tiistai 4. lokakuuta 2016

Macaronseja, Marie Antoinette!


Kesken matkan herää huoli siitä olemmeko sittenkään oikeassa RER-junassa, jonka pitäisi mennä suoraan Pariisin keskustahotellimme vierestä Versaillen linnaan. Ranskalaisia maalaiskyliä on jatkumolla vilissyt junan ikkunoista ohi, ja vain ranskaa taitava hurmaava mies vahvistaa epäilyni kun saan hänen äidinkielellään kommunikoitua huoleni.


Pariisista pääsee suoraan junalla Versaillen huikaisevaan linnaan reilussa puolessa tunnissa. Olettaen siis että hyppää oikeaan junaan, eikä tähän jolla kestää reilu tunti ja sen pääteasema on Versailles Chantier, eli Versaillen kaupunkiin. Onneksi kävelymatka ei toiseltakaan asemalta ole pitkä ja poimimme tyttären kanssa mukavan oloisen pienen kaupungin yhdestä leipomosta mukaan aamiaiscroissantin sekä macaronseja.





Aion katsella samoja näkymiä, mitä legendaarinen ja kiisteltykin Marie Antoinette on omilla silmillään lähes kolmesataa vuotta sitten katsonut. Ja me aiomme nautiskella kuningattaren lempiherkuista samalla.


Kaikki on kultaa ja neliötä on paljon


Linnaan kannattaa suunnata viimeistään aamukymmeneltä kun se aukeaa, jotta välttää pitkät jonot. Me kävelemme lähes suoraan kultaporteista sisään turvatarkastuksen jälkeen hieman myöhässä junaepisodin takia. Suomalainen, linnassa oppaana toimiva Anna-Mari on auttanut meidät saamaan liput automaateista ja pääsemme vieläkin vähemmällä jonottamisella. Ruuhkasesonkeina kannattaa ostaa lippu etukäteen netistä.







Korvalaput korville ja turrejonon jatkeeksi Versaillen käytäville.



Onhan noita linnoja nähty, mutta olen täysin äimistynyt Versaillesin loistosta.


1600-luvulla linnaa alettiin rakentamaan, ja sen rakentamista jatkettiin vielä parisataa vuotta. Jokainen kuningas on jättänyt siihen jälkensä, laajentanut tai vähintään remontoinut. Kuka rakennuttanut maalaiskylänkin vielä mailleen.

Huoneita linnassa on yli 700, takkoja 1200 ja portaikkoja noin 60. Sitä on rakentanut jotakuinkin 3000 ihmistä ja sen rakentaminen nykyään maksaisi karkeasti 2 miljardia.









Bella sanoo haluavansa muuttaa tänne. "Minä voisin aina juosta karkuun kun te käskette siivoamaan huoneen, ettekä te löytäisi minua koskaan. Ja me voitaisiin leikkiä piilosta!"

Ilmeisesti linnassa asuminen ei kuitenkaan ole aikoinaan ollut herkkua. Koko hovi piti mahduttaa tiloihin, ja huoneissa oli tunkua. Muissa siis, kuin kuninkaallisten ja heidän absoluuttisen lähipiirinsä. Myös korkea-arvoisille vieraille löytyi kauniisti kattomaalatut ja sisustetut huoneet, vimpan päälle laitetut ja väljääkin siellä oli.










Alun perin Versailles'n kaupunki oli pieni kyläpahanen, kunnes kuningas Ludvig XIV päätti rakennuttaa pariisilaislinnansa, Louvren, tilalle jotain pikkuisen parempaa.

Versailles'n linnalla on muun muassa oma kirkko ja teatterikin kaikkien huoneidensa lisäksi. Tietysti. Erityisesti ihastun taianomaiseenkin peilisaliin. Kukapa ei. Peilit heijastavat ikkunoita, joista on näkymä 30 000 eekkerin puutarhaan. Voin vain kuvitella miltä täällä on näyttänyt kun 3000 kynttilää on sytytetty heijastamaan takaisin peileistä.







