sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kiitollisena suomalaisuudesta - #minitarina

Vaelluspäivän päätteeksi ei Himalajan vuoristossa ole paljoakaan tekemistä. Aurinko laskee vuorten taa aikaisin, eikä tuo nykyihmisen pelastus ja vitsaus, internet, yleensä toimi erityisen hyvin. Katulamppujen uupuessa olet omien valolähteiden varassa jos mieli tekee hakeutua omalta teehuoneelta ja sen tarjoamasta suojasta muualle katsomaan onko kaljavarastot täydempiä tai parempia aidan toisella puolella.

Oppaat, kantajat ja vaeltajat kokoontuvat lämpöä tuovan kamiinan ääreen ennen kuin on aika vetäytyä hyytävän kylmiin huoneisiin, joissa suomalaisittain itsestäänselvyys nimeltä keskuslämmitys on kaukainen haave. Seinälautojen välissä on pieniä ja isompia rakoja, joista kylmyys pääsee hiipimään.. tai oikeastaan marssimaan sisään. Lämpö tulee moninkertaisista peitoista, lämpökerrasto ja pipo on hyvä pitää päällä siitä huolimatta.








Ensimmäisenä vaellusiltana päädyimme istumaan pääasiassa nepalilaisten oppaiden ja kantajien kanssa iltaa muuten hiljaisessa teehuoneessa. Yksi saksalainen istui pöydässä ainoana ulkomaalaisena meidän lisäksemme.

Llama kertoo erinomaisella englannilla toteutumattomista haaveistaan tulla arvostetuksi gurkhasotilaaksi paikallisesti huikean noin tuhannen euron kuukausipalkalla, ajastaan suuren call center -yhtiön palveluksessa esittäen asiakkaalle olevansa milloin missäkin päin maailmaa, ja nyt haaveestaan mullistaa Himalajan vaellusten sairaushoito ja pelastustoimenpiteet aivan uudelle tasolle.

Shanker kertoo miten haluaisi saada liiketoimintaan tähtäävän tutkintonsa suoritettua loppuun, mutta koska isovanhempiensa kasvattamana raha on tiukassa, joutuu tekemään kantajan hommia vuoristosssa. Huolimatta siitä että hän niistäkin nauttii, toiveena olisi joskus kiven alla oleva hyvinpalkattu valkokaulustyö.

Istumme kuuntelemassa tarinoita ja kysyn mikä on nuorten miesten suurimmat unelmat.

"To travel and see the world."








Se on sama monelle suomalaisellekin. Kerromme olevamme maailmanympärimatkamme alussa, ja että meillä on noin karkeasti ottaen vuosi aikaa mennä minne nenä näyttää. Suunnitelmia ei juurikaan ole vaan toteutamme homman fiilispohjalta.

"You know, we're just gonna see how things goes and go wherever we feel like.". 



Pienen hiljaisuuden jälkeen juttu jatkuu muihin asioihin. Myöhemmin illasta palaamme vielä aiheeseen.

Ymmärrän paremmin miksi avaus meidän maailmanympärimatkaan hiljensi pöydän. Pojat selventävät ettei Nepalin passilla pääse kovinkaan moneen maahan vaikka miten haluaisi. 37 maata maailmassa päästää Nepalin kansalaiset maahan ilman viisumianomusta. Vastaavasti suomalaisella passilla pääsee 137 maahan. Suomalainen passi on maailman paras.


Tästä on kiitos monelle tekijälle, muun muassa sille, että olemme hyvinvointiyhteiskunta, meillä on korkea koulutus ja maksamme veroja. Ei tarvitse miettiä onko tiet ajokunnossa tai toimiiko vesi. Meihin luotetaan koska asiat ovat kotimaassa hyvin hoidettu.






Viisunianomuksessa joutuu antamaan selonteon taloudellisesta tilanteesta, jonka lisäksi raha ei Nepalissa tosissaan kasva puussa. 1000 euron kuukausipalkka järkyttävän kovaa kuntoa vaativille gurkhasotilaille ammattisotilaan hommista on niin korkea, että sitä tavoitellaan henkihieveriin asti. Tuhannet pojat osallistuvat vuosittain pääsykokeisiin.



