lauantai 1. elokuuta 2015

Vapaasukellusta Indonesiassa Apneistan kanssa

// Full English version here

Tässä jälleen tarinaa muutamien kuukausien takaa Indonesiasta. Tämän jälkeen ollaan jo ehditty koluta melkein neljä kuukautta Australiaa ja Uutta-Seelantia ja siirrytty vielä Fijillekin, josta käsin tätä siis kirjoitan.


Pari vuotta sitten innostuin vapaasukelluksesta, joten jätin vaimon ja tyttären nauttimaan hetkeksi Gili-saarista ja siirryin itse takaisin Balille, uneliaaseen Amedin kylään saaren pohjoisosassa. Apneistalla on hyvä maine vapaasukelluspiireissä, joten varasin sieltä neljän päivän mittaisen syventävän vapaasukelluskurssin. Asiaan vihkiytyneille jotain ehkä sanoo SSI Freediving Level 2.


Onko yleissivistyksessä vapaasukelluksen kokoinen aukko? Lue tekstin lopusta löytyvä infoboksi ensin!






Vapaasukeltajan olohuone

Olen matkalla kohti Amedia. Hyppään meluisan venematkan jälkeen hiljaisen lahden rannalle, ja pääsen ensi töikseni hankkiutumaan eroon epäilyttävän lipevästä "taksikuskista" joka lupautuu viemään minut Apneistan sukelluskeskukselle mukamas edulliseen 100 000 IDR, eli noin 7e hintaan. Käytännössä tällä hinnalla ajelisi paikallistaksilla tunnin verran, mutta pienen kyselyn jälkeen osoittautuu, että Apneista on 200m päässä. Siispä rinkka selkään ja tallaamaan, taksikuskin huudellessa perään.

Lämmin ilmapiiri tervehtii minua välittömästi astuessani sisään leppoisaan sukelluskeskukseen, ja tunnen välittömästi viihtyväni täällä. Tämähän ei ole pelkästään sukelluskeskus, tämä on sukeltajien olohuone! Mukavia tyynyjä lattialla, kirjahylly täynnä mielenkiintoista luettavaa, leikkisä kissanpentu rapsuteltavaksi ja kuten päivien mittaan tulisi ilahduttavalla tavalla selväksi, myös erinomaisen herkullista ja terveellistä ruokaa tarjoava keittiö.











Juttelemme lounaan lomassa Kwabin, toisen omistajan ja kurssini vetäjän kanssa. Hän kertoo ettei halua vetää kurssia pelkästä kortittamisen ilosta, vaan kehittääkseen minua vapaasukeltajana. Ilmiselvästi asiansa erittäin syvällisesti tunteva ja harrastuksen vakavasti ottava kaveri, tämä Kwab.

Lounaan jälkeen teen kenties elämäni helpoimman hotellibuukkauksen kävelemällä tien toiselle puolelle Ketutin, Apneistan keittiössä työskentelevän naisen vuokraamaan huoneeseen.



Vapaasukelluksessa tärkeintä on rentous


Aamut alkavat aina Kwabin vetämällä perinpohjaisella venyttelyllä. Mukaan ovat liittyneet myös Gabriel, parikymmentä vuotta Japanissa asunut mukava jenkki, sekä sveitsiläinen Martin, joka on juuri muutama viikko aiemmin selvinnyt kuin ihmeen kaupalla laskettelureissulla kohtaamastaan lumivyörystä. Molemmat ovat minun laillani vielä vapaasukellustaipaleensa alkupuolella.






Venytyksiä tehdään sekä tyhjin että täysin keuhkoin. Koska keuhkot ovat keskeisessä osassa, monet vapaasukellusta tukevista venytyksistä keskittyvät kylkiin, palleaan ja ylipäätään keuhkojen ympäristöön, jotta saadaan ensinnäkin parannettua sisäänhengityskapasiteettia ja toisekseen valmisteltua kehoa vastaanottamaan paineen vaihteluja paremmin. Vapaasukellus poikkeaa sikäli monista lajeista, että suoritukset ovat rentoja ja rauhallisia, ja kaikenlainen hätäily loistaa poissaolollaan. Niinpä myös venytyksille annetaan riittävästi aikaa, jotta samalla ehditään kuulostella miltä oma kroppa juuri sinä aamuna tuntuu.

