perjantai 15. toukokuuta 2015

Pinot Noirin tarina

En usko että pinot noir -viinit olisivat yhtä nopeasti nousseet kulttistatukseen ilman Sideways-leffaa 2000-luvulla. Muistatteko sen? Istuin katsomassa sitä kotisohvalla screeniltä, viinilasi kädessä tottakai. Jo tuolloin, reilu parikymppisenä olin oppinut rakastamaan viinejä. Kokemuspohja oli kuitenkin lievästi sanottuna nykyistä suppeampi, ja niin sen kuuluikin olla. Tätä nykyä osaan arvostaa huomattavasti enemmän hyvin sovitettuja ruoka-viini -yhdistelmiä. Se taisi olla ravintola Nokka, keväinen parsamenu ja yhteensovitettu viinilista, joka ensimmäistä kertaa räjäytti makunystyräni ja tajuntani joskus 2000-luvun alussa. Sen jälkeen se oli menoa.

Muistan erityisesti sen tunteen leffaa katsoessa, kun mietin miten joskus haluan itsekin olla ajelemassa ympäri viinitiloja, maistelemassa erilaisia viinejä, tutustua niiden tarinaan. Oppia lisää jumalten juomasta.

Viineihin olemme aiemmin tutustuneet lähemmin ihanassa Toscanassa, käyneet sen unelmamaisemissa rakastumassa vähän lisää, paitsi Italiaan myös sen ihmisiin ja niihin punaisiin, valkoisiin ja kupliviin onnenpulloihin. Kroatian huomattavasti nuorempi viinikulttuuri tuli pari vuotta sitten tutuksi kun tehtiin yhdistetty villa-luonnonpuisto-kaupunkiloma Dubrovnikin, Orebicin ja Korculan suunnille. Kroatiaa kutsutaan köyhän miehen Toscanaksi - mutta ei se serkulleen oikeasti häviä. Se on vaan vähän erilainen.








Täällä Uudessa-Seelannissa Central Otagon alueella lähellä Queenstownin aktiviteettikaupunkia sijaitsee tunnettu pinot noir -viinialue, jonka maisematien reunanvarsia koristavat jatkuvasti Vineyard -kyltit.

Näin sadonkorjuun aikaan maisemat on värjätty keltaisilla, punaisilla, oransseilla - ihan uskomattomalla väriloistolla. Kävijöitä tervehtii viinirypäleiden vastapoimittu ja matkansa viiniksi vasta aloittanut rypälemehun tuoksu.


Hauskan yhteensattuman seurauksena yövyimme Central Otagon viinialueella Gibbston Valleyssa suomalais-amerikkalais-kanadalaisperheen pihalla, ja saimme supervinkit alueelle.











Yöpaikastamme suoraan tien toisella puolella Mount Rosan viinitilan pihalla hauva toivotti meidät ensimmäisenä tervetulleeksi, ja heti perään tilan emäntä kutsuikin jo sisälle viinejä maistamaan. Wine tasting? Why yes please!


Tiloille voi pestautua rypäleenpoimijaksi, mutta sen päivän paikat olivat jo valitettavasti täydet. Saimme silti mennä vapaasti samoilemaan tiluksille. Rypäleenpoiminnasta maksetaan joko minimipalkkaa tai viinipullo per kaksi tuntia. Mount Rosan rypäleitä keräävät ranskalaisnuoret kertoivat homman olevan mukava tapa ansaita reissurahoja. Ja kyllähän tätä näissä maisemissa mielummin tekisi kun vaikka siivoushommia.











Gibbston Valleyssä on viljelty viiniä vasta 30 vuotta. Huolimatta alueen nuoresta iästä, sen viinejä on palkittu monasti. Vuonna 2001 alueen kuuluisimman viinitilan, Gibbston Valley Wineryn Pinot Noir voitti London International Wine Challengen oman kategoriansa, ja nosti alueen pysyvästi laatuviinirakastajien kartalle. Seuraavan kolmentoista vuoden ajan joku alueen viineistä on yhdeksän kertaa vienyt voiton samassa kategoriassa.

