sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Reissumutsi

Sori, en pysty kertomaan sarkastisen hauskoja juttuja siitä miten vauva-arki on kahvimuki kädessä, silmät ristissä painamista, jatkuvaa valvomista, huutoa, itkua ja pelkkää kakkavaippojen vaihtamista. En edes siitä miten kovaa työtä on olla kotona lapsen kanssa. Tai edes mitään näsäviisasta juttua siitä miten dorkia neuvolan tyypit ovat kun tuputtavat kaiken maailman neuvoja ja kieltävät kaiken kivan. En voi myöskään kertoa siitä miten vauva, ja sittemmin pieni lapsi tuhoaa koko elämän ja matkustusinnonkin. 


Kun keväällä 2010 raskaana ollessa itse luin sellaisia juttuja vanhemmuudesta, mietin miten suuren virheen olenkaan elämässäni tehnyt. Siis oma elämä lakkaisi olemasta ja tilalle tulisi jatkuvaa väsymystä ja kadotettu oma elämä, läskien kera. Vaikka ne jutut oli miten huumorilla kirjoitettu, tiedätte kai sanonnan totta toinen puoli?






Lakkasin lukemasta blogeja, naistenlehtiä, foorumeita. Kaikkia niitä paikkoja missä annetaan stereotyyppinen kuva äitiydestä, kerrotaan millainen pitää olla ollakseen hyvä, jossa annetaan valmiiksi rooli mihin pitää mahtua, kerrotaan minkälaisille jutuille sitten kuuluu nauraa. Ajattelin että on oltava muunlaisiakin tarinoita, sellaisia onnellisia, missä elämä ei loppunut, vyötärö ei kadonnut ja matkusteluakin pystyi jatkamaan. Sellaisia joissa huumori on muutakin kun kakkavaippahuumoria (vaikka sekin kyllä vähän naurattaa sitten kun on se oma lapsi). Sellaisia joissa itse saisi päättää minkälainen äiti haluaa olla.


Vedän tämän oman viiden vuoden kokemuksen äitiydestä teille tähän tiivistelmänä:


Vauva heräsi aluksi maksimissaan kaksi kertaa yössä, sitäkin todella harvoin, ja neljän kuukauden ikäisenä alkoi nukkumaan 12 h yössä + päiväunet. Mahduin vaatekaappini tiukimpiinkin farkkuihini 2 viikkoa synnytyksestä (joihin en muuten tämän matkan jälkeen mahdu jos sama meno jatkuu :). Kotona oleminen oli omaan duuniini verrattuna ihan täyttä lomaa, pitkiä, ihania kävelyretkiä, kahviloita, ystäviä, lounaita, rantaretkiä, matkoja, pitkiä aamuja, omia aikatauluja. Lakkasin juomasta kahvia alkuraskauden aikana, enkä ole sen jälkeen maistanut muuta kuin munakahvia Vietnamissa tällä matkalla. Onneksi ei ole ollut tarvetta. Tyttäreni on matkannut noin 20 eri maassa viiteen ikävuoteen mennessä.


Ja neuvolan tyypit, ne ovat olleet ihania ja auttaneet kaikessa, jopa matkustamiseen liittyvässä. Toisin kuin monet muut äidit ja ulkopuoliset, jotka ovat vain kauhistelleet lapsen raahaamista ympäri maailmaa.







Tiedän että teissä lukijoissa on paljon nuorempiakin tyyppejä, sellaisia joilla varmasti on kysymyksiä nyt tai tulevaisuudessa lapsen saamisesta ja matkustamisesta. Ja sitten on niitä, joilla on jo lapsia, ja jotka ehkä miettivät voitaisko mekin joskus tehdä muitakin reissuja kun vaan pakettimatkoja Teneriffalle (joille on olemassa oma aikansa ja paikkansa).


Reissumutsina oleminen ei aina ole ihan helppoa. Matkan kohteesta, matkustustavoista, kestosta sekä myös lapsesta riippuen homma voi olla helpompaa tai sitten vaikeampaa. Näin pitkällä matkalla ja monessa paikassa käymisessä on puolensa kun näkee paljon ja pystyy opettamaan lapselle maailmasta. Samalla kun aikuisen pää tuntuu välillä menevän pyörälle kaikesta uudesta, uusista paikoista, uusista asioista, myös lapsella menee pää pyörälle samoista asioista.