Aamuvenyttelyn jälkeen on aika hypätä märkäpukuun ja uida varusteinemme kohti sukellusköyttä. Uintimatkalla otan muutamia kuvia suoraan keskuksen edessä olevista upeassa kunnossa olevista koralleista, jotka houkuttelevat minut vielä myöhemminkin paikalle snorklaamaan.









Parinsadan metrin uintimatkan päästä löytyy syvyyttä 50 metriä, eli enemmän kuin riittävästi tarpeisiimme. Vaikka etenkin vapaasukelluksen syvyyslajit saattavat kuulostaa riskialttiilta ja väärällä asenteella lähdettäessä kieltämättä sitä ovatkin, niin asianmukaisesti tehtynä kyse on kuitenkin turvallisesta harrastuksesta. Pinnalla kelluvasta poijusta lasketaan suoraan alaspäin köysi, jonka päässä on paino sekä valkoinen levy. Levy lasketaan sukeltajan tavoitesyvyyteen.

Kellun selälläni auringon hyväillessä kasvojani, käsi kiinni laskeutumisköydessä. Edellisenä iltana teoriatunnin aiheena oli itsesuggestio ja rentoutumisharjoitus, ja päässäni pyörii Kwabin opettama mantra: "When I hold the line, I feel totally relaxed." Märkäpuku pitää minut mukavasti pinnalla samalla kun hengittelen ja rentoudun tulevaa sukellusta varten.  Vieressä turvasukeltajana toimiva Gabriel tarkkailee, ettei mikään pääse häiritsemään keskittymistäni. Hengiteltyäni rauhassa tunnen oloni kaikin puolin rauhalliseksi, rennoksi ja valmiiksi. Otan pari syvää hengenvetoa, hengitän keuhkoni täyteen ilmaa, tasaan paineen korvistani ja vedän köydestä itseni kevyesti pinnan alle.

Lähden seuraamaan köyttä pitkin käsivedoin, ja sukellan kohti levyä. En käänny katsomaan levyä etten turhaan pilaisi rentoa oloani jännittämällä niskalihaksia. Parinkymmenen metrin jälkeen ympäröivä paine on puristanut sekä keuhkoja että märkäpukua sen verran kasaan, että pintaa kohti vievä noste on kadonnut. Koittaa vaihe, joka monille vapaasukeltajille on perimmäinen syy koko lajin harrastamiseen - free fall, eli vapaapudotus. Tunnetta voisi kuvata lähinnä liitämiseksi veden halki. Kehoni on täysin rentoutunut, yksikään lihas ei ole turhaan jännittynyt. Köysi virtaa sormieni lomitse. Silmäni ovat puoliksi kiinni, mieleni on unenomaisessa tilassa, lähes transsissa. Pinta on kaukana, samoin kaikki pinnalla olevat huolet ja murheet. Annan painovoiman vetää itseäni alemmas ja nautin kyydistä.





Syvyyden kasvaessa paine painaa keuhkoja yhä enemmän kasaan ja paineen tasaaminen korvissa muuttuu hankalammaksi. Tiedostan asian, mutta en anna sen häiritä minua. Jossain vaiheessa käteni osuu levyyn, ja pysäytän itseni puristamalla köydestä tiukemmin. Vauhtini pysähtyy, mutta liike-energia vie liikkeen loppuun saakka ja kääntää minut oikein päin. Jään hetkeksi levylle tarkkailemaan ympäristöäni. On vain meri ja minä.

