Sinä hetkenä, siinä satumaisessa maisemassa
minusta tuli uusi.
Ne ovat niin isoja, nuo hevoset. Vähän pelottaviakin. Purevatkin välillä, ainakin minua.
Rukan Ruska-Laukan tallilla päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista - vai kenties hevosia ohjaista - ja päästä yli siitä pelosta minkä nuo uljaat eläimet minussa herättävät. Eikai se nyt voi olla pelottavampaa kuin haiden ja paholaisrauskujen kanssa snorklailukaan?
Säyseän hevosvanhuksen selkä satuloidaan, ja minut käsketään hyppäämään Sapiinan kyytiin. Luvataan ettei se tekisi mitään. Muut saavat vähän vauhdikkaampia ratsuja alleen. Hyvä niin.
Sapiinaa käytetään terapiahevosena. Tästä on oikein hyvä aloittaa.
Kun se pieni alkujännitys laukeaa ymmärrän mistä heppatytöt puhuvat. Satumaiset maisemat, minä ja Sapiina. Käyntivauhtia keskellä metsää, sen tuoksun ympäröimänä. Lumi narskuu kavioiden alla, keinun satulassa samaa tahtia ratsun kanssa. Meillä on syvä yhteisymmärrys vauhdista, reiteistä, hetkestä. Tämä on helppoa ja ihanaa, mukavaa, nautinnollista!
Winter wonderland ja me.
Tunti maastoratsastusta tuntuu viuhuvan ohi turhankin nopeasti Ruska-Laukan tiluksilla. On aika pistää Sapiina takaisin talliin, antaa kiitokseksi omena, hyväillä turpaa ja harjaa ja sanoa hyvästit. Silitellä vähän pehmeää, pörröistä tallikissiä leuan alta.
Voisinpa viipyä pidempään, rapsutella vaikka vähän maailman söpöintä pientä shetlanninponia, Venniä masusta, fiilistellä tilan paikkoja ja maisemia lämmin glögi kädessä.
Kokemus on aivan mahtava! Melkein alkaa harmittamaan että meni näin monta kymmentä vuotta ennen kuin uskaltautui kohtaamaan pelkonsa. Kyllä voisin lähteä tekemään tätä uudestaankin!
Ehkä elämässä ei tarvitsekaan pelätä vähän kaikkea?
Tunnelmointia ja saunajoogaa Iisakki Villagessa
Vaan fiilistelyä ja glögiä löytyykin tarjolle Iisakki Villagesta, Rukan kupeessa olevasta vanhasta kylästä. Tai oikeammin nämä talot on siirretty tänne muualta, koottu taas säilymään, eikä unohtumaan jonnekin yksinään.
Tilan nuori emäntä Hanna toivottaa meidän tervetulleeksi kuuman glögin kera. Astumme sisään ihanasti laitettuun aittaan kuulemaan lisää historiasta. Mielessäni pyörii oikeastaan vain se että haluan mennä naimisiin uudestaan, saman miehen kanssa, mutta tässä paikassa, Havaijin hiekkarannan sijan. Vai ehkä lisäksi? Miksei häitä voisi viettää useamminkin?
Vanhat rakennukset ja tavarat ja niiden fiilis ovat aina vedonneet itseeni. Pieni, intiimi tila, kynttilöitä ja tuo ulkona paukkuva, valkoinen pakkanen luo aivan omanlaisensa tunnelman.
Häitä täällä kuulemma pidetäänkin, niin kesällä kuin talvellakin.
Seuraavaksi meidät viedään luolamaiseen rakennukseen, josta paljastuu suuri juhlatila, ja sen takaa tunnelmallinen, suuri pukuhuone ja saunatila.
Täällä Hanna vetää viikottain paikallisille ja tilauksesta ryhmille saunajoogaa.
Olen joogannut maailman rannoilla, Himalajan juurella, kokeillut SUP-joogaa Indonesiassa ja hikoillut hot yogassa Uuden-Seelannin pikkukaupungissa, mutta tätä suomalaisversiota en olekaan aiemmin päässyt kokeilamaan.
Vanhan saunan himmeässä valossa ja lempeässä löylyssä istumme hiljentymässä laskuviikonlopun jälkeen, lihaksia rentouttaen, tunnustellen miltä keho kuulostaa.
