lauantai 12. syyskuuta 2015

Amatöörivaeltaja ja Himalajan auringonnousu - vaellus Nepalissa


Kello 4:30 puhelin herättää meidät Poon Hillin Kamala Lodgessa kolmen peiton alta sängystä, missä koko meidän kolmihenkinen perhe on tiiviisti nukkunut kylki kyljessä. Himalajalla patikoivien yömajat ovat niin kutsuttuja teehuoneita, jotka monasti on rakennettu niin heppoisesti että tuuli puhaltaa puolen sentin raoista sisään ja kylmyys hiipii auringon laskettua niin kovasti että on pakko nukkua pipo päässä.









Aurinko ei ole vielä noussut kun aloitamme noin tunnin ja 330 metrin nousun kaikista lämpimimmissä vaelluskamoissa Poon Hillin näköalapaikalle lähes 3200 metriin. Tähtitaivas on uskomattomin minkä olen koskaan nähnyt. Ei Himalajan vuorten keskellä ole valoja jotka häiritsisi tähtien tuiketta.

Siinä hetkessä ymmärtää maailman pienuuden. Mekin olemme vain yksi tähti, joka avaruudessa loistaa näiden kaikkien seassa.






Miika on sellainen mies, joka pakottaa minut jatkuvasti mukavuusalueeni ulkopuolelle. En olisi koskaan lähtenyt yksin maailmanympärimatkalle. Yhdessä se kuitenkin tuntui mahtavalta mahdollisuudelta.

En varsinkaan olisi mennyt Nepaliin trekkaamaan saatikka aloittanut maailmanympärimatkaa patikoimalla Himalajalla. Ei minun unelmani ole koskaan ollut kävellä portaita kuusi tuntia päivässä, nukkua huonoissa sängyissä, kylmissä huoneissa ja käydä jääkylmissä suihkuissa pitkän päivän päätteeksi.

Kun seison hytisemässä Poon Hillillä, keskellä Himalajan kasitonnisia, huiputtamatonta Dhaulaghiriä ja Annapurna I :stä ja II:sta katselemassa kun hiljalleen aurinko nousee vuorten takaa, olen äärettömän kiitollinen siitä että joudun jatkuvasti haastamaan itseni.










Himālaya on sanskritin kieltä. Se koostuu kahdesta sanasta; hima tarkoittaa lunta ja ālaya tarkoittaa kotia. Lumen koti.

Amatöörivaeltajan ei vuoden ajankohdasta riippuen tarvitse kuitenkaan törmätä lumeen. Meidän viikon kestänyt vaellus Himalajalla vei meidät korkeimmillaan reilu kolmeentuhanteen metriin. Ja siinäkin oli ihan tarpeeksi.

Meillä on molemmilla vahva kilpaurheilutausta, mutta viime vuosina ja matkaa edeltävä hässäköinti on vähentänyt treenitahtia. Ei oltu ihan huippukunnossa viikon patikkaretkeä aloittaessa.









Himalajalle ei kannata lähteä patikoimaan jos välttelee liikuntaa kaikessa muodossa eikä jaksa vaikkapa kävellä lähikauppaan. Ei patikkaretkeä varten tarvitse kuitenkaan huippukuntoinen olla. Etenemistahdin voi valita itse. Seattlelaiset veljekset olivat kolmessa päivässä patikoineet Annapurna Basecampille ja takaisin. Me emme viikossa Bellan kanssa yltäneet sinne asti. Syy oli tietysti myös siinä että Bella mursi kyynärpäänsä Nepalissa pari päivää ennen kuin aloitimme trekin ja himmailimme jo ihan siitäkin syystä.

Lapsi käsi kipsissä ja kantositeessä ei ollut mitenkään ideaalitilanne patikoinnille, vaan niin me se kuitenkin tehtiin.

