perjantai 29. huhtikuuta 2016

"Samppanja kuuluisi apteekin hyllylle!"


Hulluja nuo ranskalaiset, sanovat.


Ovathan ne monasti vähän tärähtäneitä. Syövät patonkejaan, hulauttavat alas sen viinillä, vaikka jo lounasaikaan. Puhuvat käsillään, käyttävät baskereitaan ja muotiluomuksiaan.

Noh, oikeastaan rakastan vähän salassa ranskalaisia. He ovat niin usein niin hirmuisen hyvällä itsetunnolla varustettuja. Punaavat huulensa, ja kantavat haute couturensa niin kauniisti. Heillä on se hurmaava aksentti, ainakin niin kauan kun se ei ole liian paksua ymmärrettäväksi. Joskus olen hiljaa mielessäni vähän iloinen siitä että ulkomailla minua luullaan todennäköisesti tumman väritykseni ansiosta ranskanpullaksi. Jos nyt jonkun maalaiseksi luullaan, ei ranskalainen ehkä kaikista huonoin vaihtoehto ole.

Jotain kummallista karismaa heissä on. Myös siinä yhdessä, jonka kanssa päivittäin toimistolla työskentelen. Mutta tämä postaus ei koske häntä, vaan Clovis Taittingeria.






Taittingerin perheen vesa, Clovis Taittinger hurmaa minut täysin sillä charmillaan. Se charmi huokuu jo kaikista kuvista, jotka näen ennen kuin Grand Champagne -tapahtuman Master Class -luento alkaa.


Luennon jälkeen suuntaan itseni Taittingerin pisteelle saadakseni vaihtaa muutaman sanan tuon herrasmiehen kanssa.


Ja kas, ennen kuin huomaankaan
Periscopetan haastattelua Clovisista
enempi vähempi ex-tempore ja vielä livenä.


Kaikkea sitä.








Kun kysyn Clovikselta miten ranskalaiset puhdistavat itsensä, hän kertoo heidän turvautuvan samppanjan kupliin, erityisesti koska heillä ei ole saunaa tai järviä.


Ranskalaisella itsevarmuudella Clovis
myös julistaa että samppanjat pitäisi
oikeastaan tuoda apteekkeihin hyllyille,
sillä samppanja ratkaisee kaikki ongelmat;
se on ilon ja onnen juoma. 


Aina kun juo samppanjaa, tulee puhdistunut, iloinen olo. Minä en voi muuta kuin olla samaa mieltä. Lisäksi vierailu Taittingerin chateaulla Ranskassa alkoi vähän kiehtoa. Tiesitkö muuten, että se on UNESCO:n perintökohde?

Mutta katsokaapa haastattelu tästä alta. Englanniksi - toinen tosin ranskaksi, toinen suomeksi murtaen.






Palataan maailmanympärimatkan postauksiin vapun jälkeen. Ja vähän kai pitää kirjoitella tyttöjenkin reissusta Berliiniin äskettäin.


Nauttikaa vaikka lasilliset tai kaksi Taittingeria sillä välin.









Ja näiden kuplien myötä, oikein mahtavaa, iloista ja kuplivaa vappua teille kaikille! 

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mordorin porteilla vaeltamassa Uudessa-Seelannissa


Olemme Uuden-Seelannin pohjoissaarella. Kelit ovat talvea kohti mennessä kehnohkot, vähän kylmätkin, erityisesti illalla. Päälleen saa vetää useimmiten pitkähihaista.

Uuden-Seelannin pohjoissaari ei ole maisemiltaan ja kohteiltaan ihan yhtä hieno kuin eteläinen saari, ja olemmekin jättäneet aikaa sen kiertämiselle Kertun kanssa vain reilu viikon yhteensä noin kuukauden oleskelustamme tässä upeassa maassa.

Tongariro Alpine Crossingin sanotaan olevan yksi Uuden-Seelannin upeimmista patikkareiteistä, ja koska Siveltimellä -blogin Sanna on maailmanympärimatkalla menossa vähän ennen meitä, ihastun hänen postauksensa kuviin ja olemme nostaneet tämän kohteen to do -listallemme. Tämän patikkareitin sanotaan myös olevan arvaamaton ja rankka.

