perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä hengität, jos puolet hapesta katoaa?

Kiribatin surullinen kauneus


Edessäni avautuu aivan huikea väriloisto. Vaaleanpunaisia, keltaisia, punaisia ja oransseja koralleja. Ne ovat täysin koskemattomia, ja minusta tuntuu, että täällä ei kukaan edes ole sukeltanut ennen minua. Ja harva onkaan, sillä Kiribati ei todellakaan ole paikka, jonne kovinkaan moni on vielä tietään löytänyt. Kalaparvet uivat edestäni sivuun, ja pienimmät kalat livahtavat korallien koloihin piiloon. Kilpikonna lepäilee pohjassa, eikä häiriinny vaikka otan muutaman kuvan siitä.








Huomaan sukelluksen aikana ajattelevani, että tämä kokemus menee kertaheitolla oman sukellusurani kärkisijoille. Bongaan yhden ainoan sukelluksen aikana kilpikonnia, haita, paholaisrauskuja sekä delfiineitä - joista joka ikinen on useimpien sukeltajien bucket listillä. En ole missään nähnyt tällaista isojen otusten kirjoa, enkä myöskään yhtä hyvässä kunnossa olevia koralleja. Kaikesta huomaa, että sukeltaminen ei ole suurta bisnestä täällä. Täältä pyydystetään sukeltaen iso osa maailman akvaariokaloista, mutta virkistyssukellustoimintaa ei juuri ole. Minulla on seuranani kaksi paikallista sukellusopasta, mutta olen ainoa maksava asiakas kuukausiin.

Tunnelma on seesteinen, mutta tämän kaltaiset paikat alkavat olla yhä harvinaisempia. Koralleja uhkaa veneiden huono ankkurointi, vahingolliset kalastusmenetelmät sekä saasteet ja roskaaminen, mutta ennen kaikkea ilmaston lämpeneminen. Veden lämpenemisen myötä koralleista katoaa ensin väri, ja entisen väriloiston sijaan sukeltaja löytää yhä useammin itsensä valkoiselta, värittömältä korallien hautausmaalta. Kiribatin itsensä surullisena kohtalona on olla valtio, joka ensimmäisenä katoaa kokonaan aaltojen alle merenpinnan nousun myötä.



Ilmaston lämpeneminen - ei pelkkää spekulaatiota


Pariisin ilmastokokouksessa tunnuttiin viimeinkin toteavan ainakin paperilla, että nyt on korkea aika kääriä hihat ja alkaa tehdä isolla kädellä muutoksia, joilla estetään katastrofin leviäminen käsiin aivan täydellisesti.

Nykypäivänä ei ole enää epäselvyyttä siitä, etteikö ihmisellä olisi lusikkansa kohtuullisen syvällä ilmastonlämpenemissopassa. Medialla on kuitenkin toisinaan kummallinen tapa käsitellä vastakkaisia asioita antamalla niille yhtä paljon ääntä, vaikka yli 99% tieteellisistä tutkimuksista puhuu ihmisen toiminnan puolesta yhtenä ilmaston lämpenemisen aiheuttajana.

Samaan aikaan öljyteollisuus ja fossiiliset polttoaineet ylipäätään porskuttavat, joten on aiheellista kysyä, mitä energiateollisuudessa oikeastaan tapahtuu, ja miten tämä kaikki vaikuttaa elämään maapallolla.








Kiina-ilmiö


Kaksi maailman suurinta saastuttajaa ovat Yhdysvallat ja Kiina. Kiina on kasvava talous, jonka energiakulutuksen kasvun syynä on nousevan keskiluokan kasvavat tarpeet, kun ihmisillä onkin yhtäkkiä varaa hankkia jääkaappi, televisio sekä auto ja mahdollisuudet päästä kiinni mukavaan elämään. Surullinen tosiasia on, että Kiinassa tämä kasvanut energiantarve toteutetaan kivihiilivoimaloilla, joita avataan lähestulkoon joka viikko. Kehittyneissä maissa (jollaiseksi Suomenkin vielä luen) pyritään päin vastoin sulkemaan hiilivoimaloita niiden päästöjen vuoksi.



Maailman kivihiilestä yli puolet palaa Kiinassa.

Hiilidioksidipäästöistä neljännes tulee sieltä.



Pari viikkoa sitten kuului uutisia, että Pekingin ilmanlaatu on historiallisesti surkeimmalla tasollaan. Pilvenpiirtäjät piiloutuvat savusumun taakse, lapsille haetaan sairaalasta apua hengitystieoireisiin ja myrkyllisten partikkeleiden määrä ilmassa ylittää turvallisen rajat yli 30-kertaisesti.

Valopilkkuna on kuitenkin, että Kiinassa panostetaan yhä enemmän uusiutuvan energian tuottamiseen, ja sen tukemiseen on myös poliittista tahtoa. Eikä varmaan vähiten suurkaupunkien järkyttävän huonon ilmanlaadun vuoksi.









Itämerikin on pulassa, mutta koralleilla vasta huonosti meneekin


Olen usein katsellut kuollutta, levien valtaamaa merenpohjaa myös Suomessa. Merivoimien raivaajasukeltajana sai tutustua tähän puoleen lähes päivittäin. Pohjassa oli levää, ja vesikasvit olivat levän peitossa. Saasteet tuhoavat paitsi koralleja, myös omaa Itämertamme. Ilman epäpuhtauksien lisäksi maalta valuu meriin jätevesiä, erilaista sakkaa, maanviljelyssä käytettäviä lannotteita ja tulvien ja rankkasateiden mukana kaikenlaista jätettä ja likaista maa-ainesta. Seurauksena tästä merien happipitoisuus laskee ja erilaiset levät - kuten sinilevä - alkavat kukoistaa. Itämeressä on jo Gotlannin edustalla Tanskan kokoinen hapeton alue, ja jokakesäiset sinilevälautat uimarannoilla ja etenkin ulkomerellä ovat Suomessakin selkeitä merkkejä siitä, että meri ei voi hyvin.