Tässä vaiheessa mietin paljonkohan vuosisatoja tätä hommaa tehneitä ranskalaisia mahtaa ottaa pannuun.







Jokainen viinimaistiainen tällä ja Gibbston Valleyn muillakin viinitiloilla on totta tosissaan erinomainen. Sitten riippuukin vain henkilökohtaisesta mausta ja ruoasta, minkä viinin valitsee matkaansa mukaan. Mount Rosan valikoimiin kuuluu Pinot Noirin lisäksi Chardonnay, Rosé (joka valmistetaan punaviinimenetelmällä, mutta ilman rypäleen kuoria) sekä Pinot Gris.  Sveitsin -matkallaan innostunut pariskunta on tehnyt myös oman "mulled winen", lämminviinin joka lähentelee maultaan glögiä. Mulled winea juodaan erityisesti Saksassa ja Sveitsissä joulusaikaan kodeissa ja markkinoilla sekä hiihtokeskuksissa - ihan kuten meillä koto-Suomessakin.

Tilan pullojen hinnat alkavat noin 25 NZ dollarista (EUR 17) ja päätyvät aina 40 NZ dollarin (EUR 28) saakka. Queenstownin keskustan rantakahvilassa Mount Rosan mulled winea myydään ilmoista ja maisemista nauttiville lämmikkeeksi näin syksyllä.


Kuten moni muukin viinitila Uudessa-Seelannissa, myös Mount Rosan tila oli lammasfarmi, kunnes toiminta vuonna 2005 muutettiin viinin viljelyksi. Tämä huolimatta siitä että tilan toisen omistajan Guyn unelma oli oikeastaan aina pistää pystyyn maitotila.











Mies kiittelee viinin viljelyn menneen alusta saakka hyvin, mutta liiketoimintaan ja veroihin liittyvissä asioissa on ollut opittavaa. Lisäksi markkinointiin tarvittaisiin lisää paukkuja. Kuulostaa jotenkin kotoisen suomalaiselta - tuote on laadukas, mutta byrokratia ja markkinoille vieminen tökkivät.


Uusi-Seelanti ei ihan ensiajatuksella vaikuta paikalta jossa viininkasvatus kukoistaisi. Vuoret pitävät kuitenkin huolen siitä että tietyillä alueilla lämpötila ja kosteus pysyvät sopivana tietyille rypälelajikkeille. Näille alueille muodostuu oma mikroilmastonsa, joka Gibbston Valleyssä on erityisesti pinot noir -lajikkeelle juuri sopiva.










Miten sitten Uusi-Seelanti keksi ylipäänsä alkaa viljelemään viiniä?

Vuonna 1983 Uuteen-Seelantiin toimittajan töihin tullut Alan Brady päätyi istuttamaan Gibbston Valleystä ostamilleen mailleen ensimmäiset rypäleet. Bradylla oli entuudestaan tuntemusta viinistä ja ulkopuolisella avustuksella homma saatiin toimimaan niin että ensimmäinen kaupallinen punaviinisatsi saatiin markkinoille vuonna 1987.

Pinot noir -rypäle on pienirypäleinen lajike. Sen suurimmat rypäleet ovat hyvänä vuonna peukalon kynnen kokoisia, ja heikompina kasvuvuosina pikkurillin kynnen kokoisia. Vertailun vuoksi chardonnayn rypäleet ovat isoja mollukoita, jopa isompia kuin ne jättirypäleet, mitä kaupasta kotona joskus saa. Pinot Noiria pystyy siis samalla vaivalla tuottamaan lopputuotteeksi vähemmän. Muun muassa siksi myös hinnat ovat usein korkeammat kun Alkosta kainaloon jää mukaan pullo pinot noiria chardonnayn sijan.






