lauantai 25. huhtikuuta 2015

Maalari maalaa sinistä Lake Tekapolla

Tapahtunut tähän mennessä:

Saavumme Melbournesta yölennolla noin klo 5 aamuyöstä Christchurchin lentokentälle Uuteen-Seelantiin. Edessä kuukauden road trip tässä maassa, jota kaikki jatkumolla kehuu. Se on tarkoitus tehdä matkailuautolla. Päässä soi jo valmiiksi Samuli Edelmannin legendaarinen biisi Karavaanarit.

Koska auto saadaan alle vasta puoli kymmeneltä, yritämme nukkua lentokentän lattialla. Parin tunnin yöunen jälkeen vartija tulee potkimaan meitä. Täällä ei kuulemma saa nukkua - ei vaikka valitsimme hiljaisimman ja etäisimmän nurkan mikä kentältä löytyi. Ottaa pannuun nipottaminen. Kello on onneksi sen verran että otetaan aamiainen, hoidetaan aamutoimet ja lähdetään kohti vuokraamoa. Siellä meitä odottaa Kerttu - kotimme seuraavan kuukauden ajan. Ja hei, tämähän vaikuttaa ihan kivalta!








Ajetaan lähimmän supermarketin parkkikselle, jossa koko perhe vetää 4-5 tunnin päiväunet, käydään kaupassa, etsitään pimeässä ja sateisessa Christchurchissa rantapaikka Kertulle, ja mennään nukkumaan. Seuraava päivä menee maanjäristyksen runtelemassa Christchurchissa pyörien, joka ei erityisen mieleenpainuva ole, ellei konttikauppakeskusta lasketa. Illasta lähdetään kohti Lake Tekapoa. Parin tunnin ajomatkan kuluttua isketään Kerttu pimeälle freedom camping -parkkikselle, jossa on siis pelkästään parkkipaikka, ei vessaa tai virtaa.


Mitäköhän tästäkin tulee?







Jo yö enteilee hyvää, sillä istumme ensimmäisen Uusi-Seelantilaisen viinilasillisen äärellä Kertun edessä Bellan jo nukkuessa ja tähtiä on tuhansia, tuhansia, tuhansia. Siinä on koko linnunratakin!

Aamu valkenee hieman sumuisena, mutta päätetään lähteä aamutoimien jälkeen katsomaan patikkareittejä kehutussa ympäristössä. Lake Tekapo on kuuluisa kirkkaasta vedestään ja sinisistä sävyistään. Kolmen-neljän tunnin patikkareitti menee järven viertä pitkin ja nousee Mount Johnin huipulle yliopiston observatoriolle. Jos meidän alkureitin aikana oli vielä hieman sumuista, maisemat palkitsivat silti. Vesi järvessä todellakin on juuri niin kirkasta kun onkin luvattu, ja se heijastelee eri sinisiään.









Parinkymmenen minuutin jälkeen taivas aukeaa ja pilvet katoavat. Samalla meille aukeaa aivan huikeat maisemat. Kaikki näyttää vielä moninkertaisesti paremmalta.











Muksun kanssa kun näitä patikointeja tekee, hommaan on hyvä valmistautua, sillä vaikka maisemat huumaavat vanhemmat, lapsi ei ehkä ihan yhtä kauaa jaksa niitä ihailla. Reitin varrella on hyvä keksiä kaikenlaisia huomionkohteita erilaisista puista, kasveista, eläimistä, hyönteisistä, linnuista ja jopa niiden eläinten jätöksistä. Pupun papanoista riittää kuulkaa pitkään juttua. Kannattaa siis pitää biologiantuntemuksensa jokseenkin kuosissa, tai ainakin sen verran muistissa koulusta että pärjää. Paljon odotettu hetki on myös aina evästen syönti, jonka avulla saa jaksamista saa venytettyä, varsinkin jos mukaan on pakattu jotain herkkuja. :) Muista myös passeli vaatetus, jota voi kuoria tai lisäillä tarpeen mukaan, sillä hiki niskassa tai kylmissään ei ole kivaa lapsellakaan. Nepalin jälkeen kirjoitettiin postaus siitä mitä trekkaaminen Himalajalla on lapsen kanssa, käy kurkkaamassa jos on suunnitelmissa!


