keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Luottaisitko matkabloggaajaan?


Jos olisit joulukuusta 2009 aina tämän herran vuoden 2015 elokuun reilu puoleen väliin asti kysynyt suosittelisinko Havaijia matkustuskohteeksi, olisin kertonut sinun saavan rahoillesi parempaa vastinetta monesta muusta kohteesta. Varauksettoman innokkaasti en olisi lähettänyt sinua lentolippua varaamaan.

En siitä huolimatta, että me menimme tuolloin 2009 naimisiin Mauilla ja vietimme 2009-2010 vuodenvaihteen Honolulussa Waikikin rannalla katsellen ilotulitusta - ja olimme onnesta soikeina.






Vietimme juuri viikon Havaijilla. Tällä kertaa ihan vain Honolulussa, sillä viikossa ei jaksanut lähteä sykkimään eri saarille, kuluttamaan aikaa liikkumisiin, lentokenttäodotteluihin ja Über-kyyteihin.

Ja meillä oli i-ha-naa.










Kun saavuimme kuusi vuotta sitten Havaijille, olin odottanut jotain hieman erilaista. Ehkä enemmän leikaulasia miehiä ukuleleä soittamassa, ilman että pitäisi hakeutua erikseen näytökseen. Ehkä vähän vähemmän Louis Vuittonia, Pradaa tai Guccia kadunkulmissa, enemmän palmuja ja tikibaareja, vähän matalampia rakennuksia. Vähän vähemmän.. amerikkalaista. Naiivia kyllä, mutta ehkä jotain sellaista vintagehenkeä, jossa kaislahameissa tanssitaan kukka korvan takana, palmujen huojuessa hiljakseen rannalla.









Eipä meidän ensivisiitti mitenkään tuskaa ollut. Heti ensimmäisenä aamuna Mauilla katselimme hienoa auringonnousua rannalla, johon myöhemmin kömpi jättiläiskilpikonna päiväunille. Pulahdimme vesiputouksilla, katselimme valaiden korkeita hyppyjä suoraan omalta rannalta, ajelimme Haleakalan kraaterille 30-vuotissyntymäpäivänäni ja söimme suklaakakkua.


Sanoimme "I do" leit kaulassa toisillemme auringon laskiessa Tyyneen Valtamereen ja lupasimme toisillemme kaikki sydämemme alohat.



Tällä kertaa saavuimme Havaijille suoraan Kiribatilta, joka kaikessa koskemattomassa kauneudessaan oli olosuhteiltaan hyvin yksinkertainen. Sitä edelsi reilu kuukausi Fijillä, joka toki on Kiribatia huomattavasti kehittyneempi, mutta joka esimerkiksi näin keliaakikkona ei ruokansa osalta täysin hurmannut - kyllä, välillä tekisi mieli kunnon hiilarimättöä kananmuna-banaani-pannukakkujen sijan. Lisäksi tiesin mitä Havaijilta odottaa, ja odotin erityisesti pääseväni esimerkiksi Jamba Juicen superherkullisten smoothieiden ja marjapuurojen äärelle. Gluteenittomasta pizzasta ja hampurilaisesta nyt puhumattakaan.








Expectation management oli tällä kertaa kohdillaan.

Tiesin mitä odottaa, ja kaipasin myös juuri sitä kaikkea, mitä Honolulla on tarjota: hyvää ruokaa, mukavaa hotellia, muita ihmisiä ympärille, kauppoja jossa kulkea, katsella vaatteita, ostaa kosmetiikkaa loppuneiden tilalle, muistojen verestelyä Häagen-Dazsin jäätelö kädessä. Seikkailuja on ollut hetkeksi tarpeeksi.


Olemme tälläkin matkalla saaneet kanssamatkaajilta vinkkejä, lukeneet blogeista suosituksia paikoista, tekemisistä, löytäneet uusia paikkoja, kokeneet mahtavuuksia, mutta myös todenneet vinkkien välillä luvanneen vähän liikoja. Snorklaus ei ehkä olekaan niin älyttömän siistiä, tai rantakaan ihan sitä mitä odotettin. Vuoria ja maisemiakin on tullut patikoitua aikamoisissa maisemissa. Meillä on yksinkertaisesti takana niin paljon jo kokemusta ettei ihan mikä tahansa enää sykähdytä syvästi.


Blogeja lukiessa vaatii harjaantunutta silmää ymmärtää mitä teksti oikeastaan kertookaan. En oikeastaan niin välitä siitä onko kirjoittaja sinkku vai perheellinen, en siitä minkä ikäinen ihminen on tai vaikkapa mikä koulutustausta on. Tärkeämpää on kyetä ymmärtämään, miltä pohjalta suositus tai suosittelemattomuus tehdään: millä fiiliksellä bloggaajan on lähtenyt matkaan, mitkä ovat aiemmat kokemukset jotka kirjoitukseen vaikuttavat, miltä pohjalta arvostellaan.








En myisi sinulle Havaijia trooppisen koskemattomana paratiisina, jossa snorklaaminen on parasta koskaan, jossa saat takuuvarmasti autenttista ja alkuperäistä kulttuurikokemusta, tai uskomattomia seikkailuja.

Sen sijan voisin kertoa sinulle, että Havaiji on ihanan helppo, siellä on mukavia hotelleja, ihmiset jenkkityyliin hymyileviä ja ystävällisiä, ruokaravintoloissa riittää mistä valita ja tiki-coktailisi saat varmasti hygieenisistä olosuhteista isojen hotellien rantabulevardilla sijaitsevista baareista, voit buukata helposti manta- tai delfiinisnorklausretkiä, tai vuokrata surffilaudan ilman häslinkiä suoraan rannalta.