1. Ota selvää ja varaudu 

Muukin kun bamseklubben -matkailu on kuitenkin ihan mahdollista pienenkin lapsen kanssa, jos niin haluaa. Täällä Uudessa-Seelannissa näkee miten pieniä vauvojakin otetaan trekeille mukaan kantorepuissa, muksut trekkaavat, kajakoivat, kiipeilevät jnpp. Kaikkeen on vaan varauduttu jotta harrastuksista tulee lapsiystävällisiä. Tärkeintä on siis varautua kaikkeen oikein. Kun ottaa hieman selvää kohteesta ja tekemisistä, lapsen kanssa voi yleensä mennä lähestulkoon minne tahansa. Kannattaa muistaa, että lapsia syntyy ihan kaikkialle maailmassa, ja lapset sopeutuvat siihen elämään mikä ympärillä vallitsee.


2. Sopiva tahti 

Pitkillä matkoilla lapsi saattaa myös väsyä ihan vaan koska matkustaminen nyt saattaa välillä olla aika stressaavaa. Aikuinen tunnistaa olotilansa helpommin, lapsi taas saattaa kiukutella, käyttäytyä "huonosti" ilman syytä, olla levoton, syödä huonosti tai vaikka nähdä painajaisia. On tärkeää ettei tee aikatauluja liian tiukoiksi, vaan antaa kaikille matkalaisille mahdollisuuden sopeutua paikkaan ja tahtiin. Lapsen kanssa et varmasti vedä päivässä Bangkokin nähtävyyksiä heti pitkän lennon päätteeksi. Kolmessa päivässä ja verkkaisella tahdilla se kyllä onnistuu.








3. Turvallisuus ja rutiinit 

Lapselle on myös tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi. Vanhemmat voivat tarjota sitä rutiinien ja päiväohjelmien avulla. Tietyt asiat, kuten aamupala, aamupesu tai vaatteiden pukeminen tapahtuu missä päin tahansa maailmaa aika helpostikin samalla tavalla. Myös päiväohjelmasta voi kertoa etukäteen - käydä läpi sitä, jotta kaikki tietävät mitä päivältä voi odottaa.

Mietipä jos sinua vedettäisiin tuntemattomassa paikassa ympäriinsä ilman tietoa tulevasta? Niinpä, voisi hieman stressata.

Muista myös ruokailu! Päiväreppuun mukaan sopivia välipaloja, ettei kiukku yllätä sen takia.


4. Matkakumppaneiden tunteminen

Jokaiselta vanhemmalta tulee yleensä luonnostaan oman lapsensa lukeminen. Joskus tosin pieni ammattiapu ei välttämättä ole pahasta, sillä signaaleja voi helposti tulkita väärin. Itku saattaa johtua allergiasta, kiukuttelu trekillä vääränlaisista kengistä. Oman lapsensa rajat ja pelot kannattaa tiedostaa, jotta lapselle voi puhua niistä, ja varautua siihen että uusiakin saattaa matkan varrella tulla.







Meidän matkalla on kiukuteltu, opeteltu toisiamme, huudettu, tajuttu rutiinien puutos, kiirehdittykin liikaa. Niin olisi todennäköisesti käynyt kotonakin vähän eri tavoin. Joiltain hasardeilta oltaisiin varmasti vältytty kotona, mutta jotain olisi todennäköisesti tullut lisäksi. Aika vähällä ollaan silti selvitty.


Sen kiukuttelun lisäksi meillä on ollut aivan huikeita kokemuksia, naurua, nähtävyyksiä, luontoa, yhteistä aikaa perheelle, aurinkoa, rantoja, mahtavia maisemia, hyvää ruokaa ja laiskottelua.


"One of the greatest gift you can give to your child is a sense of adventure!", sanoi eräskin meidän matkakuvan regramannut instagrammaaja kuvan yhteydessä.


Reissumutsi saa paitsi välillä kiristellä vähän hermoja, mutta ennen kaikkea nauttia lapsensa kanssa ihan uusista jutuista yhdessä, kokea, nähdä, oppia lapsestaan lisää, tuntea lapsensa paremmin. Opettaa luottamusta maailmaan, opettaa että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.

Ja kokea tällaisiakin hetkiä kuten tässä videolla alla.





Ei lapsi meidän matkustusintoa tappanut, mutta nykyään valmistaudumme matkaan ja matkapäiviin vähän eri tavoin.

Hyvä äiti, ja hyvä isäkin sen puoleen, haluaa lapselleen parasta. Jonkun mielestä se voi olla kotona olemista ja tasaisuutta, jollekin toiselle opettamista maailmasta. Välillä reissumutsin elämä matkan päällä voi olla raastavaa, välillä aivan ihanaa.