Samaiset ilmiöt ovat myrkkyä koralleillekin. Levät tukahduttavat niitä, ja koska korallit ovat oleellinen osa merten monimutkaista ekosysteemiä, niiden katoamisella on katastrofaalisia vaikutuksia. Korallien katoamisen myötä häviää koti myös jättimäisiltä kalapopulaatioilta. Tämä vaikuttaa oleellisesti paitsi turismiin, myös kalastukseen elinkeinona sekä ihan vain ruuan saamisena köyhän, kehitysmaassa asuvan perheen pöytään.

Ennusteiden mukaan tästä on tulossa kaikkien aikojen huonoin vuosi koralleille. Koralleista saattaa kadota jopa 20%, ja muun muassa Yhdysvaltojen koralleista 95% on vaarassa kuolla. Syynä tähän on poikkeuksellisen lämmin merivesi. Erityisen voimakas El Niño vaikuttaa tähän osaltaan, mutta sen lisäksi merivedet ovat lämmenneet muutenkin tasaisen tappavaa tahtia viime vuosina.

Koska tätä ei voi tarpeeksi alleviivata, toistan vielä: 


Tänä vuonna koralleista saattaa kuolla viidesosa.








Tero kakkii sulle paratiisirannat


Ihailen Fijillä koralliriutan jatkuvaa liikettä. Pienet kalaparvet liikkuvat täydellisessä muodostelmassa, missä jokainen kala seuraa vieruskaverinsa liikettä kuin massiivisessa taitoluistelunäytöksessä. Aina välillä isompi kala tekee uhittelevan pyrähdyksen parvea kohti, mutta uhkasta huolimatta yksikään kala ei eksy joukosta, vaan kaikki seuraavat vieruskaveriaan nopeissakin käännöksissä. Liikettä riittää, mutta tunnelma on rauhallinen. Siitä huolimatta maisema on kuitenkin yllättävän meluisa, vaikka veden alla luulisi olevan hiljaista. Kaikenlaista napsumista ja rapsahtelua kuuluu joka puolella.

Suurin melunlähde ovat papukaijakalat, jotka viettävät päivänsä jyrsien korallista levää ja loisia ravinnokseen. Laji on saanut nimensä vahvasta nokastaan, joka muistuttaa papukaijan nokkaa. Kalan hampaat ovat myös vahvat ja näkyvät, ja jostain syystä olen pienessä mielessäni ristinyt kalan Teroksi - älkää kysykö miksi, en minä tunne yhtään isohampaista Teroa. Mutta silti hihittelen mielessäni aina kun yllätän itseni ajattelemasta, että siinä se Tero taas näykkii korallinreunaa.



Kuva täältä


Itse asiassa Ter... papukaijakalat ovat vastuullisia siitä, että maailmassa on paratiisinomaisia valkoisia hiekkarantoja. Ruokaillessa niiden mukaan lähtee aina myös osa korallia, jota niiden ruuansulatusjärjestelmä ei kuitenkaan pysty käsittelemään. Niinpä se tulee luonnollisesti ulos, hienona valkoisena hiekkana. Yksi papukaijakala voi vuodessa tuottaa sata kiloa hiekkaa, ja aikojen saatossa niistä muodostuu paratiisirantoja. Pahoittelen, jos et pysty unohtamaan tätä faktaa seuraavalla rantalomallasi, kun upotat varpaasi lämpimään, valkoiseen hiekkaan.


Korallien katoaminen näkyy ruokapöydässä


Koralliriuttoja ei ole paljon. Niitä on itse asiassa vain prosentin kymmenesosa merien pohjasta. Silti niillä asuu 25% maailman kalalajeista. Koralliriutat tuovat elinkeinon miljoonille ja miljoonille ihmisille kalastuksen ja turismin muodossa.








Koralliriuttojen katoamisen myötä katoavat myös luonnolliset aallonmurtajat. Aallot lyövät rannoilla yhä korkeammalle, ja kuljettavat vetäytyessään papukaijakalojen tuhansien vuosien aikana tuottamaa hiekkaa takaisin merelle. Koska hiekka toimii luonnollisena eristeenä meriveden ja pohjaveden välillä, pohjavesi alkaa saastumaan suolaisella vedellä joka ei ole enää kelvollista sen enempää juomiseen kuin peltojenkaan kasteluun. Miljoonat ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja kuivuneet peltonsa etsiessään uutta elinkeinoa, tai ylipäätään juomakelpoista vettä.


Planktonin katoaminen se vasta huono juttu onkin


Vaarassa eivät ole ainoastaan korallit, vaan myös merissä elävä plankton. Arvioiden mukaan kuuden asteen lämpeneminen saattaa aiheuttaa meriveden lämpenemisen niin korkeaksi, että planktonit ovat vaarassa kuolla. Huono juttu tämä on siksi, että planktonit ovat merten ravintoketjun pienin osa. Jos ei ole planktonia, niin pienillä kaloilla ei ole ruokaa ja ne kuolevat. Isot kalat puolestaan syövät pieniä kaloja, joten niiltäkin loppuu ruoka kesken. Ja ennen pitkää kala loppuu kesken myös S-Marketin kalatiskiltä, puhumattakaan niistä köyhistä rannikkoalueista, joilla kala on pääasiallinen ravinnonlähde, koska sitä saa ilmaiseksi merestä.

Jos tämä oli mielestäsi huono uutinen, niin mietipä tätä: 

Planktonit tuottavat lähes puolet ilmakehässä olevasta hapesta. 



Puhutaan kuudennesta eläinten joukkotuhosta. Ensimmäisestä ihmisen aiheuttamasta.









Katoava muistikuva Havaijilta


Muistikuvani Havaijin vesiltä ovat huikeat. Olemme terassiltamme käsin ihastelleet ryhävalaiden muuttoa monena päivänä, ja nähneet miten valaat hyppivät ja suihkuttavat vettä kaukana horisontissa. Oppaamme kysyy mitä haluaisimme nähdä sukelluksella. Vastaan, että valaita. Pienen naurun säestyksellä hän sanoo, että ei se aivan mahdotonta ole.

Mauin edustalla olevan Molokini Craterin vesi on kristallinkirkasta, ja pinnalta näkyy helposti parinkymmenen metrin päässä alapuolellani olevat korallit. Tällaiseen sukeltamiseen voisin tottua. Olen innoissani uudesta sukelluskotelosta, ja intoni paikkaa taitojen puutteen metsästäessäni täydellistä sukelluskuvaa. Väriloisto on upea, kalaparvia on kaikkialla, ja se vesi, se on vain niin uskomattoman kirkasta! Ymmärrän pikkuhiljaa miksi Havaijilla sukelletaan niin paljon.