Matka jatkuu vielä ylös observatoriolle. Miika kantaa Bellaa välistä ettei pienet jalat väsy liiaksi. Se käy ihan työstä, mutta maisemat kyllä palkitsevat!










Lake Tekapon maisemat ovat ensimmäiset mitä me täällä nähdää, mutta nyt jo Uusi-Seelanti vaikuttaa varsin lupaavalta!

Täällähän on muuten syksy. Ruska palkitsee meitä väreillään ja päivät on lämpimänviileät. Sellaiset kuin toivoisi Suomessakin aina syyspäivien olevan. Välillä mennään teepparilla, välillä tarvitaan pitkähihaista. Kirkkaita kuulaita päiviä ja ah, niin ihania värejä!









Reilu kolmen tunnin patikointi ylöspäin kavuten tuntuu jonkin verran lihaksissa. Illasta on mahtavaa mennä lillumaan kuumiin lähteisiin, Lake Tekapo hot springseille, joista voi ihailla auringonlaskua samalla kun lihakset vetreytyy. Tulijoille tiedoksi, tänne saa bookme.co.nz -saitilta puoleen hintaan lippuja, joten 22 NZ dollarin sijan sisäänpääsy maksaakin vain 11 NZD. Samalta saitilta saa myös muihin paikkoihin ja retkille alennuksia.













Ennen lisää Uutta-Seelantia tulee vielä muutamia postauksia Melbournesta ja sen ympäristöstä. Stay tuned for NZ & OZ!

Toistaiseksi tämä Uusi-Seelanti vaikuttaa oikein hyvältä!


53 kommenttia:

  1. No wauuuu. Aivan ihanan näköiset ruskamaiset ja upea Lake Tekapo. Kuukauden roadtrip asuntoautolla Uudessa-Seelannissa kuuluu meikäläisenkin haavelistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii tämä ruskakin todella hyvin, syksy on täällä todella lämmin, ainakin niinkun se meille on toistaiseksi näyttäytynyt. Ja elämä karavaanarinakin on itseasiassa aika mukavaa - olen todella yllättynyt! :) Näkemistä on ihan joka paikassa, joten ulkoilmaihmiselle tää on ihan unelmamesta. Toivotaan että haave vielä käy toteen!

      Poista
  2. Aivan käsittämättömän siistin näköistä patikointimaastoa!

    VastaaPoista
  3. Me ihastuimme Uuteen Seelantiin siinä määrin, että vaikka käytyjä maita on jo kertynyt yli 100, niin tuo kuuluu ehdottomasti Top 10:een tai Top 5:een tai ... ja me ehdimme näkemään vaan Aucklandin, Queenstownin ympäristöineen, Milford Soundin ja pienen kylän, jossa yövyimme matkalla sinne. Mutta ihastuttavaa, kaikki, etenkin Queenstown!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko maa tuntuu olevan aivan ihastuttava. On ihan sama millä tiellä Kerttu kulkee, aina on nähtävää ja leuka tuntuu tippuvan vähintään joka kymmenes minuutti. Meillä on parin päivän päästä edessä Milford Sound, Queenstown ja sen ympäristö. :) Ei tätä taida kuukaudessa ehtiä kuin vähän pintaraapaista!

      Poista
  4. Aaah, Uusi-Seelanti, mukana ollaan, virtuaalisesti tietenkin! Kovasti tekee mieli takaisin meidän viime vuoden 2kk oleskelun jälkeen, varsinkin kun Eteläsaari jäi kokematta. Vaikka jos matkasuunnitelmat käyvät toteen tänä jouluna, niin Pohjoissaarella kökitään taas :) Lisäkuulumisia sieltä kaukaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, ja kaikki kun tuppaa sanomaan että Eteläsaari on Pohjoissaarta hienompi! Vielä ei ole vertailupohjaa, mutta kuukauden päästä sitten jo vähän enemmän. Toivotaan että pääsette katsastamaan kummatkin saaret jos tänne tulette. :) Tosi mahtista Satu että seuraat meidän mukana virtuaalisesti! ♥

