keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kuolaisia pusuja ja juoksupukuisia kameleita Abu Dhabissa


"Haluatko lähteä reissuun Dubaihin kun iskä on poissa?", kysyn Bellalta kun Miika on vahvistanut kuukauden vapaasukelluslomansa Indonesiassa.

"En."
"Haluatko lähteä katsomaan kameleita?"
"Joooooo!"


Niin on meidän äiti-tytär -matkan kohde päätetty.





Kyselen hieman eri facebook -ryhmissä tietääkö kukaan mitään kamelinratsastuksesta Dubaissa. Ainoa vastaus minkä saan on, että kannattaa tarkistaa miten eettistä toimintaa kamelinratsastus on. Hassua sikäli, sillä samaa kysymystä ei muille matkabloggaajille olla esitetty, jotka ovat kameleiden kanssa olleet matkoillaan tekemisissä. Ei se mitään, olen aina tykännyt erityiskohtelusta.





Päätän kuitenkin yrittää pureutua tuohon puoleen ja lähestyn Animaliaa kysymykselläni. Sieltä ei osata antaa minkäänlaista muuta vastausta aiheeseen kuin että kaikkea tulisi varmuuden vuoksi välttää. En kaipaisi mutuja ja varmisteluja, vaan faktaa.


Kamelit ovat eläimiä, jotka kesytettiin tuhansia vuosia sitten elämään elämään ihmisen rinnalla ja auttamaan kulkemisessa ja kantamisessa. Ne ovat vertailukelpoisia hevosten kanssa. Ainoat villikamelit löytyvät enää tätä nykyä Gobin autiomaasta.


Tongin siis tietoa hieman lisää kameleilla ratsastamisesta ja löysin seuraavaa:

kun puntaroi onko kamelilla ratsastaminen ihan ok, tärkeintä on kiinnittää huomiota siihen millaisessa kunnossa kameli on, minkälaisissa oloissa sitä pidetään, ja että se on oikean kokoinen ratsastajalle. Turkista esimerkiksi näkee helposti onko se hyväkuntoinen ja kiiltävä, joka kertoo minkälaista ravintoa kameli saa ja saako se tarpeeksi lepoa. Pitää osata katsoa kohdellaanko eläintä hyvin ja uskaltaa myös olla ostamatta palvelua jos kellot soivat.

Lisäksi arviota pitää tehdä muun kohtelun osalta - kameleita ei varsinaisesti tarvitse piiskata tai lyödä kovaa, hieman hellävaraisempikin ohjailu ilmeisesti riittää.




Kamelit tuovat omistajilleen leivän pöytään, ja siksi omistajilla on monasti intresseissä kohdella kameleitaan hyvin. Ne eivät ole myöskään halpoja ostaa. Silti, oma arvio pitää aina tehdä, ja myös uskaltaa kieltäytyä jos meno ei näytä hyvältä, tai jos kameli ei näytä ratsastukseen tarpeeksi vankalta.

Lue lisää Right Tourismin sivuilta.


Vaihtehdot kamelilla ratsastamiseen


Kameliratsastusta varten ei tarvitse lähteä Dubain rantaa kauemmas. Siellä voi maksaa rahaa ja hypätä kulkemaan rantaviivaa pitkin kamelin selässä.





Lisäksi tavan turre voi ostaa itsellensä aavikolle auringonlaskumatkan ja lähteä paitsi ajamaan aavikolle autoa ja laskemaan laudalla, myös ratsastamaan kamelilla. Kyselin tosin kuinka kauan kamelilla saa ratsastaa, ja ilmeisesti tällaisella ryhmäreissulla ratsastusta on lähinnä valokuvaa varten muutama minuutti.


Retkiä on paljon erilaisia, voi olla että muilla retkillä saisi hieman enemmänkin ratsastusta. Näistä ei tietenkään voi etukäteen sanoa miten eläimiä kohtelevat, joten se selviää vasta paikan päällä.


Abu Dhabin suomalainen kamelifarmi


Abu Dhabi on tunnettu kamelikilpailuistaan. Ystävättäreni sattuu tuntemaan suomalaispariskunnan, joka omistaa kamelifarmin siellä suunnilla.