Itsestäänselvyyksiä suomalaiselle, muttei muille


On niin paljon asioita mitä Suomessa tulee otettua itsestäänselvyytenä. Ennen vuoden matkaa suurimmat huolenaiheet olivat lähinnä käytännön järjestelyt ja niiden ehtiminen. Ei tullut pieneen mieleen miettiä, etteikö johonkin maahan olisi tervetullut. Viisumit ovat lähinnä läpihuutojuttu meille.


Meidän kannattaa muistaa että niin kauan kun pidämme rajat auki, ne ovat avonaisia myös meille. Tarpeen tullen ne suljetaan nopeasti myös meiltä jos me teemme niin muille.






Kun katselin maassa makaavaa invalidia Bangkokissa, ja Nepalin Pokharassa miestä, jonka jalka oli vastikään amputoitu ja sen haava jätetty märkimään, kerjäämässä, tunsin kiitollisuutta siitä ettei meillä ainakaan vielä ole näin suuria tuloeroja Suomessa.

Pidetään se niin.


Kun kuuntelin miten Australiassa lasten yksi hoitopäivä (siis 1 päivä!) ilman ruokaa maksaa noin 100 euroa, mietin miten harmillista vastaava olisi Suomessa. Korkeakoulututkintoja suoltavien enemmistö Suomessa on naisia, verorahoilla koulutettuja, jotka jäisivät vastaavilla hinnoilla kotiin käyttämään tietoaan ja taitoaan lähinnä vaipanvaihtoon ja myöhemmin lasten kuskaamisen harrastuksiin ja kouluun.


Huolehditaan siitä että paras mahdollinen työvoima on valjastettuna tarkoitukseensa.






Kiribatille mentäessä ulkoministeriön matkustustiedotteissa painotettiin huolehtimaan että vakuutus korvaisi evakuointilennot sairastapauksessa. Ja kun paikalle pääsi, ymmärsi hyvin miksi.

Kambodzan parhaimmat yksityiset sairaalat mainostivat omaavansa evakuointi- ja siirtolentoihin kaluston sillä sairaala ei pysty tarjoamaan hoitoa vaikeissa tapauksissa.


Meidän ei koskaan tarvitse miettiä samaa Suomessa. Ei koskaan.







Ajat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta ei meillä suuressa mittakaavassa vielä huonosti mene. Jos haluaa vähän perspektiiviä, Esko Valtaoja kiteytti tämän eräässä esityksessään hyvin.


Ollaan ylpeitä ja kiitollisia siitä mitä meillä on. Pidetään Suomi edelleen hyvänä maana asua ja olla. Ymmärretään että siihen vaikuttaa moni asia. Se korvaa edes osan tästä pimeästä, harmaasta ja sateisesta marras- ja joulukuusta.


Paljon onnea 98-vuotias Suomi!


Meillä on monta syytä juhlia sinua.






Tämän kirjoituksen inspiroi Tämä Matka -blogin Annan ja Tepon heittämä haaste suomalaisuudesta, joka alunperin on kotoisin Kohteena Maailma -blogin Ramilta.


Minä heitän #minitarina -haasteen eteenpäin näillä spekseillä.


SÄÄNNÖT

  • Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  • Kerro oma tarinasi, missä Suomi tai suomalaisuus on yllättävässä paikassa tullut vastaan maailmalla.
  • Nimeä ja linkkaa 3 blogia, jotka haluat haastaa mukaan.
  • Liitä säännöt postauksen yhteyteen.
  • Haastan seuraavat kolme blogia:


Huge Passion for Lifen Jenna
London and Beyondin Leena
Pako Arjesta - blogin Jerry


Innolla jään odottamaan teidän minitarinoita suomalaisuudesta maailmalla.



PS. Muista osallistua viimeistään 7.12 fb-sivullamme 100 € lahjakortin arvontaan Scandinavian Outdoor Storen verkkokauppaan!

14 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, joka todella herätti ajatuksia minussakin, vaikka tiedänkin, että Suomi on hieno maa asua. Ja vaikka tiedän, että Suomen passi on maailman paras, ei sitäkään tule arvostettua sen kummemmin, koska se asia ei tavallaan koskaan tule missään esille, koska "kaikkiallehan sillä pääsee". Kiitos haasteesta, jonka otan mielelläni vastaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Jerry että haaste osui! :)

      On niin paljon asioita mitä ei tosissaan tule ajateltua, ne kun tuntuvat Suomessa jotenkin niin itsestäänselviltä. Ei sitä joka kerta passia katsoessa edes mieti mitä kaikkea se mahdollista meille, erityisesti muihin verrattuna. Tai että meillä tosissaan asiat ovat niin monella tapaa niin hirmuisen hyvin.

      Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kirjoitat! Ja tämänhän ei tarvitse olla mitenkään tällaista tämän suomalaisuuden kerronna, Anna ja Rami kirjoitti ihan eri tavoin. Sattui nyt vaan osumaan itsenäisyyspäivään tämä. :)

      Poista
  2. Hyvin sanottu. Rauhallista itsenäisyyspäivää <3

    VastaaPoista
  3. Voi ihana! Meidän tosiaan pitää olla ylpeitä siitä, mitä meillä on. Tähän aiheeseen pitää ehdottomasti pureutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on niin paljon juhlittavaa ettei se ihan heti lopu kesken. :) Jään odottamaan millä tavalla suomalaisuus on teille maailmalla tullut vastaan tai iskenyt!

      Poista
  4. Tän jutun aloitus... Näin juuri eilen Uusi-Seelanti - Aussit -akselilta takaisin Saksaan kotiutuneena: IHANA!!! Just tuota mä niiiiin kaipaan - hiljaisuutta, netittömyyttä, VUORIA (ainiiin, nehän on tossa tunnin ajomatkan päässä, mut joo, eri juttu...). Eräelämä on kiehtonut aina ja taitaa aina tulla kiehtomaankin.

    ps. Vuodet Saksassa on opettanut paljon ja erityisesti terveydenhuollosta - Suomen terveydenhuolto on nimittäin todella, todella paljon jäljessä tästä Saksan (yksityisestä) versiosta, joka maksaa enemmän (EHKÄ! Vaikea laskea, mutta ihan jyvitetyt jöröt Suomen veroista on vähemmän, mutta sitten ne piilojöröt, eli hallinto yms. byrokratia ei näykään niissä summissa), mutta on oikeasti huipusti paremmin järjestetty (unohtamatta työttömiä jne.)!

    Koulut on muutes Suomessa paljon paremmat kuin monessa muussa maassa - siitä en lähtisi tinkimään mistään hinnasta! Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa näytti olevan vielä hämmästyttävän paljon erikseen kouluja pojille ja tytöille mm.. Peruskouluun kannattaa ehdottomasti satsata ja itse tykkäsin hurjasti siitä yhdestä suomalaisesta matikan opettajasta, joka ei opeta ollenkaan - loistava idea!

    (Kun Suomen tilannetta on seurannut näin ulkoa jo pidempään, niin näkee asiat hieman eri tavalla ja Suomen merkityskin muuttuu hieman - se ei enää olekaan the paras maa (hei, ei se ole Saksakaan), mutta silti kotimaa, jonka kansalaisia haluaa aina maailmalla tervehtiä kun heitä tapaa ja mamuna haluaa säilyttää tiettyjä suomalaisia tapoja ja kulttuuria, mutta myös omaksua näitä paikallisia tapoja ja kulttuureja)

    terguin se laiska glenni, joka kuluttaa koulutuksestaan saamiaan tietoja kuskaamalla lastaan lähinnä erilaisiin harrastuksiin ;) (tää meni kyl nyt todella pahasti mettään, mut ymmärrän pointin, koska en oo kotiäiti sanan varsinaisessa merkityksessä (mutta en ole töissäkään, sanan varsinaisessa merkityksessä))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Suomi täydellinen ole, monellakaan tapaa, mutta aivan loistava maa asua silti. Monelta jotenkin tuntuu unohtuvan se monessa käänteessä. Kun lapsikin kyselee "eihän se ole reikävessa" tai "voiko tätä vettä juoda", sitä muistaa taas miksi kotona on niin kivaa. Ihan sellaisia perusjuttuja pidemmälle ei tarvitse mennä, kun yhtäkkiä asiat eivät olekaan itsestäänselvyyksiä.