      Poista
    2. Meille tuo Pohjoissaari vain toimi paremmin kun halusimme harrastaa mahdollisimman paljon ja viettää aikaa ystäviemme kanssa, ja vuokrasimmekin kämpän Rotoruan lähistöltä Okere Fallisin pikkukylästä. Koskimelonta pätkä oli vain 5min kotiovelta, surffirannat ja upeat maastopyöräilymaastot noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Ja siellähän oli vaikka mitä kiinnostavaa geotermistä ja Maori kohdetta tutkittavaksi. Plus parin yön retkiä tehtiin joka viikko ympäristöön. Kyllä sinne eteläänkin pitäisi joskus vielä päästä, mutta pohjoisessakin jäi vielä tutkittavaa... :) Ihanaa matkan jatkoa!

      Poista
    3. Toi kuulostaakin todella ihanalta tavalta viettää aikaa täällä, ehtii tutustumaan ihan kunnolla ympäristöön. Tuntuu siltä että täällä olis tekemistä vaikka kuinka, voisi jämähtää yhteen paikkaan a viettää siellä aikaa vaikka kuinka. Tätä maata ei taida voida tutkia vaikka miten yrittäisi yhden ihmiselämän aikana. Kuulostaa ihan mahtavalta toi teidän parin kuukauden oleskelu, todella!

      Poista
  5. Lake Tekapo on kyllä maagisen kaunis. Ja se tähtitaivas siellä, mieletön! Huikeelta näyttää muuten NZ syksyn ruskassa. Wau! Kyllä teidän kelpaa ;)
    Me tykättiin ihan törkynä campervan elämästä ja siitä että koko koti kulki aina mukana :) Tosin, sama biisi mullakin tuli aluksi mieleen...Hahaha... Christchurchissa meillä oli muuten yksi yö niin kamala tilanne että ei oltu löytää yöpaikkaa kun kaikki oli täyttä ja mietittiin kentälle menoa yöpymismielessä. Mutta kurkkasin piruuttain kentän nettisivuja, joissa oli oikein erikseen maininta että siellä ei saa nukkua, ellei ole todistaa lentolippua saman aamun lennolle. Hitsi! Ja ilmeisesti näin tosiaan on, jos teidätkin sieltä potkaistiin ulos, höh.
    Nautinnollista karavaanarielämää teille sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa on - vaan eipä teidänkään kuvat varsinaisesti huonolta näyttänyt! :D Eniten pelkäsin että täällä on kylmä, kun pistit silloin ainakin instaan että pipoa sai kaivaa korville. Meillä on toistaiseksi kohtuullisen lämmintä, vaikka syksy selkeästi onkin jo täällä. Ainakin täällä on lämpimämpää kun Melbournessa ja Great Ocean Roadilla!

      Ei tää karavaanarielämä hassumpaa ole. Meistäkin tuntuu mukavalta kun on yksi paikka missä olla ja elää, saa levittää kamansa ja kaikki seuraa mukana. Kivaa vaihtelua siihen että rinkkaa pitää jatkuvasti pakata ja kaikkia kamoja säätää ja säätää.

      Eiks teillä käynyt niin ettette saaneet autoa ihan heti alle? Vähän otti pannuun kun nätisti kaikki nukuttiin, varsinkin kun lapsi ei ollut kunnon unia vetänyt missään vaiheessa, ja sieltä tulee vaksit potkimaan ylös. Lapsen kanssa saa yleensä paljon anteeksi, tässäkin tapauksessa vähän kun viivyteltiin ja osoteltiin nukkuvaa muksua niin eivät ihan hirveän aggressiivisesti olleet kimpussa.

      Ja hei, kiitti, tätä elämää me nyt vielä reilu kolme viikkoa vedellään. Mä sun ranta-biksukuvia instassa kuolaan, mutta kohtahan se kyllä on meilläkin taas valkoiset rannat edessä. Ihan kivaa tää vaihtelu välistä, alkoi jo tuskainen kuumuus vähän kyllästyttämään. :) Hyvää loppumatkaa teillekin Sanna! ♥

      Poista
    2. Kiva kuulla että siellä on lämpimät syksykelit, hyvä! :) Joo, me jouduttiin odottelemaan autoa. Oli se paljon parjattu Kiinalainen uusivuosi ja kaikki sold out.
      Karavaanari elämä on niin jees tuolla maassa :) Nauttikaa, kuten uskon että teettekin! ;) Kyllä ne beachit taas siellä odottaa! Joko muuten päätitte mille saarelle menette?