Tämä muistikuva on kuitenkin kuuden vuoden takaa. Muistatteko ne 95% koralleista, jotka Yhdysvalloista uhkaavat kuolla tänä vuonna? Niin, ne ovat lähes kaikki Havaijilla.


10 miljoonaa dollaria minuutissa


Yhdysvalloissa poliittinen kieroutuneisuus ja lyhytnäköisyys tuntuu olevan huipussaan, vaikka hyviäkin ratkaisuja tehdään ilmastonmuutoksen suitsimiseksi. Obaman toistaiseksi suurimmaksi ilmastonsuojelulliseksi voitoksi nousi kuukauden takainen päätös torjua Kanadan öljykentiltä Teksasiin Meksikonlahden öljyjalostamoille vedettävä öljyputki, joka olisi sitonut Yhdysvallat vuosikymmeniksi fossiilisiin polttoaineisiin. Ei sovi myöskään unohtaa Obaman intoa Pariisin ilmastosopimuksesta ja hänen ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin aikeita näyttää esimerkkiä muulle maailmalle taistelussa ilmastonmuutosta ja fossiilisten polttoaineiden vähentämistä vastaan.

(Vertailun vuoksi Valkoisen Talon edellinen isäntä neuvotteli ensi töikseen Yhdysvallat ulos Kioton ilmastosopimuksesta.)

Obaman kaikkia ilmastonmuutostoimia kuitenkin vastustetaan ankarasti republikaanileiristä. Mikään ihme tämä ei sinänsä ole, jos tutkaillaan fossiilisen polttoaineteollisuuden lobbaamista Yhdysvaltain poliittisille toimijoille. Vuosien 2013 ja 2014 kongressin jäseniä lobattiin ja tuettiin vaalirahoituksella 326 miljoonan dollarin verran. Vastapalveluksena fossiilisten polttoaineiden tuotantoa tuettiin 33,7 miljardilla dollarilla. Eli toisin sanoen, fossiilisen polttoainebisneksen ympärillä pyörivät yritykset saavat lobbausrahansa yli satakertaisina takaisin tukiaisten muodossa.

Arvasitteko jo, minkä puolueen edustajille suurin osa näistä lobbausrahoista menee? Aivan oikein, ns. Big Oil -yhtiöiden vaalituesta meni esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa yli 90% republikaaniehdokkaille.

Ja tämä ei varsinaisesti ole pelkästään Yhdysvaltain ongelma, koska öljyraha määrää tahdin ympäri maailman. IMF:n laskelmien mukaan fossiiliset polttoaineet saavat tukiaisia 5.3 triljoonaa dollaria joka vuosi. Siis 5 300 000 000 000 dollaria. Jos luku on hankala hahmottaa, se johtuu vain siitä että se on

Aivan.
Järjettömän.
Iso.

Helpommin tämä avautunee miettimällä, että 10 miljoonaa dollaria minuutissa menee maailman fossiilisen polttoaineteollisuuden tukemiseen. Joka ikinen minuutti. Vuoden ympäri.

Mitäpä jos näitä rahoja olisi ohjattu kestävään kehitykseen? Aurinkoenergiaan, akkuteknologiaan, sähköautoihin? Miltä maailma näyttäisi? Olisivatko valtameret lämmenneet? Olisivatko korallit kuolemassa?







Miten käy Great Barrier Reefin?


Hyppään veneestä veteen suurin odotuksin. Olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, sillä viime päivinä on ollut sateista, ja se on osaltaan huonontanut näkyvyyttä. Räpylöideni alla avautuu kuitenkin Suuri Valliriutta. Tätä kokemusta olen odottanut ehkä eniten Australian osuudelta maailmanympärimatkaamme. Sieluni silmin olen kuvitellut, miten sukellan uskomattomassa väriloistossa eksoottisten otusten seassa. Ehkäpä näkisin valashain.

En voi olla kokematta pientä pettymyksen tunnetta katsellessani koralleja, jotka eivät ole lainkaan niin värikkäitä kuin olin etukäteen kuvitellut. Otuksia toki näkyy, suurimpana ilonaiheena Wally - jättimäinen maori wrasse, joka tulee viihdyttämään sukeltajia nousuköydelle. Suuri Valliriutta on kyllä hieno, mutta ennen kaikkea se on nimensä mukaisesti suuri, ja itse näen siitä tällä kertaa aivan marginaalisen pienen osan. Ehkäpä minulle osui vain huono päivä, tai huono kohde? Ehkä muualla on värikkäämpää?

Jälkikäteen kuulen, että merivesien lämpeneminen on iskenyt tännekin. Vuonna 1998 puolet koralleista menetti väriään, ja 5-10% kuoli.

Pahempaa on odotettavissa, sillä tänä vuonna Yhdysvaltain koralleja tappanut lämmin vesialue on siirtymässä kohti Suurta Valliriuttaa ensi vuonna.


Asiat voisivat olla myös toisin


ExxonMobil, maailman suurin öljyn tuottaja ja myyjä tiesi ilmastonmuutoksesta jo vuonna 1981. Seuraavan 27 vuoden aikana se rahoitti kymmenillä ja kymmenillä miljoonilla dollareilla ilmastonmuutoksen kieltävää tutkimusta.

Ajattelepa hetki, mitä olisi tapahtunut jos maailman suurin öljy-yhtiö olisi yli 30 vuotta sitten sanonut, että "Hei, tajuttiin just että tämä meidän bisnes kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Tässä voisi olla paikallaan ottaa tuumaustauko ja miettiä keksittäisiinkö jotain ympäristöystävällisempää." 

Ei olisi hukattu vuosikymmeniä väittelyyn siitä, onko ilmastonmuutos todellista vai ei.
Oltaisiin voitu kääntää kelkka ajoissa.

Toivoa sopii, että se kelkka kääntyy viimeistään Pariisin päätösten myötä. Muutama vuosikymmen sitten sen kääntäminen olisi vain ollut niin kovin paljon kevyempää. Eikä minunkaan tarvitsisi sukelluksillani tuntea surua siitä, että kaikki jälkeeni tulevat sukeltajat eivät pääse näkemään tätä kauneutta.