Köröttelen vuokraamallani Volkswagen Jettalla tasan 120 lasissa lähes koko matkan hyväkuntoista, isoa moottoritietä Dubaista Abu Dhabiin muutaman tunnin verran. Teillä voi posottaa helposti ainakin 140 vauhtia, mutta vuokra-autoon on asetettu ärsyttävä häly jos 120 ylitetään, joten kaikki autot ohittavat minut, ja takapenkillä nukkuvan Bellan.




Yhtäkkiä tienvarsia pitkin Al Whatban kamelikilpailukeskittymää lähestyessä alkaa näkymään kamelilaumoja, isompia ja pienempiä, huojuvasti ja keinuen, hitaasti kiiruhtaen. Hymyilyttää. On lauantai, ja Abu Dhabissa on kamelien kilpailupäivä.


Soitan sovitusti toiselle kamelifarmarille Lealle kun löydän parin hutiajon jälkeen oikeaan risteykseen ja Lea hakee minut sieltä autolla. Ajamme hieman off roadille - tänne ei todellakaan vahingossa löytäisi, eikä ehkä ohjeillakaan.





Hökkelimäiset rakennelmat keskellä aavikkoa näyttävät jotenkin surulliselta.

Ajamme niiden ohi ja päädymme pienen tilan eteen. Sisältä paljastuu katettu aitaus, jossa puhkii monen monta kamelia. Viereisessä häkkirakennuksessa kaakattaa kanat. Aamiaismunakkaat tehdään omista munista, jotka täällä on tuotettu.

Mutta, miten ihmeessä suomalainen pariskunta on päätynyt Abu Dhabiin pitämään kamelifarmia?


Lea ja Pentti


Lea on tullut Lähi-itään haastavien johtotehtävien tiimoilta. Pentti on ammatiltaan eläinlääkäri, erikoistunut jalostamiseen, ja päätynyt jossain vaiheessa auttamaan kamelinjalostuksessa valtiota. Jossain vaiheessa tiet kohtasivat ja alkoi yhteinen taival. Pentti on edelleenkin valtion virkamiehenä ja auttaa maailmaan kameleita, Lea on luopunut päivätöistä ja pyörittää Camel Power -farmia ja kouluttaa täällä eläimiä, sekä tekee vapaaehtoistöitä. Naisella on pitkältä ajalta kokemusta ratsastamisesta ja hevosten kouluttamisesta.





Pentti on saanut lahjoituksena asiakkailtaan kameleita, ja pariskunta on myös ottanut huonosti kohdeltuja kameleita talliinsa. Tallilla on myös pelastettuja hevosia.

Yhdistyneissä Arabiemiraateissa elämä tuntuu maistuvan, eikä pariskunnalla ole kiirettä takaisin Suomeen. Juttelen hieman Pentin kanssa fiiliksistä Suomesta ja huomaan saavani vastakaikua asioille joita huomasin maailmanympärimatkan jälkeen: Suomessa on liian vähän hymyä ja iloa, aurinkoa ja liikaa kateutta ja negatiivisuutta.

Niin, ymmärrän kyllä, miksi on kivempaa olla Arabiemiraateissa kamelinkasvattajana.


Juoksupukuiset kamelit ja hurmaava pikku-Camu


Kahdelle kamelille ollaan juuri vetämässä juoksupukuja päälle kun saavumme tilalle. Nämä kaksi yksilöä ovat niitä, joista toivotaan kamelikilpailuihin joskus voittajia. Lean ja Pentin Camel Power -farmi tekee yhteistyötä suomalaisen yrityksen kanssa, ja puvut ovat nyt testivaiheessa. Niiden on tarkoitus edistää palautumista ja hoitaa lihaksistoa. Tehdä tästä lajista hieman ammattimaisempaa ja auttaa kameleita kehittymään.






Kamelit eivät näytä olevan ihan samaa mieltä asujen pukemisesta, mutta ne saadaan kuin saadaankin päälle. Farmilla on lisäksi muitakin kameleita ja käymme tervehtimässä jokaista erikseen. Kaikki näistä eivät ole mitenkään erityisen ystävällisiä. Yksi kameleista kuulemma harrastaa kamelilimboa, ja vetkuloi itsensä jotenkin aitauksesta ulos syödäkseen hevosten heiniä. Nyt se kuitenkin kiltisti hengailee omassa aitauksessaan.