Kun eräällä toisella viinitilalla kysyn miten juuri pinot noirin rypälelajike valikoitui näille maille, saan vastaukseksi naurun:

"Se oli ainoa rypäle mitä Bradylla sattui olemaan."


Menestystarinan ensisiemenet kylvettiin tuurilla. Myöhemmin apuna on tuurin lisäksi käytetty muun muassa ranskalaisia, opittu virheistä ja kuunneltu neuvoja vuosien mittaan. Ja se on kannattanut. Palkintoja on sadellut vähän joka tuutista alueen lähes jokaiselle tilalle.


Kun samoilemme viinirypälepuskien lomassa, maistelemme tilan herkullisia eri rypäleitä, auringon paistaessa lämpimästi, maisemat huikaisevat ja elämä hymyilee, tuntuu siltä että kävelee keskellä unelmaa.






Guy paimentaa sadonkorjuulaumaansa ja tarkkailee rypäleiden laatua.

"Ei tämä silti jatkuvasti näin helppoa ja hienoa ole. Joskus sato saattaa jäädä pieneksi, jolloin myytävä määräkin on pienempi. Viinitilaa ei kannata pistää pystyyn suurten voittojen tavoittelemisen takia, vaan rakkaudesta lajiin."


Juuri tänä päivänä, tässä hetkessä on vaikea uskoa viinitilallisen elämän olevan välillä ihan oikeaa työntekoa omine ongelmineen, vaikkakin varmasti myös palkitsevaa kun pystyy tuottamaan omalta tilalta erinomaisen vuosikerran kaiken uurastuksen tuloksena.


Ehkä unelma viinitilan omistamisesta kannattaa silti jättää unelmaksi.

Tai ehkä ei...




36 kommenttia:

  1. Taisin jo Instassa kommentoida jotakin kuvaa, mutta sanon sen taas, että voi WAU! En kestä miten upeat värit ja miten mieletön fiilis. Onneksi viinitiloja sentään löytyy kotimaasta katsottuna lähempääkin, sillä matka syksyisiin viinimaisemiin on ehkä must tämän postauksen kuvat nähtyään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä maisemat, ne hengästyttää upeudellaan mutkin vielä näin jälkikäteenkin.

      Jos viinit lainkaan kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata vaikka tuonne Toscanaan, johon rakastuin ihan totaalisesti, ja samoilla tiloilla viinejä maistellen. 💜

      Poista
  2. Samoilla kulmilla näytätte liikkuvan, vaikkakin reilusti hitaampaan tahtiin kuin me runsas vuosi sitten.
    Kiersimme myös noita viinitiloja ja pidimme ihan erityisesti tästä pienestä sympaattisesta Mt Rosasta!
    Meidän kokemuksistamme voit halutessasi lukea täältä :-)
    Kuva-kokoelmasta toisessa on myös kuva samoista viinitiloista - vaikka teidän taitavat kyllä olla hienompia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tykätään kun pystyy paikolle antamaan enemmän aikaa, hengittää niiden fiilistä, samoilla tunnelmissa. Valmiiksi järkätyissä aikatauluissakin on tosin etunsa. :)

      Mount Rosan ihmiset olivat superystävällisiä ja mulled winekin toi ihan Suomen ja joulun mieleen. Hienoja kuvia teilläkin Pirkko!

      Poista
  3. Upeita kuvia ja teretulemast Sydneyyn piakkoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti x2! Ja kohta, ihan kohta - ja kyllä me sitä odotetaankin, koska ilmat näyttää menevän kylmempään koko ajan täällä. :)

      Poista
  4. Tuo viiminen kuva on NIIN upea, en kestä! <3 :)


    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati, toi koko mesta oli niin upea etten taida kestää. :D

      Poista
  5. Upee paikka! Ihana fiilis noissa kuvissa. Uusi-seelantilaista viiniä tulee harvoin maisteltua, mutta ehkä pitäisi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli kieltämättä aivan huikean hieno päivä, joka onneksi heijastuu myös kuviin!