      Poista
    3. Eihän me mitään sellaista olla vielä päätetty, on niin kaukana koko juttu! :D Hiljaa hyvä ja noin, kunhan nyt päästään Ausseihin. Vähän raastavaa kyllä tää päättämättömyys - ja tietty se että vaihtoehtoja on niin miljoona!

      Poista
  6. oi KIITOS! Kuinka korkealla kävi teidän vaellusreitti? Siis kokonaiskorkeusero (meidän vaellusten kriteerit on aina korkeusero, kilometrit ja opaskirjojen ohje-ajat, niihin ikäsuosituksiin ei uskota...)? JOS me koskaan tuonne päästään, niin tuo patikointi on niin meitin juttu (jännää... meillä evästauko ei ole kovin odotettu - nopeasti tuo vetäsee jotain kiduksiinsa ja taas hyppii, pomppii, loikkii... tän faktan takia meillä syödään min. kahden tunnin välein - muurahaiset housuissa tjtn (isin tyttö ;) herkkuina meillä toimii parhaiten kurkku, tomaatti, paprika, porkkana, myös snickers ja nallekarkit, joista etenkin nallekarkkeja syödään kävellen - ei tuo malta pysyä paikallaan edes syödäkseen kymmentä nallekarkkia evästauon päätteeksi...). Allekirjoitan täysin tuon bilsan - siinä on vanhempien tietämys koetuksella aina vähän väliä :D myös erinäisten asioiden bongailu siivittää vaelluksia kivasti: kuka bongaa seuraavan haukan, muurahaispesän, lampaan (meillä lehmän), vesiputouksen jne. Laskemista ja aakkosiakin on meillä opeteltu vaellusten aikana.

    Jos Beltsun jalat alkavat sattumaan öisin, niin meille kertoi ortopedi, että kannattaa hieroa vaelluksen jälkeen ennen nukkumaanmenoa toisen jalkoihin lämmittävää sporttigeeliä (täällä kun ollaan tarkempia kaikkien terveyteen liittyvien juttujen kanssa, niin saatiin lähete ortopedille, koska Neidillä aina välillä sattuu jalkoihin öisin ja koska tämä joskus sattuu vaellusten jälkeen, niin lastenlääkäri piti fiksumpana laittaa lähetteen - samoin saattiin lähete silmälääkärille, koska mulla on lasit, vaikka näkötesti oli erinomainen (haukan silmät silmälääkärin mukaan toisella - tai kotkan kuten sanoo kun kysytään (koska saksaksi puhutaan kotkannäöstä))) - tosin veikkaan, että tuo kuuma lähde ajoi saman asian :)
    (jalkakivut olivat/ovat kasvukipuja meillä)

    niin ja KIITOS tuosta sivustolinkistä! (jos koskaan... jne. :) )

    Näitä maisemia jään kuolaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan itse itselleni (jos samat asiat sattuvat muitakin lukijoita kiinnostamaan): http://www.newzealandtravelinsider.com/day-walks/mt-john-walkway-lake-tekapo-walk-new-zealand.htm

      Poista
  7. Well hello mitkä maisemat!! Vau. Mä en ole koskaan kokenut että olisin karavaanari, mutta jos yhdistelmään lisätään Uusi-Seelanti ja matkailuauto niin hmmm... tilanne saattaa muuttua. :D Nää maisemat on jotain upeaa ja illat tähtitaivaan alla lasi paikallista viiniä kädessä kuulostaa siltä että mua kiinnostaisi ja paljon. Hitsi kun niitä 75£ lentolippuja ei tullut mentyä jonottamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, en ole kyllä mäkään koskaan ajatellut eläväni karavaanarielämää, mutta täällä se on kyllä kätevin tapa nähdä ja kokea kaikkea. Toivottavasti niitä tarjouksia tulee lisää niin pääsette tekin näkemään tän huikean maan! =)

