torstai 7. toukokuuta 2015

Sinua tarvitaan kipeästi - autathan Nepalia?

Matkailu avartaa, sanotaan. Ja niin se totisesti tekee.

Ilman matkustamista eläisin omassa onnellisessa pienessä kuplassa. Eläisin ymmärtämättä miten etuoikeutettu olen, kun herään omasta pehmeästä sängystäni, käyn omassa kaakeloidussa kylppärissäni vedettävällä pöntöllä aamupisulla, kävelen omaan, puhtaaseen keittiöön ja otan tasaisesti sähköllä kylmenevästä jääkaapista mitä minua on sattunut huvittamaan lähikaupasta ostamaan. Jos avokadot ovat olleet loppu, manaan sillä hetkellä todennäköisesti lähikaupan ”surkeita” valikoimia.

Olen oppinut miten onnekas olen kun saan mennä siistiin, koulutusta vastaavaan sisätyöhön josta maksetaan hyvinkin elämiseen riittävä palkka, mennä duunin kustantamalle punttikselle töiden jälkeen jossa työntekijät saavat huolehtia omasta jaksamisestaan sovitun 8 tunnin työpäivän jälkeen ja hakemaan sitten tyttäreni vain muutaman satasen kuukaudessa maksavasta päiväkodista, jossa lapsesta on huolehtinut ihan oikeat kasvatuksen ammattilaiset ja tuoneet tyttärelle ravitsevaa ja monipuolista ravintoa pöytään. Olen ymmärtänyt miten hyväkuntoisilla teillä työmatkat tulee taitettua, tai miten todella hyvin toimivalla ja turvallisellakin julkisella liikenteellä voin liikkua. Ja jos jotain sattuisinkin, olen tajunnut olevani siinä onnekkaassa asemassa että saan parasta mahdollista hoitoa.


Olen oppinut arvostamaan – tiedättekö - sitä perusarkea.

Asioita, joita pitää itsestäänselvyytenä, kunnes maailma näyttää miten toisin kaikki voisi olla.








Meidän matka alkoi marraskuussa Nepalista. Miikan unelma oli päästä Himalajalle trekkaamaan, ja koska homma vaati osittain talvivarustelua, aloitimme sieltä päästäksemme osasta kamoja eroon ensimmäisen kohteen jälkeen. Maa oli sittenkin niin mukava Chitwanin safareineen ja Kathmandun apinatemppeleineen että jäimme kuukaudeksi. En voi väittää rakastuneeni maahan heti. Kathmandun hökkelikylämäinen rakennustyyli ja täysin kaoottinen liikenne, jatkuva likaisuus ja huonolaatuinen ilma eivät olleet omiaan rakkauden herättämiseen. Onnekseni Nepal paljastui myös paljon muuksikin.


Nepal on yksi köyhimmistä maista missä olen koskaan käynyt. Nepal on paikka missä Bella oppi ettei kaikialla vessat ole samanlaisia. Jossain ei ole pönttöä, ihan vaan pelkkä reikä lattiassa. Ilonkiljahdus oli sanoinkuvaamaton kun mentiin länkkärisairaalan vessaan: ”Äiti tuu kattomaan, mä en ole missään täällä nähnyt NÄIN puhdasta vessaa ja täällä on pönttökin!”.


Minä opin paljon siitä miltä näyttää aaltopellistä ja epämääräisistä laudoista kokooon kyhätty maja, jota joku kutsuu kodiksi, siitä miten amputoitu raaja joka on vielä auki ja vuotaa erilaisia nesteitä näyttää kerjäläisellä kadun varrella, minä opin siitä miten kaikista köyhimmät vaeltavat päivittäin kymmeniä kilometrejä vuorilta yhteen suuntaan hankkiakseen edes vähän rahaa perheen elannon toiveessa kun vaihtoehtoja ei ole.


Opin siitä miten Nepalissa onnettomuuden sattuessa kohdalle todennäköisesti kuolee, sillä hoito on sairaaloissa puutteellista.

Opin siitä miten hyvässä kunnossa meidän sairaanhoito sittenkin on, opin siitä miten lapsenlapsi tekee opintojen sijan töitä elättääkseen isovanhempansa.


Opin siitä, että Nepal tarvitsee apua ilman luonnonkatastrofejakin.















