torstai 13. elokuuta 2015

Mitä kuuluu Kekkonen ja Sylvi - eläinikävää parantamassa Fijillä

Yksi meidän luetuimpia postauksia on ollut ihan alkuaikojen postaus viime lokakuulta, missä etsimme sijaiskotia tämän meidän vuoden maailmanympärimatkan ajaksi kissoillemme Sylville ja Kekkoselle. Postauksesta on jostain syystä harmillisesti osa kuvista kadonnut.

Sylvi ja Kekkonen ovat molemmat löytökissejä, toinen vähän toista pulleampi, ja molemmat varsinaisia persoonia. Meitä lykästi ja kissit löysivät kodin Jenniltä. Kuvien perusteella elo näyttää sujuvan paremmi kuin hyvin, ja todennäköisesti kissat arvostavat pientä taukoa Bellan hellästä hoidosta.

Jenni ystävällisesti kertoi meille kuulumisia presidenttiparilta jaettavaksi tänne blogiin asti!







Elämää Sylvin ja Kekkosen kanssa 



Sylvi ja Kekkonen tulivat hyvinkin äkkirysäyksellä elämääni 2014 lokakuussa. Puskaradion kautta kuulin että kissakaksikko etsii vuodeksi kotia ja yhteydenoton jälkeen pääsin pian heitä tapaamaan ja jo viikon sisällä kisut saapuivat uuteen, tilapäiseen kotiinsa. 

Jännitystä oli luonnollisesti puolin ja toisin. Kekkonen "sammui" sohvan taakse ensimmäisenä iltana ja Sylvi pysytteli hyvässä suojassa ihmetellen uusia nurkkia ja tuoksuja. Ihanaa oli huomata että molemmat kuitenkin tulivat nukkumaan viereeni jo ensimmäisenä yönä! 

Yhdeksän kuukautta on nyt kulunut kisujen kanssa ihanaa yhteiseloa. Kekkosesta on tullut varsinainen sylivauva; ihan sama missä istahdan alas niin Keksu kiehnää syliin. Tai sitten kiertää itsensä niskani ympärille ja kulkee mukana olkapäillä tehdessäni arkiaskareita. Ja koko ajan kuuluu mahtava kehräys :) 






Sylvikin on huomattavasti enemmän tullut syliin ja lähelle. Lempipaikaksi on muodostunut kylppäri jossa Sylvi tykkää loikoilla lattialämmityksesta nauttien. Välillä kuulee Sylvin ihanan kujerruksen ja kun siihen vastaa kysymällä "Mitä Sylvi?" kipittää hän jo kovaa vauhtia luokse ja katsoo silmiin että nyt olis aika taas päästä saamaan rapsutuksia. 


Molemmat toimivat mainioina herätyskelloina. Vähänkin kun liikahtaa aamulla sängyssä, Keksu ainakin ryysii naaman yli, vielä tehden muutaman kierroksen mun yli ja hellästi mutustaen kättäni jää viereen odottamaan milloin nousen ylös. Sylvi yleensä kujertaa ensin ihan kuin ilmoittaen "Nyt mä tuun!" ja mielellään haluaa tulla rinnan tai masun päälle köllimään. Mua ei haittaa yhtään, saavat käyttää ihmispatjanaan niin paljon kuin haluavat! 





Hirveästi on juttuja (esim. kun löysin Sylvin päätä myöten kanasalaatti-kulhosta tai Kekkosen nuolemasta ystävilleni tarkoitettuja naposteltavia...johon ilmoitin vieraille että tarjoilut on esimaisteltu mutta syötöviä :D ) ja hehkutettavaa kisuista, erilaisia persoonia mutta niin mahtavia!! Heidän tekemisiään ja oleskelua seuraa hymyssä suin; Sylvin ruokahetkeä jolloin hän onkii hitaasti ruokaa tassullaan kupista tai kun Kekkonen haluaa joka aamu olla mukana sängyn petauksessa.

Kekkosen kanssa ollaan jo ulkoiltu ja  kissillä on kova hinku päästä ulos aina uudestaan. Sylvin kanssa kahtellaan vähän rauhallisemmin, tämä pieni pallero ei ole ulkoilusta yhtään niin innoissaan.

Yhteiselo sujuu siis erittäin hyvin ja miksipä ei kun seurassa kaksi tosi mieletöntä karvakamua.


- Jenni






Lienee sanomattakin selvä että meillä on myös näitä karvakavereita hirmuinen ikävä. Sunnuntai-aamuja kun kissat hyppäävät aamulla meidän sänkyyn hurisemaan kylkeen kiinni tyytyväisenä status quohon, tai kun pitkän päivän jälkeen Kekkonen hyppää sohvalle syliin silitettäväksi ja kehräämään. Siitä on jopa tehty virallinen tutkimus miten lemmikkieläin vähentää stressiä.


Meillä alkaa kuukausi täällä Fijillä lähenemään loppuaan. Vielä on tulosssa ainakin mielettömiä kuvia tulevissa postauksissa täältä. Tämän hetkinen olinpaikkamme on ihana, pienen pieni paratiisisaari nimeltä Leleuvia, jossa viihdymme kunnes matka jatkuu kohti Kiribatia - seikkailu, josta en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.


Täällä Leleuvialla on kuitenkin täysvalkoinen pieni saarikissa nimeltä Whitey. Eräs ilta bureen ovemme ulkopuolelle istui pieni kissi, joka varovaisesti teki ensin tuttavuutta. Illalliselta palatessamme se oli siinä vielä. Lisää silityksiä ja Whitey tuntui saaneen luottamuksen meihin. Se seurasi meitä hammaspesulle ja sitten sisään.











Viimeiset pari yötä se on nukkunut meidän sängyn jalkopäässä.

Viime yönä laitoimme sen keskellä yötä ulos - vain havaitaksemme hetken kuluttua miten se oli kiivennyt nurkkatolppaa pitkin ylös seinää ulkopuolelta ja tuli seinän ja katon välisesta raosta takaisin sisään.










Se taitaa olla tämän vierailun ajan meidän oma kotikissa. Eikä meistä kukaan sitä pistä pahakseen Sylvin ja Kekkosen hurinaa odotellessa.


2 kommenttia:

  1. Aivan liikuttavaa, niisk. Mutta miettikääpä mitä Sylvi ja Kekkonen olisivat mieltä, jos tietäisivät tuosta valkoisesta kaverista ;) Kissat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me kerrota niille! :D

      Kissat joo, varsinkin tällaiset tapaukset. ♥

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!