Alan rauhallisin ja pitkin vedoin vetää itseäni kohti pintaa. Alku sujuu hitaammin, mutta kun noste alkaa taas vaikuttaa, vauhti kiihtyy. Gabriel sukeltaa vastaan ja tarkkailee sukellustani viimeiset kymmenkunta metriä, valmiina auttamaan minua jos mitään ongelmia ilmenee. Pinnalla otan poijusta kiinni ja hengitän muutaman terävän hengenvedon että saan tuuletettua hiilidioksidin pois keuhkoista ja happea lihaksille ja aivoille. Kun tunnen olevani kunnossa, näytän OK-merkin. Sukellus oli erittäin rento, ja tunnen oloni erinomaiseksi. Tämä on vapaasukellusta parhaimmillaan.








Teemme sukelluksia vaihtelevasti joko Free Immersion (FIM) -tyylillä eli vetämällä itsemme köydestä sekä alas että ylös, tai Constant Weight (CWT) -tyylillä eli räpyläpotkuilla. 2-3 tunnin treenisession jälkeen koittaa lounastauko, ja lyhyen huilin jälkeen iltapäivällä on vuorossa teoriaosuus. Teoriasessioissa käsittelemme kaikkea mahdollista vapaasukelluksen historiasta fysiologian kautta itsehypnoosiin. Kwabin laaja osaaminen ja kyky selittää asioita selkokielellä tekevät teoriasessioista mielenkiintoisia ja vaikka olen kurssikirjan lukenutkin, niin teoriaopetuksen myötä tulee paljon uusia oivalluksia ja myöskin vinkkejä treenaamiseen. Iltaisin on vielä vuorossa puolentoista tunnin teoriasessio, jos virtaa vielä riittää.

Minulla riittää. Olen liekeissä!



Vapaasukellusta toisen maailmansodan aikaisessa hylyssä


Viimeisen päivän apneistalaisena Amedissa kruunaa sukellus USAT Liberty -hylylle. Uponnut paatti on 125 metrin pituinen Yhdysvaltain armeijan rahtilaiva, joka torpedoitiin japanilaisen sukellusveneen toimesta toisessa maailmansodassa. Laiva onnistuttiin hinaamaan rannalle, jossa se tyhjennettiin lastista ja arvotavaroista. Vuonna 1963 läheisen Mt Agungin tulivuorenpurkaus kuitenkin järisytti maata sen verran, että hylky lipui rannalta takaisin veteen, ja upposi nykyiselle paikalleen.

Hylky makaa kyljellään 7-30 metrin syvyydessä, ja houkuttelee nykyisellään paljon paitsi kaloja, myös sukeltajia. Eri syvyyksistä löytyy useita läpimenoja, joista pääsee turvallisesti sukeltamaan. Olin käynyt hylyllä sukeltamassa laitteiden kanssa kymmenkunta vuotta aiemmin, jolloin se oli minulle vain yksi hylky muiden joukossa. Tällä kertaa vapaasukeltaen hylky aukesi aivan uudella tavalla.

Tämä on kuulkaa ihmiset upeaa!











Suosittelisinko?


Ehdottomasti! Kwabin kaikessa tekemisessä paistaa läpi kokemus, intohimo ja rauhallisuus. Hänen opastuksellaan löysin sukelluksiini todella paljon lisää rentoutta. Vaikka syvyysennätyksiä ei tältä kurssilta lähdettykään hakemaan, parhaat sukellukseni kävivät kuitenkin kolkuttelemassa omien ennätysten metrilukemia, ja suoritukset olivat niin rentoja, että ne olisivat menneet heittämällä uusiksi.

Vaikka minulla onkin jo aiempaa kokemusta vapaasukeltamisesta, täältä hakevat oppia paitsi aloittelijat mutta myös lajin huiput. Kurssitarjontaa ja treenisessioita löytyy siis joka tasolla, introkurssista aina vapaasukelluskouluttajakurssiin saakka. Aiempaa tietämystä tai kokemusta lajista ei tarvitse olla, riittää että osaa hengittää ja uida. Muut taidot kyllä opetetaan matkan varrella, ja olen usein kuullut miten itsensä täysin maallikoksi tuntenut ja sukellusta pelkäävä henkilö on löytänyt itsensä parinkymmenen metrin syvyydestä ja nauttinut joka hetkestä.