Ja saaren parhaana snorklauspaikkana mainostettu Hanauma Bay, on siellä mukava snorklata päivä ja katsella jokseenkin hyväkuntoisia koralleja, varmasti ensikertalaiselle tai kokemattomammalle huikean hienoa - mutta parempia koralleja löydät ihan varmasti ihan muualta kuin täältä, kuin myös paratiisimaisempia rantoja.

Niistä voin antaa pitkän suosituslistan kohtuullisen laajalla kokemuspohjalla.








Suosittelisinko siis Havaijin Honolulua?

Kyllä, olen tehnyt takinkäännön Havaijin suhteen, mutten silti koe puhuneeni Havaijista palturia aiemminkaan. Se kokemus oli vain erilainen. Erityisesti suosittelisin paikkaa niille jotka kaipaavat helppoa aktiviteettilomaa, hyvin länsimaisissa ja jokseenkin yllätyksettömissä puitteissa. Jamba Juicen smoothie kourassa Waikikin rannalla on ihmisen hyvä olla Kiribatin jälkeen.

Ja niiltä Havaijin muilta saarilta löytyy paljon muutakin.








Mitä mieltä olet, voiko matkabloggaajan sanaan koskaan täysin luottaa? Pystyykö bloggaaja postauksissa tuomaan esiin arvostelupohjan kokemalleen? Oletko matkabloggaajana tehnyt totaalisia takinkääntöjä?

Miltä pohjalta arvioit kirjoittajan matkakertomuksen sopivuutta itsellesi?


Niin, ja se aloha, se tarkoittaa muuten kaikella rakkaudella. Joten Aloha sinne teille meiltä. ♥

28 kommenttia:

  1. Tämä nyt liippaa niin läheltä itteäni, että pakko vastata. Ja vastaus on: ei, en luota matkabloggaajaan ja syykin löytyy meidän viimeisestä Suomen reissusta. Tavattiin nimittäin meidän tuttavapariskunta, joka oli vuodenvaihteen Uudessa-Seelannissa ja bloggasi myös tuosta reissusta - sanallinen anti oli ihan jotain muuta kuin mitä blogiin oli kirjoitettu... Kirjoittamalla ei vaan saa kaikkea laitettua blogiin ja kuvatkaan ei riitä - siitä jää se sellanen vuoropuhe välistä, eli parhaat tipit ehdottomasti saimme nokatusten tältä pariskunnalta tulevaa reissua varten (mm. se, että kylissä ei välttis ole ruokapaikkoja, eikä edes ruokakauppoja ja bensa-asemiltakaan ei voi ruokaa ostaa samalla tavalla ko täällä - liittyy olennaisesti vaeltamiseen, eli siihen paluuseen nälkäisenä). No okei, tää pariskunta on myös ollut hakemassa reissusta samoja juttuja kuin mekin ja tykkää pääsääntöisesti samoista jutuista, ovat lapsettomia, mutta ei sillä ole merkitystä tässä ;) Ihan mahtista oli päästä kysymään näiltä tyypeiltä, että kannattaako tuolla ja tuolla käydä, vaikka ne ei ite ollutkaan käyneet kaikissa paikoissa, osasivat silti kertoa mielipiteen ja se oli kullan arvoista!

    Ei sillä, kyllä mä luen edelleenkin Uusi-Seelanti -aiheisia matkablogeja ja olen parit tipit laittanut korvantaaksekin (tuntuneet just samanlaisilta tyypeiltä ko itekin ollaan), mutta ei, kaikkea ei vaan pysty laittamaan sanallisesti blogiin, ei edes videolla - se vuoropuhelu! Ja juuh, kiitokset myös teiän vuoropuhelusta täällä blogissa! Ja hei ihan mahtavia tippejä myös ollu täällä! Mua on myös hieman häirinny, että suomalaiset matkabloggaajat Uudesta-Seelannissa tuntuu käyvän apaut just samoissa paikoissa... Mut onneks ei ihan kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se juuri niin on ettei blogissa pysty kaikkea mitenkään kertomaan, ei vaikka olisi kaikki aseet käytössä. Mutta toisaalta, ei pelkällä vuoropuhelullakaan saa kaikkea mitenkään kerrottua. Siinä tosin on mahdollisuus esittää tarkentavia kysymyksiä ja tulkita kehonkieltäkin. Ehkä joistain asioista voi myös puhua suorempaa.

      Muuten noista bensa-asemista: nyt on kyllä taas tullut jokseenkin virheellistä tietoa, sillä bensiksiltä ollaan useampi kerta Uudessa-Seelannissa ostettu ruokaa. Valikoimat eivät kyllä ole ihan yhtä kattavat, eikä sellaisia ABC -komplekseja ole missään, mutta jotain pientä perusjuttua kyllä saa. Keliakia aiheuttaa oman haasteensa siinä tosin. Ja siksi kannattaa varata niitä purkkikeittoja sinne kaapin perukoille, kun palaa autolle sieltä vaellukselta.

      Niitä samoja paikkoja siellä Uudessa-Seelannissa käydään varmaan siksi että ne ovat ne parhaat ja makeimmat. :) Tosin maa on sen verta iso, ja kansallispuistoa löytyy jos jonkinmoista että samoiltavaa löytyy kyllä. Jokos teidän reitti on päätetty?