 Vähän niin kuin vanhemmuus ylipäänsä. Ja elämä.







Ihanaa äitienpäivää kaikille muillekin äideille sinne ruudun toiselle puolelle!

Olkaa juuri sellaisia kuin haluatte, ja tehkää elämässä juuri niin kun teistä hyvältä tuntuu!

23 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus :) Kannustavaa lueskella tälläistä tekstiä lapsen kanssa matkustamisesta, jos vaikka meitäkin on joskus yksi enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Elina, ja toivottavasti teitä joskus on kolme matkaamassa jos niin toivotte. :) Jos ei tule koliikkivauvaa niin se luonnistuu kokeneelta matkaajalta oikein hyvin!

      Poista
  2. Ihana postaus Gia <3 Toivon todella, että tämän lukee jokainen reissuvanhemman elämästä haaveileva :) Ja voi noita Kaikouran maisemia, niissä kelpaa kyllä elämästä nautiskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että tunnistit heti Kaikouran! :)

      Itse kun jotenkin sain sen kuvan siitä että elämä loppuu lapsen tuloon, toivon että hommasta voi saada toisenlaisenkin kuvan. Tosi usein painotetaan vaan niitä vanhemmuuden huonoja ja rajottavia puolia, ei niitä hyviä. Mahtista jos tästä on kelleen apuja mietinnöissä! ♥

      Poista
  3. Kaunis kirjoitus, jälleen! Hyvää äitienpäivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplakiitos Sanna, ja superia kevättä, ja kohta kesää sinne! ♥

      Poista
  4. Tosi hieno kirjoitus! Ainakin itselleni tekee hyvää lukea tällaisia erilaisia tarinoita äitiydestä. Jokainen on yksilö ja oma itsensä ennen kuin saa lapsia; miksi äidiksi tulon jälkeen muka pitäisi yhtäkkiä mahtua johonkin tiettyyn muottiin? Aurinkosta äitienpäivää ja matkan jatkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota saada tällaista palautetta. Musta tuntui itsestäni siltä että kaikki äitiyttä koskevat kirjoitukset oli lähinnä vinkkilistoja siitä miten selvitä ongelmista ja että vain tietyllä tavalla tekemällä voi olla hyvä mutsi.

      Aivan ihania aurinkoisia päiviä sinnekin Tiina! ♥

      Poista
  5. Hyvänmielen Äitienpäivää ja terkkuja :)

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti, te oottte niin mun idoleita. Joku kaunis päivä jos meillekin jälkikasvua siunaantuu, niin toivon todella että meiltä löytyy tää sama asenne kuin teiltä. Huippua äitienpäivää sinne!

    Ps. Repesin ihan kybällä ton videon lopulle :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon että kyllä on! Mutta ottakaa vähän vinkkejä vaariin matkan varrelle niin ei tartte tehdä kaikkia samoja hasardeja. ;)

      Vaikka katon ton videon kuinka monta kertaa tahansa, putoilen sille lopulle joka kerta. :D Kiitos Laura taas tällaisesta palautteesta (ja kaikesta avusta aina)! ♥

      Poista
  7. Mielenkiintoinen teksti, varsinkin kun aina saa lukea valituksia siitä, miten ei voi tehdä sitä ja tätä lasten takia. Itse en mikään suurin lapsifani ole (en siis lapsia vihaakaan) ja hermot kiristyy nopeasti lentokoneessa huutavien lasten takia. Itselläni jos joskus lapsia tulisi olemaan, en varmaan matkustaisi ensimmäisen parin vuoden aikana lentäen lasten kanssa ihan omien ja muiden hermojen vuoksi, mutta sen jälkeen varmistaisin, että lapset pääsevät tutustumaan eri kulttuureihin ja näkemään monia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään ole koskaan ollut mikään suuri lapsifani, enkä ennen kuin kolmenkymmenen korvilla ja hyvässä parisuhteessa todennut että ehkä sittenkin lapsi ja perhe on hyviä ideoita.

