sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elämäntaparemontti matkabloggaajan (ja sinun!) arkeen


Minä lihoin maailmanympärimatkalla 4 kg, Gia ehkä 6.

Gia suosii mekkoja, koska kaapissa olevat 14 paria farkkuja eivät edelleenkään mene päälle mukavasti. Minun tyylikkäät, Australiasta ostetut vaaleanpunaiset shortsini kiristävät nekin vyötäröltä ikävästi. Olo ei ole sellainen kuin haluaisi.


Jostain syystä monet kuvittelevat, että olimme vuoden kestäneellä jatkuvalla lekottelulomalla, jossa kaikki toimi kuin rasvattu. 







Todellisuus oli toinen. Matka oli aivan uskomaton elämys, ja olemme todella iloisia että teimme sen.

Se oli kuitenkin myös monella tapaa rankka. Reissun päällä ei aina ehdi tai pysty nukkumaan riittävästi, saati syömään järkevästi. Jatkuva paikan vaihtaminen, säätäminen ja selvittely stressaa kehoa ja mieltä. Seuraavien lentojen googlettelu jatkuu monesti yömyöhään. Kun unet jäävät vähiin, et jaksa suunnitella ruokailua, vaan syöt mitä on helpoimmin ja nopeimmin saatavilla. Kun et ole syönyt kunnolla, eivät aivotkaan oikein toimi. Ja googlettelu ja asioiden selvittely on entistä tuskaisampaa. Ja ikävä noidankehä on valmis. Eikä siellä varsinaisesti riidoiltakaan vältytty.

Gia joutuu ruokarajotteidensa takia välttelemään viljoja, joten hiljaisilla lentokentillä, bussiasemilla ja taukopaikolla matkaa tehdessä harvoin edes löytyi mitään kunnon syötävää. Vaihtoehdoksi jäi usein Snickers.






Vietnam, tammikuu 2015


Lähdemme Hanoista kohti Hoi Ania. Meidän ei pitänyt päätyä Vietnamiin, mutta öiset googlettelut toivat meidät tänne. Takana on jo 3 kuukautta reissua ja väsymyksen jäljet alkavat näkyä ylipäänsä.


Matkustamme 20 tuntia junalla, jossa yöksi hyttiin tulee isomahainen pensselisetä. 


Kuorsaus on niin  kamala ettemme saa nukuttua. Sängyt ovat pienet ja patjat kovat, puhumattakaan niistä ykkösluokan hytin torakoista, joita saamme tappaa. Ravintolavaunun tarjonnan nähtyä alkaa arvostamaan jopa VR:n vakuumipakattuja sämpylöitä tarjoilukärrystä.







Rättiväsyneinä saavumme Hoi Aniin. Paikka osoittautuu Vietnamin kulinarismin mekaksi, ja kunhan väsymyksestä selvitään, niin haluamme maistaa kaikkea. Ja valinnanvaraahan on.





 Uusi-Seelanti, toukokuu 2015


Asuntoautomme Kerttu on parkkeerattu lähelle puhelinkoppia, joka toimii myös wifi hotspottina. Sinänsä se ei lämmitä, koska ostamani wifi-paketti ei toimi, vaikka miten selitän sitä puhelimessa intialaiselle helpdeskille.

"Kyllä, maksu on lähtenyt luottokortiltani. Ei, en ole pystynyt lunastamaan koodiani. Kokeilin sekä koneella että puhelimella. Ai hotspotin osoite? Odotapa, niin kävelen kadunkulmaan tarkistamaan. Eijei, vaan Uudessa-Seelannissa."

Lopulta päätän kärsiä 10 dollarin tappion ja kirjoittaa Sparkille tulikivenkatkuisen reklamaation, joka ei koskaan kuitenkaan johda mihinkään toimenpiteisiin.


Vieressä on sentään Domino's,
josta haen lohdutukseksi pizzat.