      Poista
    2. No ihan kokonaan reittiä ei ole päätetty, mutta alkaa olla jo hyvin hanskassa, mitä halutaan ehdottomasti nähdä - pohjoissaari jää näillä näkymin väliin, koska kaikki meitä kiinostava löytyy eteläsaarelta, no okei, mä oisin halunnu matkan Mordoriin tehdä kyllä... Mutta aika on rajallinen ja ihan juostenkusten ei viitteis lähtee tota tekemään... Pitkälti samoja paikkoja halutaan nähdä kun tekin ja käynti kavereilla autto löytämään parit potentiaaliset vaellukset (noiden lisäks mitä tekin teitte, taino ainakin liki samoja meinataan käydä kurkkaamassa jos säät vaan sallii). Kaikoura on ihan must tietysti! Se mikä oli kans loistava tippi mein kavereilta oli se, että jos lännessä sataa, kannattaa ajaa itään, koska kuulemma siellä ei välttis sillon sada.
      Mitä tohon bensa-asema juttuun tulee, niin toinen kaveri on kasvissyöjä ja ainakin niiden vaellusten jälkeen mitä ne teki (mm. Milford Sound - se useemman päivän vaellus) ei ollu bensiksillä (bensiksellä) niin minkäänmoista ruokaa tarjolla, jotain snickersiä yms. kuulemma vaan. Ajankohtakin tosin saattoi olla haasteellinen kun olivat siinä joulun kieppeillä. Tuollaisen useemman päivän vaelluksen jälkeen haluis kuitenkin ihan oikeeta kunnon ruokaa, eikä mitään leipää pelkästään :) hyvä pointti tuo purkkikeitto, me tosin taidetaan jemmata retkimuonaa - osa kun niistä on ihan oikeesti syötäviä ja gluteenittomia (juuh, keitot ei oikein uppoo mein Neitiin... taino nää saksalaiset keitot kyllä (ainakin joskus), mut... :D )
      Stewart Island on mulle vähän sellain, et kannattaaks käydä vaiko ei - ensin halusin ehdottomasti sinne, mut kuulemma ne kaikki elukat näkee muuallakin ja se laivamatka hirvittää (lentämään sinne EN suostu :D )

      Poista
    3. Juu, siis bensiksillä ei ole varsinaisia ruokailupaikkoja, mutta kyllä sieltä ruokaa saa. :) Ja kannattaa sinne matkailuautoon varata safkaa, koska just jossain Milford Soundissa ei ole mitään saatavilla.

      Meillä oli tuo Kaikoura just sellanen että toisella puolella saarta Fox glacierilla satoi ihan esteristä ja kylmäkin oli, joten päätettiin jättää se väliin ja ajaa sittenkin Kaikouraan. Ja siellähän meitä tervehti kesä! Muutenkin paikka oli niin muksa että päädyttiin hengailemaan siellä useampi päivä. Ja siellä toisella puolella sataa sitten kuulemma tosi usein, eli kannattaa seurata säätiloja.

      Teitte ihan fiksusti kun otitte pelkän eteläsaaren tällä kertaa käytäväksi. Paitsi että se on hienompi, aika on tosissaan aina rajoittava tekijä, eikä kannata juosta koko maata läpi.

      Aivan ihanaa matkaa teille! ♥

      Poista
    4. Siltä varalta, että Glenn käy täällä vielä lueskelemassa, niin sanoisin, että Stewart Island kannattaa ehdottomasti. Vaikka eläimet näkisi muuallakin. Laivamatka oli varsin rauhallinen ainakin heidän kesäaikaan tammikuussa. Se laivamatka ei ole itseasiassa jäänyt mitenkään mieleen, eli ihan normaali retki toisin kuin monet Aasian puolella. Saari on upea paikka :) Toki eteläsaari on täynnä upeita paikkoja. Mahtavaa reissua myös minun puolesta!

      Poista
  2. Oi ihana Havaiji! En ole siellä käynyt, mutta kovasti haluaisin ja mun ennakkokäsitykset on tosiaankin tuo mitä sen kerroitkin olevan, koska olen kuullut siitä mieheltäni sekä, tadaa, lukenut paristakin matkablogista. :) Itse kyllä luotan, etenkin tuntemiini, matkabloggaajiin ja heidän kertomuksiinsa. Aika paljon etenkin vieraampia blogeja lukiessani jopa hieman tiedostamatta mietin millainen henkilö tekstiä kirjoittaa ja millä tavalla minä matkailijana hänestä eroan. Tämä siis siinä tapauksessa, jos kyseistä kohdetta mietin omaksi matkakohteekseni. Sanomattakin on selvää, että yritän itse tuoda matkakokemukset mahdollisimman todellisina blogiin ja toivon, että minuun luotetaan. :D