      Poista
  8. Ihan mahtavia maisemia, en kestä! Meillähän Uusi-Seelanti tipahti maailmanympärimatkan reitiltä lopulta ihan loppumetreillä, kun puhti ei kolmen kuukauden Australian-seikkailun jälkeen enää kerta kaikkiaan riittänyt. Mutta ei hätiä mitiä, uusia matkaunelmiahan tässä kehitellään koko ajan, ja Uusi-Seelanti todellakin on keskeinen osa niitä! Tarttis vaan vissiin muistella tuota autolla-ajoa ennen sitä, niin päästäis mekin karavaanarihommiin :). Mä oon itse asiassa ollut Uudessa-Seelanissa nuorna tyttönä, mutta vain pari viikkoa, eikä ollenkaan missään patikointipaikoissa. Upeat muistot on kyllä siitäkin reissusta.

    HIenoa muuten, että reissaatte lapsen kanssa. Monet meidän tuntemat lapselliset (eivät kaikki toki) kun ovat sitä koulukuntaa, joiden mukaan lasten ollessa pieniä matkustetaan "lasteen ehdoilla", mikä heille tarkoittaa Bamse-klubia Kanarialla (näin vähän kärjistetysti). Meillä ei lapsia ole, mutta en suostu uskomaan, ettei lasten kanssa muka voisi matkustaa ihan normaalisti. Ja näköjään voi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele että joku maa tippuu kesken maailmanympärimatkan, on tää sen verran kuluttavaa hommaa. Monta kertaa teksi itsekin mieli vaan jäädä paikoilleen tekemään Ei-Mitään. Aika nopeesti tohon karavaanarimeininkiin pääsee mukaan, vaikka ei mekään autolla juuri kotona ajella - myytiin omamme poiskin pari vuotta sitten kun ajo oli niin vähäistä. Vähän jänskätti kyllä vasemmanpuoleinen liikenne. :D

      Lapsen kanssa reissaaminen onnistuu kyllä ihan kuten aiemminkin, mutta hommaan pitää varautua vähän eri tavoin, ja aikaa on hyvä varata vähän reilummin kun kahden aikuisen matkoille. Tää lapsen ehdoilla pelkkää bamse-klubia on ihan validi jos kaipaa vaan altaalla/rannalla ojumista mahdollisimman helposti järkättynä. Lapsen ehdothan on varsin muuttuva käsite, sillä lapset ei lähtökohtaisesti ole tottuneet mihinkään. :)

      Poista
  9. No huhhuh. Ihan mielettömiä maisemia. Ilmeisesti pakko lisätä tämä omalle pakkopäästäjokupäivä-listalle. Harmi että tää paikka on Suomesta niin kaukana kun vaan voi :D. Ihan extemporereissua siis tuskin tulee tehtyä. Teidän tyttö on ehkä söpöin ikinä. Ihanaa reissua siellä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin mietittiin josko tänne tultaisiin ollenkaan. Sitten arveltiin että nyt jos koskaan kannattaa tulla, tämä kun tosissaan on ihan toisella puolella palloa, joten tänne ei todennäköisesti tule tehtyä ihan heti toista reissua. Ja hyvä että tehtiin, sillä kyllä maisemat todella huikaisevat!

      Bella osaa olla todella söp ja herttainen, ja sitten se osaa myös olla maailman raivostuttavin ipana. :D

      Poista
  10. Voi pähee mitkä maisemat! Rakastan syksyä, sen värejä ja kirpakoita aamuja, pitäisiköhän suunnittella joskus tulevaisuuteen syksyinen Uuden Seelannin reissu...Te kyllä näytätte näille 'lapsen kanssa ei voi matkustaa, ainakaan samalla tavalla' -ajattelijoille, hatunnosto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, olen tajunnut tykkääväni syksystä enemmän kun tajusinkaan viiden kuukauden trooppisen helteen jälkeen. :)

      Me todellakin toivotaan että osataan antaa esimerkkiä muille vanhemmille tai lapsen hankintaa harkitseville siitä ettei tartte pelätä että matkustelu loppuu tykkänään tai rajoittuu tenskun pakettimatkoihin (joille on oma aikansa ja paikkansa myös). Se oli ehkä yksi suurin juttu mitä pelkäsin ennen omaa muksua - että omat rakkaat jututa, kuten matkustainen, katoaa tykkänään. Niin ei onneksi tartte olla!