Vaikka maailmalla matkustaminen onkin useimmiten fantastista, muutoksen näkeminen omin silmin on se surullinen osuus. Muutos on totisinta totta.

Kuten moni muukin asia, myös ilmastonmuutos tuntuu helposti kovin kaukaiselta jos siihen ei ole tarttumapintaa omassa elämässä. Sukeltajat ovat kuitenkin eturintamassa merten ongelmien ja muutosten tarkkailussa, koska me näemme sen, mitä pinnan päälle ei näy. Ja monet myös toimivat asioiden parantamiseksi. Loistavana esimerkkinä Indonesian Gili Airilla sijaitseva sukelluskeskus 7Seas, joka istuttaa koralleja, siivoaa rantoja ja kouluttaa niin asiakkaitaan kuin paikallisia ympäristöasioissa.

Merenalainen maailma on useimmiten upea ja eksoottinen ensikertalaisen silmin, mutta pidemmän linjan sukeltajalla ihastus korvautuu yhä useammin karulla realismilla, ehkä jopa epäuskolla tai surulla. Omakohtainen kosketus ympäristöön ja pidempi aikajänne sen havainnoinnissa antaa ymmärrystä muutokseen ja sen laajuuteen.

Yksilön kannalta ajatellen saattaa tuntua, ettei omilla toimilla ole vaikutusta mihinkään. Maailmaa on vaikea muuttaa. Kuitenkin jokainen trooppiselta rannalta kerätty roska saattaa pelastaa kilpikonnan hengen. Jokainen lajiteltu jäte, fillarilla ajettu työmatka, kasvisruoka-ateria tai kauppaan jätetty turha krääsä vähentää hiilijalanjälkeä.

Ehkäpä ei edes kannata ajatella pelastavansa maailmaa. Jos vain aloittaisi yhdestä asiasta? Luottaisi siihen, että maailma paranee sillä edes vähän? Silloin on jo voitettu jotain.

50 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kattavasta postauksesta. Mielestäni on hyvä, että asioista puhutaan ja nostetaan ylös, sillä muutoin tietoisuus ei kasva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin näin. Maailmaa voi olla hankala muuttaa yksin (paitsi jos sattuu olemaan Elon Musk), mutta kun tarpeeksi moni haluaa niin tehdä, niin mielipiteillä ja teoilla alkaa olla jo painoarvoa :)

      Poista
  2. Tässä voisi suositella myös katsomaan uuden hienon dokumentin "Racing Extinction". Muun muassa näitä teemoja käsitellään siinä monipuolisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, hieno ja puhutteleva dokkari kyseessä. Postauksen viimeisessä linkissä siihen vähän mutkan kautta viitattiinkin, mutta en maininnut erikseen dokkaria nimeltä. Ansaitsee kyllä erityismaininnankin, jos ei tässä postauksessa niin ainakin myöhemmin.

      Poista
  3. Kyllä juuri näin! Yksilön teoilla on merkitystä. Vaikuttaa voi joka päivä myös omalla ruokalautasella, sillä kuten tiedämme, yksittäinen ilmastoa eniten lämmittävä tekijä on maatalouden ja etenkin lihakarjankasvatus. Cowspiracy on oiva dokkari ja löytyy Netflixistä. Kaikkien meidän on pakko syödä, joten suosikaamme kasviksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos dokkarivinkistä, Rimma! Jospa tässä lomien aikaan ehtisi katsastaa. Yksilön valinnoilla alkaa tosiaan olla merkitystä siinä vaiheessa, kun jokainen tekee ympäristöä säästäviä valintoja. Ei tämä reissaaminenkaan tietysti hiilijalanjälkeä vähennä, mutta sen vastapainoksi koitetaan elää sitten muuten maltillisesti.

      Poista
    2. Suosittelen kanssa ehdottomasti kyseistä Cowspiracy dokumenttia! :) Se tosiaan löytyy Netflixistä. Ja näkeepä sen nykyään myös Youtubesta. Tosin vielä ei ainakaan ole suomenkielistä tekstitystä. :/

      Poista
    3. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa! Otetaan todo-listalle, ei ole itsensä sivistäminen vielä ojaan kaatanut :)

      Poista
  4. Mielettömän kattava awareness-postaus tärkeästä (ja rakkaasta!) asiasta, kiitos! Meillä vielä reissu Valliriutalle edessä joskus tulevaisuudessa ja kuten joku aika sitten juteltiinkin, niin pahoin pelkään pettymystä. Olen itseäni niin kovin hemmotellut näiden sukelluskohteiden kanssa, että jää nähtäväksi, kuinka tuo suuri ja kuuluisa rappiotilassaan pärjää kaikelle muulle. Kiribati taasen kuulostaa sukellustaivaalta, mutta nähtäväksi jää, tuleeko sinne asti koskaan pyrähdettyä (ajoissa).

    P.S. Kivat kuvat, millä kameralla oot kuvannu? ;) :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelinkin että puhuttelee siuta =) Siellä isooolla riutalla kannattaa ehkä tosiaan hakeutua liveaboardille sinne kauemmas. Mutta Kiribati oli kyllä huikea, harmillisen hankalassa paikassa vaan. Eikä ne sukelluksetkaan varsinaisesti halpoja siellä ollut, mutta koko rahan arvoisia kylläkin :)

      P.S. Haista ite :D

      Poista
  5. Ensinnäkin – aivan mielettömiä kuvia! Toiseksi – aivan mieletöntä asiaa! Aikamoinen faktapaketti sulatettavaksi. Itse asiassa, haastattelin juuri tänään lehtijuttua varten Luonnontieteellisen museon, Luomuksen, edustajaa museon uudesta näyttelystä, Muutosta ilmassa. Kertoo juurikin ilmastonmuutoksista, nykyisestä ja menneistä. Mulle tuli jo haastattelun aikana sellainen olo, että seuraavalla kerralla kun tulen Helsinkiin, varaan sen verran aikaa, että ehdin käydä tutustumassa kyseiseen näyttelyyn, vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ja tärkeää asiaahan tämä on. Haaste on siinä, kuinka saada ihmiset ymmärtämään, että ihan pienikin muutos omassa arjessa voi oikeasti vaikuttaa meitä suurempiin asioihin. Tosi hyvä postaus, kiitos tästä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti vielä sanoa, että Tero näyttää ihan sarjakuvahahmolta. Ihana! :D

      Poista
    2. Tero on kyllä melkoinen hahmo :D

      Mutta upeaa kuulla että postaus herätti ajatuksia! Tässä todellakin on paljon sulateltavaa, enkä tiedä jaksavatko useimmat ihmiset ylipäätään lukea näin pitkää juttua. Mutta ei tätä oikein kirjoittamattakaan voinut jättää, sen verran tärkeästä asiasta kysymys. Ja jos siitä kerran itse jotain tietää, niin turhaa sitä tietoa sitten jää jemmailemaan.