Jättimäinen puutarha


Ranskalaisen syyspäivän aurinko nostaa asteet +30:een. Kun me olemme linnasta ulkona ja siirtyneet puutarhaan, siellä on niin tukahduttavan kuuma, ettemme meinaa jaksaa kävellä paria sataa metriä varjoisampaan.


Jos linna oli vaikuttava, puutarha on ehkä vielä astetta vaikuttavampi. Tätä tehdessä ei olla oltu köyhiä eikä kipeitä.









Tajuan, että on täysin mahdotonta yrittää nähdä tätä massiivista teosta samana päivänä, jossa on parhaimmmillaan ollut 1400 suihkulähdettä ja 400 veistosta.

Kävelemme korkeiden puiden ja pensaiden varjossa. Jos linnassa on tullut ahdasta, tänne on voinut paeta ja hakea rakastajansa kanssa suojaisaa sijaa tutustua. Nykyään puistosta löytyy useampi kahvila ja ruokapaikka, joten vesipulloonsa saa täytettä, ja tuulensuojaan apetta kun energiavaje yllättää.










Mietin, että seuraavalla Pariisinmatkalla otan ainakin pari yötä Versailles'n kaupungissa ja samoilen rauhassa koko puutarhan läpi.


Me tulemme, Marie Antoinette!


Pienen matkan päässä puutarhasta ja linnasta sijaitsevan Marie Antoinetten pienen kesähuvilan, Petit Trianonin Ludvig XVI lahjoitti huonosti linnassa viihtyvälle 19-vuotiaalle vaimolleen. Se rakennettiin alunperin Ludvig XV:n rakastajattarelle, Madame de Pompadourille.


Kello lyö jo kolmea, ja vuokraamme alle pyörän, jotta loputkin energiat eivät katoa matkalla huvilalle. Se on hyvä veto. 


Pyörällä voisi oikeastaan nautiskella pidempäänkin, vaikka yhden kokonaisen päivän näillä tiluksilla fiillistellen.








Teini-ikäisenä Ranskan kuningattareksi naitu itävaltalainen nainen joutui elämässään vähän huonoon saumaan hallitsijattareksi. Tilanne lie rakentunut pidemmän ajan saatossa ja hovi oli tursunut yli äyräiden. Kansasta ei osattu lukea merkkejä kyllästymisestä kuningashuoneen porsasteluun ja ökyilyyn. Aikansa muoti-ikoni, herkuille ja ylellisyydelle perso nuori nainen ei saanut loppuvaiheessa tukea edes omalta veljeltään, Itävallan keisarilta, ja joutui lopulta mestatuksi melkein vuosi miehensä mestauksen jälkeen. Toisin kuin Venäjän tsaarin vallankumouksessa, jälkeläiset sentään jätettiin henkiin.









Petit Trianonin Marie Antoinette sai lahjana mieheltään. Hän ehti rakennuttaa alueelle maalaiskylän kopion, istututti sen puutarhaan paljon erilaisia kasveja ja puita, ja vietti lähipiirinsä ja rakastajiensa kanssa elämää siellä, poissa Versailles'sta, jossa kuningatar oli jatkuvan paineen ja arvostelun alla. Kansa ei katsonut hyvällä ökyilyn lisäksi myöskään roolileikkiä maalaisidyllistä, kun se itse kärsi nälkää ja kurjuutta.


Legendaksi muodostunut "Let them eat cake!" -huudahdus ei kuitenkaan ilmeisesti pidä paikkaansa - se on kirjoitettu jo ennen Marie Antoinetten siirtymistä Ranskan kuningattareksi.


Ihastun heti Petit Trianoniin. Se on paljon kodikkaampi, intiimimpi ja sievempi kuin mahtaileva Versailles. Minäkin valitsisin mielummin tämän. Pitäisi ystävien kanssa ihania shamppanjapicnicejä huvimajassa, illallisia puutarhassa. Kesäpäivänä soutelisin pitkin pientä jokea lammelle, lukisin kirjaa viltillä puun varjossa.