Jossain takaraivossa jokin pieni ääni
sanoo että tähän keikkaan pitää
varautua, vaikka miten olemmekin
Himalajalla haikanneet.


Tongariron maisemissa on kuvattu Lord of The Ringsin Mordorin kohtaukset. Kuvauspaikatkin on merkattu Camper Mate -appin kartalle. Mordorin portit. Sinne me mennään. Mt. Doomia katsomaan Frodon jalanjäljissä.





Kertun nokka ohjautuu kohti lähintä tuppukylää kesken sateisen päivän. Olemme tavanneet käydä aina kaupungin turistibyrååssa kyselemässä parhaita reittejä ja tietoa, sillä siellä niitä auliisti ja täsmällisesti on aina jaettu. Helppo ja nopea tapa googlettelun sijan, joka harvemmin karavaanarilla edes kunnolla onnistuu Uudessa-Seelannissa.


Miten varautuisit Mordoriin?


On tiistai. Sääennusteet näyttävät ainoastaan keskiviikolle edes jokseenkin hyvää ilmaa tällä viikolla, joten päätämme ajaa kohti kansallispuistoa ja yöpyä sen liepeillä, jotta aamusta pääsemme ajoissa liikenteeseen. Sateisena iltana yövymme edullisella DOC - camping sitellä kansallispuiston liepeillä, ja paistamme lettuja Kerttu-karavaanarissamme. Ulkonakaan ei oikein viitsi pimeällä ja märässä olla.






Kansallispuiston sisällä on vain
kalliimpia yöpymisvaihtoehtoja,
ja maailmanympärimatkan budjetti
ei pysy kasassa niitä käyttämällä.


Keskiviikkoaamusta ajamme ensin kansallispuiston infoon kysyäksemme lisää tietoja. Sää näyttää kauniilta, mutta infopisteen mies kehottaa varustautumaan kunnolla. Ei ole harvinaista että kelit muuttuvat, ja huonolla tuurilla reitille katoaa iäksi. Hän ei varsinaisesti suosittele lapsen kanssa tekemään tätä reittiä, ja sanoo ettei anna kieltoa, mutta ei myöskään suositusta. Kaikki riippuu lapsesta ja vanhemmista.





Päätämme pakata kunnolla varusteita, ruokaa, välipaloja ja vaatteita, ja lähteä. Reilu puolen tunnin ajomatkan päässä nousemme Kertusta ja lähdemme patikoimaan pähkinöiden ja hyvän fiiliksen avulla.


Ulkona paistaa aurinko. Toistaiseksi.


Mordorin maisemat

Karua, vulkaanista, vuorista. Aluksi meitä hemmottelee aurinko. Välillä tulee pilviä. Reilu 30 minuutin jälkeen alkaa vasta varsinainen nousu huipulle, kohti punaista kraateria, josta pitäisi olla näkymät alas sinisille, mineraalisille Emerald Lakeseille. Tongariro Alpine Crossing ei ole kiertoreitti, joten patikoijan pitää joko varata 30 dollaria maksava bussikuljetus takaisin toisesta päästä, tai kääntyä kesken takaisin. Koko patikkareitti on noin 19 kilometriä. Me päätämme kääntyä takaisin kunhan olemme nähneet kraaterit ja vulkaaniset järvet.








Ennen nousua huudetaan suurilla kylteillä pariinkin otteeseen varoituksia ja kysytään haluatko nyt IHAN varmasti lähteä patikoimaan, vai etkö kääntyisi takaisin. STOP! Emme käänny.






Pilvet alkavat nousemaan, ja yhtäkkiä huomaamme auringon ja osan maisemienkin kadonneen pilvien taakse.

Jatkamme silti nousua.