      Pitääpä tutustua tuohon näyttelyyn, kiitoksia vinkistä! :)

      Poista
    3. Eipä kestä, menkää ihmeessä tutustumaan, vaikutti ihan mielettömän mielenkiintoiselta! Ja nimenomaan näitä juttuja pitää jakaa ja kertoa muille, kun tietoa ja asiantuntemusta on jaettavaksi asti! :)

      Poista
  6. Tää oli todella pysäyttävä kirjoitus. Kyllähän näistä asioista varmasti suurin osa "tietää", mutta tekstisi teki siitä niin paljon konkreettisempaa! Voih, pitää vain toivoa, että tämä Pariisin sopimus saisi nyt vihdoin päättäjät toimimaan! :/ Ps. upeita kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ave! Tämä tosiaan taitaa olla enemmän tai vähemmän yleistä tietoa, mutta monelle varmaan jotenkin kaukaista tai hahmotonta. Toivottavasti tuo useammallekin lukijalle asian konkreettisemmaksi :)

      Pariisin jäljiltä tuntuu olevan toiveikkuutta ja optimismia ilmassa, mutta pitkä tie on vielä kuljettavana. Vaan jostain on aloitettava!

      Poista
  7. Yhdestä asiasta on kyllä hyvä aloittaa. Lentämisestä tulee kyllä välillä syyllisyyttä, mutta en syö punaista lihaa, kierrätän ja kuljen julkisilla tai pyörällä/kävelen, niin tuntuu, että teen edes jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Jostain on aloitettava, eikä omia valintojaan ole syytä väheksyä. Lentäminen toki kuormittaa, mutta toisaalta maailmaa nähneet ihmiset usein ovat sen verran avarakatseisia ja tiedostavia, että kompensoivat lentämistä arjen pienillä valinnoilla.

      Poista
  8. Tässä oli kyllä sellainen postaus, että on vaikea päättää mistä aloittaisi kommentoinnin ja miten siitä jatkaisi. Tämä oli vähän niin kuin mind map -linkkeineen, joten asiaa oli uskomattoman paljon yhdessä postauksessa. Sitten vielä kun lukee kommentit, niin tässä olisi vaikka mihin tarttua :-)

    Ensinnäkin Terosta tulee mieleen autot-leffan Martti, varmaan sama vedenalaisena hahmona :-D Toiseksi Kiribati ja tsunamivaara tuli mieleen itselle viime yönä unissa, muistin sen vasta postauksen luettuani.

    Kolmanneksi, jotta saadaan keskustelua aikaan, niin yksittäisen ihmisen tekemiset vapaa-ajan reissuillaan on kuin pisara valtameressä -> toki tärkeää sellaista. Jotta näihin asioihin saadaan oikeasti muutosta, niin isojen teollisuusmaiden johtoon ja siellä oleviin yrityksiin tarvitaan ihmisiä, jotka muuttavat asiat kestävän kehityksen suhteen. Samoin koskee kehitysmaita, miten asiat siellä hoidetaan. Se mitä me täällä Suomessa verrattain pienellä populaatiolla yritetään saada aikaiseksi, niin sillä ei ole kuin henkinen vaikutus. Mutta jos sama tehtäisiin itärajan takana, niin johan olisi jotain jo luonnon hyväksikin tapahtumassa. Eli summa summarum: kestävän matkailun periaatteesta yksittäisiin kohteisiin suuntautuneilla reissuilta saa avautua minulle sen jälkeen, kun on valinnut suorimmat ja nopeimmat lennot paikan päälle. "Kolmella pompulla" paikan päälle halvimpaan hintaan valitettavasti suurimmat "keuhkoilijat" yleensä ovat menneet :-(

    Eli itse kannatan rehellisesti Suomessa yksityisautoilua, koska julkinen liikenne on pääsääntöisesti aivan perseestä. Ulkomaille vastaavasti (suorilla) nopeimmilla lentoyhteyksillä ja siellä mieluiten julkisella raideliikenteellä, jos vain on toimivat yhteydet. Syön paikallista ruokaa ja käyn kurkistamassa pinnan alle, koskematta mihinkään. Suoritan myös paljon nojatuolimatkailua katselemalla tällaisia kuvia kuin tässä postauksessa ilman hiilijalanjälkeä :-) Eli omalta kohdaltani yksityisautoilua lukuun ottamatta pyrin parhaani mukaan siihen, että korallit eivät häviäisi näin tappavalla tahdilla :-(

    Sohaisinko kommentillani muurahaispesään - sitä odotellessa ;-) Kaiken kaikkiaan erittäin tärkeästä asiasta on kuitenkin kyse!

    P.S. Tuo sininen meritähtiukko on mielettömän upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kattavasta kommentista ja pohdiskelusta, Rami! Tässä todellakin on tarttumapintaa useampaan suuntaan, ja ideana olikin kertoa taustoja laajalla skaalalla ja herätellä pohdiskelemaan ilmastonlämpenemisen vaikutuksia ja mitä kaikkea siinä on takana. Kattava aihe, mitä on hankala puristaa pieneen pakettiin :)

      Samaa mieltä isojen maiden ja yritysten toiminnasta - niillä on niin suuri vaikutus siihen, mihin suuntaan maailma seilaa että sitä ei voida sivuuttaa, ja sen takia halusin postauksessakin nostaa niitä esiin.