Me kävelemme kuumana syyspäivänä Marie Antoinetten jalanjäljissä Petit Trianonin puutarhassa ja pysähdymme rakkaudentemppelille hetkeksi. Istun katsomassa kohti pienen palatsin pientä jokea joka sinne virtaa.

Tässä paikassa lie kuningatarkin istunut, ennen epäonnista loppuaan. Nuorille hartioille kasattiin suuri vastuu, jonka kantamiseen tuskin koskaan voi olla valmis. Omilla valinnoillaan voi ohjata asioita tiettyyn pisteeseen, mutta joskus ulkoiset voimat ovat niin suuria, ettei niille mahda mitään.











Kaivamme esiin macaronsit ja kinaamme vähän kumpi saa syödä niitä useamman. Taidamme olla onnekkaita siinä mielessä että sillä hetkellä se on meidän elämämme vaikein asia ratkaista.

24 kommenttia:

  1. On kyllä melkoisen upea! Olen aina jotenkin karsastanut Pariisia matkakohteena (no kun olen välttänyt sitä jo yli 20 vuotta, niin voisin ihan periaatteesta vältellä jatkossakin), mutta kyllä Versailles pitäisi päästä näkemään. Eikä se ole teknisesti edes Pariisia!

    Aivan ihana näköinen macaron-hetki teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Versailles ON aivan mieletön. Ja Pariisi ei kyllä itsessään osu meidänkään kärkeen matkakohteissa Euroopassa, mutta sitten sieltä löytyy kuitenkin tällaisia helmiä kuin Versailles (ja pari muutakin), ja ne tekevät siitä käynnin arvoisia.

      Macaronshetket on ihania ihan missä tahansa. ♥

      Poista
  2. Oi, mikä ihana postaus ja todella upeat kuvat! Olen rakastanut Marie Antoinettea pikkutytöstä asti, mutta en ole vielä "uskaltanut" käydä Versaillesissa. On semmoinen olo, että sen reissun pitäisi olla jotenkin erityisen spesiaali :D. Häämatka tmv. Mutta voi elämä, miten taas matkakuume alkoi nousta noita kuvia katsellessa.

    Mutta yksi juttu osui silmään: Marie Antoinetten puoliso ei ollut Aurinkokuningas. Aurinkokuninkaaksi kutsuttu Ludwig XIV kuoli jo vuonna 1715.

    Huhuh, pakko ehkä käydä ostamassa macaronseja matkalla luennolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta, oli päässyt lipsahtamaan yön pimeinä julkaisutunteina tuonne virhe! :)

      Jokainen matka voi olla just niin spesiaali ettei kannata liian pitkään pihdata tuonne menoa. Ties vaikka jäisi muuten käymättä! Ja ehdottomasti tänne kyllä kannattaa mennä, varsinkin noin fanina!

      Voisin itsekin käydä vähän ostamassa noita macaronseja, vaikka sunnuntain teehetkelle. :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tuonne täytyy sukeltaa kun ehtii sinne asti, viime yritys kaatui räjähdyksiin :( Ihana selvästi huimasti kasvanut Bella "ettekä löytäisi ikinä" :) :) :)

    Mimmu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista kun niin paljon kaikenlaista epävakautta maailmassa meneillään. :/ Tuolla oli juuri ennen meidän reissua estetty yksi isompi terrorri-isku ja se näkyi katukuvassa jatkuvasti partioivina rynnäkkökivääripoliiseina.

      Kamalaa vauhtia noi lapset tosissaan tuntuu kasvavan! Ei siinä meinaa itsekään mukana pysyä. :)

      Poista
  4. Mä oon käynyt kerran Pariisissa eikä silloin keritty Versaillesiin asti. Mua kiinnostaisi tuolla linnaa enemmän just nimenomaan toi puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ovat kyllä käynnin väärtejä. Vähän harmittaa kun ei ollut aikaa olla pidempään. Kyllä tuonne puutarhaan saa helposti päivän ellei parikin uppoamaan jos oikein ottaa asiakseen fiilistellä. Ja miksei ottaisi. :) Kannattaa kyllä mennä!

