perjantai 28. lokakuuta 2016

Minä kasvoin aikuiseksi sinun tahdissasi


Kello on noin yksi maaliskuisena yönä kun facebookfeediini pompahtaa esiin tämä video. Se saa sydämeni muljahtamaan, kylmät väreet kulkemaan koko kehoni läpi. Se on yksi viileimmistä videoista, jonka olen nähnyt. Se kiteyttää vuosikymmenet, nuoruuteni, aikuisuuteni vajaan kolmen minuutin pakettiin.

Se tuo viestin, joka tuntuu epätodelliselta.

Ruotsalainen bändi, jonka jokaisen kappaleen ensimmäisestä tahdista erottaa omintakeisen tyylin, lopettaa. Kent, jonka kanssa olen kasvanut teini-iästä aikuiseksi, joka on elänyt kanssani elämäni tuskat ja ilot, joka on tarjonnut suuria tunteita, joskus eleettömän pienesti ja silti niin mahtailevasti, on tullut tiensä päähän.






Kent ei ole koskaan tehnyt asioita kuten toiset. Nämäkin ovat pitkät jäähyväiset. Tuona yönä makaan sängyllä kuuntelemassa lopetusuutisten lomassa julkaistun uuden kappaleen tukahdutettua melodiaa, symbolisia sanoja ja huomaan miten pieni, lämmin ja märkä tippa valuu silmäkulmastani. 

Vaikken ole teini, enkä edes raskaana. 

Kent on jättänyt syvän jäljen sieluuni. Loppu koittaa vasta joulukuun 17. tätä vuotta.







On vuosi 2001. Istun Volvon takapenkillä matkalla kohti Jyväskylää. CD-soittimestani pauhaa pitkin nappikuulokkeiden piuhoja ensin Revolt III ja jossain vaiheessa Musik Non Stop. Edessä on iso koitos johon lataudun. Kentällä päässäni pauhaa melodiat ja sanat. 


"Och du är som jag, när du dansar, har aldrig träffat nån som du."

Ottelu menee täydellisesti. Käytän Kentiä aina valmistautuessani matseihin. Usein myös salilla ja juostessa.





Istun kotona sohvalla. Stereoista raikaa Dom Andra. Vuosi on 2004. Tiedän jo silloin, ettei elämäntilanne voi jatkua sellaisenaan kovinkaan pitkään.


"Vi blev som dom andra, vi blev som dom andra, vi blev som dom andra."



...ja kun samaan aikaan yksi aikakausi loppuu ja toinen alkaa vuonna 2007 juoksen pitkin Helsingin rantoja kuunnellen Du & Jag Döden -albumia. Se tulee säilymään minulle tärkeimpänä albumina koko Kentin diskografiasta. 


"Och som ni som lekte när ni var barn, du förlorade ditt krig, du står ensam kvar."





Vuonna 2008 löydän itseni Lahdesta Miikan kyljestä ensimmäiseltä yhteiseltä keikaltamme. Aurinko nousee lavan taustalle ja Jocke Berg ilmestyy jostain kultaiset kengät jalassaan, Max 500 pauhaa juuri niin tunteella kun sen kuuluukin.






Seuraavat kolme albumia eivät tunnu enää omilta. Joudun odottamaan vuoteen 2012 ennen kuin tuntemani Kent löytää takaisin oikeille raiteille. Mutta silloin se tapahtuukin isosti.

Vuonna 2013 seison ystävieni ja läheisteni edessä juhlimassa. Juhlien kohokohtaan olen valinnut 999 -kappaleen. Kaikki ne asiat, ne virheet, mitä ajattelin etten elämässäni koskaan tee - olen tehnyt ne moninkertaisesti, tai jotain pahempaa niiden sijan. Ja niiden ansiosta kasvanut sellaiseksi kuin olen.

Onnelliseksi.


"Dom 999 saker jag aldrig skulle göra,
dom vägs upp av 999 värre saker jag gjort.
Dom 999 saker jag aldrig skulle göra, 
dom vägs upp av 999 värre saker 
jag redan har gjort"






Kun toukokuisena yönä tänä vuonna 2016 Kent julkaisee viimeisen albuminsa Då Som Nu För Alltid, en pysty tekemään muuta kuin makaamaan sängyllä ja hengittämään syvään melodioiden tahtiin ja kuuntelemaan koko levyn kerralla läpi vaikka se tarkoittaakin lyhyempiä yöunia. Se levy on ehkä parasta mitä tältä bändiltä on koskaan tullut ulos. Se on osa pitkiä jäähyväisiä.


Tänään Kent hyvästelee meidät Helsingissä. Tätä en jätä väliin. En voi.






Joulukuun puolessa välissä me lähdemme Tukholmaan kuuntelemaan kaksi viimeistä keikkaa. Silloin Kent jättää lopulliset hyvästinsä bändinä kaupungin suurimmalla arenalla. Pitkien jäähyväisten viimeinen hetki koittaa.


Kaksi asiaa on ainakin sen myötä varmaa; 

minä joudun etsimään itselleni uuden sielunbändin, eikä kukaan muu kuin Jocke Berg voi näyttää yhtä hyvältä kultaisissa kengissä enää koskaan.




Kuvat Kentin eri keikoilta vuosien varrelta, milloin milläkin kameralla, tai puhelimella. Hyvä että ne edes jostain syövereistä enää löytyi.

4 kommenttia:

  1. Yhyyy :( Onneksi biisit jää elämään!
    Nähdään keikalla :)
    t. Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tota kuunneltavaa joo diskografiassa. Ja kiitos seurasta! :)

      Poista
  2. bongasin teidät mut koska olen suomijuntti en uskaltanut/halunnut/viitsinyt/muu tekosyy tulla sanomaan päin naamaa että moro moro ja oon lukenu ja kiva blogi. toivottavasti nautitte keikasta :) itellä tuntui et parempiakin kenttejä on koettu mut olihan se sellanen, no, oli mikä oli. ihan kiva perjantai-ilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit vaan tullut moikkaamaan! :)

      Keikan sovitukset oli aivan huikeita - mutta voin olla samaa mieltä että jokin pieni piste iin päälle jäi puuttumaan. Aivan mieletön fiilis, harvoin näkee koko hallia noin hurmiossa. Katsotaan mitä Kentin viimeinen keikka Tukholmassa tuo tullessaan.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!