Eräs päivä nousimme 6 tuntia portaita. En valehtele, se oli kuusi tuntia pelkkää nousua ylöspäin portaissa. Minä kannoin n. 10 kg reppua, Miika n. 20 kg Bellaa ja kantajaoppaamme n. 20 kg rinkkaa.

Sellaiset etapit pitää jaksaa vaikka tahdin saakin itse päättää.








Vaellus Himalajalla oli kuitenkin aivan uskomaton aloitus meidän maailmanympärivuodelle. Ei niitä maisemia voi mitenkään selittää, eikä ne näistä kuvistakaan toistu oikein. Ei sitä voi selittää miltä tuntuu seistä vuoripolun reunalla kun kotka lentää suoraan eteesi ja liitelee hetken aikaa suoraan siinä silmiesi edessä Himalaja taustalla. Tai sitä koko fiilistä.


Vaikkei luonteeltaan olisi suuri vaeltaja, mutta halua löytyisi lähteä tekemään patikkamatka Himalajalle, suosittelisin sitä lämmöllä. Yksinkin selviää karttojen avulla, mutta jos epäilyttää miten jaksaa kantaa tavaransa, mukaan voi palkata kantajana. Jos mietityttää selviääkö ilman opasta, muutamalla kympillä päivässä voi palkata mukaansa oppaan. Hyvällä tuurilla löytyy opas-kantaja joka voi toimia molemmissa rooleissa.

Yksinäiset naiset voivat palkata itselleen myös naisoppaan, joita on tullut tarjolle yhä enemmän, jos homma yhtään mietityttää. Muun muassa Pokharassa tapaamamme suomalainen Airi oli vuorotteluvapaallaan lähtenyt tekemään Annapurnan kiertovaelluksen yksin oppaansa kanssa.








Mietitikö muuten miksi kirjoitan tällaisen postauksen juuri nyt kun me vietämme aikaamme San Franciscossa ja USA:ssa? Nyt maanantaina 14.9 kello 20 Suomen aikaa on Twitterissä taas #matkachat jonka aiheena on Nepal ja vaeltaminen. Jos aihe kiinnostaa, kannatta mennä joko seuraamaan keskustelua joko livenä tai myöhemmin ja parhaassa tapauksessa osallistumaan keskusteluun! Lue lisää esimerkiksi Globe Called Homen Jennin postauksestaLondon and Beyondin Lenalta tai Tarinoita maailmalta Annikan fiilistelystä!


Miika kirjoitti taannoin myös postauksen unelmansa toteutumisesta, eli tästä vaelluksesta heti tuoreeltaan. Postauksen voit lukea täältä.


Me emme valitettavasti pääse osallistumaan matkachatiin, sillä olemme matkalla patikoimaan Yosemiteen täällä jenkeissä.






Vaellus Himalajalle ei ole ehkä mikään mainstreamunelma, paikka jonne kaikki hinkuisi, mutta yhä useampi tuntuu miettivän sitä vaihtoehtona.

Kiinnostaisiko tällainen kokemus matkana?

37 kommenttia:

  1. Ohh mikä matkakuumeen nostattaja...! Himalajan vaellus olisi kyllä unelma, mutta tuttu oli vasta samoissa maisemissa ja sanoi ihan samaa noista portaista :D Itse haluaisin ehkä valita vähemmän portaisen reitin, suorassa ylämäessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta näin lyhytjalkaiselle ei nuo portaat kyllä...:D Ja hei kiitti linkistä ja Matkachatin maininnasta :) Harmi ettette pääse mukaan, mutta aikas hyvät suunnitelmat teilläkin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poon Hillille ei ole mikään pakko mennä, Annapurna Basecampille pääsee ilman sitäkin. Aika mieletön fiilis oli kuitenkin kun oli tosissaan sen urakan tehnyt!