      Jos kohdalle sattuu osumaan koliikkivauva, en suosittelis matkaamista kenenkään hermojen takia. :) Jos taas on perustyytyväinen vauva, sellaisen kanssa on helppo matkustaa, kaikista helpointa silloin kun ei vielä kävellä. Meillä on ollut yksi 3 minuutin huutoesitys kaikista kymmenistä nousuista ja laskuista millä tytär on ollut, ja sekin johtui väsymyksestä. Vanhemmaksi tultua itse lapsen huuto koneessa ei haittaa, jos kuulee että itku on sellaista "lohdutonta" mille vanhemmat eivät voi mitään. Sen sijan muutamallakin lennolla istuneena, jossa vanhemmat eivät hoida vanhemman tehtäviä ja kasvata lasta, ja antavat pikkutyrannien tehdä ihan mitä tahansa, on hermoille koetus vaikka miten on itsekin vanhempi.

      Meillä on ollut sellainen periaate lapsen kanssa että lapsi tulee osaksi meidän elämää, ei niin että koko elämä muuttuu pyörimään lapsen ympärille. Näin ollaan ajateltu että muksu myös oppii sosiaalisia taitoja ihan pienestä pitäen, ja näyttää siltä että ihan hyvin on toiminut. Lennot menee kuin vettä vaan yleensä, samoin ravintolakäynnit yms.

      Hyvä että tätäkin aihetta pohditaan eri kanteilta ja eri tavoin, ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta!

      Poista
  8. Ihanaa Äitienpäivää sinnekin!

    Kokemuksemme ovat erilaisia ja hyvä niin! Nimim. matkusteltu on enemmän lapsen kanssa kuin ilman lasta, mutta tuollaiselle reissulle ei tee mieli, hyvä, että teillä tekee ja kerrotte siitä muille, jotka siitä saattavat haaveilla! Juuh, lapsen kanssa voi käydä vaelluksilla - tänään viimeksi ööö... liki 8km (Suunto temppuili, eikä mitannutkaan koko matkaa...) ja vastaan tuli sellanen 3kk ikänen vaaveli, joka kävi isänsä kanssa kantorepussa ihan huipulla asti, eli ei kun mukaan ne lapset (jos ite mielii jotain tehdä - itelle äitiys vaikuttanut niin, että enää ei yksinkertaisesti tee mieli esim. bilettää aamu tunneille - aikansa kutakin ja mun biletyskiintiö olla täysi (ihan hyvä, kun ottaa huomioon ne kaikki biletykset aikoinaan :p )) - mein eka "vaellus" (Suomessa) oli ekana kesänä vissiin Porkkalanniemessä, sitten Nuuksiossa jne. Eka reissu suuntautui Lappiin talvella paukkupakkasilla kun toinen oli muutaman kuukauden ikäinen (juna - auto - juna)... Matkustaminen ei ole ihan yhtä tärkeätä meille kuin luonnossa samoilu, mutta nyt mieli halajais Tatralle tuon tän päiväisen Itävalta vaelluksen jälkeen.
    Terguin sen huono-unisen miehen vaimo (8h unta on LIIKAA!!!??!?) ja yhtä huono-unisen tytön äippä :p (ps. periytyy nukkumiset näemmä "hyvin" kun miehen siskon poika on apaut yhtä vähä-uninen kuin äitinsäkin, isä heillä tarvitsee enemmän unta, kuten minäkin - heidän tytär on vasta 4kk:tta, mutta on ollut vähintäänkin yhtä huono nukkumaan kuin mein Neiti tänä aikana (tosin koliikin takia, mikä meni yllättävän nopeasti ohi - sanoi äitee)). Kandee siis siltä tulevalta isältä/äidiltä tarkistaa unentarve! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on ihan superia että tekin olette neidin kanssa vetäneet trekkiä ja ulkoilmaelämää, että otitte lapsen mukaan elämään teidän elämää.

      Juu, nää lapset ovat kaikki niin erilaisia, ja kannattaa aina sopeutua siihen millainen muksu tulee. Ihan esimerkkinä, itse olen aina ollut sellainen matkustaessa huonovointinen, lapsesta saakka. Ei siis mitään pitkiä autoreissuja tai keinuvia laivoja jatkuvalla syötöllä. Niinpä me pyritään nämä autolla ajotkin pätkimään sopiviin palasiin että äidilläkin on mukavaa. Jos kyse olisi muksusta, tehtäisiin se myös hänen takiaan. Ei ole tarkoitus että kukaan kärsii turhan paljon tästä matkailusta. :)

      Me taidetaan molemmat olla niin väsyneitä vanhempia että lapsikin tykkää nukkumisesta perintötekijänä. :)

      Poista
  9. Tämä:

    "
    Meillä on ollut sellainen periaate lapsen kanssa että lapsi tulee osaksi meidän elämää, ei niin että koko elämä muuttuu pyörimään lapsen ympärille. Näin ollaan ajateltu että muksu myös oppii sosiaalisia taitoja ihan pienestä pitäen, ja näyttää siltä että ihan hyvin on toiminut. "

    Juurinäin! Amen! Kylläkiitosmyösmeillä! 👍👏

    Hyvää äitienpäivää sinnekin ja huikean reissunjatkoa!👋😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hyvin näyttää teilläkin silti menevän! :)

      Ihanaa kevättä ja kesänodotusta sinne Suomeen! Kesämansikoita on jo nyt ikävä.