Entä miten kävi oman kurssini kanssa? Tein teoriakokeen onnistuneesti viimeisenä päivänä lounasta syödessäni, ja käytännön harjoitukset olikin tullut tehtyä luontevasti osana treenejä. Mutta Kwab oli oikeassa siinä, että riippumatta kurssista olen varsin tyytyväinen lopputuloksiin. Tunnen itseni paremmaksi vapaasukeltajaksi.











Muistatteko, kun kerroin kelluvani selälläni auringon hyväillessä kasvojani?



Apneistan koko paketti aina opetuksesta upeisiin olosuhteisiin ja loistavasta keittiöstä rentoon ilmapiiriin tuntui todella toimivalta. Hyvän sukelluskeskuksen merkki on minulle aina ollut se, että sukeltajat eivät tule sinne vain sukeltamaan. He tulevat viihtymään. Minä en ole ehkä missään toisessa sukelluskeskuksessa viihtynyt paremmin kuin Apneistassa.


Päivät kuluivat aivan liian nopeasti, ja jäähyväisiä jättäessäni lupasin vielä palata jonain päivänä. Sitä odotellessa.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Apneistan kanssa






Mikä ihmeen vapaasukellus?


Vapaasukellus - nevöhööd, niinkö? Vapaasukellus on sukellusta ilman laitteita. Vapaasukelluslajeja on useita erilaisia - pituutta ja syvyyttä, räpylöillä ja ilman, staattista hengenpidätystä jne. Kaikkia näitä yhdistää kuitenkin se, että sukellukset tehdään yhdellä hengenvedolla. Pinnalla otetaan ilmaa, tehdään suoritus, ja seuraavan kerran hengitetään taas pinnalla suorituksen jälkeen. Käytännössä siis ihan tavallista sukeltamista, mutta ilman turhaa hengittämistä kesken kaiken.

Itselläni on parinkymmenen vuoden mittainen vahva sukellustausta mm. Merivoimien Sukeltajakurssilta sekä maajoukkuetason uppopallosta, joten tunnen oloni kotoisaksi vedessä. Olen nuoresta saakka snorklannut paljon matkoilla, ja vapaasukellus on kiehtonut minua vähintäänkin siitä saakka kun ensimmäistä kertaa näin Luc Bessonin vapaasukelluksesta kertovan elokuvan Big Blue.

Reilu pari vuotta sitten kävin ensimmäisen vapaasukelluskurssini Suomessa - ensin allasolosuhteissa ja sittemmin tummissa ja kylmissä Suomen vesissä. En kuitenkaan treenaa vapaasukellusta mitenkään säännöllisesti, sillä tiedän olevani erittäin kilpailuhenkinen ihminen ja haluaisin olla kaikessa paras. Olen treenannut itseni jo yhden lajin huipulle joten tiedän millaisia sitoumuksia ja uhrauksia se vaatii, eikä sellainen elämä kiinnosta minua enää. Niinpä harrastan vapaasukellusta vain silloin, kun löydän siihen mukavat mahdollisuudet.



Minä vs. huiput


Aina vapaasukelluksesta puhuttaessa kysytään silti miten kauan pidätän hengitystä ja miten syvälle ja miten pitkälle sukellat. Lyhyehköllä vapaasukellusurallani en ole ollut juurikaan kiinnostunut selvittämään todellista potentiaaliani, vaan keskittynyt enemmänkin opettelemaan perusjuttuja ja tavoittelemaan rentoja suorituksia. Äärimmilleen vietynä sukellukset ovat epämiellyttäviä, etenkin jos rentous on tiessään.

Kilpailuhenkistä ihmistä rajat ja ennätykset kuitenkin luonnollisesti kiinnostavat aina: ennätykseni pituussukelluksessa räpylöillä on 100m, syvyyssukelluksessa räpylöillä n. 37 metriä puhtaasti suoritettuna (40m vähemmän puhtaasti) ja hengenpidätyksessä 3 minuuttia.