    Voin kyllä tietyllä tapaa samaistua tuohon fiilikseesi Havaijiin Fidjin ja Kiribatin jälkeen. Me kiersimme pari vuotta sitten Perua ja menimme sen jälkeen Miamiin. Vaikka olin Miamista ensimmäiselläkin kerralla pitänyt paljon, tuntui se nyt aivan mielettömän upealta, hieman rähjäisen Perun jälkeen. Ja siis tämä siitä huolimatta, että tykkäsin Perusta kuin hullu puurosta ja majoituimme siellä ihan tasokkaisiin hotelleihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse välillä ihan ylikriittinen luettujen juttujen osalta, en pelkästään blogien, joten yritän aina suhteuttaa kokemuksia arveltuun taustaan. Ne matkablogit, joita on seurannut pidempään, tai jotka tuntee jostain muusta yhteydestä on sikäli helppoja että tietää suurin piirtein miltä pohjalta arvioita heitetään. Mutta niihinkin voi vaikuttaa henkilökohtaiset fiilikset päivästä riippuen, sillä kukaan ei kuitenkaan koskaan näytä tai edes kykene näyttämään kaikkia tuntemia tunteitaan. :) Ja sitten tietysti vaikuttaa myös vastapuolen fiilikset siitä miten he sattuvat tekstin lukemaan ja tulkitsemaan, joten vaikka itse pyrkisi todelliseen tunnelmaan, ei lainkaan tiedä miten lukija tekstin on käsittänyt. Hankalaa! :) Osmo A. Wiion lausumassa taitaa olla totuuden siemen: "Viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa." ;)

      Meilläkin oli Fijillä ihan varsin ok-tasoisia hotelleja (kylävierailua siis lukuunottamatta) ja Kiribatilla todennäköisesti parasta mitä oli tarjolla, mutta sehän ei välttämättä ihan hirveästi ollut. :P On myös jännää huomata itsessään näitä erilaisia tunteita, ja sitä miten mielikuva itsestäänkin muuttuu. En olisi ennen matkaa uskonut että oikeasti voisin kaivata näinkin vahvasti takaisin länsimaisten standardien pariin.

      Poista
  3. Toisen matkabloggaajan jonkun kohteen hehkutuksen osuvuutta itselle arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon kyseisen matkabloggaajan kokemuspohja. Monet paikat tuntuvat aika ihmeellisiltä, jos on kyse henkilön ensimmäisistä snorklauksista, safareista jne. jne. Ja juuri niinkuin sanoit, monet paikat latistaa liian suuret odotukset. Itse viihdyin Dubaissa todella paljon paremmin toisella kerralla, johtuen varmaankin isoksi osaksi siitä, että ensimmäisellä reissulla yritin olla vaikuttunut asioista, joista en oikeastaan ole ollenkaan vaikuttunut, ja toisella kerralla keskityin niihin, joista oikeasti nautin. Ensimmäisen kerran jälkeen ajattelin, että Dubai on ihan ok, mutta niin nähty, nyt voisin palata takaisin anytime, vaikka ei se edelleenkään yllä kaupunkien top 3 -listalle, mutta tykkään kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvä pointti tuossakin - ei kannata vaikuttua asioista jotka eivät itsestä tunnu vaikuttavilta, vaan hakea ne paikat ja jutut jotka tuntuu omilta. Eikai kaikesta tarvitse aina tykätä kuin hullu puurosta jotta sinne voisi takaisin mennä, riittää että viihtyy ja on hyvä olla. Ja lisäksi paljon on kiinni siitä mitä lähtee mistäkin hakemaan. Esimerkiksi Pariisi ei ole ykköskohteeni Euroopassa, mutta ei minua harmittaisi sinne Miikan kanssa lähteä parisuhdematkalle. :)

      Miten pyrit arvioimaan toisen kokemuspohjaa? Onko jotain hyviä vinkkejä? Jos jotain blogia on seurannut pitkään, tuolloinhan suurin piirtein tietää, mutta vaikeinta on kun on tekemässä jostakin kohteesta/hotellista/retkestä päätöstä ja selailee blogeja summan mutikalla, eikä ihan tasan tiedä millaisesta tyypistä on kyse.

      Poista
    2. Sellainen syvällisempi analyysi vaatii toki sen, että seuraa blogia pidemmän aikaa, jotta suunnilleen tietäisi, millaisista aktiviteeteista ja kohteista kirjoittaja nauttii. Mutta pintapuolisen pika-arvion voi varmaankin tehdä ihan sen perusteella, että missä ja miten paljon kirjoittaja on matkaillut. Useissa matkablogeissa on kuitenkin jonkinlaista maalistausta esillä, tai jos blogia on pidetty pidemmän aikaa, niin juttujen tunnisteidenkin perusteella voi vähän arvioida, minkälaisissa kohteissa kirjoittaja reissaa. Ihan pelkkien kohteiden perusteellakin voi tehdä jonkinlaista arviota siitä, onko reissumaku samanlainen. En halua kuulostaa matkablogirasistilta, vaikka ehkä tämä kommentti vähän sellainen onkin, mutta jos kirjoittaja on matkannut lähinnä jossain Euroopan turistikohteissa ja sitten päätyy Thaimaahan matkalle ja kehuu jonkun biitsin maasta taivaisiin, niin etsin varmasti tietoa myös muualta...