      Loppujen lopuksi maailmalla on tähän asti tullut eteen vain muutama paikka jonne mieluusti muuttaisin Suomen sijan - ja loppupeleissä niissäkin on sitten niitä huonojakin puolia sen verran että asiaa pitäisi kuitenkin miettiä hetken jos toisenkin. Useimpien asioiden suhteenhan se on juuri sitä että pitää punnita asioiden hyviä ja huonoja puolia ja tehdä päätökset sen perusteella.

      Poista
    2. No niinpä! Mä haaveilen sellasesta Saksan ja Suomen sekotuksesta, molemmista kaikki hyvät puolet... Ne huonot vois unohtaa... Voi kunpa... :) Hassua, mutta meilläkin pirpana kyselee voiko vettä juoda, vaikka sitä täällä voikin surutta kraanasta juoda, ei nyt äkkiseltään tuu mieleen montaakaan maata missä ollaan käyty, jossa ei kraanavettä vois juoda...

      Koulutus saattaa olla se syy miksi joskus täältä takaisin muutetaan - kauhutarinat näistä kouluista on jo tehnyt tehtävänsä ja vasta ensi vuonna se alkaa :D Tosiasia kun kuitenkin on, että ei ole Suomen koulusysteemiä voittanutta vielä (vaikkakin tuo meitin koulu kovasti kehuu itteänsä jnejne...)

      Poista
    3. Kyllähän sellainen täydellinen paikka olisi jostain mukava löytää, jonne voisi sitten asettua. Tähänastisella kokemuksella ei ole vielä löytynyt :)

      Koulut on kyllä puhuttaneet oikeastaan kaikkia ulkosuomalaisia, joiden kanssa ollaan maailmalla keskusteltu. Vaikka suomalaisissa kouluissakin toki on yksilöllisiä eroja, niin täällä saa olla aika varma minkälaisen standardin mukaan mennään. Ulkomailla onkin sitten monessa paikassa todella todella suuria vaihteluja koulujen välillä. Australiassa kuultiin, että kunnalliset koulut saattavat olla monesti parempia kuin yksityiset, mutta verkostoitumisen takia monet suosivat yksityisiä. Jos ei ole helppoa koulutie lapselle, niin kyllä on vanhemmillakin pähkäiltävää.

      Poista
  5. Ihana postaus!

    Arvatkaas mitä? Oltii lauantaiaamuna kävelyllä ja ihailtiin kauniita maisemia ja aurinkokin oli ulkona :). Yhtäkkiä mini kysyi: mitenhän se pikkuinen tyttö voi, jolla murtu se käsi ja oli siellä vähän huonossa sairaalassa hoidettavana?! Hetken aikaa meni ennen kuin hoksasin neidin puhuvan Miss.B:stä. Mä silloin aikoinaan kerroin sen tarinan ja näytin vielä kuvat sieltä sairaalasta, kun halusin minin näkevän millaista muualla maailmassa on. Oli sit vissii jäänyt tarina mieleen. Päivitin sitten tiedot neidille ja kerroin, että olette takaisin Suomessa. Hän kyseli missä asutte ja miten tiedän niin paljon teistä.HAHAHAHHA! Ihania nuo pienet ihmiset <3

    Eli terkkui B:lle, että täällä toinen pieni ihminen on miettinyt häntä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi voihan että! Siis onpa ihanaa että toisella on noin jäänyt mieleen ja mikä mahtava empatiakyky!

      Meilläkin aina välillä muistellaan noita vähän vähemmän mukavia aspekteja vieraista maista, ja sairaala on yksi niistä. Samoin tietyt ruoat, reikävessat ja veden puute, noin muun muassa. :D

      Kerropas teidän minille ihan hirmuisen paljon terveisiä ihan meiltä kaikilta, ja erityisesti Beeltä. ♥♥♥

      Poista
  6. ihana ja niin monelta kantilta ja käytännön esimerkkien kautta pohdittu teksti, jonka soisi tavoittavan mahdollisumman monta x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja toivottavasti tavoittaakin! On niin paljon asioita mistä olla kiitollinen jos viitsii vähän katsoa omaa napaansa pidemmälle, mutta aika harva sellaista tekee. Varsinkin ellei ole sattunut matkustelemaan vähän ankeammissakin paikoissa, tutustuen siihen miltä paikallisväestön elämä tuntuu.

      Niin täysillä toivon että mahdollisimman moni ymmärtäisi miten hyvin pullat onkaan uunissa meillä täällä Suomessa. ♥

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!