Vertailun vuoksi: maailmanennätykset ovat tällä hetkellä pituussukelluksessa räpylöillä 281m, syvyyssukelluksessa räpylöillä 128m ja hengenpidätyksessä 11min35s. Ja nämä siis sellaisissa lajeissa, joissa liikutaan omia voimia käyttäen ja joissa kilpaillaan virallisesti. Lisäksi on kaksi syvyyssukelluslajia joissa ei virallisesti kilpailla mutta joiden ennätyksistä pidetään kuitenkin kirjaa. Nämä lajit ovat Variable Weight Apnea eli VWT sekä No Limits Apnea eli NLT. Harmillisesti nämä lajit saavat eniten medianäkyvyyttä viedessään ihmisen suorituskykyä äärirajoille ja toisinaan valitettavasti aina hautaan saakka.


Lajin riskit

No Limits on laji, jossa ei nimensä mukaisesti ole rajoituksia. Käytännössä alas mennään lisäpainoja käyttäen ja ylös tullaan nostopussin avulla. Maailmanennätys on 214 metriä. 250 metrissäkin on käyty, mutta yritys päättyi sukeltajan aivovaurioon ja vuosia kestävään toipumisprosessiin, jossa piti opetella kaikki uusiksi kävelemisestä ja puhumisesta lähtien.

Itsekin tapasin kyseisen herran vapaasukellustapahtumassa, jossa hän kertoi tuosta kohtalokkaasta sukelluksesta. Hän on onneksi toipunut hyvin, mutta ennätysyritykset ja vapaasukelluksessa kilpaileminen on taakse jäänyttä elämää hänen osaltaan. Hullua puuhaa, ei voi muuta sanoa.

Vapaasukellus on kuitenkin turvallista kun se tehdään omia rajoja kunnioittaen ja aina turvasukeltajan kanssa. Virallisissa kilpalajeissa on kilpailtu vuosia ja tehty kymmeniä tuhansia virallisia kilpailusukelluksia, ja ainoastaan yksi kuolemantapaus varjostaa tilastoja. Tilastojen valossa esim. esteratsastus on huomattavasti riskialttiimpaa.

Turvallisuuskysymyksistä päästäänkin toiseen peruskysymykseen, minkä vapaasukeltaja kuulee usein: "Eikö hapenpuute ole vaarallista aivoille?" Äärimmäisissä vapaasukelluksissa, joissa sukeltajalta lähtee taju, veren happipitoisuus on tipahtanut 50-70% tienoille. Verenkierrossa on siis vielä yli puolet happea jäljellä, joka riittää aivoille pitkäksi aikaa. Vasta kun aivot ovat olleet täysin ilman happea useita minuuttia, alkaa aivovaurio olla todellinen huoli.

Suomen viimeaikaista toimintaa seuranneena vaikuttaisi myöskin siltä, että aivovaurioita tulee jostain aivan muualta kuin vapaasukelluksesta.






32 kommenttia:

  1. Isot aplodit tälle tekstille, oli niin mukaansatempaavan kuvailevasti ja perusteellisen informatiivisesti kirjoitettu, että !! :) Ja tulipa hinku tuollaiseen paikkaan ja tuollaiselle kurssille! :) Voi jee. Me taidetaan nyt silti aloittaa vaikkapa vauvauinnista ja sitten haaveillaan, josko jossain vaiheessa (ennemmin kuin myöhemmin) päästäisiin johonkin, jossa A:n kanssa voisimme (varmaankin vuorotellen) muutaman sukelluksen heittää. Ehkä keväällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus! Mahtavaa jos puhuttelee, koska luulen että Iisakin kirkkokin valmistui nopeemmin kun tää postaus :D