      Ja sitten tietysti vähän sama meininki kuin Tripadvisorin hotelliarvosteluja lukiessa, toisista kirjoituksista vaan paistaa läpi se, että henkinen arviointikaavake näyttää aika erilaiselta kuin oma... Me mm. olimme Jordaniassa todella mukavassa hotellissa, joka muistaakseni maksoi alle 40€/yö. Tällä hinnalla sai oman huoneen kylpyhuoneella, lämmin vesi oli jne. Jordanian hintataso ei kuitenkaan ole yhtä matala kuin esim. Kaakkois-Aasiassa, joten tuo oli oikeasti hyvä hinta. Hotellin omistajan kertoi juttua jostain pariskunnasta, joka oli nostanut kovan metelin siitä, ettei huoneessa ollut esim. kylpytakkeja ja tohveleita, ja tietysti kaikkia muita ylimääräisiä mukavuuksia. Tässä kohden odotukset eivät ehkä vastanneet todellisuutta... ehkä olisi ollut parempi mennä viereiseen Hiltoniin (ja maksaa se 200€/yö). Erityisesti negatiivisia arvosteluita lukiessa näitä voi aika hyvin suodattaa. Positiivisten kohdalla onkin hankalampaa. Toki se vaatii sen, että mielipide on perusteltu, mutta en muutenkaan vaivaa päätäni kovasti pelkillä fiilistelypostauksilla, joissa joku paikka on ihana ihan vaan, kun on niin ihana. Tai siis kivahan niitä on lukea, mutta ellei kyseessä ole joku todella kuvauksellinen paikka ja postauksessa reilusti kuvia väitettä tukemassa, niin tuskin teen omia päätöksiä sellaisen perusteella.

      Tulipas sekavaa tajunnanvirtaa... :) Vauva-aivot!

      Poista
    3. Tripadvisorin jutut on jotenkin helpompia arvioida kuin matkabloggarin, koska sieltä löytyy yleensä vertailupohjaa muiden kommenteista. Jos yksi tyyppi valittaa jostain kylpytakin puuttumisesta ja muille kokemus on ollut hyvä, niin sen yhden voi jättää kokonaan veks arvioista.

      Matkablogien osalta voi silti olla vaikea arvioida kirjoittajan vertailupohjaa vaikka maita olisi paljonkin, sillä ihmiset matkustavat erilaisilla budjeteilla ja tekevät erilaisia juttuja - siksi vasta jonkin ajan kuluttua pystyn itse arvioimaan kirjoittajan sopivuutta uusia kohteita miettiessä. Niin monella eri tapaa voi kohteetkin kokea. Ja sitten vielä henkilökohtaiset mieltymykset siihen päälle...

      Ihan selkeetä tekstiä sulla, ei tietoakaan vauva-aivoista! ;)

      Poista
  4. Ite en ole hirveästi edes miettinyt sitä, voiko bloggaajiin luottaa. Paitsi nyt. Tuo on muuten hyvä pointti, että tietää bloggaajan vertailukohteet, ja missä blogaaja on käynyt. En tiedä johtuuko minusta vai majapaikkani sijainnista, että esimerkiksi BALI oli hieman pettymys. Sitäkin kun kuvaillaan paratiisisaarena mut ei ihan minua vakuuttanut. Oletteko te käyneet ja mitä mieltä olitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että postaus herätti ajatuksia! Paitsi vertailukohdat, myös kokemuspohja ja tapa matkustaa, sekä yleinen suhtautuminen asioihin ovat tekijöitä jotka vaikuttavat blogikirjoituksiin. Ihan vertailun vuoksi: tämän matkan jälkeen ei torakka tai kaksi huoneessa meitä hirmuisesti hetkauta, sillä tietyissä paikoissa niitä vaan vilisee, ja jos haluaa nähdä ja kokea koskemattomia paikkoja, asian kanssa on pakko elää. Sen sijan ensikertalainen torakan kanssa paratiisisaarella kaksin, ja järkytys voi olla jonkinmoinen. Muutaman minuutin tai edes puolen tunnin viivytys ei tunnu juuri missään, mutta jollekin se saattaisi olla aihe suurempaankin kritiikkin.

      Täytyy sanoa että Bali on ollut molemmilla kerroilla pettymys - mutta silti se toisella kerralla tuntui vähän siltä kun olisi tullut kotiin. Kuviot olivat tutut ja taas tiesi mitä odottaa, ja keliaakikkona sai pitkästä aikaa taas vähän enemmän valinnanvaraa muonaan. Meillä taitaa olla jonkinlainen viha-rakkaussuhde Baliin. Moni paikka on jo tosi turistoitunut, ja lisäksi Indonesia on yksi niitä maita missä jatkuvasti pitää diilata hintoja, tai muuten makselee järkyttävää ylihintaa kaikesta. Balilta pitää ehdottomasti lähteä pois, vaikka heti esimerkiksi vain 30 minuutin päässä sijaitsevalle Nusa Lembonganin saarelle, jossa on vaikka ja mitä, ja vähemmän turremeininkiä tai sitten Gili -saarille, josta Gili Air muotoutui meidän suosikiksi.

      Balillakin lie sellaisia paikkoja missä on rauhallisempaa, ja Miika ainakin kehui Amedia käydessään siellä vapaasukelluskurssin.

      Poista
  5. Ihan hyviä pointteja, etenkin tuo, että kannattaa ehkä selata blogia vähän laajemminkin miettiessään, että miten jotakin yksittäistä juttua "tulkitsisi". Jos parin Euroopan kaupunkiviikonlopun jälkeen lähtee paratiisisaarelle häämatkalle, voivat aurinkolasit olla vähän pinkillä ja kaikki voi olla kritiikittömästi ihanaa. Mutta jos tyyppi on nähtyt jo useammankin paratiisisaaren, kuten te, niin jutuilla luultavasti onkin jo vertailupohjaa ja siis katetta.
    Johon "ihan kiva" lausahdukseeni joku kaipasi lisää, jotta olisi kyseiseen paikkaan lähtenyt, mutta ihan hyvä jos kaipasi eikä sitten lähtenyt ainakaan liian korkein odotuksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiva voi sekin muuten olla joskus enemmän kun tarpeeksi. :)

      Joskus tuntuu siltä että blogeja luetaan aika kritiikittömästi, varsinkin jos on onnistunut ja idealisoimaan blogin ja sen kirjoittajan jotenkin ihan fantsuksi ja nastaksi. Ja esimerkiksi tuon toisen Kiribati-postuksen kommentteja lukiessa mietin välillä että kyllähän se näissä kuvissa todelliselta paratiisilta näyttää, ja sitä onkin, mutta ensimmäisen osan postauksessa käy kyllä ilmi että paratiisillä on myös kääntöpuolensa.

