keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Mordorin porteilla vaeltamassa Uudessa-Seelannissa


Olemme Uuden-Seelannin pohjoissaarella. Kelit ovat talvea kohti mennessä kehnohkot, vähän kylmätkin, erityisesti illalla. Päälleen saa vetää useimmiten pitkähihaista.

Uuden-Seelannin pohjoissaari ei ole maisemiltaan ja kohteiltaan ihan yhtä hieno kuin eteläinen saari, ja olemmekin jättäneet aikaa sen kiertämiselle Kertun kanssa vain reilu viikon yhteensä noin kuukauden oleskelustamme tässä upeassa maassa.

Tongariro Alpine Crossingin sanotaan olevan yksi Uuden-Seelannin upeimmista patikkareiteistä, ja koska Siveltimellä -blogin Sanna on maailmanympärimatkalla menossa vähän ennen meitä, ihastun hänen postauksensa kuviin ja olemme nostaneet tämän kohteen to do -listallemme. Tämän patikkareitin sanotaan myös olevan arvaamaton ja rankka.

Jossain takaraivossa jokin pieni ääni
sanoo että tähän keikkaan pitää
varautua, vaikka miten olemmekin
Himalajalla haikanneet.


Tongariron maisemissa on kuvattu Lord of The Ringsin Mordorin kohtaukset. Kuvauspaikatkin on merkattu Camper Mate -appin kartalle. Mordorin portit. Sinne me mennään. Mt. Doomia katsomaan Frodon jalanjäljissä.





Kertun nokka ohjautuu kohti lähintä tuppukylää kesken sateisen päivän. Olemme tavanneet käydä aina kaupungin turistibyrååssa kyselemässä parhaita reittejä ja tietoa, sillä siellä niitä auliisti ja täsmällisesti on aina jaettu. Helppo ja nopea tapa googlettelun sijan, joka harvemmin karavaanarilla edes kunnolla onnistuu Uudessa-Seelannissa.


Miten varautuisit Mordoriin?


On tiistai. Sääennusteet näyttävät ainoastaan keskiviikolle edes jokseenkin hyvää ilmaa tällä viikolla, joten päätämme ajaa kohti kansallispuistoa ja yöpyä sen liepeillä, jotta aamusta pääsemme ajoissa liikenteeseen. Sateisena iltana yövymme edullisella DOC - camping sitellä kansallispuiston liepeillä, ja paistamme lettuja Kerttu-karavaanarissamme. Ulkonakaan ei oikein viitsi pimeällä ja märässä olla.






Kansallispuiston sisällä on vain
kalliimpia yöpymisvaihtoehtoja,
ja maailmanympärimatkan budjetti
ei pysy kasassa niitä käyttämällä.


Keskiviikkoaamusta ajamme ensin kansallispuiston infoon kysyäksemme lisää tietoja. Sää näyttää kauniilta, mutta infopisteen mies kehottaa varustautumaan kunnolla. Ei ole harvinaista että kelit muuttuvat, ja huonolla tuurilla reitille katoaa iäksi. Hän ei varsinaisesti suosittele lapsen kanssa tekemään tätä reittiä, ja sanoo ettei anna kieltoa, mutta ei myöskään suositusta. Kaikki riippuu lapsesta ja vanhemmista.





Päätämme pakata kunnolla varusteita, ruokaa, välipaloja ja vaatteita, ja lähteä. Reilu puolen tunnin ajomatkan päässä nousemme Kertusta ja lähdemme patikoimaan pähkinöiden ja hyvän fiiliksen avulla.


Ulkona paistaa aurinko. Toistaiseksi.


Mordorin maisemat

Karua, vulkaanista, vuorista. Aluksi meitä hemmottelee aurinko. Välillä tulee pilviä. Reilu 30 minuutin jälkeen alkaa vasta varsinainen nousu huipulle, kohti punaista kraateria, josta pitäisi olla näkymät alas sinisille, mineraalisille Emerald Lakeseille. Tongariro Alpine Crossing ei ole kiertoreitti, joten patikoijan pitää joko varata 30 dollaria maksava bussikuljetus takaisin toisesta päästä, tai kääntyä kesken takaisin. Koko patikkareitti on noin 19 kilometriä. Me päätämme kääntyä takaisin kunhan olemme nähneet kraaterit ja vulkaaniset järvet.








Ennen nousua huudetaan suurilla kylteillä pariinkin otteeseen varoituksia ja kysytään haluatko nyt IHAN varmasti lähteä patikoimaan, vai etkö kääntyisi takaisin. STOP! Emme käänny.






Pilvet alkavat nousemaan, ja yhtäkkiä huomaamme auringon ja osan maisemienkin kadonneen pilvien taakse.

Jatkamme silti nousua.








Polku on pitkään päällystetty verkolla ja sikäli helppo nousta. Jossain vaiheessa se loppuu ja pitää kammeta itsensä eteenpäin, vähän kiipeilläkin. Se onnistuu ihan hyvin. Tuuli alkaa vaan puremaan ikävästi.

Näkyvyys heikkenee, tuuli kovenee, ei ole enää kivaa


Tongariro on siis aktiivinen tulivuori, mutta aktiviteettia ei ole viime aikoina ollut. Silti on vähän jännät paikat. Mitä ylemmäs pääsemme, sitä tuulisempaa ja kylmempää on.

Ohitamme South Craterin ja jatkamme lähes keskellä sumua kohti Red Crateria. En näe 10 metriä eteenpäin. Huolehdimme siitä ettemme joudu toisistamme erilleen, sillä se voisi olla kohtalokasta.