      Ehdottomasti vaan kurssille jos yhtään polttelee, on mukavaa vaihtelua laitesukellukselle. Mutta vauvauinnista on hyvä aloittaa! Ja teidät tuntien olisin kyllä ihmeissäni jos niitä reissuja ei ala tulla ennemmin ku myöhemmin :D

      Poista
  2. No wau mitä videoita! Suorastaan lumoava tunnelma niissä. Hieno suoritus muutoinkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Editointipropsit vaimolle! Veden alla on oma taianomainen fiiliksensä kyllä, mahtavaa jos se välittyy :)

      Poista
  3. Vapaasukellus on minulle tuttua ennestään pelkästään tästä mainitsemastasi (tosi upeasta!) Big Blue -elokuvasta, jonka olenkin katsonut monta kertaa - mutta ehkä ennemminkin niiden maisemien kuin sukelluksen takia. Vaikuttaa huimalta lajilta, itse en varmasti pystyisi tähän! Tosi hienosti tehty artikkeli ja upeat kuvat ja video!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffa on kyllä kulttikamaa ja todellakin kauniisti kuvattu :) Laji on lyhyen historiansa aikana ehkä hieman turhaan leimattu extremeksi, koska sitä voi harrastaa myös maltillisesti ja omalla mukavuusalueellaan pysytellen. Mutta kiitoksia kehuista, mukava kuulla että puhutteli!

      Poista
  4. Käytit kivan rikasta ja sujuvaa kieltä, tekstiin oli helppo heittäytyä mukaan. Juuri tällaista kirjoitusta kaipasin tähän väliin, kun olen lukenut monia sinänsä laadukkaita reissupostauksia, mutta joiden teksti on ollut hyvin kuivaa ja mitäänsanomatonta. Kiitos sinulle tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kovin kauniisti sanottu, kiitos paljon! Tekstiä hiottiin kyllä hartaudella, koska ensimmäiset versiot jäivät jotenkin etäisiksi. Vaimo antoi kuitenkin muutaman kullanarvoisen vinkin, joilla sain tyylin vaihdettua henkilökohtaisemmaksi ja toimivammaksi. Hienoa kuulla että tykkäsit!

      Poista
  5. Kuten Heidillä tämä menee minulla sarjaan joku muu jossain toisaalla, vaikka elokuvassa. Tosin taisin tuota mainittua elokuvaakin joskus katsellessani hiukan miettiä homman järkevyyttä :-) Mutta, intohimonsa kullakin, varmaan osa minun intohimoistani ovat jollekin ihan outoja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tavallaan! Vaikea homman järkevyyttä on ihan aina itselleenkään perustella - etenkään siinä vaiheessa kun vetää valmiiksi märkää märkäpukua päälle ja valmistautuu sukeltamaan veteen, jossa ei näe mitään ja kylmäkin tulee. Mutta loppupeleissä jäädään reippaasti plussan puolelle :)

      Poista
  6. Aivan mahtavat kuvat taas pinnan alta! ITse en kyllä lähtisi kokeilemaan, en tiedä uskaltaisinko edes ihan tavallista sukellusta... Mutta mielelläni katson näitä kuvia ja videoita ja fiilistelen mukana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiiliksestä saa aavistuksen kuvien ja videoiden kauttakin, eli eipä sitä ehdoin tahdoin kannata itseään lähteä kiusaamaan jos ei siltä tunnu :D Ihmiset tykkäävät erilaisista asioista, eikä siinä ole mitään väärää :)

      Poista
  7. Mielettömät videot!
    Näyttää niin makeelta, mutta jäisi kyllä itsellä kokeilematta. Jotenkin vesi on itselle jo elementtinä niin vieras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea kannattaa kokeilla kerran, tiedä vaikka yllättyisit!

      Poista
  8. Vaikuttaa tosi rennolta meiningiltä! Upeita vedenalaisia kuvia taas kerran. Tuo on kyllä ihan oma maailmansa, johon pitäisi joskus uskaltautua tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentoa se nimenomaan on, suurin osa ajasta käytetään relaamiseen :D Mutta ilman muuta kokeilemaan jos edes etäisesti kiinnostaa!

