perjantai 26. kesäkuuta 2015

Humans of Australia: Roby

I used to live in Sao Paulo, but I moved to Australia 9 years ago. We first stayed here on my wife's student visa, and after that expired, we went in to the process of getting permament visas. It's not straight forward with Australia, you know. The whole process for us took some 5 years, and we had to start it over again a few times, since the status of the organisations sponsoring us the visas changed. Also, the laws for applying them changed in between. It was tough and we spent a lot of money on that, but it was worth it. Me and my wife, we love the lifestyle here in Sydney.






Sao Paulo was just not safe to live in. You couldn't walk outside, you couldn't trust anybody. Once I was kidnapped, right in front of my parents house. I was just about to go in to my car and a gang of three came and wanted to have my car. They threw me in the back, and first just drove around for hours. Then they wanted my credit card and pin and emptied my accounts. At some point I could almost have a conversation with one of them and finally they decided to let me go. I lost my car and all the money I had on my account, but I was alive. And it's not like it's a big thing being kidnapped. It happens all the time.

Here in Australia I don't need to worry about those kind of things. It took a long time before I started feeling safe when walking outside in the dark. That was something you could absolutely not do in Brazil. Here I can let my daughter play outside, go for a walk anywhere, enjoy the outdoors and move freely. I love it, even if Sydney is expensive.


We're thinking about finding something in a smaller place and moving away from here. I would not want to lose so much time in commuting to work as I do here. It's a big city and everything is far apart.


What's your biggest dream in life?


I just want a good life, it's that simple. I want my family to be healthy and secure,I want to have enough money to be able to do the things I want to, and I want to work less. I love working but the long days can be exhausting. That's right I need to find something where I can work less than I do now and still get the equal amount of money.

4 kommenttia:

  1. Hyvä muistutus arjen turvallisuudesta ja sen tärkeydestä. Suomessa ei osaisi kuvitella (onneksi ei tarvikaan) että kidnappaukset olisi perusarkea. Myöskin aussien viisumiprosessi asettaa mittasuhteita Suomen haukutulle byrokratialle. Itsekin aikoinaan jouduin oleskelulupia hakemaan ja niissä meni se max 2-3 kk, nykyään EU-kansalaisena riitti kertarekisteröinti. Hyvä maanläheinen ihmiskuvaus ja tykkään siitä että unelmana on "vain" hyvä elämä. Inspiroivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina sitä ei ymmärräkään mitä kaikkea hyvää omassa kotimaassa on, ennen kuin katsoo asioita vähän kauempaa ja toisenlaisesta perspektiivistä. Byrokratia hallitaan kyllä ihan kaikkialla maailmassa, jossain isommin, jossain pienemmin, mutta kaikkialla sitä on. Onpa hienoa kuulla ettet kokenut Suomen prosessia mitenkään erityisen raskaana, varsinkaan tämän jälkeen. Ja kiitos palautteesta, me näitä kirjoitellaan aina kun päästään käsiksi mielenkiintoisten ihmisten tarinoihin! Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Ihana juttu! Kiitos! Näitä lisää. :) Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka olen ihanaa ja upeaa matkaanne pitkään seurannut hiljaisena lukijana. Inspiroitte minua siihen, että ehkä minäkin joku päivä oikeasti pääsen unelmieni matkalle maailman ympäri. Kiitos, että kirjoitatte. Kivaa uutta viikkoa koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi kiva kuulla että olet ollut täällä meidän matkalla mukana hiljaisenakin seuralaisena, ja tosi mukavaa kun tänne kommentoitkin nyt! Näistä sitä aina kirjoittaja niin ilahtuu. :)

      Kaikki on mahdolista kun jotain niin haluaa, joten pidä kiinni unelmistasi ja ala työstämään niitä, askel kerrallaan. Mahtavaa viikkoa myös sinne!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!