Päivän tarjouksena Peri-peri chicken 5,99 dollaria. Jotain hyvää tässä maailmassa. Pimeässä Uuden-Seelannin yössä maistuu viini palan painikkeeksi.

Päivävaelluksille löytyy rajallisesti ruokaa, parhaiten energiaa saa sokeritäyteisistä muropatukoista, jotka Snickersin lisäksi käyvät myös Gialle. Porkkanoita sentään löytyi kaveriksi.





--

Välillä puolestaan avautuu tilaisuuksia, joista täytyy ottaa kaikki irti.

Australia, heinäkuu 2015


Uuden-Seelannin jälkeen vannoimme, että matkailuautoilut on nyt autoiltu. No, teknisesti ottaen tämä farmariauto ei olekaan matkailuauto, ja emmehän me sitä paitsi täällä asustele 'kuin' pari viikkoa.

Olemme lähteneet aikaisin liikenteeseen, että ehdimme ajoissa syöttämään villidelfiinejä. Koukkaamme huoltoaseman kautta hakemaan pikaisen aamupalan. Muutaman hedelmän lisäksi minulla ja Bellalle löytyy sentään leivät.


Gia ruokavammaisena
saa selvitä taas Snickersillä.







Delfiinikohtaamisen jälkeen juhlistamme hyvää fiilistä herkullisilla sandwicheillä, ja täydelliseksi päivä muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun paikallinen leipomo paljastuu gluteenittomien superherkkujen keitaaksi! Kaikkea kahmitaan mukaan kaksin käsin. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä.







Epilogi: Yöpyminen oli ilmaista, mutta ylinopeudesta muistivat vielä matkan jälkeenkin oikein kuvan kera. Kuudenkympin alueella 67km/h.

--

Ja toisinaan... no, aina ei vaan jaksa välittää.

San Francisco, syyskuu 2015


Juuri vietetty puolentoista kuukauden mittainen pätkä Fijillä ja Kiribatilla osoittautui perheen ruokavammaiselle todelliseksi koetukseksi rajallisen ruokatarjonnan suhteen. Kun siihen ynnää 5 kuukauden Aasian kärsimyksen, San Franciscon Valencia Streetin loputtomien ravintoloiden ohi tulee käveltyä kuola valuen. Täältä saa maailman parhaat arepat, cachapat, tacot ja cookie ice creamit, vaikka kello 02 yöllä.

Ja kaikkea gluteenittomana. Gian (ja oikeastaan kenen tahansa ruoan ystävän) taivas.








Harvoin minäkään olen hyvästä ruuasta kieltäytynyt, mutta Gia tyhjentää pajatson ja kostaa tuon kahden San Francisco -viikon aikana kaiken kehitysmaiden onnettomasta ruokatarjonnasta kärsimisen.

Ja ne drinkkibaarit! Voi veljet.

--


Vaikka kotiuduimme jo 10kk sitten,
reissukilot eivät ole hävinneet minnekään. 


Arki painaa päälle ja on tässä ollut vähän kaikenlaista, kuten muutto takaisin kotiin, töiden aloittaminen, arkeen kiinni pääseminen, asioiden järjestely, itselläni uudet haastavat työt, Gialla vanhat, ja kaikki työmatkustaminen yhdistettynä näihin huvimatkoihin. Kaiken lisäksi ruoka on hyvää. Tänäänkin kävin kaupasta ostamassa sipsipussin.

Tässä pätevät ihan samat lainalaisuudet kuin mitä ihan alussa jo mainitsinkin. Liian vähän unta johtaa huonoihin valintoihin ruuassa, joka johtaa tyhjien hiilareiden naposteluun, joka johtaa...


Mutta! Valoa tunnelin päässä!


Nythän kävi niin onnekkaasti, että elämäntaparemontti saapui kuin tilauksesta. Ihan tässä lähiviikkoina starttaa Eroon makeanhimosta -nimeä totteleva online-kurssi, jossa käydään läpi miksi sokeri koukuttaa, ja miten pienillä muutoksilla ruokavalioon, stressinhallintaan ja uneen on mahdollista päästä tuosta koukusta irti.