      Poista
  5. Oh my, on prameaa! Kyllä kelpasi kuninkaallisten porsastella! Eihän tuollaisessa kodissa uskaltaisi edes koskea mihinkään :) Olen käynyt Pariisissa lyhyesti kaksi kertaa, mutta Versailles on toistaiseksi jäänyt haaveeksi. Olen ollut siinä käsityksessä, että se on todella näkemisen arvoinen, ja siltähän nämä kuvat näyttävätkin, niin sisätiloista kuin puutarhastakin otetut. Ehkä vielä jonain päivänä... juuri nyt Pariisi ei ole ykkösenä listalla, vaikka se ihastuttava kaupunki onkin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvitti vähän kun ilmeisesti jossain vaiheessa kuningasta on seurannut kommentaattori kertomassa kaikille mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuten nyt hänen korkeutensa nostaa lusikan niin kauniist huulilleen ja nauttii keitosta, ja sen jälkeen viehkeästi laskee lusikan takaisn alas. Että ilmeisesti se tavaroiden koskeminen ei ollut mitenkään kumma juttu kun oli noin jaustalle muutenkin nostettu. :)

      Pariisi ei tosissaan ole mitenkään ykköskohde kyllä meilläkään. Taino, Bellalla oli, mutta kyllähän sinne nyt pikaisen piipahduksen tekee jos sauma tulee!

      Poista
  6. Mulle on tullut jostain puolitoista vuotta sitten hinku Versaillesiin, eikä tämä todella varsinaisesti lievittänyt sitä ollenkaan :) Erityisesti puutarhat kiinnostaa ja kovasti ja voin suorastaan tuntea sen miten ihana teistäkin oli alueella käyskennellä. Joku hotellikin oli kertaalleen jo kiikarissa, sillä tokihan sinne yöksi on päästävä ja yrittää saada tuntumaa siihen miten pröystäilevat kuninkaalliset aikoinaan juhlivat :D Ihana matka on teillä yhdessä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis ehdottomasti kannattaa varata Versailles'n kaupungista hotelli! Siellä oli muutenkin mielettömän kiva fiilis jotenkin, eli varmaan illalla mukava hengailla ja käydä syömässä jossain paikallisessa. Lisäksi lauantaisin tuolla taidetaan pitää aina ilotulitus illasta, ja se olisi aika kiva nähdä, eli kannattaa ajoittaa sinne.

      Aikamoista ökyilyä tuo homma kyllä ollut aikoinaan, vaikea kuvitella pääsevänsä missään puitteissa samoihin. :)

      Poista
  7. Euroopasta ei taida löytyä kovin montaa palatsia, jotka vetäisivät vertoja Versaillesin loistolle. Olen käynyt tuolla kerran, mutta peilisali oli remontissa ja puutarhassa satoi vettä. Voisin siis joskus yrittää uudelleen paremmalla onnella, vaikkei se ihan päällimmäinen matkasuunnitelma tällä hetkellä olekaan.

    Muistan hyvin, miten kuulin macaronseista ensi kertaa. Tein joskus vuosia sitten töissä kutsua johonkin kutsuvierastilaisuuteen ja tarjoiluksi saneltiin "samppanjaa ja makaroneja". Ei kuulostanut oikein täsmäävän, mutta pian näin tyhmällekin selvisi millaisesta syötävästä oli kysymys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain se pitää kaikki oppia, jotkut meistä oppii aiemmin, ja jotkut myöhemmin, mutta pääasia että oppii. :D Kieltämättä se on aika hämmentävä nimi leivokselle jos ei ole aiemmin kuullut!