Tänään se taipuu tönkömmin kuin monasti muuten. Mäkilaskut ja ratsastus ovat antaneet omansa. Lämpö tuntuu hyvältä, ei yhtään niin kuumalta tai tukahduttavala kun olin etukäteen pelännyt. Ei ahdista, mutta aineenvaihdunta lähtee kyllä liikkeelle. Rauhallista taivutusta, hitaasti hengittäen ja mieli rauhoittuen.
Tunnin jälkeen olo on niin rentoutunut, että tekee vain mieli mennä nukkumaan.
Sinä hetkenä elämä Rukalla on aika ihanaa.
---
Lisätietoja Iisakki Villagesta löydät täältä.
Lisätietoja Ruska-Laukan ratsastuksista löydät täältä (hinnat alk. 22 € /h).
Lue Tämä Matka -blogin Annan erilaisia kokemuksia samaiselta Ruska-Laukan -maastoratsastukselta täältä.
*Aktiviteetit järjesti Ruka-Kuusamon matkailu ry. ja täysillä mukana olemisesta vastasin minä.
En pidä ratsastamisesta lainkaan. Jos on pakko, käyntiä voin mennä, mutta en yhtään lujempaa. Mutta ehkäpä tuollaisissa talvimaisemissa hommasta voisi jopa tykätä. Iisakki Village näyttää todella tunnelmalliselta paikalta, varmastikin täydellinen pieneen ja intiimiin häätilaisuuteen!
VastaaPoistaHevoset ei ole minunkaan lemppareita lainkaan, mutta täytyy sanoa että Sapiinan kanssa tämä homma oli todella ihanaa, nautinnolista jopa! Jotenkin ratsastuksen jälkeen oli ihan uutukainen olo, loistavaa terapiaa. Laukka olisi ollut vähän liikaa, mutta tuskinpa vanhus olisi sitä jaksanutkaan. :)
PoistaIhania kuvia! Tulipa kova ikävä tallille hevosten pariin, ehkäpä vielä joskus :)
VastaaPoistaAika ihania maisemia ja mahtava kokemuksi, varsinkin näin hevospelkääjälle. :)
PoistaVoi, miten ihanan jouluinen tunnelma... ja minä en edes ole mikään jouluihminen!
VastaaPoistaEnpä kyllä itsekään, mutta lumi-ihmiseksi taisin muuttua kun kolusi paratiisirantoja vuoden. :)
PoistaYövyttiin kesällä Iisakki Villagessa kaksi yötä leirinnässä. Käytiin järvellä SUPpailemassa koiran kanssa. Kiva vähän nähdä, miltä paikka talviaikaan näyttää! Harmi, ettei ole lemmikkiystävällinen, niin ei voi talvella majoittua koiran kanssa. Leirintäalueellahan saa tottakai olla, mutta sinne ei talvipakkasella oikein pysty menemään :)
VastaaPoistaAi kas, mietinkin just että minkähänlaista siellä on kesällä! Paikka oli sen verta mukavan oloinen ettei haittaisi mennä testaamaan sitä vähän eri vuodenaikoina, Varmasti kaikkina vuodenaikoina tunnelmallinen. Muttajuu, ei viitsi teltassa tai autossakaan ulkona yöpyä Suomessa mullloin kuin kesällä. :) Ja eihän sitä nyt sovi hauvaakaan jättää pitkäksi aikaa muuanne.
PoistaAaaah, mä haluaisin tuonne Iisakki Villageen takaisin saunajoogailemaan <3 Ratsastamaan en kyllä lähtisi vieläkään, vaikka noissa maisemissa kelpaisikin kokeilla. Näissä kuvissa on todellakin ripaus jotain jouluista lapintaikaa.
VastaaPoistaMää voisin kyllä kumpaankin! Tuo vanharouva oli niin säyseä tapaus, että koko homma oli ihan lastenleikkiä. Meillä oli varsinainen yhteisymmärrys vaikka ekaks vähän jänskäskin. Ja maastossa oli niin ihana tunnelma!
PoistaIhania heppakuvia ja ihanan jouluinen tunnelma. Hevostyttö en ole, joten issakkaratsastus Kolilla oli minulle jo tarpeeksi pelkojen voittamista. Oli kyllä sekin hieno kokemus, mutta nyt se on koettu eikä o pakko enää uudestaan :).
