perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannus Cairnsissa, +28, aurinkoa, bikineitä ja kuulumisia

Mitä meille kuuluu? Kaikkea kamalaa, kaikkea ihanaa ja mitä tahansa siltä väliltä.

Huomasin kirjoittavani aika harvoin tänne ihan ehdasti mitään kuulumisia, joten ehkä nyt on taas aika. Noin 15 postausta odottaa kirjoittamistaan kaikesta koetusta, mutta kyllä ne siellä odottaa vielä huomenna, ja ylihuomennakin.

On juhannusaatto kun kirjoittelen teille tätä Australian pohjoisesta, Cairnsista, ihanan aurinkoisen päivän jälkeen. Auringosta on pitkästä aikaa taas pienet bikinrajat vaikka iholla oli 50-aurinkosuojakerrointa. Lämpömittarin enkat näytti +28,6 kun makoiltiin auringossa nautiskelemassa elosta ja olosta. Ulkona on pimeää noin puoli seitsemästä saakka ja minä kaipaan niin kovin Suomen yöttömiä öitä. Juhannuskylmyyttä sen sijan en. Aika hissua on sen suhteen että vetelisi mitään kalsonkikännejä täällä kahden kesken lapsen nukkuessa ilman ystäviä ympärillä, tai edes makkaranuotiota. Ehkä vähän saatan kaivata niitä kukkamekkolavatanssijuhannuksia kun juostiin naku-uinnille porukalla keskellä yötä, ja jatkettiin aamuun asti, ne jotka jaksoivat. Yhdessä ollaan tosin useimmiten vietetty juhannukset jossain lämpimämmillä mailla.













Saavuttiin puolisentoista viikkoa sitten kahden ja puolen viikon Sydneyssä oleilun jälkeen tänne pohjoiseen Cairnsiin, missä tropiikin talven pitäisi viedä sateet pois ja tuoda aurinkoa, lämpöä ja poutaa. Ensimmäinen viikko meni sateita pidellessä kosteassa lämmössä, sillä joku oli unohtanut kertoa Esterille vuodenajan vaihtumisesta. Sikäli se ei haitannut sillä aamukuudelta Sydneystä lähtenyttä lentoa (herätys klo 03.00) edelsi 60 tunnin valvominen vain 10 tunnin unilla. Olo oli aika pitkälti kuin hakatulla saapuessamme Airbnb -isäntämme kämpille. Taisin nukahtaa noin 30 minuuttia saapumisen jälkeen vaatteet päällä ja nukuin 4 tuntia putkeen. Yöllä menikin 12h mukavasti kellon ympäri. Seuraavatkin päivät menivät aika koomassa, ja kuvittelin saaneeni stressiflunssan, joka paljastuikin enempi allergiaksi. Sugar canet täällä ovat kovassa kukintavaiheessa. Ja nyt kun lääkityskin on kohdillaan ja aurinkokin on jokunen päivä takaperin kiivennyt takaisin taivaalle, elämä on taas enemmän kuin kohdillaan. Tiijättekös, ehdinpä tossa ottamaan pyöränkin alle pariin otteeseen ja vetämään reippaita hikilenkkejä täällä kuumassa ja auringossa, joogaamaan kotona ja tekemään ihan kuntopiiriäkin! Kiitos lääkkeet ja kelit! Vatsalihakset on tosin vieläkin jossain lomaläskipeitteiden alla.








Cairns itsessään on sellainen mukava pieni kyläpahanen, vähän niinkun joku Thaikkulan Koh Tao, eli reppureissaajien charterkohde, jonne on rakennettu muutamia hienompia resorttejakin niille jotka ovat ryhtyneet jo wannabebackpackereiksi, mutteivät vielä ole suostuneet luisumaan pakettimatka-asiakkaiksi. Täällä on kaikilla varoituksia krokodiileistä, mutta harmiksemme ei olla kyllä yhtä ainutta vielä nähty. Rannat eivät ole mitenkään huippuja, joten keskustaan on pistetty pystyyn "the Lagoon", eli keinotekoisesti rakennettu allas, ja minihiekkarantakin. Turkoosivetinen allas ihan merenrannan kupeessa, grillejä sen ympärillä ja nurmialueita, sekä pesutilat. Siis kelatkaa: kaupungin paraatipaikalle on rakennettu paikka, missä ihmiset voi oikeasti viihtyä! Muistan lukeneeni eräänkin artikkelin missä Helsingin Narinkkatorilta poistettiin kaikki penkit, ettei sinne vaan kukaan jäisi viettämään aikaa.