      Peilisali oli kyllä aika hieno, ja ehkä puutarhastakin nauttii enemmän jos ei sada. Ja jos ei ole ihan älyttömän kuuma. :)

      Poista
  8. Hahhah, hyvä Bella, tuo olisi kyllä mahtava paikka leikkiä piilosta. Siis ihan överi paikka! Me ei viime kerralla Pariisissa ehditty tuolla käymään, mutta ensi kerralla ehdottomasti. Kuulostaa kyllä ihan naurettavan pröystäilevältä. 2 miljardia, huhhuh! Aikamoista elämää siellä on eletty kaikin puolin. Nyt tuli hinku katsoa perjantai-illan leffana Marie Antoinette, kovin tuttu tyyppi ei ole ollut ennen tämän lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi käydä kyllä piiloleikeissä niin että jää piiloutunut löytämättä. :)

      Aikamoinen pytinkihän tuo. Ja pitäisi itsekin verestää vähänä muistoja ja katsoa Marie Antoinette uudestaan!

      Poista
  9. Kivalta kuulostava äiti&tytär -reissu teillä on Pariisin ollut! Muksujen kanssa on kiva matkustaa kahdestaan, oppii niistäkin samalla lisää mukavasti.

    Tässä postauksessa oli hienoa historian kertausta ja onhan tuo paikka merkittävä Euroopan historiassa. Silti täytyy kyllä todeta, että yllättävän paljon siinä on samanlaisuutta koon ja puiston puolesta esimerkiksi ymphenburgin linnaan Münchenissä ja Schönbrunnin linnaan Wienissä. Toisaalta näissä kahdessa olen vieraillut lähiaikoina, Versaillesin kierroksella oltiin kaverini kanssa 17-vuotiaana muutama vuosi takaperin :-D Sellainen flashback tuli mieleen, että mulla hajosi kamera sisätiloissa ja se häiritsi hieman kierrosta :-( Kamera kyllä saatiin pienen taistelun jälkeen toimimaan ulkona, mutta loppuosa sisätilavierailusta jäi kameran varjoon. Tuonne olisi kyllä kiva mennä joskus vielä uudestaan, kun ei ole sen jälkeen Versaillesissa tullut käytyä Pariisissa ollessa.

    Jos joku reissaaja ei ole käynyt ikinä näissä isoissa eurooppalaisissa linnoissa, niin kannattaa kyllä käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeastaan aika hauskaa, miten pitää itsekin vähän tsempata kun skidille samalla selittää näitä elämän realiteetteja ja historiaa. Sitä kuuntelee tarkemmin ja muistelee myös omia oppejaan.

      Saksan linnat muuten kiinnostais kovasti. Varsinkin jos niihin voi yhdistää pyöräilyn ja viinitilat samaan. :

      Poista
  10. On se uskomaton paikka! Olen käynyt Versailles'ssa joskus lukioaikana ranskan lukijoiden matkalla. Vissiin teinihormoneissa tämäkään ei tuntunut oikein miltään, niin kuin esimerkiksi Kappadokiakaan vuotta myöhemmin. Huomaan kuviasi katsoessa, että ehkä tännekin pitäisi vielä palata. Vasta viime aikoina olen alkanut tehdä paluita. Ennen olen ajatellut haluavani aina jotain uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teinihormoneissa sitä osaa hirveän vähän jotenkin arvostaa asioita ja ehkä tietynlainen elämänperspektiivikin puuttuu. :)

      Se on muuten jännä, että nykyään paluu tuntuu ihan hyvältä. Aiemmin ne oli vain tylsiä.

      Poista
  11. Versailles on kyllä upea paikka. Sisällä rakennuksessa en ole käynyt, mutta tuo sokkeloinen ja pramea puistoalue on vaan niin upea. Ja voi teitä tyttöjä. Teidän yhteiskuvat ovat niin huippuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenna :) Hauskaa kun lapsen kanssa on niin hauska matkustaa, vaikka jotenkin sellaista kuvaa ei anneta koskaan missään. Olen niin superhuono lähtemään yksin matkalle, että maailmalle haluava tytär on taivaan lahja siinäkin mielessä.

      Versailles on kaikin puolin hämmentävä ja mieletön kokemus!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!