Polku on pitkään päällystetty verkolla ja sikäli helppo nousta. Jossain vaiheessa se loppuu ja pitää kammeta itsensä eteenpäin, vähän kiipeilläkin. Se onnistuu ihan hyvin. Tuuli alkaa vaan puremaan ikävästi.

Näkyvyys heikkenee, tuuli kovenee, ei ole enää kivaa


Tongariro on siis aktiivinen tulivuori, mutta aktiviteettia ei ole viime aikoina ollut. Silti on vähän jännät paikat. Mitä ylemmäs pääsemme, sitä tuulisempaa ja kylmempää on.

Ohitamme South Craterin ja jatkamme lähes keskellä sumua kohti Red Crateria. En näe 10 metriä eteenpäin. Huolehdimme siitä ettemme joudu toisistamme erilleen, sillä se voisi olla kohtalokasta.








Pääsemme lähes Red Craterin huipulle, mutta joudumme pitämään todella tiukasti kiinni isommista järkäleistä ettei tuuli kaada meitä. Minä tarraan kiinni lähimpään kiveen ettei puuska vie menneessä ja yritän saada ääneni kuulumaan yli tuulen huminan. Bella kirkaisee ja tarraa kovasti kiinni Miikan selkään. Tämä ei ole enää kivaa. Kenenkään mielestä.


Käännymme takaisin, näkemättä sitä
kaikkea, mitä täällä piti nähdä.



Siitä, fiiliksistä, ja kaikesta muusta lisää alla olevalla videolla. Ota tähän kahdeksan minuutin kahvitauko, sillä niin kauan saat nauttia tästä laatuvideosta - sit back and enjoy the ride!







Lue myös Unagidonin Lotan kokemukset Tongarirolta tai Lauran kokemukset samalta haikilta Sannan postauksen lisäksi! Muille näytti osuneen aika paljon paremmat kelit kuin meille. Meillä taisi olla lievästi hurjempi kokemus tosin. Enemmän sitä Mordorhenkeä.

Yritän tässä vaan lohduttautua. :P

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Taittingerhetki Helsingin Grand Champagne -festareilla



Meillä on kotona paraatipaikalla taulu, johon ihastuin pelkän valokuvan perusteella. En tiedä miksi se puhutteli niin. Siinä oli jotain eleganttia, hienostunutta, tyylikästä. Se on yksinkertainen, mutta vivahteikas.


Siinä on samppanjalasi, nainen mustassa
iltapuvussa ja teksti 'L'instant Taittinger'.


Se minun piti saada kotiin.





Jostain syystä kun ainakin ikä on tehnyt tehtävänsä, ja määrää tärkeämmäksi on noussut laatu vähän kaikessa, kiinnostus erilaisia juomia kohtaan on noussut raketinomaisesti viime vuosina. Meidän illallis- ja juhlapöydissä nähdään yhä useammin samppanjaa, koska se sopii kaikkeen kunhan on oikein valittu.

Helsingissä järjestettiin viime viikonloppuna Grand Champagne -tapahtuma Vanhalla Ylioppilastalolla. Siitä on kasvanut maailman toiseksi suurin samppanjatapahtuma.


Ei hassumpaa Suomi.
Kyllä tällaista kehtaa turisteille myydä.





Tutisevat polvet ja Clovis Taittinger


Grand Champagne -tapahtumassa voi käydä joko vain maistelemassa eri samppanjoita, tai osallistua myös nk. Master Classeille. Minä saavun harmillisesti muutaman minuutin myöhässä Clovis Taittingerin Master Classiin perjantaina iltapäivästä. Harmillisesti siksi, etten kehtaa mennä eturiviin ihailemaan ranskalaismiehen porvariston hillittyä charmia, joka saa polvet hieman notkahtamaan.

Taittingerin samppanjasuvun vesa maistattaa meille neljää eri samppanjaa.





Ensimmäinen kaato on Taittinger Les Folies de la Marquetterie Brut. Siinä on hieman paahteinen maku, ja samalla luennolla istuva tuttavani Niina kertoo sen sopivan minkä tahansa kalaruoan kanssa mainiosti. Ja kyllä, voin hyvin uskoa että juuri niin on. Tämä ei ole yhtä helppo kuin ne samppanjat, joihin olen tottunut, vaan vaatii kaverikseen oikeanlaista purtavaa.