VastaaPoistaHauskaa miten eri ihmiset sitten kokee eri asioita! Itselläni oli ihan sama juttu sukeltamisen kanssa: kokeiltu on, kiitos riittää pari kertaa. Saattaisin ehkä mennä vielä uudestaankin mutta ihan heti siitä hommasta ei tule suurta nautintoa.
PoistaSe koko fiilis tuolla metsissä käpytellessä oli aivan mahtava!
Mulla on vähän sama ongelma heppojen kanssa, että jostain syystä tunnen pienoista pelkoa niitä kohtaan. Tai en ehkä itse eläimiä, mutta ratsastusta. Kerran olen kokeillut ystävän tallilla ja silloinkin ystävä kulki vierellä ja talutti hevosta. :)
VastaaPoistaMutta aivan ihanan näköistä tuolla on. Voi hitsi. Naimisiin en halua, mutta muutoin voisin kyllä viettää tuolla aikaa ihan itseni kanssa fiilistellen. :)
Hevoset on niin isoja ja tuntuu siltä ettei niitä osaa lainkaan hallita. Onneksi nämä olivat varsin säyseitä tapauksia!
PoistaTuolla oli niin kaunista, sekä ratsastuksella, että Iisakki Villagessa! Juhlat on niin hauskoja että tokihan sitä nyt naimisiin voisi mennä useammankin kerran, mutta miestä en vaihda kun paras löytyi. ;)
Aivan ihana talvipäivä tuollainen! Saunajoogaa ei ole vielä tullut testattua, mutta kovasti sellainen houkuttelisi kokeilla, etenkin tuollaisessa ympäristössä, on teillä täytynyt olla aika mahtava reissu! :)
VastaaPoistaEn ollut aiemmin edes saunajoogasta kuullut! Mutta tottahan sellainen nyt Suomessa on keksitty. :D
PoistaAivan valtavan upea reissu, kertakaikkiaan. :)
Mulla on hepoista hyvin samanlaiset fiilikset. Olin pienenä kova heppatyttö, mutta sitten tuli vuosien tauko ja sen jälkeen en ole satulaan uskaltanut. Mutta sain ystävältäni synttärilahjaksi nyt syksyllä heppatunnin hänen kanssaan, ollaan menossa vielä toivottavasti tämän vuoden puolella tunnin ajaksi hevosen selkään. Kyllä pelottaa tosi paljon, mutta ehkä on tosiaan aika voittaa pelko ja kokeilla hommaa taas vuosien jälkeen rohkeasti!
VastaaPoistaOnpa jännä että tuo pelko on kehittynyt vasta myöhemmin! Mutta sattuuhan sitä, itse en uskalla yhtään niin rämäpäisesti vetää rinteissä kuin aiemmin. Toivottavasti tuo pelko helpottaa heppatunnilla! Jos se olisikin ihan yhtä hauskaa kun aiemminkin. :) Tämän vanhuksen kanssa meno oli kyllä todella mukavaa.
PoistaTuli tuossa mieleen reissua suunnitellessa, että törmäsittekö luteisiin matkanne majapaikoissa? Kiitos vielä blogista, seurannut olen aika tiiviisti vaikkei olekaan tullut kommentoitua :)
VastaaPoistaEi taidettu ainoassakaan paikassa törmätä luteisiin, mutta muutamakin torakka saatiin kyllä tappaa. Nehän tosin ovat kohtuullisen harmittomia, toisin kuin luteet tai muut möyrijät, jotka saattaa tulla mukaan nukkumaan.
PoistaMahtavaa että olet siellä ruudun toisella puolella matkailemassa meidän kanssa! Minnes oma reissu on suuntautumassa?
Kiva, että uskaltauduit ratsaille! Oon käynyt ratsasamassa kauan kauan sitten, mutta en varsinaisesti heppatyttö ollut. Kauran syöttämisestä tuli ihana tuoksu. Voi niitä aikoja. Saunajoogaa olisi kiva kokeilla, varmaan juuri paras hetki sille on ulkoilun jälkeen.
VastaaPoistaMelkein toivon että olisin ollut heppatyttö! En tosin ole mitenkään varma siitä että yhtään vauhdikkaammalla ratsulla olisi enää ollut hauskaa. :)
PoistaSaunajooga oli just loistava juttu! Sitä pitäisi tehdä ehkä enempi kotonakin omassa kotikolon saunassa. Mieli ja keho rentona.