      Poista
  10. Täällä ei elämä loppunu lasten myötä, mutta rahat loppui. (En tiiä pitäiskö laittaa perään hymiö vai surunaama.. ) Meillä se, että päädyin kolmen lapsen kanssa yhteensä 8 vuodeksi kotiin, tarkoitti sitä, että luovutaan paljosta. Eletään pienellä, vain haaveillaan ulkonasyömisestä muutoin kuin kerran vuodessa, mutta eletään sitäkin antoisampaa elämää. Pois en vaihtais koskaan, vaikka kaikesta joudun ja joudutaan tinkimään.

    Nää enkelit olis voinu viedä minne tahansa, koska tahansa -ylihelppoja ja -kilttejä vauvasta asti. On hävettänyt kertoa kuinka hyvin kaikki on mennyt synnytyksestä lähtien jokaisen kanssa, kun monet ovat kärsineet univeloista, taistelleet uhmaikäisten kanssa, hävenneet lastensa käytöstä ym. Toivon, että joskus taas olisi varaa matkustella ja näyttää tytöille maailmaa. Se olis meidän kaikkien haave, mutta se siintää jossain tulevassa, ehkä. Tai sitten ei. Mutta niillä mennään mitä on :) Olen hyperonnellinen niiden puolesta jotka voi matkustella ja vieläpä tarjota sen lapsilleenkin! Halusin siis tuoda esiin myös tän puolen, ettei useinkaan ole kyse tahtotilasta tai edes lapsien luonteesta, että loppuuko elämä ja matkustelu lasten tuloon.

    Upeita päiviä teille onnekkaille sinne maailman toiselle puolen! <3

    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti tähän lisäksi Kati! Ei ole tullut mieleen oikeastaan edes tuo näkökulma matkustelun loppumiseen - ehkä eniten siksi että nipistämme mielummin muusta kun matkustelusta. Mutta ihan todella validi näkökulma aiheeseen.

      Sen lisäksi niin ihana kuulla että muillakin on hyviä kokemuksia perheellistymisestä, sillä niitä tarinoita pitäisi kertoa enemmänkin, jotta vanhemmiksi haluaville olisi muutakin referenssipohjaa kun vain ne pahimmat kauhutarinat.

      Toivotaan että tekin pääsette tytöille näyttämään vielä maailmaa, vaikka täällä reissun päällä tajuaa myös sen miten hyvät kotiolotkin ovat. Oikein ihanaa kevättä ja kesänodotusta sinne!

      Poista
  11. Lapsen kanssa voi tehdä paljon asioita, matkustaa jne., mutta se, että sai lapsen joka ei kahteen ejaan vuoteen nukkunut montaa tuntia enempää putkeen muuttaa kyllä ihmistä. Ei vaan jaksa, päivät menee sumussa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uni on ihan ykköstärkeää kaiken jaksamisen kannalta. Huonounisen tai koliikkvauvan kanssa en itsekään lähtisi maailmaa valloittamaan. Etenkin oman jaksamisen takia.

      Onneksi uniongelmat yleensä jossain iässä väistyvät. :)

      Poista
  12. Hyvä kirjoitus! Meillä aloitetaan kuukauden päästä 8 kk reissuelo ja maailman ympärimatkan. Myös Uusi-Seelanti on listalla, Meidän pieni mies on 6 kk nyt. Samoja ajatuksia täälläkin, kun hoitaa rutiinit, ruokailun ja muutamat muut niksit, lapsi kulkee tyytyväisenä mukana. Mikäs sen parempaa, kuin että saa olla vanhempien kanssa ja saa niiden täyden huomion. Jos kiinnostaa Kirjoitan meidän reissuista ja muistakin seikkailuista (arkisista ja ei niin arkisista): kingadventures.wordpress.com Nauttikaa menosta siellä!

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!