Bella juoksee innokkaana kameleiden ja kanojen väliä. En tiedä kummasta tyttö on enemmän innoissaan.


Mutta sitten on aivan hurmaava pikku-Camu, joka ei ole mitenkään pieni enää! Tämä kameli ei saa tarpeekseen huomiosta! Kun menee vähänkin aitauksen viereen, se tulee tunkemaan turpaansa ihan kaikkialle, ja olen totaalisesti kamelin kuolassa, mutta se ei haittaa. Pusuja herralta saisi vaikka kuinka paljon!






Erityisen paljon se innostuu Bellan antamista heinistä, ja Bella on heinän antamisesta vähintään yhtä innoissaan. Yritän ottaa selfietä, mutta se on harvinaisen vaikeaa, sillä Camu yrittää vaan jatkumolla pussailla.

Voihan Camu! ♥

Taidan olla hieman rakastunut tuohon, mutten sentään mikään Kamelianainen. ;)


Hiekka pöllyä ja kamelit juoksevat auringon laskiessa


Juoksupukuihin puetut kamelit viedään aitaukseen, jota kiertää harjoitusrata. Ne lähtevät pienellä kannustuksella juoksemaan rataa ympäri, aavikon hiekan pöllytessä. Jossain vaiheessa toinen päättää lähteä väärään suuntaan juoksemaan. Naurattaa hieman. Toivottavasti noin ei käy kisoissa.








Harjoitusaitauksen vieressä on iso teltta sohvineen ja lyhtyineen. Harmittelen hieman ettei ole vielä niin pimeää että lyhtyjä saisi sytytettyä ja nautittua illasta teltasssa aavikolla tähtitaivaan alla.


Sitten on aika valjastaa farmin ainoa ratsastettava kameli Cali. Se ei näytä olevan ihan samaa mieltä siitä että ratsastaminen olisi erityisen hauskaa ja paikalliset farmityöläiset saavat pitää aika tiukkaa kuria.

Ensiksi kyytiin lähtee Bella, ja hyvä niin, sillä jos olisin mennyt itse ensin, en ehkä olisi päästänyt tytärtä enää ratsaille. Calia talutetaan ulos portista pientä lenkkiä Bella selässä. Välillä näyttää siltä että se melkein yrittää heittää Bella pois selästä. Bella pitää kuitenkin tiukasti kiinni kuin mikäkin kokenut ratsastaja konsanaan. Parin kierroksen jälkeen tyttö haluaa kuitenkin pois vaikka jatkaakin saisi.







On minun vuoroni. Hupheijaa, kun kamelin nouseminen tuntuukin hurjalta! Calilla ei ole satulaa, vaan ratsastamme kuten jo beduiinit aikoinaan teki. Onneksi en varannut mitään pitkää kamelisafaria, sillä jo 5 minuuttia kamelin selässä saa jalat helläksi. Mekko ei myöskään tainnut olla kätevin asu tähän. Saatan vähän huudahtaa myös kun kameli asettuu istumaan jotta pääsen pois, kuten noustessakin. Paikalliset työntekijät nauravat suoritukselleni ja ottavat kuvia.

Parempi kuitenkin antaa Calin mennä takaisin aitaukseen yöpuulle.






Kiitän Leaa ja Penttiä todella mielenkiintoisesta käynnistä ja juttelusta. Hyppäämme Jettaan ja lähdemme ajamaan parin tunnin matkaa takaisin Abu Dhabista Dubaihin.


Matkalla ihailemme miten aurinko laskee aavikolla ja sitten vielä hetkeä myöhemmin mereen moottoriteitä ajaessamme. Kysyn Bellalta miksei tyttö halunnut ratsastaa pidempään, alkoiko kamelin selässä olo pelottaa?


"Ei, mutta minä ajattelin että ehkä se kameli ei jaksa kantaa minua kamalan paljoa pidempään. Sitten minä ajattelin että on parempi tulla pois."