      Himalajalla vaeltamisesta kannattaa myös ymmärtää että siellä mennään jatkuvasti ylös ja alas, se ei ole mitään suoraviivaista kaupamista. Nepali flat - a little bit up, a little bit down lukee teeppareissa jota turisteille myydään. Käytännössä saatat päivän aikan mennä ensin 300m nousua, tulla alas 600 m. ja nousta taas 500 m. :)

      Pitäkää hyvä chatti, ja me pidetään lippu korkealla Yosemitessa!

      Poista
  2. Vau. Tuo olisi kyllä aika varmasti siisteintä ikinä. En tykkää kylmästä, mutta noiden maisemien vuoksi voisin kyllä sitä vähän sietääkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos menee vähän aiemmin kuin marraskuussa, noin syys-lokakuun paikkeilla, kelit on todennäköisesti lämpimämmät eikä kylmää niin tarttisi kärsiä. Marraskuu oli ihan viimeinen hetki kun tuonne saattoi mennä, ja sieltä piti aloittaa, koska muuten matka suuntasi juuri toiseen suuntaan.

      Kannattaa kyllä jos mahdollisuus tulee. Tuleehan niitä skumppabrunsseja ja vähän nautinnollisempia juttuja elämässä ihan riittämiin myöhemminkin. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä postauksesta! Kirjoitin aikaisemmin kommentin toiseen Himalaja-postaukseen toisessa blogissa, ettei minun varmaan tarvi koskaan lähteä Himalajalle tai tuonne suuntaan maailmaa koskaan. Nuo sanat omasta mukavuusalueesta kuitenkin pisti pienen kipinän. Ja nämä valokuvat noista auringonsäteistä ja huipuista. Ehkä mieki vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää vaan jaksaa suhtautua asioihin oikein. Ei se aina helppoa ole, mutta palkitsee joka tapauksessa. Lähtökohtaisesti kokemus on yleensä ollut että harvemmin on lähteminen harmittanut. :)

      Onhan siinä ihan oma tunteensa noiden vuorten keskellä kun ymmärtää miten pieni ihminen onkaan.

      Poista
  4. Kumppanit, jotka pakottavat hyvällä tavalla oman mukavuusalueen ulkopuolelle ovat parasta <3. Ja kyllä, Himalajat kiinnostaisivat!

    VastaaPoista
  5. No lähtisin! Lähdinkin... mutta lähtisin ehdottomasti uudestaan! Oli yksi meidänkin reissun kohokohtia se 9 päivän Annapurna basecamp-vaellus, vaikka ne portaat kyllä pistivät vihaksi. Mutta ihan jokainen askel ja hikipisara oli sen arvoista ♥ Mietin jo, että pitäisikö liittyä Twitteriin ihan vaan tuota matkachatia varten, mutta ehkäpä ei, kun riittää ihan blogissa, facebookissa ja instagramissakin puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän teidänkin innoittamana se Miika varmaan viimeisen potkun toteuttaa tämäkin unelma. :)

      Liity ihmeessä ihan vaan vaikka keskustelun takia, eihän siellä tarvitse aktiivisena olla muuten kuin halutessaan!

      Poista
  6. No kiinnostaisi! Jotenkin olen mieltänyt himalajan olevan järkevä kohde vain niille hc-tyypeille, jotka ovat suunnilleen syntyneet rinkka selässä ja kärsivät käänteisestä vuoristotaudista normaalikorkeuksissa, mutta että kokemattomampikin voi lähteä, aina sitä oppii uutta! Mielenkiinnolla illan chattia odottaen, katsotaan nouseeko vaelluskuume uusiin ulottuvuuksiin sen seurauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä kuvittelisi, ja onhan se rankkaa hommaa kokonaisuudessaan. :) Vaan ihan tehtävissä!

      Meillä ei ihan hirveästi ollut vaellustaustaa ennen Himalajaa jotain Suomen pieniä patikkaretkiä lukuunottamatta. Tästä iskikin pieni kärpänen, ja matkan päällä ollaan tehty sitten enemänkin patikointia ihanissa maisemissa.

      Hauskaa chattia teille!