Pääsemme lähes Red Craterin huipulle, mutta joudumme pitämään todella tiukasti kiinni isommista järkäleistä ettei tuuli kaada meitä. Minä tarraan kiinni lähimpään kiveen ettei puuska vie menneessä ja yritän saada ääneni kuulumaan yli tuulen huminan. Bella kirkaisee ja tarraa kovasti kiinni Miikan selkään. Tämä ei ole enää kivaa. Kenenkään mielestä.


Käännymme takaisin, näkemättä sitä
kaikkea, mitä täällä piti nähdä.



Siitä, fiiliksistä, ja kaikesta muusta lisää alla olevalla videolla. Ota tähän kahdeksan minuutin kahvitauko, sillä niin kauan saat nauttia tästä laatuvideosta - sit back and enjoy the ride!







Lue myös Unagidonin Lotan kokemukset Tongarirolta tai Lauran kokemukset samalta haikilta Sannan postauksen lisäksi! Muille näytti osuneen aika paljon paremmat kelit kuin meille. Meillä taisi olla lievästi hurjempi kokemus tosin. Enemmän sitä Mordorhenkeä.

Yritän tässä vaan lohduttautua. :P

12 kommenttia:

  1. Kurja, ettei teidän vaellusta kelit suosineet :/ Mun mielestä maisemat tuolla oli varmasti Uuden-Seelannin upeimmat, ja me saatiin vaeltaa onneksi ihan hyvässä säässä, vaikka välillä huipuilla oli sumuakin. Edellisenä päivänä oli satanut kaatamalla ja pitkään pohdittiin, että onko tuonne järkeä lähteä, mutta onneksi mentiin :) Minä itse asiassa yllätyin, miten helppo tuo reitti oli, toki meillä ei ollut hurjia tuuliolosuhteita mukana matkassa. Mutta polku oli enimmäkseen todella hyväkuntoinen, jyrkin nousu kiivettiin portaita pitkin ja ylipäätään nousua oli reitistä aika pieni osuus. Toki tuo korkeus otti alussa vähän keuhkoihin ja Mount Doomille kiipeäminen olisi varmasti ollut helposta kaukana, mutta meiltä reitti sujui yllättävänkin kivuttomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutenhan tuo reitti oli kohtalaisen helppo nakki, juuri nuo päällystetyt osuudet tekivät siitä iisisti edettävän, mutta tuuli oli huipulla aivan järkyttävä. En jotenkin ollut osannut lainkaan varautua moiseen, ei sellaista tuulta ole ollut koskaan. Ei edes tuulisessa Helsingissä. :E

      Olipahan kuitenkin kokemus, ja tulipahan käytyä. :)

      Poista
  2. Kiitos linkkaamisesta! On teillä tosiaan aikamoinen keli osunut, mutta tuollaisessa kelissä on oma tunnelmansa - ja tosiaankin sitä Mordor-meininkiä! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitäpä juuri. Ehkä joskus vähän paremmalla kelillä uudestaan. :)

      Poista
  3. Huh mitkä kelit teillä oli! Todellakin enemmän Mordoria :D meille sattui upea auringonpaiste, mutta oli se harjanne kuumottava kirkkaallakin säällä ;)

    Ihan kuin juhannuksena, iso reps! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me päästiin just siihen harjanteelle ja sit todettiin että ei, nyt takaisin. Ei sieltä mitään edes nähnyt ja joutui oikeasti pitämään kiinni kunnolla kivistä että pysyi pystyssä.

      Suomi. <3 Sama keli kesät talvet. ;)

      Poista
  4. Jopas oli trekki! Harmi että sää meni noin hurjaksi. Mainio toi juhannusviittaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli. Parempiakin on kelillisesti ollut! :D

      Juhannus ja Suomi. <3

      Poista
  5. Kiitos linkkaamisesta - tulee aina niin hyviä muistoja pintaan, kun palaa näihin tunnelmiin :)
    Mutta voi juma, mikä keli teille sattui! Ootte kyllä sissisti vetäneet ja pieni Bella myös. Isosti pisteitä teille kaikille suorituksesta! Jälleen kerran vaan jäin miettimään, että tuollainen maailmanympärimatka ja mitä KAIKKEA siellä tulikaan koettua, niin ei vaan voi pieni ihminen ymmärtää... Onneks on kuvat ja videot muistona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooooo, niin ihania fiilistelyjä! :)

      Keli näytti alhaalla niin hyvältä ja aurinkokin kurkisteli. Ja sit ei jotenkin ollut lainkaan tajunnut miten paljon se keli voi muuttua. Kun monasti noissa turistipisteissä varoitellaan ihan turhasta, ollaan silleen että "no ei kyllä voi mennä, eikä varsinkaan lapsen kanssa, ainakin tunnin joutuu kävelemään, eihän se jaksa!". Nää keliolosuhteet oli kyllä jotain ihan muuta.

      Ei sitä kaikkea vaan osaa tajuta. Asettuu perspektiiviin jatkumolla. :) Mahtavaa, että tuli tehtyä.

      Poista
  6. Huh, olipa seikkailu! Te saitte nakojaan trekkailla ihan keskenamme (ilmeisesti kelin takia) - me kun oltiin siella paikallisen kesan huippuaikaan, siella oli kylla niin paljon porukkaa ettei olisi voinut tuollaisia kuvia ottaa tyhjasta polusta. Valilla oli suorastaan ruuhkaa polulla, mutta parempi toki niin kuin miten teille kavi. Joka tapauksessa, naitte paljon hienoja maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keli ja vuodenaikan merkkasi aika paljon. Todella monessa paikassa sai huhtikuussa olla ihan rauhassa, ilman ketään muita. Olihan hyvät maisemat näinkin, mutta mieluusti sitä olisi nähnyt ne kraaterit ja järvetkin. :P Aina hyvä syy lähteä uudestaan. :)

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!