      Ja sitten tietysti myös se mitä maassa on nähnyt ja tehnyt. Muistan hyvin esikerkiksi sen ettei me vaan jotenkin osattu mitenkään huumaantua Saigonista, ja te taas olitte tehneet sellaisia retkiä että paikka oli tuntunut erilaiselta. En vieläkään kykenisi mitenkään hyvällä omallatunnolla suosittelemaan kaupunkia vaikka yritän saada aikaa kultaamaan muistot. :)

      Poista
  6. "Ja niiltä Havaijin muilta saarilta löytyy paljon muutakin. "

    Just näin. Oma fiilis oli, että Honolulu ja Big Island erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Iiro oli vähän pettynyt, kun Big Islandilta ei oikein löytynytkään sellaista rantalomameininkiä, vaan fiilis oli enemmänkin juuri tuota "leit kaulassa autiolla rannalla" -tasoa, tai pikemminkin "ränsistyneitä mökkejä sademetsän keskellä ja loputonta laavakiveä". Tykkään itse Havaijista tosi paljon, koska sieltä löytyy suht pieneltä alueelta niin paljon varianssia.

    Musta on kiva lukea matkabloggaajien näkökulmia johonkin itselle tuttuun paikkaan ja arvioida sen perusteella, mikä kokemustaso kirjoittajalla on. Jos esim fiilis Pariisista on, että "oli kiva shoppailla paljon, Eiffel-torni oli viikonlopun kohokohta, mutta onpa ranskalaiset töykeitä", niin tiedän, että minä ja bloggaaja tuskin olemme kovinkaan monesta asiasta samaa mieltä, eikä juuri minun kannata lukea vinkkejä muistakaan kohteista. Kuitenkin moni varmaan niistä vinkeistä hyötyy, ja persoonallisuushan matkablogeissa onkin parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauikin oli eri alueilla jo niin erilainen fiilikseltään että saaret varmasti vielä enemmän eroaa toisistaan. Se Kauai olisi kiinnostanut, mutta jääpähän vielä maailmaan jotain nähtävää tämänkin jälkeen. ;)

      Toi Pariisin esimerkki olikin hyvä, mutta niin selkeä ettei siitä olisi mitään ongelmaa ymmärtää ettei olla ihan samoilla linjoilla. Sen sijan monasti kirjoitukset voivat olla todella puhuttelevia, mutta voi olla vaikea selvittää mikä kaikki siihen fiilikseen on vaikuttanut. Joskus voi vaan olla tajuton boogie päällä ja kaikki tuntuu ihanalta, ja joskus sitten ihan päinvastoin. Ja sitten vielä se miten lukija jutun tulkitsee. Välillä huomaan itse tekeväni jostain lukemastani vinkkilistasta varsinaisen Raamatun mitä on pakko seurata ja kaikki kokea, vaikka voisihan sitä ottaa vähän asioita suosittelujen ulkopuoleltakin. :)

      Poista
  7. Hyvä teksti ja hyviä kommenttejakin tullut. Aika paljon olen samaa mieltä. Itse luotan tuntemiini bloggaajiin, mutta toisaalta varmaan riippuu siitäkin mitä matkablogeista olettaa saavansa. Ja kokemuspohjan lisäksi muuten vaikuttaa hyvin paljon myös kirjoittajan yleinen asenne elämään; jos on positiivinen ihminen, niin melkein poikkeuksetta ne matkat ja kohteetkin ovat positiivisia kokemuksia vaikka vähän nuristavaa löytyisikin. Eli vähän pitää oppia sitä kirjoittajaa tuntemaankin jos haluaa blogista suuresti vaikutteita ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten tuokin! Toisilla on lasi enemmän tyhjä, toisilla enemmän täysi. Ja suhtautuminen asioihin voi olla täysin erilainen tästä riippuen. Aika pitkälle pitää jossain Aasiassakin pinnan riittää, sillä siellä harvoin mikään toimii kuten luvattu, ja joillekin sellainen saattaisi olla ihan ylitsepääsemätöntä.

      Blogia, jota seuraa jatkumolla, tai jonka kirjoittajan tuntee ja tietää jotenkin, on helpompi asettaa kontekstiinsa, kun taas ensimmäistä kertaa luettua on haastavampi arvioida. Hyviä vinkkejä tähän?

      Poista
  8. Hyviä pointteja! Itse olen miettinyt samaa esimerkiksi kun pari vuotta sitten hehkutin kavereille Bulgarian Nessebaria. Paikka itsessään on aika peruskiva rantalomakohde söpöllä vanhalla kaupungilla, mutta meidän loma siellä oli niin onnen ja rentoutuksen täyteinen, että muistot on erityisen lämpimiä. Huomaan, että mun on välillä vaikea erottaa toisistaan paikka ja matkan yleinen fiilis. Tää on varmasti yhteydessä siihen, miten paljon reissun sää välillä vaikuttaa fiiliksiin koko kaupungista!