      Poista
  9. Upeita kuvia ja upeat videot! Mielenkiintoista päästä kurkistamaan tähän itselle täysin tuntemattomaan alueeseen! :) Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hienoa että tykkäsit! Aina välillä unohtuu miten tuntematonta vedenalainen maailma useimmille kuitenkin on, hienoa jos saa sivistystä jaettua :)

      Poista
  10. Hurja oot!! :) Mä olisin luultavasti hieman liian pelokas vapaasukellukseen, laitesukellusta haluaisin ehdottomasti joskus kokeilla. Mä näen, että Matteo innostuisi tuosta lajista heti, hän tykkää sukeltaa ja valitti jo snorklausreissulla että pelastusliivit haittaavant hänen "vapauttaan" ja sukelluksiaan. Vedenalainen maailma on upea, ja sitä pitäisi tutkia enemmän. Tykkäys kaikille kuville, etenkin tolle upealle auringonlaskulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä vapaasukelluksesta että laitesukellusta saa kokeilla introsessioita, että pääsee lajiin käsiksi ilman sen suurempaa sitoutumista. Ehdottomasti suosittelen teille molemmille, ohjasta vaan Matteo tänne lukemaan ja inspiroitumaan niin siitä se lähtee!

      Ja niin, sen verran pitää oikaista että se on auringonnousu, kuvattuna suoraan huoneeni terassilta. Poikkeuksellisen aamuvirkkuna olin :)

      Poista
  11. Upea fiilis tässä postauksessa ja noissa videoissa! Laji vaikuttaa rennolta ja elämysrikkaalta, mutta kun mietin itseäni samaan tilanteeseen niin sydämen syke nopeutuu jo videota katsellessa... Eli ainakaan ihan vielä en ole valmis kokeilemaan. Täytyy tosin vinkata miehelleni tästä, tää vois olla ihan sen juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta tässähän on sikäli se hyvä puoli, että ihmisillä on jäänteenä edelleen nisäkkäiden sukellusrefleksi. Tarkoittaa käytännössä sykkeen hidastumista heti kun painaa kasvot veden alle. Eli sinun osaltasi syke palaisi normaalilukemiin, kaikki hyvin siis :D

      Mutta ohjasta ilman muuta mies tänne lukemaan, jos vaikka innostuisi hienosta lajista!

      Poista
  12. Tässä lajissa kiteytyvät kaikki painajaiseni yhdellä kertaa: märkä, kylmä, pimeys ja syvyys. Kuvitus tietenkin hienoa ja värit huikaisevia, mutta mulle tämän lukeminen on vähän kuin kauhuleffaa katsoisi! :D Tavallaan voin kuvitella lajin viehätyksen, mutta saan puistatuksen väreitä jo pelkästään ajatuksesta, että jalat ei yltäisi pohjaan... Postaus toki sinänsä hieno. (Noniin, kannatti lukea tämä juuri ennen nukkumaanmenoa - täytynee katsella joku maanpäällinen kuvasarja tähän jatkoksi! :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei nyt jäänyt mitään traumoja ainakaan, ihan leppoisaksi postaukseksi tämä oli tarkoitettu :D En minäkään märästä, kylmästä tai pimeästä erityisemmin välitä, mutta niitä oppii sietämään... Se on se kaikki muu, mikä on hienoa.