      Poista
  11. Aivan mielettömiä kuvia! Värit, valotus ja maisemat kohdillaan. Huhhuh, matkakuumeen kannalta vaarallisia tälläset postaukset (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui todella kaunis päivä valokuvaamisen kannalta. Mutta on nämä maisemat muutenkin aivan totaalisen huikeita! :)

      Poista
  12. Kyllähän tämäkin blogin kuvia katsellessa tulee mieleen, että miksi Uusi-Seelanti on itsellä Top5 listalla maista, missä en ole käynyt. Tavoitteena sinne vähän pidempi matka siinä vaiheessa, kun se elämäntilanteeseen paremmin sopii.

    Onko muuten kokemuksia ketkä ovat käyneet Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa, kumman luontokohteet on jäänyt paremmin mieleen? Itsellä on kokemuksia vain Etelä-Afrikasta ja siellä oli kyllä kanssa sellaisia luontokohteita, että oksat pois. Lieneekö nuo kaksiosaiset nimet tae kauniille luontokohteille ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti ottaa listalle!

      Meillä ei Etelä-Afrikasta ole lainkaan kokemusta, mutta sinne meneminen kutkuttaa kyllä kovasti. Joten ne joilla on kokemusta, laittakaan kommenttia!

      Poista
  13. Todella, TODELLA kaunista! Täällä seurataan innolla karavaanarielämän jatkoa :)

    VastaaPoista
  14. Mä olen ihan sanaton näiden kuvien upeudesta. Uusi-Seelanti on kyllä itsellä TOP10 matkakohteissa, joihin haluan matkustaa mahdollisimman pian. Teidän reissailua on kyllä kiva seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että pystytään puhuttelemaan kollegoita ja mukana matkaavia! Kiva kun jaksat matkata mukana täällä! ♥

      Poista
  15. Luoja näitä maisemia (tähän hymiö, jossa silmien kohdalla sydämet)!

    VastaaPoista
  16. Toi Uusi-Seelanti on kyllä mun unelmissa ja vielä asuntoautolla! Otan asuntoautoiluun tuntumaa nyt ekaa kertaa liki pariinkymmeneen vuoteen muutaman viikon päästä kun lähdetään sellaisella Lofooteille.

    Upeita maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asuntoautoelämä on kyllä yllättävän mukavaa, kunhan tajuaa miten tätä eletään. Sulla tosin tuskin on mitään ongelmia sen kanssa kun taidat olla aika tottunut muutenkin camper-henkiseen elämään. Lofotit kuulostaa todella hyvältä, Miika on siellä käynyt joskus aikaa sitten sukeltelemassa jäätävän kylmässä vedessä. :)

      Poista
  17. Oon jo hetken aikaa seurannut teidän blogi; aina niin MIELETTÖMIÄ maisemia tarjolla et huhhuh... Ps. Näiden kuvien avulla sain istutettua mun reissukaveriin Uuden-Seelanniin reissusiemenen itämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho vau, tosi kiva ida että olet matkannut meidän kanssa jo jonkin aikaa, tosi kiva kuulla! ♥

      Olisi kyllä suoranainen ihme jo vähänkään ulkoilmaihminen ei Uuden-Seelannin minkä tahansa kuvakavalkadin jälkeen haluaisi tänne tulla. :) Toivottavasti pääsette lähtemään!

      Poista
  18. Kyllähän tuo Uusi-Seelanti vaan on mahtava paikka. Oon vähän kade teidän tyttärelle, kun se on päässyt noin nuorena mukaan tuollaiseen seikkailuun! :D Ihana nähdä miten matkaatte perheenä noin suurta reissua ja parastahan on saada kokea kaikki rakkaimpien ihmisten kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just edellisessä postauksessa mietin kanssa onko ihan oikein olla kateellinen omalle lapselle, joka pääsee näkemään kaikki maat ja eläimet noin nuorena. :D Saa tosin nähdä paljonki jää muistiin tästä matkasta, mutta jos edes se että maailmassa on paljon kaikenlaista nähtävää ja erilaista ihmistä.