Iltaisin Cairnsin night marketilta saa halpaa ruokaa, saronkeja ja 15 aussidollarin thaihierontoja.










On Cairns paljon muutakin. Muun muassa ihania kahviloita ja ravintoloita, makeita maisemia ja juuri sellaista kaupunkikulttuuria, mitä toivoisin lisää myös Helsinkiin. Otetaan näistä sitten erikseen ihan omassa postauksessa.


Meillä kävi pieni mäihä ja saatiin Suomalaiset Cairnsissa -facebookryhmän kautta eräänkin tällä hetkellä Suomen keleistä nauttivan Nannen kämppä kodiksi siksi aikaa kun tänne ollaan jäämässä. Kaksi makkaria, olkkari ja muut fasiliteetit ja kanssaeläjän kaksi iiiiiiihanaa karvaista kissaa, jotka kerjäävät hellyyttä. Tulee ihan kotoinen olo, ja lievittää vähän koti-ikävää Kekkosesta ja Sylvistä. Täällä me ollaan nyt sitten elelty ns. normaalia elämää kunhan käytiin ensin hakemassa vauhtia kahden Airbnb -huoneen kautta. Toisen talon emäntä ilmeisesti inhosi palautteesta päätellen lapsia.










Eilinen päivä meni vuokrakaaralla ajellessa, ja karautettiin 50 kilsan päässä olevaan Port Douglasiin hengailemaan päiväksi. Sitä ei olla suotta hehkutettu, se taitaa olla vähän ikäänkuin paikallinen Nizza. Four Mile Beachilla koko päivä oli täynnä ihanaa rantaelämää, lämmintä vettä ja vaan oleilua. Tällaista tän elämän pitäisi jatkuvasti olla!



















Vielä päivän päätteeksi istuttiin venesatamassa katsomassa auringonlaskua valkosuklaan ja pikkuskumpan voimin ennen kotiinpaluuta. Koko tila tuntui jotenkin hirveän kotoisalta, ihan sellaiselta kun Suomen kesäillat parhaimmillaan voi olla. Leutoja, rentoja, lämpimiä kauniita.

-"Täähän on ihan niinkun Suomen juhannus."
-"Joo, paitsi ettei Suomessa koskaan ole juhannuksena näin lämmintä."

Naurettiin hersyvän hyväntahtoisesti viime kesän kaunista, mutta kylmää juhannusta lämmöllä muistellen.










Huomenna täällä Cairnsissa järkätään laguunilla ruotsalaisten toimesta juhannusjuhla. En tiedä kelvataanko joukkoon kun ei olla tarpeeksi blondeja eikä ruskettuneita parin kuukauden viileämpien kohteiden jälkeen. Ehkä riittää kun osaa railakkaasti vetää Helan gårin ja vetäistä paukut pohjanmaan kautta. Silleen keskieurooppalaisen tyylikkäästi, tottakai.