Ja tuolle kurssille me aiomme osallistua.






Olemme jo vuosikausia fanittaneet Optimal Performancen esimerkillistä toimintaa, ja kurssin vetäjän Hanskin, eli Hanna-Kaisa Ranisen valmennusosaamisesta on erittäin hyviä kokemuksia. Ennen matkaa Gia on käynyt Hanskin valmennuksessa hyvin tuloksin. Ja mainitsinko jo, että Hanski on loistotyyppi?



Täältä siis tullaan,
tavoiteshortsit!



Mikäli tunnistit itsesi epäterveellisten elämäntapojen väsyttämäksi matkalaiseksi, haluaisit tuoreita ajatuksia tasapainoisen aterian valmistamiseen tai huomaat harhautuvasi liian usein kaupan karkkihyllylle, niin ehkä tämä sopisi sinullekin?



Kaksi onnekasta kuittaa kanssamme pääsylipun syyskuun alussa alkavalle kurssille (arvo ~40 euroa / henkilö), jossa tiedossa reseptikirjaa, fiksuja viikkotehtäviä, vertaistukea, arjen onnistumisia ja vastauksia mieltäsi askarruttaneisiin kysymyksiin.

Jätä siis kommentti, nimi tai jonkinmoinen yhteystieto pe 26.8. klo 21 mennessä,  niin olet mukana arvonnassa!

35 kommenttia:

  1. Tämä tulis kyllä niin tarpeeseen! Meitsi on kerryttänyt parin viime vuoden aikana +11kg ja se todellakin paitsi näkyy myös tuntuu :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ✋lihominen ja kesästä nauttiminen voi tapahtua ihan omilla vesillä �� täällä olisi myös yksi oman pelastusrenkaan kasvattanut joka ehdottomasti tarvii apua!

      Poista
  2. On oikeasti aika jännää, miten monen mielessä tuollainen massiivinen matka on pelkkää auringonpaistetta ja auvoista onnea. En tiedä onko se joku suomalainen juttu, mutta kun käyn keskustelua melkein mistä tahansa elämän osa-alueesta melkein kenen tahansa kanssa, jossain vaiheessa tulee vastaan sellainen "onnellinen = ongelmaton" -ajattelu: jos esimerkiksi matkalla tulee joku pieni vastoinkäyminen niin se synnyttää koko hommaan ylitsepääsemättömän kuprun, jota päivitellään vielä pitkään tapahtuneen jälkeen. Ikään kuin asiat voisivat olla hienoja ja merkittäviä vain virheettöminä. Helposti unohtuu se, että usein ne parhaat kokemukset ovat niitä, jotka kasvattavat eniten ja vievät ihmistä jollakin tavalla eteenpäin, ja että näiden kokemusten löytäminen vaatii välillä todella paljon venymistä ja rankkojakin vastoinkäymisiä.

    Aika huipulta jutulta kuulostaa toi kurssi! :P Tsemppiä jo etukäteen, mielenkiinnolla odotellaan minkälaisia tuloksia saatte aikaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleenkin naurattaa kun joku heittää "hei sähän olit juuri vuoden lomalla!".

      Ja tuossa on niin hyvä pointti että heti jos jotain negatiivista on niin koko homma pitää sävyttää jotenkin huonoksi ja epäonnistuneeksi. Ei, sitä tämä matka ei ollut. Osa siitä mielettömästä kokonaisuudestahan on myös se että selviää kaikesta huolimatta ja saa ne hyvätkin kokemukset!