      Sen sijaan yksittäisen ihmisen valinnoista ollaan sikäli eri linjoilla, että minun näkemykseni mukaan kaikkien valinnoilla on merkitystä. Edellyttää tietysti sitä, että riittävän monen ihmisen täytyy tehdä valintoja oikeaan suuntaan. Valtioiden kansalaiset ovat niitä yksittäisiä ihmisiä, samoin kuin yritysten asiakkaat. Kun riittävän moni äänestää jaloillaan, niin kyllä valtioilla ja yrityksillä alkaa olla paineita tarkistaa linjaansa. Sen jälkeen kun on vieraillut vaikkapa Hong Kongissa ja oikeasti nähnyt sen ihmismassan ja ymmärtänyt mistä Kiina-ilmiössä on kyse, on todella vaikea uskoa, että valojen sammuttaminen kylppäristä käytön jälkeen liikuttaisi maailmaa mihinkään suuntaan. Mutta jostainhan se on aloitettava.

      Yksityisautoilusta et saa sapiskaa ainakaan täältä suunnalta (ellei se ole ihan täysin turhaa ;), koska nykyisellä joukkoliikenteen kattavuudella se oma auto nyt vaan sattuu monessa paikassa olemaan iso apu järkevään liikkumiseen. Meillä on sikäli onnellinen asema, että asunto Helsingin kantakaupungissa mahdollisti autosta luopumisen jo viisi vuotta sitten, eikä ole sittemmin juuri ikävä tullut. Mutta ymmärrän hyvin, että kaikilla se ei ole mahdollista tai järkevää.

      Ylipäätään omaa hiilijalanjälkeä miettiessä on lienee tärkeämpää, että tekee edes jotain, kuin että ei tekisi mitään "koska se ei kuitenkaan riittäisi." Emme mekään täydellisiä ole, vaikka puhumme kestävän matkailun ja luonnonsuojelun puolesta. Lautaselle valikoituu edelleen lihaa, joskin vähemmän ja vähemmän punaista. Maitotuotteita meillä menee minimaalisesti, liikkuminen tapahtuu pääosin fillareilla ja uusia vaatteita ja tavaroita hankitaan vain tarpeeseen. Paljon olisi parannettavaakin, mutta ei siinä itsensä ruoskiminen auta. On syytä tiedostaa että tekee edes jotain ja olla tyytyväinen niihin valintoihin, mitä toteuttaa jo nykyään. Se ei estä sitä, etteikö jatkossa voisi tsempata vielä lisää.

      Lentämisen hiilijalanjälki on ollut jo pitkään laskussa koneiden kehittymisen ja lentoliikennetoiminnan optimoimisen myötä. Välilaskut eivät toki luontoa varsinaisesti säästä, mutta liikennemuotona lentäminen taitaa nykyään olla jo kohtuullisen vihreää. Kaupppalehti kirjoitteli taannoin asian tiimoilta.

      Mutta hyvä vaan herättää keskustelua, tämä on omastakin mielestäni niin tärkeä aihe että kaikenlainen ajatusten vaihto asian tiimoilta on hyväksi :)

      Poista
    2. Kiva vastaus :-) Näinhän se tosiaan on, että jokaisen ihmisen valinnoilla on merkitystä. Mitä useampi tekee samaa, mahdollistaa se kestävämmän matkailun huomattavasti paremmin. Itse aion ensi vuonna olla ostamatta mitään sellaista, mitä en tarvitse. Sama koskee myös uusien vaatteiden hankkimista. Tänä vuonna sitä toteutin jo muutaman kuukauden, mutta sitten yksien housujen oston jälkeen tuli ostettua kaikkea muutakin. Eli kun on joku asia tavoitteena, ei kannata lähteä lipsumaan. Toivottavasti toinen yritys kestää pidempään.

      Poista
    3. Kyllä tuosta muutaman kuukauden saavutuksestakin sopii jo hattua nostaa. Tsemppiä seuraavalle kierrokselle! :)

      Poista
  9. Hyvä postaus tärkeästä aiheesta, hienoa kun jaat tietoisuutta merien voinnista ja ilmastonmuutoksesta! Minäkin odotin Suuren Valliriutan olevan värikkäämpi kuin mitä se todellisuudessa enää olikaan :( Hyvä muistaa että niillä arjen pienilläkin teoilla on vaikutusta. Kuluneen kuukauden olen kokeillut vegaaniruokavaliota ja se tuntuu hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän se on kirjoitettava mikä tuntuu olevan lähellä omaa sydäntä :) Harmillista kuulla että Suuri Valliriutta ei sielläjään sykähdyttänyt odotetulla tavalla, mutta ehkä vaan odotukset olivat liian korkealla. Ei se missään nimessä huono sukelluskohde ollut.

      Pienistä puroista kasvaa ennen pitkää iso virta, ei pidä väheksyä pieniäkään elämäntapavalintoja :)

      Poista
  10. Ihan ä l y t t ö m ä n hyvä postaus joka sitoo helposti liian abstrakteilta tuntuvat käsitteet, luvut ja tilastot konkretiaan ja näyttää, mitä se käytännössä tarkoittaa. En osaa kuvitellakaan, kuinka upeaa tuolla on täytynyt olla sukeltaa - en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä upeaa. Ja nuo kuvat tekevät sille niin paljon kunniaa. Ainakin niiden kautta me kaikki pääsemme kokemaan yuonkin kauneuden...ennenkuin on liian myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin lämpimät kiitokset kommentista, tunnen onnistuneeni jos abstraktilta tuntunut asia sai konkreettisemman muodon :)

      Kuvat ovat useammasta kohteesta ympäri maailmaa, mutta vedenalainen luonto on monesti kyllä niin hienoa, että sitä on vaikea havainnollistaa muutoin kuin kuvilla. Mukavaa kuulla että tykkäsit niistä!

      Poista
  11. Erinomainen postaus, jossa on runsaasti pysäyttävää asiaa. Toki tuossa oli paljon tuttua, mutta myös poikkeksellisen konkreettista uutta tietoa. Monet asiat oli selitetty helposti ymmärrettävällä tavalla, kiitos siitä! Toki matkailu aiheuttaa oman hiilijalanjälkensä, mutta maailman näkeminen on myös mielestäni paras keino innostua ympäristönsuojelusta. Jos öljy- ym. teollisuuteen käytetyt varat ovat tuota luokkaa, niin luulisi ilmastonsuojeluunkin olevan rahaa moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Miksei siis joku imagostaan ylpeä suuri talous (USA? Kiina? Joku muu?) voisi tulla näyttävästi esiin, maksaa viulut ja ilmoittaa pelastavansa koko ihmiskunnan? Siinä olisi imagonnostatusta kerrakseen.