Joskus kuun vaihteessa meillä on tarkoitus lähteä selviytymään kohti Brisbanea. Aiemmasta suunnitelmasta poiketen ei ehkä sittenkään lennetä, vaan vuokrataan camperi ja ajetaan se koko 1700 km alas. Taisin vannoa Uuden-Seelannin jälkeen etten enää koskaan tee mitään tuollaista. Ongelmaksi muodostui vaan se että Whitsundayn ja Whitehaven Beachille lähtevät purjehdukset lähtevät Airlie Beachilta. Sinne taas ei pääse lentäen mitenkään järkevästi. Mutta sitä ennen on tarkoitus ajella ensin hieman pohjoisempaan Daintreen sademetsäalueelle sekä Cape Tribulationille, camperillä sinnekin. Inspistä ja vauhtia ollaan haettu Lauran blogista (ja fb-keskusteluista!), ja se vaikuttaa käymisen arvoiselta paikalta. Lisäksi haluttaisiin mennä sinne Port Douglasiinkin vähän pidemmäksi aikaa.


Suunnitelmat voi tästä muuttua, ja sitähän ne onkin tässä ihan jatkumolla tehneet. Se on muuten yksi samperin ärsyttävä asia tässä pitkässä matkailussa - suunnittelemattomuuden takia tulee jatkuvaa säätöä ja illat saa istua googlettelemassa ja etsimässä sopivia vaihtoehtoja, etenkin kun budjetti on rajallinen eikä voi vaan ottaa ensimmäistä vastaan tulevaa vaihtoehtoa.

Joojoo, tiedetään, kyllä siellä monet varmaan mielummin tätä tekisi kun istuisi toimistolla ruutua tuijottelemassa.


(En muuten tiedä miten alla olevat kuvat liittyy tekstiin, mutta onhan ne aika hienot noi purkit, ja juomat oli tosi hyvät, ja kahvila superkiva!)






Ainiin, eikä täällä kuulkaa mitenkään totaalisesti olla laakereilla lepäilty. Aromi-lehden blogista voitte lukea ensimmäisen vieraskynäilyni siitä miksi suomalaisten ravintoloiden ei kannattaisi vihata lapsia.


Meillä tämä matka vaan jatkuu eteenpäin vaikka mitä tekisi, välillä vähän odottamattomin kääntein, mutta yhtä kaikki jännää on ollut ja paljon ollaan ehditty näkemään ja tekemään.


Mitenkäs teillä, murumurmelit, se elämä siellä jakselee?


6 kommenttia:

  1. Mukavasti näiden blogien lukeminen vie vuosien takaisiin maisemiin.
    Ensimmäisellä Australian vierailullamme, taisi vuosi olla 1997, vietimme viikon Sydneyssä ja toisen Port Douglasissa. Tosin silloin, joulukuussa, ei rantaelämästä oikein ollut tietoakaan, ei siksi, etteikö säät olisi sitä sallinut, vaan siksi, että noihin aikoihin rmereen kehoitettiin olemaan menemättä niiden meduusojen, portugalin sotalaivojen, vai mikä niiden nimi nyt oli, takia. Autioilla hiekkarannoilla oli säännöllisin välein etikkatölkkejä ja varoituskylttejä. Mutta muista Port Douglasista viidakon, joka tuli melkein hotellin ikkunasta sisään, eli kasvit kasvoivat niin lähelle ikkunaa, että sen toisella puolellä näkyi kaikenlaista - ja ymmärsi hyvin ohjeen olla yrittämättä ikkunan avaamista! Tuolta käytiin myös retkellä Suurella Valliriutalla, snorklaamassa ja helikopterilennolla, jota hetki piti miettiä sen hinnan takia, mutta ei kaduttanut sitten yhtään kun oli nähnyt Valliriutan ilmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla vähän muuttunut paikka sittemmin. Oletko ihan varma ettette olleet Daintreessä, vähän Port Douglasista ylöspäin?

      Viinietikkapurkkeja on vieläkin, mutta niille ei ole tarvetta ollut, ja kaikki rannalla ilakoi myös vedessä. Liekö meduusat pelästyneet lisääntyneitä turisteja.