      Oman mukavuusalueensa ulkopuolella kannattaa aina käydä. Juuri se tuo perspektiiviä lisää, kehittää ihmisenä, opettaa elämästä. Ei me tätä kokemusta vaihdettaisi pois mistää rahasta! Eikä ainutkaan nautittu herkku San Franciscossa ja Australiassa harmita. ;)

      Kiitos näistä ajatuksista Ida! ♥

      Poista
    2. Nimenomaan, just tätä ajatusta hain takaa! Ei kestä, kiitos sinnekin suuntaan kun kirjoittelette näitä mahtipostauksia ja laitatte jotain liikkeelle tuolla kallossa! :) <3

      Poista
  3. Tuttua, niin tuttua... Maailmalla syöminen ei todellakaan ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Joo, on kiva maistella erilaisia ruokia ja nauttia muiden maiden ruokakulttuureista, mutta kaikkialla ja kaikissa tilanteissa sitä ruokaa ei tosiaankaan ole tarjolla. Ja silloinkin kun on, ollaan monesti kaukana ravintoympyrän mukaisesta syömisestä. Puhumattakaan tuosta Snickersiin sortumisesta sitten, huoh.

    Lyhyellä lomamatkalla ei haittaa, mutta nämä maailmanympärimatkat ovat vähän toinen juttu. Itsekin meidän pitkällä reissullamme olen varmasti eniten haikaillut juuri kotiruoan perään. Mä kaipaan mun aamupalasmoothieita, salaateja ja sitä ruisleipää niin kovin! Vaakaa en ole nähnyt, joten kilojen kertymisestä en osaa sanoa. Se nyt ei toisaalta muutenkaan ole ainoa mittari ja tosiasia on, että kotiinpalaamisen jälkeen on pakko tehdä ryhtiliike. (Mulle tätä pakettia ei kuitenkaan tässä tilanteessa tarvitse arpoa, eli noukkikaa joku toinen voittaja. Halusin vain osoittaa myötätuntoni kun kerran samassa veneessä ollaan :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailuun myös kuuluu ruoka yhteen, ainakin meillä. Yhtään ei kiristävästä housunkauluksesta huolimatta harmita kaikki mitä San Franciscossa tuli syötyä. :)

      Vain pitkällä matkalla olleet taitavat ymmärtää sen miksi omaa kotia ja keittiötä tulee ikävä. Tai edes sellaista paikkaa missä voi itse valmistaa aamiaisensa ja muut ruoat jos haluaa. Oli niin hienoa kun välillä asutettiin toisten ihmisten koteja ja siellä pääsi itse kokkaamaan. :)

      Nauttikaa matkasta täysin rinnoin ja vatsoin, sitä ehtii sitten kotona tehdä ryhtiliikkeitä. :)

      Symppaukset myös sinne! :D ♥

      Poista
  4. Tämä tulis NIIN tarpeeseen, nimim. allekirjoittaneellekin on tässä viimeisen puolen vuoden aikana päässyt aivan yllättäen kertymään kilo jos toinenkin suurista liikuntamääristä huolimatta... Ruoka vain on niin hyvää! :D

    VastaaPoista
  5. Sama pätee kotimaassa, jos sattuu olemaan herkkä henkilö ja stressaava elämä(n tilanne). Päätös terveellisesti elämänmuutoksesta syntyy ja ehkä muutos alkaakin, mutta sitten joku sairastuu, joku kuolee, lapset tappelee ja rahat on finaalissa. Mieti siinä sitten syömisiä ja liikkumista, kun untakin on haettava purkista. Mut herkut, ne on aina ystäviä ja lohduttajia.. Että joo, todella kelpaisi Optimal Performancen tuki!

    VastaaPoista
  6. Näin kesän jälkeen tulisi kyllä tarpeeseen :D

    VastaaPoista
  7. Juu'u, tarpeeseen tulisi täälläkin. Kun arkea pyörittää kolmen pienen lapsen kanssa yksin, niin oman syömisen suhteen ne valinnat ei aina ole niitä parhaita. Ja reissukin meillä ois nurkan takana odottamassa eli ei haittais vaikka vähän kevyempänä sinne lähtisi :)

    VastaaPoista
  8. 11 kuukautta poissa Suomesta ja housut kiristää.. Kaikki uusi ja ihana houkuttelee, joten on pakko tietysti maistaa. San Franciscokin on vielä tuloillaan :D Tulisi enemmän kun tarpeeseen! Paluu Suomeen reilun kolmen viikon päästä ja silloin pitäisi taas "alkaa elää normaalisti".