      Poista
  19. OH DEAR WOW! Ihan mielettömiä paikkoja! teidän seikkailua on ollut kiva seurata ja vähän mahtava miettiä miten teidän tuo muksu on tosiaan nähnyt maailmaa jo tossa iässä enemmän kuin moni muu! Mahtavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei taida itse ihan samalla tavalla arvostaa ja ymmärtää kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä. :) Toivottavasti ehkä kuitenkin vanhemmalla iällä edes! Mahtista Veera että seuraat mukana! ♥

      Poista
  20. NZ <3 Pakko päästä takas! Meillekin tuli Christchurchistä melko mitäänsanomaton fiilis aluksi, mutta sitten kun meidän majatalon isäntä alkoi kertoa järistyksestä, mitä sen jälkeen tapahtui ja vei meidät katsomaan autioituneita kaupunginosia, niin avautui jotenkin ihan uudella tavalla koko mesta.

    Ihana Bella ja niin upeita maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat olisi varmaan antaneet lisää kaupunkiin, nyt se ei pienessä tihkusateessa harmaana perheen kesken näyttänyt parhaita puoliaan. Onneksi seuraavat maisemat palkitsi jo ihan eri tavoin. :)

      Poista
  21. Nuo maisemat! Iho meni kananlihalle näitä kuvia katsoessa, aivan uskomattoman kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superhienoa kuulla että kuvilla on just se vaikutus kun pitikin! :) Kiitos kun kävit täällä kommentoimassa Terhi! ♥

      Poista
  22. Aivan mahtavaa! Mäkin olen haaveillut matkailuautoreissusta lasten kanssa! Mielenkiintoista seurata muiden kokemuksia siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan yllättävän hyvä vaihtoehto lapsen kanssa - joskin vaatii oikeaa suhtautumista ja valmistatutumista kuten kaikki muukin lasten kanssa tehtävä matkailu. Pysy kuulolla, lisää on tiedossa, Jady!

      Poista
  23. Hyvältä näyttää ja kuulostaa! Jään mielenkiinnolla seuraamaan matkailuautoelämäänne Uudessa Seelannissa :) Meillä on suunniteltuna muutamien viikkojen reissu sinne ensi talvena, ja yksi kysymys tulee olemaan, tehdäkö se matkailuautolla vai hotelleissa asuen. Ja voi että kun noita lihaksia vetreyttäviä kuumia lähteitä onkin jo ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI vau! Riippuu vähän siitä millaista matkaa ja matkantekoa haluaa. Mulla on nyt jo kamera täynnä kuvia ja mieli täynnä kokemuksia jotka puhuu matkailuautoilun puolesta. Mutta asiassa on tietty kaksi puolta. Lisää selviää kun koetaan ja ehditään kirjoittaa! Kiva kun seuraat! ♥

      Poista
  24. Kiitos! - Lapsen kantamisesta tuli mieleen, että kun joskus nostan tuttavalapsia niskaan ja kuljeskelen pitkin huushollia, afrikkalaisäidit nauravat minulle ja kysyvät, kantoiko isäni minua noin, kun olin pieni. Myönnän, ja ystäväni vahvistavat, että se on isien tehtävä (syyllistyn siis kulttuurisokin aiheuttamiseen, joskin siihen suhtaudutaan hyväntahtoisesti). Onko muilla kokemusta siitä, miten kulttuureittain lapsia huvitetaan?

    VastaaPoista
  25. Ihana, kaunis, uskomaton Uusi-Seelanti<3 Ja niin upeita kuvia! Tuli taas pakottava tarve päästä sinne takaisin. Muutamaksi kuukaudeksi... Asuntoauto alle ja luontoon, oi :)

    VastaaPoista
  26. Oi, kaunista! Itselle ei ole tuo maailmankolkka ollut koskaan erityisen mielenkiinnon kohteena, mutta näitä kuvia ihastellessa....

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!