Alkossa tätä löytyy hintaan 63,90 € hyvinvarustellun myymälän hyllystä.







Toisena kaatona meille tarjoillaan Brut Millésimmé vintage 2008 -pullosta kuplia. Tämä jättää minut paahteisen ensimaiston jälkeen hieman etäiseksi, vaikkei juoma mitenkään huono ole. Ehkä se on vielä hieman nuori ja kaipaa pientä kypsymistä, vaikka Clovis tietenkin kertoo että kaikki pullot on tarkoitettu heti juotavaksi. Helppo ja mukava juoma lasiin on tämäkin.

Tätä samaa vuosikertaa ei Alkosta löydy, mutta vuotta nuorempaa, eli 2009 vuosikertaa saa hintaan 59,90 €.





Kolmas kaato, Suomesta vain harvasta myymälästä löytyvä Comtes de Champagne Blanc de Blancs Brut, vuosikertaa 2006 räjäyttää kuitenkin pankin. Eikä tietysti ihme, sillä tämä on prestige cuvéetä, parhaimmasta parhainta, jota tehdään vain silloin kun vuosi on kaikin puolin erinomainen muutenkin.

Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan puhdas ja elegantti, moniulotteinen ja tyylikäs, että se notkauttaa makunystyräni samoin kuin Clovis Taittinger polveni.

Hintaa tällä pullolla on Alkossa 139 €






Neljäs kaato on Comtes de Champagne Rosé, vuosikertaa 2005, joka sekin kuuluu, luonnollisesti parhaimmistoon mitä Taittingerilla on tarjota. Olen yllättynyt että rankkaan tämän marjaisan, makeahkon ja muhkeatuoksuisen elegantin kuohuvan vasta toiselle sijalle Blanc de Blancsin jälkeen. Rosé kun on yleensä lempilajini. Johtuneeko siitä että Blanc de Blancs jättää pidemmän ja kokonaisvaltaisemman jälkimaun kuin vaaleanpunainen sisarensa.


Tätä hurmaavaa juomaa ei saa lainkaan Alkosta, joten panosta siihen ulkomailla käydessäsi. Se on näemmä niin haluttua tavaraa, että se on monesta viiniverkkokaupastakin loppu.







Master Class hurahtaa hetkessä ohi. Uskaltaudun vielä yhteiskuvaan Clovis Taittingerin kanssa ennen kuin on aika lähteä alakertaa tutustumaan lisää eri shamppanjoihin.


Pelkään, miten nuo polveni
pitävät minut pystyssä tämän hetken.



Samalla mietin siinä miehen käsi selkääni vasten, tällaisena tavan suomalaisena kaduntallaajana, että millaistakohan on ollut kasvaa Taittingerin sukuun, missä todennäköisesti äidinmaidossa on saanut rakkauden shamppanjaan.


.

Se juliste muuten, meidän kotona.

Vuonna 1988 Taittingerin silloinen johtaja, Claude Taittinger, päätti luoda ajattoman julisteen osaksi monitahoista markkinointikampanjaa. Julisteessa on käytetty yhtä maailman kauneimmaksi, tyylikkäimmäksi ja eleganteimmaksi kehuttua naista, Grace Kellyä. Julisteesta tuli heti lanseerauksen yhteydessä klassikko.

Se on se sama juliste mikä meillä on paraatipaikalla, heti karttapallon, äänentoistolaitteena toimivan perintöradion ja sen päällä olevan maailmanympärimatkan olkihatun kanssa. L'instant Taittinger.


Taittingerhetki.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tropiikki Kuusamon kauniissa erämaassa

"Kato, tohon alkaa taas tulla yksi!
Ihan mieletöntä!"