    Tero oli hyvä kevennys, kaikkea hyvää hänelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä kiitellä, ilo on minun puolellani jos koit tämän hyödylliseksi! Maailmaa nähneillä tuntuu monesti olevan kyky katsoa asioita vähän laajemmallakin perspektiivillä, ja myös huoli monenlaisista epäkohdista. Senpä takia tämäkin postaus puhuttelee paljon reissaavia, mutta sama viesti pitäisi saa jotenkin toimitettua sinne miljardille kiinalaisellekin. Olisi kyllä tilausta jollekin maailmanpelastajalle, mutta niin kauan kuin clean tech ei saa osakseen samanlaista lobbausta kuin fossiiliset polttoaineet niin messiasta saataneen odotella.

      Mutta Tero on kyllä aikamoinen epeli! :)

      Poista
  12. Todella hyvä, että tälläisiä asioita nostetaan esille. Vaikka sitä kuvittelee tietävänsä asioita, luontoa pitää suojella, energiaa säästää jne. jne. loppujen lopuksi huomaa tietävänsä tosi vähän. Lisäksi tulee monesti ajateltua että ne omat valinnat ovat kokonaisuutta katsoessa hyvin pieniä. Mutta niin se on, että tärkeitä kuitenkin. Näihin talkoisiin tulisi kaikkien osllistua, pienilläkin teoilla voi vaikuttaa ja ennenkaikkea se että jostain täytyy aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän pätee varmaankin ihan sama kuin niin moneen muuhunkin asiaan - mitä enemmän perehdyt, sen vähemmän huomaat tietäväsi. Mutta pienikin teko auttaa, vaikka sitten olisikin miten pisara meressä. Ilman niitä yksittäisiä pisaroita merikin olisi aavikko.

      Poista
  13. Erinomainen kirjoitus, jossa oli itselleni paljon uutta tietoa. Kiitos!

    Todella surullisia faktoja. Niin sitä miettii, mitä itse voisi tehdä auttaakseen. Luin tässä joulun pyhinä erilaisista vapaaehtoistyömahdollisuuksista, joissa ensin käytäisiin sukelluskurssi ja sitten autettaisiin puhdistamaan merta. Voisi olla oikein mielenkiintoinen kokemus ja samalla voisi olla edes vähän avuksi.

    Tuo Teron tarina sai kuitenkin hymyilemään. En voi enää katsoa paratiisirantoja samalla tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuo olisikin hieno tapa kantaa kortensa kekoon. Aina silloin tällöin oon itsekin katsellut kaikenlaisia kilpikonnanpelastusoperaatioita ja muita vastaavia hyväntekeväisyyskeikkoja, ehkäpä jonain päivänä vielä sellainenkin kutsuu :)

      Itse asiassa kaikkiin sukelluskursseihin pitäisi saada pieni annos aktivismia mukaan. Aika monissa paikoissa kerrotaan merien tilasta ja ongelmista kurssin yhteydessä, mutta varsinaista aktiivista toimintaa taitaa olla aika harvassa. Vainuan bisnesidean!

      Toivottavasti emme Teron kansssa täysin pilanneet tulevia rantalomiasi :D

      Poista
  14. Hyvä postaus, ja omat sukelluskokemukset toivat hienoa perspektiiviä faktojen rinnalle! Sieltä välistä jäi pitkäksi aikaa mieleen myös kuva maailman herttaisimmasta kalasta Terosta ja rantahiekan alkuperästä, hih hih. Niinhän se on, että kaikki voisivat aloittaa jostain, pienestä tai ehkä vähän suuremmastakin muutoksesta omassa elämässään. Vuodenvaihde onkin muutosten tekemiseen oikein otollista aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on, uudenvuodenlupauksen varjolla voi herätellä pientä sisäistä luonnonsuojelijaansa!

      Poista
  15. Tämä on ihan heittämällä kuukauden paras postaus, jonka luen. Todella tärkeää asiaa! On aivan järkyttävää missä tilassa veden alainen maailma on jo nyt ja mihin se on menossa. En ole koskaan sukeltanut, vain snorklannnut, joten ei sitä voi henkilökohtaisesti niin hyvin käsittää, mutta sen tiedän, ettei hyvään suuntaan mennä. Omalta osaltaan sitä yrittää tehdä parhaansa, mutta silti tuntuu, että se on aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina! Vuosikymmenten mittaan on menty tasaista tahtia alaspäin, mutta ihan erityisesti viime vuosina on tuntunut että vuosi toisensa jälkeen rikotaan lämpötilaennätyksiä ja aina paljastuu jotain erityisen hälyttävää merten tilasta. Aika vähissä ne yksittäisen ihmisen eväät asian parantamiseksi ovat, mutta jos ei muuta pysty niin ainakin sitten tiedon levittäminen. Riittävän moni ihminen kun alkaa tiedostamaan ongelmia, niin kyllä niiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi myös aletaan tehdä asioita.

      Poista
  16. Kiitos. Kiitos jälleen tämän tärkeän aiheen kirjoittamisesta. Melkein meinasi kyllä kyynel vierähtää tätä lukiessa... Iskee niin älytön paniikki tästä maailman tilasta ja menosta, että ahdistaa....! Onneksi on vielä toivoa ja aina voi #StartWith1Thing :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Sanna! Toivottavasti en liikaa järkyttänyt ettei nyt vallan yöunet mene, sillä toivoa on tosiaan olemassa vielä. Olkoon se sitten sen yhden pienen teon kautta, millä voi oman kortensa kantaa kekoon :)

      Poista
  17. Tero oli söpö!
    Pariisin ilmastosopimus on hyvä askel oikeeseen suuntaan, mutta mielestäni ilmastonmuutos on ongelma, jota pitäisi ratkoa tieteen keinoin ennemmin kuin poliittisesti. Niin kauan kuin asiaa ajetaan poliittisin keinoin eteenpäin, on eri mailla ja lobbareilla omat intressinsä, mitkä paikoin ajavat luonnon ohi ja yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedemaailmalla on varmastikin sanansa sanottavana asian ratkaisemiseksi, mutta ongelmana on rahoitus. Iso osa tieteen tekemisestä saa rahoituksensa valtioilta, joten green techilläkin pitäisi olla yhtä lailla vahva lobbaus takanaan kuten fossiilisilla polttoaineilla. Alkaisi asioita tapahtumaan vähän toiseen malliin, vaikka maiden välisiä mielipide-eroja varmasti olisi edelleenkin. Pariisin ilmastosopimuskin näyttää paperilla hyvältä, mutta nähtäväksi jää mitä sen eteen tullaan konkreettisesti tekemään. Arviot vaihtelevat laidasta laitaan.