24 kommenttia:

  1. Bellahan se tiivisti minunkin ajatukseni hienosti.....

    Ihminen on kyllä "mestari" eläinten hyväksikäytön suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa edellisessä aavikon jeeppiajelupostauksessa Henna olikin kommentoinut että tuollaisella aavikkoretkellä oltiin pidetty kamelia kolmen metrin narussa tolpassa jossa sitten ratsastutettiin sitä. Eli aikamoista menoa, hyvä ettei sellaiselle sitten kuitenkaan menty, vaan tutustuttiin näihin kameleihin täällä farmilla.

      Sikäli kai tuo kamelilla ratsastaminen on ihan ok, jos kamelia muuten kohdellaan hyvin - sillä ei ole ilmeisesti vastaavia juttuja kuin esimerkiksi norsulla, jonka selkää ei olla tehty minkään kantamiseen, vaan tosissaan vertailukelpoinen hevosen kanssa.

      Mutta ainahan näissä eläinkohteissa pitää miettiä miten sitä eläintä kohdellaan ja minkä takia. Näistä kameleista suurin osa on ja elää tuolla vaan koska niitä ei olla muualle haluttu.

      Poista
  2. Ihana tuo pussaileva Camu <3 Kamelit on kyllä hauskoja ja mun Dubai-kuume taas kasvoi vähän isommaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Camu oli aivan mahtava tyyppi! ♥ ♥ ♥

      Ihan superherttaista kun se tunkin kuonoaan koko ajan naamaan ja halusi pussailla. Mikä herttainen nuori herra.

      Poista
  3. Positiivisen fiiliksen postaus :) tosi kivaa luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Tästä postauksesta voi poimia näkökulman jos toisenkin, itse tykkään eniten Camu -kulmasta, ja pusuista. ♥ ;)

      Poista
  4. Moikka! Ja kiitos ihanasta blogista. Tää kommentti ei nyt varsinaisesti liity kameleihin eikä Dubaihin, mutta kun mainitsit että Miika on vapaasukeltamassa niin haluaisin kysysä että minkä lainen vakuutus Miikalla on? Olen yrittänyt netistä googlettaa hyvää matkavakuutusta mikä kattais myös vapaasukelluksen, mutta toistaseks on löytynyt vaan laitesukelluksen kattavaia. Oisko teillä antaa tähän mitää hyvää vinnkiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, ja kiitoksia kehuista! Aina yhtä mahtavaa kuulla kun joku tykkää :)

      Sukellukseen ja vapaasukellukseen ei taida DANia parempaa vakuutusta löytyä: http://www.daneurope.org/sport-member

      Tavallisista matkavakuutuksista on tosiaan usein rajattu pois vähintäänkin vapaasukellus, ja usein myös laitesukellus - vaikka oikein harrastettuna näiden kohdalla ei mistään extremelajeista voi puhuakaan.

      DAN ei sitä mitenkään erityisesti alleviivaa että myös vapaasukellus kuuluu heidän vakuutuksensa piiriin, mutta kyllä se sinne vakuutusehtoihin on piilotettu:

      "Diving Activity / Diving Activities means:
      a. diving with scuba or rebreather apparatus from the moment you lift your assembled Buoyancy Compen- sator Device / underwater breathing apparatus to wear it and enter water, until you totally exit water and your scuba tank or rebreather unit is placed on the ground;
      b. breath-hold diving, from the moment you completely enter until you exit water."

      Heidän vakuutuksensa pitää sisällään myös matkavakuutuksen, mutta siinä ei toisaalta ole välttämättä yhtä hyvät ehdot kuin Suomessa myytävillä vakuutuksilla. En nyt tarkkaan enää muista, mutta meillä on kuitenkin aina ollut DAN sukellustouhuihin ja normi matkavakuutus kaikkeen muuhun :)

      - Miika

      Poista
    2. Kiitos paljon hyvästä vinkistä!

