Ja nyt mekin voidaan kertoa sitä samaa Uuden-Seelannin saagaa sinne ruudun toiselle puolelle.
En oikein tiennyt mitä kaikkea Uudelta-Seelannilta pitäisi odottaa kun tänne tultiin. Tai tiesin tavallaan. En vaan mitenkään innostunut ajatuksesta kammoamastani karavaanarielämästä, moneen paikkaan ajamisesta ja sellaisesta erämaahenkisestä elämästä. Ei nyt pidä käsittää väärin. Vaikka olen ehkä hieman kaupunkilainen, sain lapsuuteni patikkakoulun mökkimetsissä sieniä ja marjoja keräten, ja siedän tätä nykyä ihan hyvin luontosamoilua. Itseasiassa, nautin siitä. En silti tykkää kävellä tukka likaisena ja palella alituiseen.
Karavaanarielämä on paljastunut kuitenkin paljon luultua paremmaksi. Ajaminen paikasta toiseen ei ole yhtään niin paha kun koti on jatkuvasti mukana. Sellainen koti vieläpä missä pääsee lämpimään suihkuun ja jossa on säädettävä lämmitys! Woohoo! Ampalla ja muille ex-kolleegattarille tiedoksi: tukkaa täällä ei pysty piippaamaan ja siksi se kuvissa näyttää miltä näyttää. Olen vaan lakannut välittämästä kypsässä 35 vuoden iässä. Tätä päivää te ette kuvittelleet näkevänne, vai mitä!?
Kerttu ohjattiin Uuden-Seelannin eteläsaaren kauneimmaksikin kaupungiksi tituleerattua Dunedinia kohti. Kaupunki on todella mukava, ja mäkisempi kuin San Fransisco konsanaan. Dunedin sijaitsee kauimpana paitsi Helsingistä, myös Lontoosta, kokonaisten 19 071 km päässä, joten jos briteistä mielii karkuun tämä on se paikka. Knoppitietona maapallo taasen on ympärysmitaltaan 40 075 km.
Täällä on myös maailman jyrkin katu. Ja kun tässä (ex-)urheilijoita ollaan, haastoin tietysti Miikan juoksemaan sen ylös. Aina omaa urheilullisuuttaan todisteleva aviomies otti haasteen vastaan (tottakai otti, en olis heittänyt ellen olis tiennyt että ottaa). Tässä teille kaikille iloksi video aiheesta.
Mäen juurella asuu myös 14-vuotias, äärimmäisen ystävällinen Tommy –kissa. Ja se aika nopeasti hakeutuukin turistin luokse, joka monttu auki ihmettelee mäkeä ajavia autoja. Kadunvarsilappu käskeekin turistia tarkistamaan ettei Tommy vahingossa ole kiivennyt autoon kyytiläiseksi.
Dunedinin päänähtävyys on Otago Peninsula, jossa luonnonihmeitä on nähtävillä vaikka kuinka! Valitsimme kohteeksi Sandfly bayn, jonka rannoilla voi nähdä pingviinejä, hylkeitä ja merileijonia. Päästäkseen rannalle pitää ajaa aivan henkeäsalpaava ja mäkinen tie. Parkkipaikalle päästyä saa vielä suunnistaa lammaslehtojen lävitse hiekkadyyneille ja sen pehmeääkin pehmeämpää hiekkaa alas rannalle.
Nämä näkymät, ne eivät vaan lakkaa hämmästyttämästä.
Hiekka on todella upottavaa, joten voin kertoa että alaspäin meneminen on huomattavasti helpompaa kuin takaisin ylöspäin tuleminen. Miikan reidet kiittivät päivän tuplatreenistä.
Pingviinejä ja hylkeitä ei rannalla näkynyt (pingviinejä näkee vain sarastuksen tai auringonlaskun aikaan) mutta merileijonat, ne siellä ihan muina väsyneinä möllyköinä meitä rannalla odottivat! Merileijonat voivat olla todella agressiivisia, joten niiden ja veden väliin ei saa koskaan mennä, vaarana kohteeksi joutuminen. Monet leijonat tosin vaan makasivat nukkumassa rannalla, sillä ne tulevat tänne lepäämään pitkien saalistusuintiensa päätteeksi. Lötköpötköjen kroppa kaipaa treenin jälkeen happea ja lihakset lepoa ennen kuin on aika taas lähteä merelle saalistamaan.
Olikohan se muuten syy Miikan seuraavan päivän flegmaattiseen olemukseen? ;O
Jos merileijonat osoittavat mitään kiinnostusta, pitää lähteä pakittaen perääntymään, ja osoittaa mahdollisimman vähän huomiota. En kyllä haluaisi ottaa matsia tollasen jötkäleen kanssa, joka ihan tosissaan lähtisi painimaan.
Tiesittekö muuten että Suomessa Sirkus Finlandiaa varten on tehty erityispoikkeus antaa käyttä merileijonia esityksissään? Monet muut maat ovat rajoittaneet tätä ja muutenkin rankasti eläinten viihdekäyttöä. Nyt olisi hyvä hetki opettaa muksuille ja muillekin solidaarisuutta jättämällä menemättä. Myös merileijonat, kuten delfiinit ja valaat kuuluvat kaikki mereen, ei ihmisviihdykkeiksi vankeuteen. Lisää aiheesta täältä.
Otago Peninsulalla voi käydä katsastamassa myös albatrosseja ja muita kuulemma todella hienoja maisemia, mutta meille riitti tämä. Maisemat on hienoja ihan kaikkialla. Sen sijan mentiin vielä tsekkaamaan paikallisen Fazerin, eli Cadburyn suklaatehdas ja etenkin sen tehtaanmyymälä. Ei taida tästä road tripistä tulla vyötärölle ystävällinen matka.
Näin meillä, miten teillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!