      Uuden-Seelannin viinejä ei Alkossa ihan samalla tavalla taida olla tarjollakaan vielä, maa kun on niin nuori viinintuotannossaan, ja lähetyskustannukset maailman toiselta puolelta myös nostaa hintoja. Laadukkaita kyllä ovat, joten kannattaa joskus kokeilla, viimeistään tietty sitten kun olette täällä. :)

      Poista
  6. Luin tätä jo aiemmin viikolla ja ihastelin kuvia ja niiden upeita värejä. Salaa vähän kadehdin kokemuksianne ja viinitilalla käyntiä. Sitten mua alkoi naurattamaan - omalta takapihalta lähtee viiniviljelmät ja Itävallan arvostetuimmat viinit löytyvät kotilaaksosta. Täällä kun vain nyt keväällä tuollaista väriloistoa ei ole tarjolla :D Mutta ehkäpä meikäläinen pääsee sen joskus kokemaan sielläpäin maailmaa! Olet taas ihaltavan eläväisesti kirjoittanut postauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä ei tajuakaan miten hienoja juttuja ihan vieressä on. :D

      Ehkäpä jos sitten syksyllä väriloiston pariin jonnekin Tosacanaan tai lähemmäs, tai sitten tosissaan täällä kauempana. Onhan täällä paljon muutakin kun viinitilatkin, jonka takia tulla.

      Lämmin kiitos ida palautteesta! ♥

      Poista
  7. En oikein osaa päättää, kummasta pidän enemmän, viiniköynnösten välissä kävelystä, vai viinien maistelusta. Kummatkin nimittäin ovat ihan parasta!

    Ollaan Saksassa, Italiassa, Itävallassa ja Ranskassa käyty paljonkin viinitiloilla. Teppo on tutustunut myös Jenkeissä viinitiloihin. Niillä vain on jotenkin niin oma tunnelmansa. Oikeastaan kuuluisi ihan yleissivistykseen käydä jokaisen tutustumassa, miten sitä viiniä oikein tehdään. Ei tarvitse edes hifistellä kamalasti, kunhan oppisi ne perusasiat. Silloin arvostaisi sitä juotavaa pulloa paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pelkkä käyskentelykin on jo niin siistiä näissä maisemissa, eikä sitä viiniäkään loputtomasti jaksa litkiä. :)

      Mä olen ihan samaa mieltä tuosta yleissivistyksestä, käynti tiloilla avaa sitä maailmaa ihan eri tavoin. Loppujen lopuksi viini ei ole mitään hienostelua, vaan kyse on aina mausta ja omasta henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Ihmiset tuppaavat viinin kanssa ihan turhaan spennaamaan liikaa. Ei kannattaisi ajatella mitä muut ajattelee vaan elää elämäänsä ihan itseään varten. :)

      Poista
  8. Ihania kuvia ja voi että kun sait tällä postauksella viinimatkakuumeen nousemaan! Onneksi vierailemme noin kuukauden päästä Chiantin viinialueella kun kiertelemme Toscanaa ja lähiympäristöjä häämatkallamme. Siellä pääsen ainakin vähän viinimatkailun makuun. Pelkäänpä että se on menoa sitten! Kun yhdistää viinin ja matkailun niin senhän on oltava täydellistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Chiantin alueella mekin tuolla Toscanassa olimme! Siellä on aivan mahtavia paikkoja! Kaiken muun hyvän lisäksi Toscana on vaan maisemiltaan aivan upea, ehkä yksi maailman lempipaikkojani. Ja se ruoka, oi se ruoka, se on jotain uskomatonta ihan pienissäkin kuppiloissa!