    VastaaPoista
  9. Pikkuhiljaa olen tuon 6-7 kg kerännyt vyötärölleni. Tupakanpolton lopettamisella en asiaa selittele, mutta yks iso elämänmuutos on tehty ja nyt ois toisen aika. Pidänpä peukkuja itselleni ja toivon arpaonneloo.

    VastaaPoista
  10. Mukana! Menetin läheisen ihmisen keväällä ja sen jälkeen en olekaan muuta tehnyt kuin mässäillyt (tunnesyöjäkö??). Muutama viikko sitten päätin että nyt tuli stoppi, näkyyhän tämä jo peilissä ja omassa olossakin. Pieni apu ei olisi yhtään pahitteeksi tähän projektiin :)

    VastaaPoista
  11. Kesä kohta ohi ja painoa tullut taas salakavalasti lisää. Sokeriaddiktina tuo kurssi tulisi tarpeen. Etenkin kun vuoden 2017 keväällä olisi tarkoitus lähteä kauan suunnitellulle häämatkalle Karibian lämpöön. Terveisin, Johanna

    VastaaPoista
  12. Voi kyllä kelpaisi! Mä olen migreenikko, joten etenkin matkustellessa tulee aina varottua sitä tilannetta, että nälkä iskee eikä ruokaa ole heti saatavilla. Valitettavasti se varautuminen tapahtuu useimmiten juuri suklaalla tai jollakin muulla sokerisella herkulla.

    VastaaPoista
  13. Epäsäännöllistä vuorotyötä ja pitkiä vuoroja tekevälle kaikki uudet vinkit ovat aina tervetulleita, vaikka vuosien mittaan jonkinlaiset omat rutiinit onkin alkaneet muodostua. Silti söin eilen pakastepitsan, enkä ole ihan varma, oliko päälle runsain käsin ripoteltu rucola mikään pitsan terveelliseksi herkuksi muuttava pelastus. :D

    Mä silmäilen tätä, jos sattuisi arpaonni lykästämään, niin laitan teille sit mailiosoitteeni. :)

    VastaaPoista
  14. No juu. Mies jätti karkit pois ja heti lähti 3kg kuussa. Ne tuli mulle. Jotain tarttisi tehdä. Makea maistuu myönnetään ja kun ei pääse treenaamaan ne makeat myös jää... vyötärölle. Nim SukellusHeli jonka märkkäri on taas kutistunut pesussa

    VastaaPoista
  15. Mukana ollaan :) Kesä ja juhlat. Pikkusen on päässyt ote repsahtamaan. Siihen päälle kahden viikon croissant-dieetti akselilla Espanja-Ranska,, niin mekkolinjalla täälläkin mennään. Sokeri on se ongelma, joten tämä konsepti kuulostaa hyvältä!

    Mari

    VastaaPoista
  16. Tässä arvonnassa täytyy olla mukana. En edes halua mainita, paljonko kiloja on salakavalasti tarttunut matkaan. Ruoka on liian hyvää :D. Haluan kuitenkin ihan tosissani parempaan kuntoon. On siiten kivempi taas reissatakin, kun jaksaa paremmmin.

    VastaaPoista
  17. Mukana ollaan! Sokeririippuvuudesta pitäis päästä eroon! hiutale@hotmail.com

    VastaaPoista
  18. Joo, Snickersit on kyllä pahe mullakin. Ennen Kiinaan muuttamista en edes tykännyt niistä erityisesti, mutta siellä ne olivatkin usein ainoa länsimainen karkki jossain peräkylien huoltoasemalla, ja muuallakin. No, oli siellä Skittlesejäkin. Mutta tulos: Snickers-addiktio. Mulla on projektina -5kg jouluun mennessä, joten kurssi kelpaisi!