Ooo, vaikuttaa niin rennolta! Haluaisin kokeilla hevosvaellusta, mutta en ole koskaan ratsastanut. Kaverit oli lapsena heppatyttöjä, mutta mua itseäni ne hepat jotenkin vaan jännäs. Kyllä uskaltaisin hypätä nyt jo selkään - pitäis vaan saada joku mahdollisuus! :-)
VastaaPoistaVähän samalla fiiliksellä vedin itsekin lapsuuden läpi heppatyttöjen kavereina. Olisi voinut ehkä vähän aiemmin kokeilla tätäkin mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan!
PoistaVoi miten ihanalta tuo saunajooga kuulostaa! Puitteet on ainakin kunnossa :) Hepparetkille tykkään vanhana heppatyttönä osallistua, olen ratsastellut niin Lapissa kuin Australian hiekkarannoilla ja Uuden-Seelannin jäätikkömaisemissakin, aina yhtä ihanaa! Pitäiskin kirjoitella joku postaus aiheesta.
VastaaPoistaTosissaan, saunajooga oli kyllä aivan mainio juttu! Pitäisi oma sauna vääntää myös tarpeeksi viileäksi että tuota jaksaisi kotona tehdä. Aivan ihana päätös ulkoilupainotteiselle viikonlopulle!
PoistaNuo ratsastuspaikat kuulostaa aivan unelmahienoilta! Kirjoittele ihmeessä postausta noista, niin hyvältä kuulostaa!
Miten ihanaa! Rakastan ratsastamista ja talvea ja tuo saunapuoli. <3 Ehkä joskus pääsemme vielä pohjoiseen. <3
VastaaPoistaIhan uusi puoli tulikin sieltä susta esiin! Heppatyttö!
PoistaKokonaisuus oli aivan loistava, niin kunnossa puitteet. Jos aiemmin ei ole meitäkään pohjoinen niin kutsunut, niin tämä jälkeen kyllä, monestakin syystä. ♥
Mutta jos ei erityisemmin pidä hevosista, eikä (märästä?) lumesta, eikä turhan rustiikista ympäristöstä :-)
VastaaPoistaJoskus kevättalvella aurinkoisilla hangilla voisin hetkellisesti harkita Lappiakin, jos on pakko ...
Ei se ollutkaan märkää lunta, joten jotain ainakin mistä tykkäät. ;)
PoistaKaikkihan ei tällaisesta tosissaan pidä, enkä uskonut itsekään pitäväni. Vuosi maailmalla toi toisiin aatoksiin- vaihtelu virkistää, ja tämä on ihan todella hienoa tämäkin!
Jotenkin aika kaukana kokemuksesta, jota itse lähtisin hakemaan, mutta sitten näin yhden rakennuskuvan (viimeinen ennen kameran linssiä tavoitellutta hevosta) ja rakastuin aivan täysin! Omat kaksi ratsastuskokemustani ovat lähinnä kammottavia. Niiden jäljiltä tosiaan terapiahevosen kanssa korkeintaan voisin hissukseen mennä lumisessa luonnossa.
VastaaPoistaIhanan tunnelmallinen tarina! Hevostelu voi tosiaan viedä mennessään, meillä tytär 5 v. on jo varsinainen heppatyttö. Hän pääsi ensi kertaa hevosen selkään 3-vuotiaana ja oli menoa se. Tämä reissu olisi meille molemmille tytöille jotain, tyttärelle hevoset ja minulle saunajooga!
VastaaPoistaMeidän tyttöön ei onneksi (lähinnä kustannusten ja kustausten takia) ole heppakärpänen iskenyt, vaikka vähän on saanut kokeillakin. Taitaa tulla siinä vähän äitiinsä. Vesijutut sen sijan on varsin mieleen, joten siinä isäänsä. :)
PoistaTuo onkin aivan loistava kombo - ensin ratsastusta ja sitten päälle saunajoogaa lihasten rentouttamiseen. Voi olla että tyttökin tykkäisi siitä!
Vai että vielä saunajoogakin ;-) Hevoset on sitä vastoin upeita eläimiä, mutta en oikein ole innostunut ratsastamisesta. Olen sitä kyllä kokeillut, mutta voisin antaa ehkä toisen mahdollisuuden joskus. Mielummin käyn enkä niitä kuitenkin katsomassa ja syöttämässä porkkanoita, mutta jätän kiipeämättä selkään. Iisakki Village näytti kyllä hienolta paikalta!