    Itse kyllä luotan matkabloggaajiin, mutta toki kiinnitän huomiota siihen, miksi joku paikka on ollut hyvä/ei niin hyvä. Jos bloggaaja hehkuttaa shoppailua ja fine dining-mestoja, niin en voi suoraan päätellä, että tykkäisin paikasta myös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, jos shoppailu ja fine-dining on just ne asiat mitkä kyseinen bloggaaja tuntee, voi olla ihan aiheellista kuunnella ne vinkit. ;) Ja toisaalta jos tuntee fine-diningia, sen pohjalta voi myös osata heittää vinkkiä tavallisempaan ruokailuun. Minulla on vielä jossain välissä tulossa juttua Vietnamin ruokascenestä, ja siinä on sekoiteltu sekä katuruokaa että vähän parempaa - ja tulos saattaa olla yllättävä.

      Joskus ihan pelkästään se oma tai keskeinen fiilis saattaa saada paikasta taianomaisen, ja sitä ei välttämättä saa blogiin välitettyä mitenkään. Ja sää! Kyllä! Se on todella merkittävä tekijä! Tosin, jotkut paikat, kuten sademetsät, saattavat olla vieläkin parempia sateella. :)

      Poista
  9. Olen ajatellut että Havaijilla on luontoa, kaunis meri ja upeat maisemat joten niiden takia lähtisin kyllä. Joskus olen kyllä kuullut Havaijia haukuttavan amerikkalaisten kanariaksi, mutta nuo maisemat ovat joka tapauksessa kauniit. Eniten tykkään lukea myös matkablogeissa rehellisiä matkakertomuksia ja arvioita. Jos joku matkavinkkipostaus on pelkkää hehkutusta niin että koko loma on ollut vain täydellisyyttä, niin en itse saa siitä välttämättä mitään irti. On kiva lukea rehellisiä arvioita ja kokemuksia. Jokaisessa maassa on ne hyvät mutta myös huonot asiat. Eniten kyllä ärsyttää kun esim. tripadvisorissa jotkut hotellin työntekijät käyvät hehkuttamassa todella surkeita hotelleja jolloin matkailijat saavat liian hyvän käsityksen ja yllättyvät perinpohjin. Toisaalta näin voisi käydä myös matkablogin kanssa, että voisi yllättyä jonkun kohteen "paremmuudesta" ja pettyä paikan päällä. Pariisia hehkutetaan aina ja joka puolella, en ole itse siellä vielä käynyt joten en osaa sanoa onko Pariisi todellisuudessa niin ihmeellinen ja paras kohde kuten hehkutetaan. Myös Nizzaa on hehkutettu melko paljon ja oma kokemukseni sieltä ei ollut hyvä, en myöskään tiennyt kivirannasta kun odotin kuvien perusteella hiekkarantaa. Tosin silloin oli liian kylmä uimiseen. Myöskään suomalaisten suursuosikit kuten Kanaria ja aurinkorannikon lähiseutu eivät iskeneet. Haluan nähdä upeita luontokohteita tai historiallisia kaupunkea joita voi kuvata. Takinkäännön tein niin että palasin silti Rivieralle vaikka en pitänyt Nizzasta ja löysin sieltä muita minulle sopivimpia kohteita. Pidin Cannesista ja Mentonista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havaiji voisi tosissaan joidenkin toimesta kutsua myös jenkkien tenskuksi, mutta koska en ole itse koskaan käynyt Teneriffalla, en osaa arvioida. :) Veikkaan ettei siellä ehkä ihan samanlaista kuitenkaan ole, ja luonto taitaa olla mahtavampaa Havaijilla.

      Jännää että mainitset rehellisyyden tuossa, ja sen yhteydessä myös negatiivisuuden. Suomalaisille joskus rehellisyys tuntuu merkitsevän aina jotain negatiivista ja hyvä ja positiivinen ei voi sitä olla. Meillä on ollut paljon kohteita, joista päällimmäisenä on jäänyt todella hyvä maku, joskin varmasti joku niistä voisi löytää paljon huonoakin, riippuen paljon siitä minkälainen kokemuspohja matkustamisesta on, mutta myös siitä millaisella asenteella ylipäänsä on liikenteessä. Jos jotain käsitttämättömän huonoa tapahtuu, siitä pitäisi tietysti kertoa kohdetiedoista kirjoittaessa. Matkablogeillakin on kuitenkin jonkinlainen moraalinen vastuu, sillä ihmiset saattavat tehdä matkapäätöksensä jonkin postauksen luettua.

      Pariisi on minusta ollut ihan kiva, joskaan ei täysin maaginen paikka. Tähän on saattanut vaikuttaa sää tai matkustusajankohta elämässä muuten. Nizza sen sijan on erityisen lämpimänä mielessäni - mutta tuolla vierailimme kaksin täysin vastarakastuneena. En siis voi väittää kokemuksen olleen mitenkään neutraali matkustamista ajatellen. Voisiko muuten olla että Nizza näyttti paremman puolensa koska tiesit jo osittain mitä odottaa siltä?

      Poista
  10. Sellaiset matkabloggaajat, jotka kertovat varsin monipuolisesti matkakohteesta ovat ns. luotettavampia kuin pelkät "tunnefiilistelijät". Toki kuten tässäkin tekstissä toit ilmi, matkakokemus sinänsä riippuu niin monesta jutusta.. ja tietenkin jo matkaajien erilaisuudesta. Itsekin kuvaisin Havaijin Honolulua juurikin noin kuten sinäkin, helppo, siisti amerikkalainen rantalomakohde, josta löytyy myös hyvät shoppailumahdollisuudet. Tunnelma on välitön ja positiivinen, ja Oahun saarelta löytyy kyllä paljonkin monipuolista puuhaa.