      Poista
  7. Meillä on Nepal vielä suunnitelmissa ja olen ymmärtänyt useammastakin lähteestä, että vaellus jossain muodossa olisi siellä "se juttu". Tosin emme taitaisi noinkaan pitkästä innostua, mutta täytyy tutkia asiaa sitten kuin ensin olemme saaneet Nepalin kalenteriimme.
    Matkachatit ovat olleet ihan kivoja, kuten joku sanoo, aika menee tosi nopeasti sen puolen tunnin aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Nepalissa paljon muutakin, kuten esimerkiksi Chitwan ja sen safarit. Ne ovat myös aika hauskoja juttuja.

      Paitkointia voi valita ihan millaista tahansa tuolla, millä pituudell vaan. Ja tosissaan, paljonhan riippuu siitä mitä vauhtia on valmis etenemään. Jos tuosta vaeltamisest on jotain kysymyksiä kunhan saatte kalenterinne sinne buukattua, kysy ihmeessä!

      Poista
  8. Voin vain kuvitella, miten kaunista siellä on ollut. Paljon paljastuu kuvistakin. Olen lueskellut joitain lehtijuttuja ihan tavallisten turistien Himalaja-retkistä, ja tosiaan niistäkin saanut vaikutelman, että perusterve sinne voisi ihan hyvin lähteä. Kunnon puutteita voi paikata juuri kantajalla. Onhan huomattavasti helpompi taittaa matkaa ilman varusteiden painoa. Oikeastaan minua eniten huolettaa siellä ruoka. Siis sen puhtaus. Tiedän, että asia on marginaalinen, mutta kun matkalla kuin matkalla olen mahataudissa, en mielelläni olisi sitä noin alkeellisissa oloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinne tosissan voi mennä vaikkei himourheilija olisikaan.

      Itsehän olen keliaakikko, ja kyllä tuolla pärjää jopa sellainen. Ei sieltä nyt mitään gourmetruokia kannata odottaa, mutta vatsansa saa kyllä täytettyä. Emme testanneet näitä mutta jopa pizzaa ja hampurilaisia, sekä suklaakakkua löytyy osista paikkoja. Ja se puhtaus; ainakin vaihtuvuus on hyvää, sillä välillä yöpyjiä on ruuhkaksi asti, Tietävät myös että hygieenisyys kannattaa, sillä jatkuvilla turistiripuleilla maksavat asiakkaat saa helposti karkotettua pois.

      En tainnut kenestäkään kuulla jolla olisi isoja ongelmia ollut. Vuoristotauti tuolla on suurempi ongelma. Ja nilka nyrjäytys. :P

      Poista
  9. Voi ihanuus näitä kuvia! Totesin jo Suurin Onni blogia kommentoidessa näiden maisemien aina vedonneen minuun eikä halu matkata sinne lainkaan vähentynyt kuunnellessani erään travellerin kiehtovia kertomuksia kuukausistaan Tiibetissä/Nepalissa/Pohjois-Intiassa. Tämä postaus kuvineen nostatti kaipuuta entisestään!

    VastaaPoista
  10. Oijoi mitä uskomattomia kuvia!! Huikea aloitus reissulle kyllä. Itse kestän kylmää huonosti, tulen saman tien kipeäksi jos vilustun. Siispä noissa olosuhteissa joutuisin kapuamaan puolikuolleena :(. Minut on selkeästi tehty elämään lämpimässä 8). Mutta valtavan upea tämä postaus on, siitä ei vaan pääse mihinkään <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varsinainen vilukissa. Varpaat ja sormet palelevat aina ja muutenkin siedän huonosti kylmää. Talviturkin heitän pois yleensä viimeisenä kaveripiiristä.

      Kuvittelin aina tähän vuoteen asti samoin, että olen vain lämpimän eläjä, mutta viileässäkin on puolensa. On silti pakko sanoa että San Franciscon hyvin miellyttävä ilmasto, joka on ympärivuotista, olisi juuri se passeli.