      Poista
  5. Kiitos tästä postauksesta. Matkablogeissa on jaettu niin paljon arvokasta tietoa eläimiin liittyen, että alkaa olla jo pää pyörällä. Pidän eläimistä, mutta en suostu uskomaan mustavalkoiseen ajatteluun, jossa ainoa keino olla eläimille hyvä on pysyä kaukana kaikesta eläimiin liittyvästä. Ihmiset hyväksikäyttävät eläimiä monin tavoin ja esimerkiksi vangitsevat niitä eläintarhoihin tai koteihinsa. Jotkut eläinlajit kesyyntyvät ja sopeutuvat tiettyihin tehtäviin, toiset eivät. Mukava lukea tällainen arvio kameliratsastuksesta blogista, jossa on kiinnitetty kiitettävästi huomiota eläinten oikeuksiin. Kerran on tullut kamelikyytiä itsekin kokeiltua. Kameli-kamuilla oli melkoisen jammaavat askeleet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta että eläintarhat geneerisesti ottaen eivät tee eläimille hyvää, Delfinaariot ovat ihan täysin pannassa meillä, niissä ei yksinkertaisesti vaan voida tarjota tarpeeksi isoa pinta-alaa(?) jotta delfiinit ja muut merenelävät voisivat hyvin. Norsuja ei olla tehty kantamaan mitään, ja niiden selät eivät edes kestä sitä. Lisäksi niiden koulutus on täysin epäinhimillistä. Hevosilla ja kameleilla taitaa kuitenkin olla vähän eri juttu. Itsekään en haluaa pelkkää mutua näissä asioissa vaan faktaa pöytään - ja se että kaikkea pitäisi välttää vain varmuudeksi ei kuulostaa järkevältä.

      Tietenkin aina pitää osata katsoa ettei eläimiä kohdella huonosti, se on kaiken lähtökohta. Porottavassa kuumuudessa tuntikausia saa eläimen läkähtymään jos ihmisenkin, ja liikaa kannettavaa on aina liikaa. Right Tourism osasi onneksi antaa näkökulmaa näihin kamelijuttuihin, eli ymmärtääkseni taustalla ei pitäisi olla mitään epäinhimillistä koulusta - riittää kun selvittää miten eläimiä pidetään ja kohdellaan.

      Askeleet ovat tosissaan hyvin jammaavat! Ehkä joskus jos saa kunnon satulan, tuokin tuntuu vähän helpommalta kuin nyt kokeillessa. :)

      Poista
  6. Samoja mietin, kuin Mika tuossa edellä: lähtökohtaisesti kaikki eläimiin liittyvä ei ole huonoa ja nounou. Kameleita on käytetty ihmisen apuna maailman sivu. Tietenkään se ei tee jonkun mielestä asiaa sen hyväksyttävämmäksi, mutta monin paikoin eläin vain on ihmiselle korvaamaton apu. Kyllä, ihmiskeskeistähän tämä ajatteluni on, mutta ihmisen lähtökohta useinkaan ei ole eläimen vahingoittaminen. Toisaalta kamelien juoksukilpailut ja hiihtohaalarin näköiset juoksupuvut eivät vastaa minun käsitystäni ihan tarpeellisesta toiminnasta. :)

    Ei turistien ajeluttaminenkaan tarpeellista ole, mutta myönnän kyllä nauttineeni ajelusta kohti auringonnousua. Omanissa herättiin vuosi sitten vuoden ensimmäiseen aamuun vielä pimeässä ja noustiin kameleilla hiekkadyynille. Aika keinuvaa oli meno upottavassa hiekassa. Siellä muuten näkyi muutama villikameli. Ainakin hengailivat dyynillä ihan keskenään. Villiksi taisivat oppaat sanoa. Meitä oli neljä turistia ja kuusi kamelia. Mentiin kolmen jonoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksukilpailuista olen kuullut itsekin ettei se homma ole aina ihan sitä parasta eläintenkohtelua. Tässäkin tapauksessa tosin uskon siihen että enemmän määrää se miten eläintä muuten kohdellaan - joutuvatko juoksemaan pitkiä aikoja kuumuudessa, miten eläintä muuten hoidetaan jne. Hiihtohaalarit olivat kyllä jännät. Puvut olivat itseasiassa juuri saapuneet ja ne tosissaan ovat testvaiheessa - kamelit eivät ehkä olleet ihan samaa mieltä niiden päälle pukemisesta, mutta eläimet harvoin taitavat ensimmäistä kertaa sitä ollakaan.