Yön kylmyydestä huolimatta katselimme haltioituneina revontulten tanssia taivaalla korkealla yläpuolellamme. Täysikuun omasta tangosta huolimatta revontulet loistivat ilahduttavan kirkkaina etelän kaupunkilaisen silmään.

Oikeastaan olimme tulleet tänne laskulomalle, mutta hotellimme ympäristö tarjosi laskettelurinteen vastapainoksi silmiähivelevän kaunista maisemaa ja rauhallisuutta, jossa sielu lepää. Holiday Club Kuusamon Tropiikki ei kenties ole aivan Rukan rinteiden juurella, mutta se ei ole mikään huono asia - pelkästään Rukan kylässä viihtyvä matkalainen missaa helposti jotain hyvin oleellista Kuusamosta.









Vihaisten lintujen haasteet


Kylpylähotelli on oikeastaan täysin oma linnakkeensa - hieman erillään kaikesta, mutta pullollaan vaihtoehtoja aktiviteetteja kaipaaville. Kylpylän lisäksi paikan vetonaula on Angry Birds Activity Park, josta löytyy haasteita niin pienelle kuin isommallekin vihaisten lintujen, tai ihan vaan liikunnan ja hassuttelun ystävälle. Kävimme vastaavaa testaamassa jo taannoin Holiday Club Saimaalla, ja hauskaa oli täälläkin! Tämä puisto on hieman pienempi, mutta useampi tunti täälläkin vierähtää helposti.



Hävettää myöntää, mutta Bella ehti jo
 hieman turhautumaan lievästi
 kilpailuhenkisiin vanhempiinsa.



Pieni ihminen tulee hakemaan meitä pois kesken kiivaimman pallopelin - vain aloittaakseen kilparallin kanssamme.

Sokkelomaisen, liukumäkiä ja tunneleita täynnä olevan kiipeilytelineen lisäksi paikalta löytyy pienimuotoinen esterata kiipeilyseinineen, vaahtomuovialtaineen ja köysiratoineen, sekä polkuautorata (jossa nähtiin hävyttömiä oikoreittejä), erilaisia pallopelikilpailuja tarjoava kosketukseen reagoiva seinä sekä kokoelma XBoxeja ja iPadeja peleineen. Koko perheen kohde siis, jossa löytyy haastetta ja ajanvietettä kaiken ikäiselle ja kokoiselle. Omat haasteeni koin yrittäessäni tasapainotella vaahtomuovialtaan yli viritettyä hihnaa pitkin kahdennettakymmenettä kertaa. Turhaan.









On muuten lisäksi vaikea ymmärtää mistä pienet ihmiset löytävät virtansa. Viiden tunnin laskupäivän jälkeen perheen pienin vaatii päästä Angry Birds Parkiin leikkimään. Sanomattakin lie selvä, että uni tuli hyvin sinä iltana.


Mikä ihmeen tropiikki?


Kuusamon Tropiikin kylpylä on nimensä mukainen. Vehreät kasvit kasvavat seinillä ja ympäröivät altaita, ja valkoiset seinälaatat on peitetty tyylikkäästi kivillä. Kylpyläpuoli ei laitteiden osalta kenties ole aivan yhtä moderni kuin nuoremmat serkkunsa, mutta sisustus on tehty erittäin onnistuneesti. Porealtaissa, koko seinän levyisessä vesiputouksessa ja hierovissa vesisuihkuissa voi notkistaa päivän riennoissa kipeytyneitä lihaksia.



Vesiliukumäestäkään ei kukaan ole masentuneena molskahtanut altaaseen. 











Ainoa pieni miinus tulee vedestä, joka tuntuu hieman viileältä ensipulahduksella, mutta äkkiä siihenkin tottuu. Saunaosastolta löytyy viihtyisä perinteinen sauna ja yhteinen höyrysauna, sekä kylmävesiallas jossa perheen pienimmäisen on jostain syystä pakko käydä koettelemassa rajojaan kerta toisensa jälkeen. Ei ole ainakaan äidiltä perittyä.