      Jos vakuutukset muuten on kunnossa, ja tuolla sairastuu, saa helikopterikyydin takaisin Pokharaan Himalajan yli. Eli ei ehkä huonompi homma sekään. ;)

      Poista
  11. Hymph. Teppo yritti tätä kommentoida iPadilla, mutta kommentti hävisi johonkin bittiavaruuteen. Kokeillaan jos tulee läppärillä läpi. Mutta siis...

    Tässä streemissa onkin ollut paljon vaelluksesta kertovia postauksia. Vaeltaminen on ihan jees, jos se tarkoittaa muutaman tunnin kävelyä. Jos vaeltaminen tarkoittaa kuuden tunnin aikaa, jolloin edetään vain ylöspäin portaissa, niin ei t o d e l l a k a a n ! Mä olen niin rapakunnossa, että mut voisi sitten hakea medihelillä jostain rinteeltä.

    Tässä tietenkin on sitten se ongelma, että en koskaan pääse näkemään noita maisemia, tai huikeita auringonnousuja, mutta elämä on valintoja täynnä : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojo, samaa mieltä kyllä. Noin niinkun periaatteessa. Tai voin kyllä tehdä päivänkin kestäviä trekkejä, tai miksei tällaisiakin, jos vaan puitteet muuten olisi vähän paremmassa kuosissa. Ja kuusi tuntia portaissa... niin, jää kyllä muistoihin. Mutta hei, tulipahan tehtyä ja jaksettiin! :D

      Sitäpaitsi, jos vakuutukset on kuosissa, vuorilta pääsee pois helikopterikyydillä! :)

      Olisi tosi kiva jos näihin maisemiin pääsisi helpommin. Olisi myös tosi kiva jos suklaan ja pullan ylikäytöstä ei tulisi läskiksi. Niin, se elämä taitaa olla tosissaan valintoja toisensa perään.

      Poista
  12. Teoriassa kiinnostaa joo, ja paljonkin. Käytännössä en tiedä, jaksaisinko nousta kuusi tuntia putkeen portaita, kun jo 20 minuuttia salin porraslaitteessa tekee tiukkaa, hahah! Noin upeiden maisemien eteen tietysti sietääkin hikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi tosin valita reitin jossa ei ole portaita noin paljoa, TAI oppaan joka kertoo etukäteen näistä hasardeista! :E

      Täytyy silti sanoa että tämä kapuaminen on eri juttu kun siellä salilla. Jostain sitä voimaa vaan löytyy nousta nämä portaat, ja fiilis on aika mahtava kun siitä on selvinnyt. Sellanen "ei hitsinvitsit, mää sen tein!". Lisäksi tahti on aika erilainen kun siinä salistepperissä. Että rohkeasti vaan. :)

      Poista
  13. "Ei minun unelmani ole koskaan ollut kävellä portaita kuusi tuntia päivässä, nukkua huonoissa sängyissä, kylmissä huoneissa ja käydä jääkylmissä suihkuissa pitkän päivän päätteeksi." tirsk. Niin se rakkaus saa ylittämään itsensä. EN voi kiitelä tarpeeksi näistä postauksista - on niin mahtavaa olla teidän mukana huikealla reissullanne!

    VastaaPoista
  14. Ihan uskomattoman upeita kuvia! Tuota jatkuvaa ylös-alas-kapuamista miehenikin kuvasi omasta Nepalin vaelluksestaan kertoessaan. Samaa olen muidenkin jutuista lukenut. Ja valitusta kylmistä taloista, jäätävistä suihkuista, epämääräisestä ruuasta. Silti kaikki järjestään ovat sitä mieltä, että kyllä kannatti. Näitä kuvia katsellessa osaan ehkä hieman ymmärtää miksi... Kyllä se tuolla omissakin ajatuksissa taka-alalla häilyy, Nepalissa vaeltaminen. Tosin tälle peruskunnolle olisi kyllä pakkko tehdä jotain ennen sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sieltä löytyikin ihan melkein ensikäden tietoa enemmänkin. :) Juu, tuo Annapurnalle tähtäävä vaellus on tosissaan tosi erilainen kuin vaeltaminen monessa muussa kohteessa - mennään jatkuvasti ylös ja alas. Juuri kun luulee että tämä on nyt se viimeinen ylämäki, niin kohta mennään taas alas, vain jotta voidaan taas nousta uudestaan ylös.