      Pukujen oli kuitenkin tarkoitus olla kameleille hyväksi, joten toivotaan että ne nyt sitä sitten on - ja jos ei, että käyttö sitten lopetetaan.

      Kaikkea ei siis intternettikään tiedä, ovat Omanin villikamelit onnistuneet piiloutumaan googlelta. :) Tai sitten kyse oli jonkun omistamista, mutta vapaasti hengailevista tyypeistä, niitä kuulemma kyllä löytyy. Aika hienolta kokemukselta kuulostaaa tuo Omanin keikka, ja erityisesti tapa aloittaa uusi, alkava vuosi!

      Poista
    2. Ainiin, ja piti siis ihan vielä mainita että tällä farmilla tosissaan vain kaksi oli kilpakameleita, muut saivat sitten hengata miten päin halusivatkaan. Ja osahan näistä tosissaan oli tullut viettämään parempia päiviä farmille huonommista lähtökohdista.

      Poista
  7. Olipas kerrassaan mielenkiintoinen pläjäys kameleista!

    Me testasimme kameliratsastusta Gobin autiomaassa. Oli kyllä aikamoisen keikkuvaa kyytiä ja yhden tunnin sijasta 5 minuuttia olisi riittänyt vallan mainiosti!�� Suorastaan pelotti siellä selässä keikkuessa, etenkin Thomasta.

    Kamelit millä me ratsastimme, olivat puolivillejä maitokameleita, jotka olivat matkaoppaamme veljen omistuksessa. Niitä käytettiin pääasiassa maidon tuottamiseen, mutta silloin tällöin turistit pääsivät kokeilemaan ratsastusta.

    Me kuulimme, että Gobin autiomaassa ei olisi enää villikameleita, vaan kaikki vapaanakin juoksentelevat yksilöt ovat jonkun omistamia. Usein vapaana kulkevilla kameleilla oli omistajan merkki, josta omistajuus oli tunnistettavissa.

    Kamelit usein karkailivat pidempiäkin matkoja ja naapurit antoivat neuvoja, missä kameleita on viimeksi nähty.

    Meille riitti kyllä tämä ratsastuskokemus! ����

    Titta & Thomas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa yllättävää muuten kuulla että puolivilleiläkin voi ratsastaa! Tämä Calista olikin ainoa tällä farmilla jonka selkään sai hypätä, kesy ja kaikkea, mutta silti se vähän pokkuroi vastaan. Parempi tosissaan olla siinä van se pieni aika testaamassa miten homma onnistuu.

      Internetti siis valehtelee täysin, kun Gobissakaan ei enää villejä olisi, mutta Annika kertoo että Omanissa ehkä olisi. :) Tai sitten tapaus on nimenomaan se ettei lainkaan villejä ole ollenkaan ja Omaninkin kamelit olivat jonkun omistuksessa.

      Enpä tiedä hyppäänkö itsekään enää kamelin selkään, mutta olihan jännä nähdä tällainenkin paikka!

      Poista
  8. Ihana tuo Camu! <3

    Vaikka paljon eläinten oikeuksista puhunkin, en silti ole ollenkaan sitä mieltä, ettei ihminen saisi hyötyä eläimistä millään tavalla. Monet eläimethän (esim. kissa ja koira) ovat itse ujuttaneet itsensä ihmisen matkaan, jotta voivat hyötyä meistä. Joudutaanhan me ihmisetkin käymään ruokamme eteen töissä, vaikkei se aina kovin kivaa olisikaan. Sama juttu eläimillä. Ihminen ruokkii ja hoitaa, mutta samalla myös käyttää hyödykseen. Rajat tottakai siinä hyötykäytössä pitää olla, mutta en minäkään ymmärrä sellaista, että vältetään kaikkea ihan vaan varmuuden vuoksi. Kameleista en tiedä mitään, joten en myöskään lähde mitään niistä kommentoimaan. Kuulostaa kuitenkin siltä, että Lea ja Pentti ovat hyvällä asialla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeaa oli tosissaan löytää kameleista sen enempää tietoa, kun Animaliastakin sai vaan vastauksen välttää kaikkea varmuuden vuoksi. Right Tourism nyt ainakin osasi kertoa ettei taustalla ole kameleiden kanssa mitään samanlaista kuin esim. norsuratsastuksessa.