      Aivan valtavan upeaa matkaa ja etenkin häämatkaa! Hyvän kohteen valitsitte.

      Poista
  9. Huikeita kuvia! Upeat värit. Nyt kyllä kelpaisi lasi viiniä :-)

    VastaaPoista
  10. No wau! Huikean upeita kuvia taas. Tuli sellainen fiilis, että haluan tuonne mieluiten nyt juuri heti. Jotenkin kun täällä väsymyksen keskellä harmaassa Helsingin Kalliossa katselee tällaista, niin tulee sellainen olo, että olen kertakaikkisen väärässä paikassa. Lisää tällaisia ihania kuvia <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tiedätkö, mä olisin mielelläni hetken myös siellä Kalliossa, maistelisin Sandora, fiilistelisin Töölönlahtea, hakisin Cardemummasta lounassalaatin. ♥

      Mutta ei käy valittaminen näitä ruskamaisemia täällä Kiiweissä, ja muutenkin ne maisemat ovat kyllä kohdillaan. Ota pullo mukaan alkosta ja fiilistele vähän pinot noiria siellä näiden kuvien kanssa, kohtahan teillä on Suomessakin jo kesä! :)

      Poista
  11. Oioi miten herahtaa vesi kielelle, kun vaan lukeekin tätä juttua! Muutama lasillinen viileaa pinot noiria noissa maisemissa kelpaisi kyllä mullekin :) Mahtavia kuvia ja mielenkiintoista juttua, en ollutkaan tajunnut, että viininviljely Uudessa-Seelannissa on noin uus juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä varsinainen yllätys meillekin! Jotenkin kuvittelin että täällä olisi vähän pidemmät viiniperinteet - toisaalta koko maa on kohtuullisen nuori. Jännää että kuitenkin näinkin nopeasti ovat menneet esimerkiksi Ranskan, Italian ja Espanjan ohi omassa kategoriassaan!

      Kiitos palautteesta, ja nyt jos koskaan kannattaa ottaa lasillinen ja fiilistellä vähän näissä tunnelmissa. :)

      Poista
  12. Upeita kuvia ja ihanasti kirjoitettu postaus! Ihan vähän vain tekisi mieli juoda lasillinen hyvää viiniä tänä ilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasillinen viiniä tekee hyvää ihan mikä ilta tahansa. :) Ihanaa että tykkäsit - sekä tekstistä että kuvista, kiitos Terhi! ♥

      Poista
  13. Oli kyllä tosi mielenkiintoisesti kirjoitettu postas! Mä olen myös viininystävä ja on ihana nauttia muutama lasi viiniä hyvän ruoan kanssa. Jos Uuteen Seelantiin päädytään joku päivä niin tuonne ehdottomasti käy meidän matka. Nautitaan aina noista Toscanan viinitiloista Italiassa ollessamme, mutta olisi kiva nähdä viininviljelyä muuallakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ehkä ihan vähän vaan kade siitä että sulla on tuollainen side Tosacanaan! Muuttaisin sinne per heti jos olisi mahdollisuus. :D

      Periaatteessa kai tilat on aika samanlaisia maasta riippumatta, mutta ne tarinat niiden takana onkin sitten erilaisia, ja tekevät niistä mielenkiintoisia. Ja tietysti eri aikaan vuodesta paikat näyttävät ihan erilaisilta, itse en ole sadonkorjuuta saanut vielä missään ennen kokea. Ihanat värit ja fiilis tähän aikaan tiloilla. :)

      Poista
  14. No voi huoh ja aah! Niin mielettömän upeita kuvia ja niin huikea fiilis niistä välittyy! Olen mieheni kanssa pitkään haaveillut Uudesta-Seelannista ja viinitilamatkoista, mutta että ne voisi jopa yhdistää! Nyt on pakko ottaa lasi punkkua ja ruveta miettimään tosissaan, millon oikeesti pääsis Uuteen-Seelantiin! Kiitos ihanasta postauksesta. Tästä tuli niin hyvä mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuteen-Seelantiin pääsee kyllä, mutta aika suurella vaivalla jos Suomesta varta vasten lähtee. Meille se sattui "ihan matkan varrelle". :) Tuohon varsinaiseen ihmemaahan kannattaa myös varata tarpeeksi aikaa, sillä näkemistä riittää! Jo tähän viinitilasamoiluun saisi kulumaan päivän jos toisenkin, ja alueitahan on vähän kaikkialla molemmilla saarilla, erikoistuvat eri rypälelajikkeisiin.