      Aika hyvin tuolla pärjää heikommallakin kunnolla kun menee sopivaa vauhtia vaan. Vastaan tuli jopa ihan huomattavan obeesi yksilö, joka kahdella kepillä (ei siis sellaisella vaelluskepillä, pikemminkin sairaalasauvalla) kävellen tuli vastaan. Mietin että jos tuo on selvinnyt, niin enköhän minäkin. :)

      Poista
  15. Into on ollut kova, kun jaksaa kantaa tyttären selässä noilla reitillä mukana :-) Itse lähtisin kyllä tuonne viikoksi vaeltamaan erittäin mielelläni :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ihminen tekee paljon saavuttaakseen unelmansa. :)

      Poista
  16. Ajatuksena kiinnostaisi Himalajan vaellus, mutta sitten todellisuudessa? No joo, en usko että kiinnostaisi kuitenkaan niin paljoa, että joskus erehtyisin matkavarauksen tekemään :D Kerran olen kokenut (minun kunnolle) rankan kiipeämisen, ja veikkaan mun ylämäkivaellukset olleen siinä. Useita tunteja portaita ylöspäin -menoa helpompi maasto voisi olla kuitenkin ihan jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Voi tuolla kokeilla lyhyempääkin ja vähemmän mäkistä (kai?). Meistäkään ei kumpikaan ollut ennen tätä reissua tunnustautunut erityisen vaellushenkisesti muuta kuin ajatuksen tasolla ja satunnaisilla Nuuksioreissuilla. Tämän matkan jälkeen teemme varmasti paljonkin vastaavanlaista.

      Poista
  17. Mä RAKASTAN Nepalia ja koko Himalajan aluetta. Viimesyksynä tuli itsekin käytyä, mutta sen jälkeen kun oli ollut 4kk reissussa ennen sitä rantsulla shortsit ja flipat jalassa niin varusteet Nepalia kohtaan EIVÄT olleet kondiksessa. Muistan kun venattiin konetta Mumbain lentokentällä ja kaikilla muilla koneeseen nousevilla oli vaelluskamppeet ja suojaavat vetimet päällä. Meillä T-paidat ja flipflopit. Tajuttiin, että me ei taideta kuulua nyt joukkoon. Trekkaaminen skipattiin suosiolla ja keskityttiin Urbaanin Kathmandun kokemiseen, Everestin litkimiseen, eläimiin safarilla ja maisemien tuijotteluun turvallisesti vähällä liikkumisella. Katotaan jos ens ajautuu itekin trekkaamaan! Upeet on maisemat, tonne on päästävä takas!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olisitte ostaneet paikanpäältä, nehän oli halpoja kuin saippua siellä. :)

      Kathamndu ja Chitwanikin oli kyllä aikamoisia paikkoja, mutta kyllähän THE juttu tuolla on noi trekit. Eli takas hus sinne!

      Poista
  18. Ei voi muuta sanoa, kuin että mielettömiä kuvia taas vaihteeksi! Tää teidän matka on niin huikea.

    VastaaPoista
  19. Himalajan vaellus ei ole kuulunut unelmiini - tähän asti - mutta vaikuttipa niin hienolta reissulta, ja mitkä maisemat!, että voin sen panna ainakin sille "ehkä jonain päivänä" -listalle. Mutta mukaan lähtisi kyllä se kantaja...

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!