      Valliriutalle ollaan mekin menossa, mutta odotellaan että aallot vähän vähenisi ja näkyvyys paranisi jotta siitä jokseenkin arvokkaasta retkestä saa kaiken irti. Toivottavasti ei tosissaan kaduta! :)

      Poista
  2. Aijai, olipa kiva postaus. Mukava lukea tällaista kuulumispostausta vaihteeksi, vaikka toki tajuaa, että kaikki jutut eivät voi reaaliajassa tulla, eikä ole tarviskaan. Kelpaisi tuo aurinko täälläkin suunnalla, kun Esteri tainnut asettua tänne jo pariksi päiväksi. Onneksi viikon päästä kutsuu Kreikka. Ja hei, Lindtin suklaata. Parempaa ei ehkä ole :) -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen reaaliaikaisen blogaamisen lisäksi huomasin ettei me oikeastaan aina kerrota mitä meille kuuluu, enemmänkin siitä mitä ollaan nähty tai tehty, joka tietysti palvelee lukijoita sekin, jopa paremmin kuin jatkuva päiväkirjamainen kirjoitusote. :) Mutta jos väliin hieman tällaistakin niin saa sellaista aidompaa fiilistä siitä mitä tää matkailukin on. :)

      Toivotaan ettei Esteri eksy myös Kreikkaan, ja mahtavaa lomaa sinne! Meille maistuisi mieluusti kyllä myös Fazerin suklaat, mutta Lindtin valkoinen, se on kyllä mahtijutttu sekin. :)

      Poista
  3. Kivoja nämä kuulumis-postaukset! Vaikka kuinka olisi matkailuun keskittyvä blogi kyseessä, niin itsellänikin suosituimpia olivat monesti ne ihan perus kuuluumiset, koska ihmisiä kuitenkin kiinnostaa oikeasti se ihminen blogin takaa.
    Oi että noi aurinkorannat kyllä houkuttelee... Vajaa kaksi viikkoa täällä Suomen suvessa on siis tehnyt jo tehtävänsä. Siispä nauttikaa! :)
    Ai te menette Airlie Beachille? Siellä on aivan vastaavanlainen laguuni rakennettu keskelle kaupunkia (kylää?). Mielettömän rennolta vaikuttaa myös Cairns. Ehkä vähän harmittaa nyt että se jäi näkemättä. Mutta siihen voi toki vaikuttaa tällä hetkellä vallitseva harmaus täällä Helsingissä ;) Hyvää Juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomasin kanssa tykkääväni tosta että kerrotaan miten menee, ja että meillä se on vähän viime aikoina uupunut. :) Statistiikkoihin nähden suosituimpia on kyllä edelleen kaikki rahaan liittyvät jutut. :P

      Kauhistuttaa ajatus tosta paluusta kun se tapahtuu pimeimpään ja kurjimpaan aikaan vuodesta, varmaan ihan jäätävä kulttuurishokki! Saas nähdä kuin tytön käy kun sen aika tulee. Ehkä kaikki tuttu tuo kuitenkin lohdutusta, se ettei tartte jatkuvasti rinkasta kaivella tarvitsemiaan kamoja ja tavaroille on omat paikkansa. Ja ystävät. Ja oma sänky. Ja Fazer. Ja brunssit. :)

      Meillä nää suunnitelmat elää jatkuvasti, ja näyttäis nyt siltä että joo, ajetaan sitten kuitenkin alas Airlienkin kautta, ja käytäneen vähän purtsailemassa ja noin. Tällä hetkellä siis. Katotaan parin tunnin kuluttua taas uudelleen. ;) Ei kannata nyt niin älyttömästi harmitella, tää on mukava paikka, samoin kun toi Port Douglas, mutta onhan näitä kaupunkeja muuallakin. Kaikkea kun ei vaan voi nähdä. Meille tää sattui nyt sopivaan saumaan taas, niin että voidaan pitää vähän taukoa liikkumiseen ja nautiskella lämmöstä ja auringosta ihan rauhassa. Sellanen passeli hengähdys tähän, kun matkaa on vielä jäljellä aika monta kuukautta.

      Tsemppiä sinne harmauteen, kyllä se aurinko sieltä jossain vaiheessa taas tulee esiin, ja nauti kaikesta ihanasta mitä kesä-Helsingillä on tarjota!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!