tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kolme päivää se kesti


 
"Mennäänkö purjehtimaan saaristoon? Ollaan siellä koko juhannus."








Minä halusin mansikoita, ystäviä, valkoisia öitä ja Suomen luontoa. Niitä kaikkia mitä olin ehtinyt jo kaivata, vuoden, puolitoista, joitain kaksikin. Ei maistu mansikat yhtä makealle muilla mailla. Ne ovat mustikkaa, eivätkä siinäkään meitä parempia.

 
"Mennään ensin Vaihelaan, ollaan siellä yötä.
Jatketaan aamulla Peterzeniin Kustaviin.
Siellä on salonnostokin."









Otetaan olut ja saunotaan. Otetaan sille. Juhannukselle. Ystäville. Näille kauniille, valkoisille Suomen kesäöille. Ainutkertaiselle saaristollekin. Tanssitaan, nauretaan, mennään väsyneenä nukkumaan.













Nostetaan ne purjeet ja jutellaan kaikenlaista. Jutellaan siitä miten ei ole mitään erityistä, miten elämä rullaa omia ratojaan, vie mennessään. Jutellaan siitä miten saatiin hysteerisiä naurukohtauksia kun mokattiin yhden maan finaali. Jutellaan miten joku on ukkoutunut, miten elämästä kertyy renkaita eri kohtiin kehoa.


Ollaan muututtu mutta ei sitten kuitenkaan. Ollaan niinkun välissä ei olisi koskaan ollutkaan päiviä jotka muuttuivat vuosiksi.


"Aurinko paistaa, mennään tänään Halväägiin."










Annetaan veden viedä meitä, tuulen ohjata. Katsotaan kasteleeko meri varpaat. Annetaan auringon leikkiä kasvoilla. Annetaan sen leikkiä niin pitkään että illan löylyt kirvelevät ihoa. Paistetaan katkarapuja tuoreeltaan ja juostaan päälle alastomana uimaan, annetaan paljaiden varpaiden muistaa miltä loma tuntuu.










Annetaan mielen muistaa miltä tuntuu olla Suomessa, ystävien kanssa, purjehtia saaristossa, syödä mahan täydeltä mansikoita, nostaa kymmenes malja juhannukselle, valvoa valkoisia öitä.










Kolme päivää se kesti.

Ja kolme päivää kesti, kun nenän iho taas kuoriutui.

10 kommenttia:

  1. Ihana teksti <3 Kyllä Suomen kesä on kaunis! :)

    VastaaPoista
  2. Voih! Tuntuu siltä, että sain vähän Suomenkin juhannustunnelmaa, kun oma juhannus meni siellä Ukrainan suunnalla. Kiitos! Todella kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä juhannukset Suomessa ei olekaan ihan näin hienoja, keleiltään. Tänä vuonna Suomi taisi haluta näyttää meille paluumuuttajille parastaan. ♥

      Poista
  3. Herranjumala, miten kauniisti tekstit ja kuvat olivat juhannukset ja tämän lyhyen kesän maksimaalisen elämisen synnyttämän hetkellisen hulluuden vanginneet. Ihan liikutuin <3

    VastaaPoista
  4. Jumalaisen näytelmän ainekset tässä tekstissä! Tuollainen juhannus olisi mukava joskus kokea, nimittäin saaristossa, purjehtimalla. Olen lähes saaristossa juhannuksia viettänyt, nimittäin Mathildedalissa siihen aikaan, kun oli muotia pitää purjehduskenkiä vaikka ei ollut purjevenettä nähnytkään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyäänkin taitaa olla vähän muotia pitää purjehduskenkiä - ehkäpä kokeilet joskus uudestaan ja jos tällä kertaa veneessä. ;)

      Poista
  5. Niin erilaista kuin oma juhannus yksin Kroatiassa. :) Todella tunnelmallista! Jos en pelkäisi vettä ja tulisi merisairaaksi Tallinnan-laivallakin, voisin olla vähän kateellinenkin. Olen aika monetta kesää pois Suomesta, ja jostain syystä en osaa kaivata. Ehkä kaipaus vaatii muutakin, vaikka juuri sen tietyn ystäväporukan, jonka kanssa on ollut tapana tehdä jotain tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kolme vuotta sitten myös juhannus Kroatiassa, eikä ollut sekään hassumpaa. Itseasiassa, juhannus Kroatiassa purjehtien voisi olla varsin omiaan.

      Miika kertoi että Karibian purjehduksella oli ollut yksi merisairaudesta kärsivä. Kolme päivää oli kuulemma ollut aivan kamalaa, mutta sitten oli helpottanut. Ehkäpä siis tottumiskysymys? =)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!