VastaaPoistaSun pitäisi Rami mennä kokeilemaan! :D Voi olla että löytyisi ihan uusia ulottuvuuksia omasta kropasta!
PoistaEn varsinaisesti ole noita hepoista aiemmin innostunut, mutta tämä oli kyllä sellainen kokemus että käänsin kelkkani. Voisin hyvinkin mennä tällaiselle retkelle uudestaankin. Oli jotenkin todella terapeuttista. Kokeile joskus, vaikka terapiantarpeeseen. ;)
Ihana Sapiina <3 Oon ihan heppatyttö ja melkein kuulin miten teillä lumi narskui alla noissa maastomaisemissa... Mä haluun ratsastamaan! :)
VastaaPoistaSapiina oli aivan mainio! Mäkin haluun ratsastamaan, mennnään yhdessä! ♥
PoistaToi olis kivaa vaikka en heppatyttö olekaan! :)
VastaaPoistaOli se, kannattaa kokeilla. :)
PoistaVähän erilaisia ratsastusmaastoja kuin ne rämeet Floridassa, missä itse viimeksi kipusin hevosen selkään. ;) Mulla on vähän samanlainen suhtautuminen hevosiin, lievästi epäilevä mutta vähän kuitenkin fanittava. En oikein ole osannut päättää, onko touhu parasta ikinä vai kuitenkin aika epäilyttävää.
VastaaPoistaOnhan se, vähän epäilyttävää, mut silti näissä maisemissa ihan parasta! ♥
PoistaRatsastus. Olin ihan innoissani kunnes sain Mongoliassa ratsastusreissulla ihan kamalan allergiakohtauksen. Sen verran kamala kokemus, että en ole sen jälkeen hevosen selkään kiivennyt. En ole koskaan ollut innokas ratsastaja, mutta tykännyt ajatuksesta kuitenkin. NIin urheiluna kuin mielenkin virkistyksenä. Sanotaan, että allergiaankin on hoitoja ja ratkaisukeinoja - jos mieli joskus tekee oikeasti takaisin ratsaille, niin täytyy miettiä sitäkin vaihtoehtoa. En tosin tiedä onko kuivalla Mongolian ilmastolla ja lumisella maisemalla vaikutusta asiaan - voihan se olla, että kuiva ilmakin vaikuttaa. (tai sitten ei, oikeaa amatööriananalyysia :D)
VastaaPoistaAi kamala sentään. Nyt ei kuulostanut yhtään kivalta.
PoistaMongoliassa ratsastaminen kuulostaa ihan mahtavalta, varmaan aika monen unelma, varsinkin heppatytön olen ymmärtänyt. Vähän kinkkinen yhtälö kylläkin jos yhtään tykkäisi käydä ratsailla. Ja ehkä sitä voisi kokeilla jossain muussa ympäristössä uudestaan?
Näyttää ja kuulostaa ihanalta :) Niin söpöjä nuo pienet pulleat ponit! Oon ratsastanut muutaman kerran kaverin hevosilla, mutta mitään laukkaa en oo ikinä uskaltanut kokeilla. Riittää, kun kuuntelee hevosen selästä lentämis -tarinoita kavereilta... Kerran talutin hevosta ja se tallasi mun varpaalle ja voi luoja otti kipeetä. Kuvitella sitten miltä tuntuu, kun se tallaa selän päälle, niin kuin kaverilla... Mut hevostalleista tulee aina ihanan jouluinen fiilis :)
VastaaPoistaJuu, ei ole itseäniäkin kamalasti noiden samantyyppisten juttujen jälkeen erityisesti innostanut lähteä kohtaamaan pelkojaan. Mutta nyt kyllä olin tyytyväinen että niin tein!
PoistaTuo Venni oli ihan maan mainio tyyppi, paras. :D Niin söpö että teki mieli syödä! Venni kuulemma käy pötkölleen usein ketarat ojossa ja sitä saa masusta rapsutella niin paljon kun sielu sietää, ja muutenkin se kävelee tuolla vapaana. Venni oli syntynyt lajiaan pienemmäksi, mutta selkeästi kerännyt sympaattisuutta senkin edestä! :D