    VastaaPoista
  19. Sokerista kun pääsisikin eroon! Eli mukana! sinisimpukka@hotmail.com

    VastaaPoista
  20. Hoplaa! Vauvan synnyttyä vuosi sitten jouduin tiukalle imetysdietille vauvan allergioiden takia. Sit kun dieettiä saatiin purettua niin sai taas syödä suklaata yms. Ja niitähän tuli syötyä. Ja se kyllä näkyy, eli ehdottomasti mukaan arvontaan.

    VastaaPoista
  21. Välillä sain sokerinhimon todella hyvin jo kuriin, mutta tavat ovat päässeet hiukan ottamaan takapakkia. Tsemppikurssi yhdessä teidän kanssa olisi just parasta. :)

    suviko ät iki

    VastaaPoista
  22. Voi apua! Tiedän tasan tunteen. Aikanaan kun teimme maailmanympärimatkan,joka oli vain 3kk, niin kiloja tuli kiitettävästi. Asiaa ei auttanut, että olin juuri saanut 30kg pois ja ennenkuin tasapainoa oli löytynyt, päädyin maailmalle hankkimaan odaa takaisin. Sillä tiellä olen edelleen ja kaikki apu olisi tarpeen. ✋��

    VastaaPoista
  23. Jaa, minäkö läski?

    Ehkä kyse on vain lääketieteellisestä ongelmasta. Insuliiniherkkyyden lisäksi minulla on samppanjaherkkyys.

    VastaaPoista
  24. Mukana! Treeni kyllä maistuu mutta hyöty on vähäinen kun ruoat on rempallaan.
    -Kaisa

    VastaaPoista
  25. No joo-o... Terguin se toinen ruokavammainen - snickersit tunnetaan... Latviassa tällä hetkellä ja mikä karkkihylly...? Eikös se ole karkkikauppa - vai saako sieltä muka muutakin ko karkkia... 😇

    Mieluusti ottaisin osaa tuolle kurssille - kiloni saattavat tosin olla eri mieltä...

    VastaaPoista
  26. Voi kuinka ihana postaus ja vielä ihanampi arvonta ! Ehdottomasti mukaan siihen :) Tjja : tiiakemppi (at) hotmail.com

    VastaaPoista
  27. Stressiä ollut enemmän ja vähemmän muutama viime vuosi, niin kotona kuin töissä, ja näkyy kortisolit kertyneen kivasti juuri sinne pahamaineiselle vyötäröseudulle (myös selkäpuolelle!?!). Vanhat vaatteet kiristää ja istuvia uusia ei löydä, koska omenavartalo. Tulisi tämä niin tarpeeseen! Jos ei kaikkia 10 ylimääräistä kiloa, mutta edes muutaman kilon/ sentin pois vyötäröltä...
    Elina Torttila

    VastaaPoista
  28. Olisipa kiva päästä Hanna-Kaisan kurssille! Itselläkin kyllä housunkaulus kiristää, vaikka makeanhimo ei onneksi ole se suurin ongelma. Lienee riittämätön uni ja stressi, joihin kyllä kaipaisin jotain kättä pidempää.

    VastaaPoista
  29. Tänne tulisi kuin tilauksesta. Kamalaa hiilarin mättämistä ollut viimeaikoina. Vähemmästäkin väsyttää ja kiukuttaa. kipa89@windowslive.com

    VastaaPoista
  30. Mukana arvonnassa, sillä jonkin sortin ryhtiliike tässä on kyllä otettava! Multakin löyty tavoitehousut kaapista. Josko tämän avulla pääsis lähemmäksi niiden kiinni menemistä ;)
    Tsemppiä teille suoritukseen!

    VastaaPoista
  31. Mahtavaa että törmäsin teidän blogiin, Hoi Aniin olisi ihanaa joskus päästä. Ja samoin fanitan OPn salia ja kokonaisuudessaan niiden meininkiä.
    Terkuin t.sorsa@hotmail.com

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!