Nepal on huikean hieno maa. Sieltä vaan puuttuu niin monia asioita, jotka meille länsimaissa ovat itsestäänselvyyksiä. Edes täällä Uudessa-Seelannissa en ole nähnyt niin huikeita vuorinäkymiä kuin Himalajalla. Ihmiset ovat superystävällisiä ja yrittävät tehdä kaikkensa vieraiden viihtyvyyden takaamiseksi. Ihmiset iloitsevat pienestäkin. En taida unohtaa sen pesulanpitäjän kasvoja kun hän kielimuuriongelmista huolimatta tajusi saavansa Bellan vanhat trekkikengät lapsilleen omaksi meiltä, ihan ilmaiseksi.


Nepaliin iski äskettäin maanjäristys. Maassa, jossa sairaalassa hurrataan jos sekä äiti että lapsi selviävät hengissä synnytyksestä, tällainen tapahtuma on katastrofaalinen. Lukemat ovat musertavat – kuolleita on nyt jo yli seitsemän tuhatta, eikä luku varmasti jää tähän. Selvinneet yöpyvät teltoissa vajailla vesi- ja ravintovaroilla. Tilanne ei tule helpottamaan ihan heti, joten apua tarvitaan vielä pitkään. Ja senkin jälkeen tekemistä on vielä paljon.















Haitin maanjäristyksen jälkeen ihmiset elivät vielä vuosia telttaleireissä, eikä tilanne vieläkään ole normalisoitunut. Leireihin muodostuu jengejä, ja niissä on paljon rikollisuutta varkauksien, raiskauksien ja huumeiden muodossa. Lisäksi leireissä alkaa yleensä vaivaamaan kulkutaudit, kuten esimerkiksi kolera.

Vaikka media unohtaa ja siirtyy seuraaviin uutisiin, ei pidä luulla että ongelmat ovat jonnekin kadonneet.


Näissä katastrofeissa jokainen kuolema on tragedia. Minä mietin, olikohan meidän Himalajan vaellusoppaamme Shanker vaeltamassa vuorilla toisten turistien kanssa, ja jos niin selvisikö hän hengissä? Sillä jos ei selvinnyt, hänen mummonsa tuskin selviää hengissä itse, varsinkaan telttamajoituksissa. Tai Shashi, jonka mies on pyörätuolipotilas. Tai Pema ja Gsiring, jotka myyvät itsetehtyjä koruja Pokharan järvenrannalla.



Nepalissa on paljon shankereita, shasheja, pemoja ja gsiringejä, siellä on paljon ihmisiä, perheitä, lapsia, sellaisia kuin sinä ja minä - paitsi etteivät he ole syntyneet maailmaan yhtälaisilla mahdollisuuksilla. Maanjäristyksen jälkeen mahdollisuudet kaventuvat entisestään.


Ihmisimieli toimii helposti niin että sellaista mitä ei itse ole kokenut, tuntuu kaukaiselta. Siksi halusin kirjoittaa tämän postauksen – me kun olemme Nepalissa käyneet, toivottavasti tämän postauksen myötä se maa tuntuu myös teille lukijoille läheisemmältä.








Aiheesta on kirjoittanut myös muut blogit, muun muassa Vaihda vapaalle, Veera Bianca ja Otto Izakaya. Lisäksi Nepalissa olevan suomalaisen työntekijän, Pauliinan järistyskertomus löytyy täältä.

Nepalia voi auttaa jaloilleen tästä kriisistä lahjoittamalla muun muassa näiden organisaatioiden kautta:




Varuste.net ja Madventures ovat pistäneet pystyyn kampanjan, jossa voi lahjoittaa vanhan makuupussinsa tai telttansa kastrofialueelle lähetettäväksi.

Madventuresin kampanjaan liittyen, myös äitiyspakkauksessa tulevia vauvojen pusseja voi lähettää tänne matkalle mukaan jos ylimääräisenä jossain lojuu. Alla oleva teksti on kopioitu eräästä Helsingin alueen kierrätysryhmästä facebookissa:


"Nepalissa tarvitaan apua, nyt vauvojen vanhat makuupussit kiertoon uusille pienille! Madventuresin porukka on keräämässä telttoja ja makuupusseja Nepaliin kotinsa menettäneille, ja tarve on myös niille äitiyspakkauksien makuupusseille joita monien kaappien perukoilta löytyy.


