta hylkyä U.S.S. Libertyä ja miten törmättiin 30 kiloon metamfetamiinia.


Siihen asti no worries, mate eikä liikaa niitä pääsiäismunia sitten!


//

Gili Meno is the most quiet island of the three Gili's. If you're looking for just a really quiet paradise beach destination, this might be it, but it comes with a price. The services on the island are not that advanced and the prices are kept more high than the other island. Corals are in a great shape and the water clear and turquoise, absolutely marvelous. We still prefer Gili Air over this island.

Greetings also from Down Under! We arrived two days ago to Melbourne, to stay with our friends. So far we've taken over their kitchen, done our laundry and celebrated the Aussie way at a home party. It's awesome to be able to cook yourself, do your own laundry and just hang out on the couch. We've had a lovely Easter!

There will still be a few posts from Indonesia before we get you to Australia with us, like how half of Gili Trawangan learned Bellas name in just 10 minutes, what Miika learned and saw when freediving in Amed and how we met a whole lot of drugs.