Bonuksena luonto


Mitenkään sisäaktiviteetteja väheksymättä, Kuusamon Tropiikin paras aktiviteettitarjonta löytyy kuitenkin heti oven ulkopuolelta. Tai eivät ne itse aktiviteetit niinkään, mutta se huikean upea luonto! Murtsikan ystävät voivat hypätä suoraan ulko-ovelta suksien päälle ja lähteä kiertämään hyvin hoidettuja latuja. Hotelli ei valitettavasti tarjoa suksia lainaan, joten tarvitset omat mukaan. Sen sijaan potkukelkkoja ja pulkkia on tarjolla ilmaiseksi, joten mikäpä olisi parempi tapa viettää aurinkoista päivää kuin potkutella menemään luonnonkauniin Petäjälammen jäällä. Lääniä riittää pidempäänkin reissuun, joten repullinen eväitä, jäällä kulkevat moottorikelkkareitit ja hämmästyttävän rauhallinen luonto tarjoavat puitteet varsin onnistuneelle päivälle.

Jos tasainen jää tuntuu liian tylsältä, niin potkukelkkojen lisäksi respasta saa lainaan myös lumikenkiä, joilla voi lähteä metsän keskelle syvempäänkin lumeen samoilemaan. Gia kävikin lumikenkäilyä jo testaamassa Oulangan kansallispuistossa, ja siitä voi lukea lisää täältä.










Huikein luontoelämys
olivat 
kuitenkin revontulet! 



Kuvia ovat kaikki nähneet, mutta revontulet pääsevät oikeuksiinsa vasta ihastellessa niiden jatkuvaa, maagista liikettä ja alati vaihtuvaa muotoa. Nuo luonnon vihreät laavalamput ilmestyvät pikkuhiljaa taivaalle, vaihtavat muotoaan ja hiipuvat pikkuhiljaa pimeyteen, vain ilmestyäkseen uudestaan toisaalle. Niiden tuijottamista olisi voinut jatkaa loputtomiin, ellei kylmyys olisi alkanut pikkuhiljaa hiipiä luihin ja ytimiin.



Vaan eipä unohdeta rinteitä


Vaikka Kuusamon Tropiikista löytyykin aktiviteettia omastakin takaa, ei liene liioiteltua sanoa että osa matkalaisista saapuu paikalle Rukan takia. Meitä hemmoteltiin aivan mahtavilla keleillä ja täydellisessä kunnossa olevilla rinteillä, ja pääsiäistä edeltävällä viikolla aamun ensimmäiset tunnit sai nauttia lähestulkoon tyhjistä rinteistä, joissa vain lumikissa oli mennyt aiemmin. Rukalle päästäkseen on parin tunnin välein kulkevien Ski Bussien, taksin tai auton varassa, mutta parinkymmenen minuutin matka ei suinkaan ole kohtuuton. Me löysimme erittäin toimivan tasapainon aamupäivän laskettelun ja iltapäivän muiden aktiviteettien välillä.










Yhteenveto


Kuusamon Tropiikissa on tarjolla tekemistä moneen lähtöön, eikä tässä edes mainittu keilarataa, punttisalia tai pelihuonetta. Lähinnä siksi, että olimme muiden aktiviteettien jälkeen niin poikki, että nämä jäivät testaamatta. Vai oliko se siksi, että meillä on jo niin iso patti treenattuna? ;)

Luonnon rauhaa arvostava löytää täältä takuuvarmasti oman paikkansa, ja perheen pienimmillekin löytyy viihdykettä yllin kyllin. Ruka ei ole aivan vieressä, mutta tämän kun tiedostaa niin myös laskettelun saa sovitettua aikatauluihin. Edellisessä postauksessa enemmän tarinaa mm. Ski Busseista.

Tämä oli yksi parhaista lomistamme. Ja jos olet yhtään pidempiaikainen lukijamme, niin tiedät myös, että tämä ei ole ihan vähän sanottu.


Aktiviteetit ja puitteet tarjosi Holiday Club Kuusamon Tropiikki. Me otimme niistä kaiken irti.