    Ei ehkä kenenkään kannata tehdä liikaa tulkintoja toisten teksteistä, hakea vinkkejä ja kokemuksia. Jokainen kokee kuitenkin matkakohteetkin omalla tavallaan. Ja mikä olisi kuitenkin tärkeintä, koettaa nauttia tästä hetkestä. Oli sitten kylmässä suomen kesässä taikka maailman toisella puolen Havaijin rannoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan lausetta, pari sanaa unohtui. "Ei ehkä kenenkään kannata tehdä liikaa tulkintoja toisten teksteistä, vaan hakea vinkkejä ja lukea kokemuksia. Ja muokata omia matkasuunnitelmia niiden perusteella, jos näin tahtoo" :) Jokaisen matkan jälkeen mielestäni oppii enemmän sitä omaa mieluista tapaa matkustaa ja löytää niitä mielenkiinnonkohteita, mistä pitää. Oppimista se tämä matkailukin näköjään on.. :)

      Poista
    2. Itse haen referenssejä siitä mitä homma voi parhaimmillaan jossain kohteessa olla, ja joskus postaukset eivät kerro siitä lainkaan mitään - ainakaan minun korvaani. Tietysti paljon myös on riippuvaista siitä minkä tyylinen matkailija on. Lisäksi olisi ollut kiva löytää esimerkiksi tuosta meidän aiemmasta kohteesta Kiribatista edes jonkinlaista kuvausta, sillä niitä oli hirmuisen heikosti tarjolla. Olisi ollut kiva tietää etukäteen esimerkiksi siitä miten turvallisesta kohteesta on kyse.

      Matkailutavatkin muuttuvat mitä enemmän näkee, ja sitä hakee kohteilta erilaisia asioita; tai näin ainakin meidän tapauksessa. Enää yksi hieno ranta ei takaa onnistunutta matkaa vaan paljon muutakin pitää olla jotta kohteesta tulee erityinen. Oppimista taitaa olla tämä koko elämä.

      Hauskaa muuten kuulla että tulkinta Honolulusta on ollut aika samanlainen. :)

      Poista
  11. Ollaan muuten menossa ton minun kihlatun kanssa Havajille! Ollaan kiertämässä palloa pienellä reppureissaajabudjetilla kahdestaan.. oisko mitään vinkkejä, kun näytti yöpymiset älyttömän hintavilta joulukuun alussa, että missä kannattais yöpyä Oahulla? Mekin ollaan paikalla n. 10 pvää joten hirveenä ei viitsis reissata, onko siis vinkkejä missä kannattais olla ja mitä nähä, jos pysyttäis vaan tossa Oahun saarella? Honolulu ei mikään must alue meille, mutta sekin käy! Niin ja mites Balilla, onko hyviä vinkkejä sinne? :) Must see paikat, yms? Ei olla mikään bilepari vaan rauhaa ja kauniita maisemia/ rantoja rakastavat, ei myöskään mitään sademetsätrekkailijoita extremematkailijoita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukuu on ihan supersesonkia Havaijilla kaikkialla ja hinnat IHAN huipussaan - eikä se varsinaisesti edullinen paikka ole muutenkaan! Jos tosi minimibudjetilla menee, kannattaa ehkä katsoa jos vaikka couchsurfingilta löytyisi jotain majoitusta. Me olimme pari yötä paikallisen sohvasurffaajan luona, ja oikein kivasti meni, sitten siirryttiin hotelliin Waikikille.

      Tekemiset riippuu ihan todella paljon teidän mieltymyksistä ja budjetista, sillä tarjolla on vaikka ja mitä. Pearl Harbour on ilmainen, eli sinne ei tarvitse muuta kuin kyydit maksaa (Uber on hyvä ja julkinenkin toimii ok), samoin tuo Hanauma Bay on vain 7,50 /hlö, ja sinne pääsee julkisella bussilla, tai jos maksaa muutaman dollarin enemmän, järkätylle reissulle.

      Oahun pohjoisosaan pääsee julkisilla myös, ja siellä biitsit on rauhallisempia ja kauniimpia, mutta vaatii tosissaan liikkumisen sinne. Waikikilta taas pääsee bussilla tekemään pienen trekin Diamond Headille, halpaa lystiä sekin. Tuskaisessa kuumuudessa jätettiin tosin tekemättä.

      Jos rahaa löytyy muutama satanen ekstraa, kannattanee ottaa joko delfiinien tai mantojen kanssa snorklausreissu, jos sellaisesta siis tykkää. Hinta on vaan kohtuullisen suolainen.

      Havaiji ei tosissaan ole se paikka minne mennään säästämään rahaa... Jos osaat vähän vielä tarkemmin speksata budjettia ja mieltymyksiä niin voin heittää enempikin varmaan vinkkiä, mutta tuossa nyt ihan ensihätään jotain. :) Surffilaudan vuokra biitsillä ei sekään muuten ole älykallista (USA-tasoon nähden), joten sekin voi olla hauskaa puuhaa jos haluaa sellaista opetella.

      Ihanaa matkaa, joulukuussa Havaijilla kelpaa olla! ♥

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!