Voit tuoda omasi 22.5 mennessä Arabian leikkipuistoon josta pussit toimitetaan eteenpäin Nepaliin. Keräyspisteet myös Intian, Kimmon ja Lahnalahden (Lauttasaaren) asukaspuistoissa. Muita lastentarvikkeita ei valitettavasti tällä hetkellä ole mahdollista toimittaa sillä toimitussopimus koskee vain makuupusseja ja telttoja."


Pitkäjänteistä työtä olojen parantamisen eteen tekevät monet järjestöt. Me olemme päätyneet tukemaan Planin toimintaa, josta meillä on oma pieni kummityttö. Joka kerta kun Nelitalta saapuu kirje, se sykähdyttää lämpimästi.


Summan ei tarvitse olla iso. Jätä karkkipussi tai viinipullo ostamatta – tai ehkä seuraava toppi tai paita mitä et välttämättä kaappiisi tarvitse.






Kiitos kun osoitat myötätuntoa niille jotka sitä tarvitsevat.


Yhtenä kauniina päivänä se teltassa asuva, ilman kotia oleva, lapsesi kanssa hyytävän kylmässä ilman vettä elävä voit olla sinä.


Toivottavasti silloinkin on joku maailmassa joka haluaa osoittaa myötätuntoa juuri sinulle.

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Nepali tarvitsee todella kaikkien apua. Minusta Varuste.netin ja Madventuresin kampanja on kiva. Kaikki apu on nyt tarpeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varuste.netin ja Madventuresin kamppis on todellakin mahtava juttu. Tuntuu konkreettisemmalta auttaa antamalla jotain omista, jopa tarpeettomista jutuista muille avuksi.

      Kaikki apu on hyvästä ja jotenkin mahtavaa että toi vauvojen pussijuttukin saatiin tuohon mukaan! Niitä varmaan monella lojuu ylimääräisenä nurkissa.

      Poista
  2. Upea kirjoitus Gia! Täytyy laittaa jakoon. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura, ja kiitos sulle kun jaoit! ♥ Tää aihe on minust niin tärkeä, että se tarvitsee kaiken mahdollisen julkisuuden ja avun.

      Poista
  3. Tämks toverit, mäkin oon ollut Nepalissa ja on kauheeta aatella miten kaikki siellä on mennyt ihan palasiksi suuressa osassa maata. Brittikollegat on tehneet hyvän jutun siitä miks just tässä vaiheessa katastrofia on hyvä lahjoittaa rahaa: http://blogs.redcross.org.uk/emergencies/2015/05/why-we-need-money-not-goods-for-nepal/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä linkkivinkki, kiitos TIina!

      En kestä ajatusta siitä mitä kaikkea tuolla on käynyt, kun tietää missä kunnossa maa oli jo ennen koko tapahtumaa. :/

      Poista
  4. Kyyneleet tuli. <3 Ajatukset Nepalissa.

    VastaaPoista
  5. Näytin kuvia Nepalista ennen ja jälkeen järistyksen Neidille (sattuivat olemaan sanomalehdessä) sillä seurauksella, että Neitikin haluaa auttaa järistyksen uhreja...
    Nepal on minulle erittäin rakas jo siitäkin syystä, että rakastan vuoria, valitettavasti meidän perheen hyvä tuttu jäi Annapurnalle maaliskuussa (sherpan kanssa) ja vieläkin koskettaa toisen kohtalo - hän oli niin valloittava persoona ja niin elämänjanoinen, että en vieläkään tahdo uskoa hänen menehtyneen - toivon vieläkin näkeväni hänen iloisen ja suloisen hymynsä... Häneltä ja monelta muulta vuorikiipeilijältä olemme kuulleet niistä paikallisten oloista siellä - suomalaisten vuorikiipeilijöiden yhdistys Nepalin lapsien hyväksi: http://www.manoamano.info ja tämän avun tiedän menevän perille! (
    Todella hyvä kirjoitus - kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se suomalaisen kiipeilijän kuolema oli tosi kurja. :/ Se mitä siitä voi kuitenkin ajatella positiivisena on että mies meni tehdessään jotain itselleen superrakasta, ja toteutti unelmiaan ja elämänjanoa.

      Toivotaan hartaasti että Nepal saadaan vielä jaloilleen, sillä se maa on kaikessa kurjuudessaan silti aivan huikea paikka kokea tietynlaisia asioita! Kiitti tosta linkkivinkistä, hyvä lisä tähän!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!