      Oli kiva kuulla että Camel Powerista löytyi pelastettujakin yksilöitä, eikä pelkästään ns. hyötykäyttöön hankittuja. Ja ratsastaahan näillä ei saanut kuin yhdellä, vaikka vain kaksi seitsemästä oli kilpakameleita.

      Camu oli aivan mahtava. ♥ ♥ ♥

      Poista
  9. Mielenkiintoinen yhteensattuma, sillä päivän Aamulehdessä oli aukeaman kokoinen juttu kamelikilpailuista. Kameleita juoksutetaan auringon noustua kymmeniä kilometrejä rataa ympäri. Aikoinaan kisoissa oli jockeyt selässä, mutta homma meni einiinreiluksi, ja kuskit oli jopa 2-3 vuotiaita lapsikaapattuja muksuja Intiasta ja Pakistanista. Kamelit on verraten yksinkertaisia ohjattavia ja nykyään niitä ohjaakin n. 350€ arvoiset robottijockeyt kilpailuissa. Kalleimmat kilpakamelit maksavat puoli miljoonaa euroa, joten mistään nappikaupasta ei ole kysymys.

    Niin Aamulehden kuin tätäkin juttua lukiessa hetken mietitytti kamelien kohtalo, mutta vain hetken. Sitten muistin omat kokemukset raviurheilusta ja siellä kyllä hevosista pidettiin hyvä huoli. Näin ollen kamelit saavat Arabiemiemiraateissa parempaa kohtelua kuin siirtotyöläiset, joten älkää olko huolissanne kameleista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä oli hyvin mielenkiintoinen sattuma! Juu, nämä kilpailuthan eivät välttämättä ole mitenkään erityisen eettinen juttu, olen ymmärtänyt. Varsinainen turreratsastus taitaa olla huomattavasti kevyempi juttu. Ja kilpailutkin lie kiinni omistajasta. Voisi kuvitella että puoli miljoonaa euroa maksavasta eläimestä pidetään erittäin hyvä huoli, ja suurempi ongelma on ne, jotak ovat maksaneet paljon vähemmän.

      Jotain tietysti kertoo lajin tärkeydestä sekin että valtiolla tosissaan on sellainen ihminen kuin Pentti jalostamassa näitä kameleita paremmaksi.

      Juuri Camel Power -farmilla suurin osa kameleista ei kuitenkaan ollut edes kilpakameleita, kahdesta toivotaan joskus jotain suurempaa - nuo kaksi, jotka näissä puvuissaan saivat tepastella.

      Ja niin... Arabiemiraateissa on tosissaan huolehdittavana ihmistenkin kohtaloita, paljon karumpia kuin uskoisin että yhdenkään kamelin... :/

      Poista
    2. Linkkasin tämän jutun Bahrainin formulajuttuun, koska kamelit liittyi oleellisesti siihen:-)

      Poista
    3. Thx, vaikka kamelit ja formulat... no, kai ne jotenkin liittyy! Mäpäs käyn lukemassa että miten. :D

      Poista
  10. Herranjumala, miten hyvät eväät elämään Bella näiden reissujen myötä saakaan! Ihan varmasti sitä kaivattua vastapainoa siihen Suomen alati synkemmäksi muuttuvaan negatiivisuuden ja kateuden ilmapiiriin.

    Itse olen vuokrannut kameleita Egyptissä kuljetusmuodoksi aavikolle päästäksemme. Kyyti oli yllättävän huteraa ja korkeanpaikankammokin taisi hieman siellä yllättää...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä todella korkealla kamelikyyti, ihan yllätti! Haluaisin EHKÄ vielä joskus mennä pidemmälle aavikkovaellukselle, yöpyä siellä jossain teltassa ja tosissaan kokea millaista on tulla kamelikyydissä merisairaaksi.

      Toivon mukaan tyttö tosissaan saa hyvät eväät elämään myös näiltä reissuilta. Kyllä häneen nyt on jo tainnut jäädä aika lailla suurempi perspektiivi moneen asiaan kuin ikätovereillaan. Sitten pitää vielä vaan toivoa että se kaikki pysyy muistissa.

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!