      Poista
  18. Tero <3 :'D

    Mutta tosiaan, niin surullista seurata tätä maapallon nykytilannetta ja kauhuskenaarioita tulevaisuudesta, jotka on väistämättä edessä, jos mikään ei muutu :/ Hieno postaus ja tärkeää asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivossa on hyvä elää, ja itse ainakin haluaisin uskoa, että laiva on viimeinkin kääntymässä. Vielä menee aivan varmasti vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin tulokset alkavat näkymään, ja sinä aikana ehtii varmasti tulla paljon huonojakin uutisia. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan!

      Poista
  19. Todella hyvä postaus! Hienoa, että kirjoitit tämän, aina sitä on hyvä muistutella sekä itseään että muista näistä asioista. Kuvat ovat myös kauniit ja korostavat hyvin asian tärkeyttä. Itse en ole sukeltanut, ainoastaan snorklaillut, joten en ole vielä päässyt osalliseksi näin upeista maisemista, mutta kiva se on kauneutta kuvistakin katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, Teea! Snorklatessakin näkee jo hyvän siivun vedenalaisesta elämästä, ja itsekin monesti nykyään valitsen snorklaamisen sukeltamisen sijaan. Mutta mukavaa kuulla että sekä kuvat että aihe puhuttelivat!

      Poista
  20. Ihanan symppis Tero <3

    Todella tärkeä ja hyvä postaus. Itse en sukellusta tai snorklaamista aktiivisesti harrasta, mutta olen käynyt sukeltamassa Great Barrier Reefilla Australiassa 2006 & 2008 ja oli hirvittävää huomata saman alueen muutos noin lyhyessä ajassa.

    On surllista miten vähän ihminen tekee ilmastonmuuton estämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos varmaan näkyykin helpoimmin juuri tuolla tavalla että on visiiteillä muutama vuosi väliä. Jos jatkuvasti sukeltaisi samassa paikassa niin asteittaista muuttumista ei varmaan huomaisi niin helposti.

      Yhä useammilla on ilmastonmuutoksesta jatkuvasti kasvava huoli, ja ainakin itse haluan uskoa että jonkinlainen yleisempi havahtuminen tässä on tapahtumassa.

      Poista
  21. Olipa hieno postaus tärkeästä aiheesta ja vau mitkä kuvat! Olen itse tällä hetkellä Vietnamissa ja joka päivä olen ajatellut, miten paljon valistuneempia ihmiset kuitenkin Suomessa ovat ja kuinka paljon Suomessa omasta ympäristöstä välitetään. Täällä katujen varret ovat yhtä suurta kaatopaikkaa, joki on tumman ruskea (mikä on kuulemma hyvin, koska oli joitain vuosia sitten vielä musta!), kierrätys on tuntematon käsite ja ilma on niin täynnä pakokaasuja, että hengittäminen sattuu kurkkuun. Phu Quocin paratiisimaiset rannatkin, juuri ne Teron valkoisiksi kakkimat, olivat roskavuorten peitossa. Niiiiiin SURULLISTA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on asia joka jaksaa yllättää ympäri maailman. Ihmiset asuvat aivan järkyttävän hienojen maisemien äärellä, mutta eivät osaa arvostaa sitä. Kai siinä jotenkin turtuu siihen omaan ympäristöön eikä hahmota mille se voisi näyttää siistinä.

      Vaatii paljon koulutusta ja ihan konkreettista opettamista kädestä pitäen miten asiat saadaan paremmalle tolalle. Pitkä ja kivinen taival, mutta siinäkin on todistettavasti onnistuttu ainakin Gili Airilla, missä paikallisetkin ovat innoissaan ja oma-aloitteisesti siivonneet rantoja ja oikeasti oppineet laittamaan roskat roskikseen :)

      Poista
  22. Upea, surullinen ja hyvin taustoitettu juttu.

    Kiitos että lopetit sen istuttamalla toivonkipinän. "Yksilön kannalta ajatellen saattaa tuntua, ettei omilla toimilla ole vaikutusta mihinkään. Maailmaa on vaikea muuttaa. Kuitenkin jokainen trooppiselta rannalta kerätty roska saattaa pelastaa kilpikonnan hengen. Jokainen lajiteltu jäte, fillarilla ajettu työmatka, kasvisruoka-ateria tai kauppaan jätetty turha krääsä vähentää hiilijalanjälkeä."

    Thaimaan Koh Lantalla näki viiden vuoden aikana, kuinka paljon kalastus on lisääntynyt. Aiemmin vihreitä ajotrooleja vetäviä kalastusveneitä oli vihreinä pisteinä siellä täällä, viimeksi vuosi sitten ihan tolkuttomasti - joka puolella. Liikakalastus vie sivusaaliina kilpikonnat ja harvinaisemmatkin kalalajit, jotka heitetään roskiin jos eivät mene torilla kaupaksi. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi, Johanna! Aasiassa, tai köyhemmissä maissa ylipäätään törmää harmillisen usein lyhytnäköiseen ajatteluun varsinkin ympäristöasioissa. Jos joku paikka vetää turisteja, niin siitä otetaan sitten nopeasti kaikki hyöty irti miettimättä sen enempää mitä se tarkoittaa ympäristön kannalta pidemmässä juoksussa. Kun merestä on aina saanut kalaa, niin sitä ei tunnuta ymmärtävän että jossain vaiheessa se sieltä oikeasti loppuu, vaikka oon monesti paikallisiltakin kuullut miten saaliit ovat pienentyneet vuosi vuodelta. Se on kovin hämmentävää, mutta ajatuksena tuntuu monesti olevan, että on taottava vielä kun rauta on kuumaa.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!