      Mutta et ole suinkaan yksin. Meillä käydään näitä keskusteluja lähes päivittäin, vaimokaan ei näe lajissa järkeä vaikka sinällään ymmärtääkin hienouden :)

      Poista
  13. Hyvin kerrottu suurimmalle yleisölle vieraasta lajista! Itse lajista jonkin verran tiedän, kun tuli aikoinaan haastateltua yhtä lajia pidempään harrastanutta kaveria. Hieno kokemus oppia uutta harrastuksesta ja kehittyä siinä edelleen! Varmasti mielenpainuva kurssi mukavissa olosuhteissa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas jotakin, mukava kuulla että laji oli ennestään tuttu. Muistatko vielä ketä haastattelit? Kurssi oli kyllä huikean hieno ja olosuhteet oli just eikä melkein :)

      Poista
  14. wau ja WAU. Todella mielenkiintoinen infopaketti. Sukellus kiehtoo ja samaan aikaan kuitenkin kammoan olla veden alla. Tuo sinun harrastuksesi on kyllä sitä itsensä haastamista ja ylittämistä huikeimmasta päästä! Ja nuo teidän vedenalaiset kuvat... Ooh <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä harrastuksiani erityisen hurjina, mutta eiväthän nämä silti taida sieltä maltillisemmasta päästäkään olla :D

      Jos sukellus yhtään kiinnostaa, niin kannattaa antaa sille mahdollisuus - veteen kyllä tottuu, ja ennen pitkää siitä saattaa oppia jopa nauttimaan :) Kuvat saattavat olla hienoja, mutta niihin on silti vaikea saada vangittua sitä tunnelmaa mikä pinnan alla oikeasti vallitsee. Hienoa kuitenkin kuulla että tykkäät!

      Poista
  15. Aivan uskomattoman mielenkiintoinen postaus! Vapaasukellus on kuulunut mulla kategoriaan "kuka hullu sitä tekee!", mutta tämä avasi hyvin, mistä lajissa on oikein kysymys ja sen riskeistä. Vaikka tekstistä tulee ilmi, että vapaasukellus on suht turvallista kun tietää mitä tekee, mutta en voinut olla ajattelematta, että onneks mun poikaystävää ei kiinnosta edes laitesukellus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa jos onnistuin kuvailemaan mistä tässä on kysymys, se oli perimmäinen tarkoitus tätä kirjoittaessani! Mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi, vaimo varmaan toivoisi samaa :D

      Poista
  16. Teidän kaikki tekstit on aina taitavasti toteutettuja eikä tämäkään ollut poikkeus. Todella mielenkiintoinen postaus. Tuon lajin ajatteleminenkin alkaa ahdistamaan, en tajua, miten joku voi olla 3 minuuttia hengittämättä =D. Ei tulisi mieleenkään kokeilla edes laitesukellusta, snorkaalmisessa on jo itselle enemmän kuin tarpeeksi. Huh. Ovathan nuo videot huikean näköisiä ja epäilemättä siisti kokemus sellaiselle, joka tuohon pystyy. Tuollaiset yli 200 metrin sukellukset alkavat kuulostaa aivan järjettömiltä. En ihmettele yhtään, että onnettomuuksia sattuu. Aikamoinen hurjapää muuten on ollut teidän porukassa, jos heti lumivyörystä selvittyään on vapaasukeltamassa. Ei ole näköjään tarvetta pysytellä maan pinnalla sillä kaverilla :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kehuista, Mirka! Kuten totesin, kolme minuuttia saattaa kuulostaa paljolta mutta noissa ajoissa voidaan vielä puhua amatöörien puuhastelusta :D Mutta nuo satoihin metreihin lisäpainoilla menevät sukellukset ovat kyllä aivan eri miesten ja naisten touhuja, ja sieltä löytyy niitä traagisia tarinoita...

      Laitesukelluksessa on oma hohtonsa, mutta hyvä snorklauspaikka kyllä ajaa asiansa ihan yhtä lailla. Itse asiassa kalatkin uskaltavat monesti tulla lähemmäs, kun ei kuulu jatkuvasti ääniä sukelluslaitteista.

      Martinilla tosiaan oli aika jännät paikat, hän selviytyi lumivyörystä ainoastaan lumivyöryreppunsa ansiosta, joka kannatteli häntä vyöryn päällä. Polvi tosin meni rikki, joten kaveri laski vyöryn jälkeen yhdellä jalalla ensiapuun. Leikkaukseen toki vasta vapaasukellusreissun jälkeen. Huikea ukko.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!