      Hyviä suunnitelmia ja viinilasillisia! :)

      Poista
  15. Kertakaikkisen upeita kuvia! Viinien maistelu on kyllä mukavaa puuhaa, ja noissa maisemissa nyt varsinkin kelpaisi maistella. Uusi-Seelanti on valloittava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi-Seelanti todellakin on valloittava, niin monella tapaa. Ja tehän sen myös tiedätte! :)

      Viini onneksi maistuu ihan missä maisemissa tahansa!

      Poista
  16. Ranskassa asuessani olisin kovasti halunnut päästä käymään viinitilalla, mutta niihin oli aina vaikea päästä julkisilla, niin ei tullut käytyä. Viininpoiminta viinipalkalla kuulostaa kyllä hauskalta ja ylipäätään tuo tuo on varmasti sekä reissaajille että viinitilallisille hyvä diili. Mä olen vannoutunut ranskalaisten viinien ystävä ja nimenomaan valitsen vielä Pays d'Oc -alueen, jossa itse asuin, viinejä. Harmi vain, että Suomessa on hieman huono valikoima ranskalaisista viineistä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan että, harmi ettette ole Ranskassa päässeet tiloilla käymään, niissä kun varmaan on sellainen historian havinan aitous siellä! Haastavaahan se tosin ilman autoa on, sellainen on aina ollut alla kun ollaan näitä meidän viinitilakäyntejä tehty.

      Mulla on ranskalaiset viinit vähän hakosessa, alueita on niin paljon etten oikein saa niitä piirrettyä makukartalle oikein. Pitänee jossain välissä varmaan paneutua vähän siihenkin kun nämä muut hyvät viinintuottajamaat on jokseenkin hanskassa.

      Suomessa muuten on huonohko valikoima ranskalaisia. Tai ainakin sen verran etten uskalla niitä sokkona Alkon hyllystä ottaa.

      Poista
  17. Minä en viineistä tiedä mitään, mutta hyvin tästä sai mielikuvaa millaista touhu viininviljelyssä on ja miten esimerkiksi siitä saatavat tuotot eivät varmaankaan aina päätä huimaa.
    Nuo kuvat ovat kyllä tosi upeita, värit, tunnelma, kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joskus sadattelee Alkon hyllyn edessä hintoja, on aina hyvä ymmärtää taustat ja miksi jokin viini maksaa toista enemmän. Viinejä ei tarvitse osata, niitä tarvitsee vain osata juoda ja ihan oman maun mukaan. :)

      Poista
  18. Olin kyllä jo kertaalleen kommentoinut tähän juttuun padilta, mutta tulin vain varmistamaan tänne, et oliko se nyt sit varmasti mennyt läpi. Ei tainnut olla tuossa ketjussa? Tsekkaas muuten spammi! Mut joo, padilta vastaillessa välillä jutut vain katoaa. Eli, jotain tällaista taisin sanoa: " Viini maistuu aina ja kaikkialla, etenkin kauniissa maisemissa. Uudessa-Seelannussa ovat ainakin puitteet kohdillaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tämä on jäänyt huomaamatta. Kiitos kun kerroit ongelmasta!

      Ja ihan totta tosissaan, viini maistuu aina, kunhan vaan on sopivaa tilanteeseen ja ruokaan - jos sellaista on. :)

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!