Pahoittelen jo heti kättelyssä klikkiotsikkoa. Alkoi vaan risomaan niin älyttömästi Ilta-Sanomien samanlainen otsikko asiaa käsittelevässä artikkelissa, joka tällä viikolla julkaistiin.
Jutussa kerrotaan miten muutama kansainvälinen matkabloggari elää
unelmaelämää matkustamalla ilmaiseksi ja juomalla ja syömällä myös muiden piikkiin. Yksityiskoneita, tajuttomia elämyksiä ja ties mitä. Ja rahaa! Paljon!
Jotta asiasta ei jää ihan väärä kuva, ajattelin avata teille vähän sitä minkälaisia nämä
"ilmaiset" matkat ovat kulissien takana.
Myytti nro 1: Matka on ilmainen
Englanninkielisillä blogeilla on hieman erilainen lähtökohta kun meillä kotosuomalaisilla matkabloggaajilla. Koska Suomessa ihmisiä kiinnostaa huomattavasti matkablogeja enemmän esimerkiksi lukea äitiblogeista lapsiperheen elämästä tai sisustusblogeista millaisia tyynyjä sohvalle kannattaa ostaa, matkablogien lukijamäärät ovat vaatimattomampia kuin kollegoidensa.
Tämä väistämättä johtaa siihen että ihan kokonaan ilmaisia matkoja ei usein tarjota. Monasti joku osuus jää itselle kustannettavaksi, sillä monet yhteistyötahot katsovat vain ja ainoastaan lukuja, ei ns. miten hyvin kampanjaa saa kohdennettua. 100 000 lukijan blogissa on varmasti volyymiä, mutta onko kaikki lukijat ihan oikeasti potentiaalista kohderyhmää? No, se on eri keskustelu.
Matkabloggaajista lähestulkoon kaikki tekevät päivätöitä. Se tarkoittaa siis sitä, että samalla kun lähdet ns.
ilmaiselle matkalle, kulutat todennäköisesti lomapäiviäsi. Jos perhe ei ole mukana, menetät myös yhteistä aikaa. Tai ehkä pitää ajatella niin että saat
omaa aikaa.
Bloggaajan pitää lisäksi nykyään myös maksaa saaduista tavaroistaan verot, joka sikäli on ihan okei, mutta tekee tästä taas vähän vähemmän ilmaista.
Myytti nro 2: Se ei ole työtä
Edellisen myytin kohdalla mietit varmasti että no mitäs se haittaa vaikka pari lomapäivää menisi? Pääseehän sitä ilmaiselle matkalle.
Bloggaajamatkat ovat yleensä aikataulutettuja. Se tarkoittaa sitä, että matkalla seuraat annettua aikataulua, käyt katsomassa kohteita jotka eivät kaikki välttämättä kiinnosta, ja saatat tehdä sen ihmisten kanssa joita et tunne etkä edes välittäisi tuntea
(ja joskus taas pääset huipputyyppien kanssa reissuun). Jos blogimatkalle on varattu vaikka 3 päivää aikaa, isännät haluavat että näet mahdollisimman paljon, et suinkaan lekottele uima-altaalla mojito kädessä jatkumolla.
Lisäksi kukaan, joka on ollut bloggaajan kanssa missään tietää ettei paikkojen valokuvaaminen ole ihan läpihuutojuttu jos aikoo kirjoittaa hyvän postauksen. Ja kaikki myös tietää ettei ruoka-annoksiin kosketa ehkä 10 minuuttiin sen jälkeen kun ne on kannettu pöytään, jotta kuvat saadaan otettua.
Siinä mielessä on mukavaa olla bloggaajien kanssa matkassa, koska kukaan ei valita siitä että "ootko sä nyt jo ottanut tarpeeksi kuvia, voitaisko me nyt vaan syödä".
Jos erehtyy ottamaan ei-bloggaavan kaverin mukaan tapahtumaan tai reissuun, aika vähän löytyy ymmärrystä sille että ne kuvat tosissaan ovat matkablogin tärkeintä antia ja niiden pitää olla hyviä. Hyvien kuvien ottamiseen menee aikaa.
Myytti nro 3: "Joku blogipostaus, sähän nopeesti täräytät pari tekstiä, eiks niin?"
Hyvän tekstin kirjoittamiseen menee useita tunteja. Taino, ainakin meillä. En ole nyt lainkaan varma, mutta epäilen että lifestyleblogeilla ei ehkä mene ihan yhtä pitkään, koska uusista sohvatyynyistä ei ehkä ihan kilometritolkulla löydy sanottavaa.
Mutta yritäppä kuvailla vaikkapa hotellia laaja-alaisesti lyhyellä tekstillä asiantuntevasti. Tai kertoa vaikka yhdestä matkakohteestasi jotenkin parilla sanalla. Jos joudut
(ja todennäköisesti joudut jos haluat olla vakavammin otettava media kuin MV-lehti) tarkistamaan faktoja paikoista, ajoista ja hinnoista, tai mahdollisesti historiasta, se on sama kun kirjottaisit pienen esseen. Jos siis haluat tehdä asioita laadukkaasti.
Ja tottakai haluat, koska lukijasi ansaitsevat sen.
Sen lisäksi valitset sadoista tai tuhansista kuvista ne mitä aiot postauksessa käyttää ja käsittelet ne. Aikaa laadukkaaseen postaukseen menee helposti 5-6 tuntia. Miikan kirjoittamaan "
Mitä hengität jos puolet hapesta katoaa?" -postaukseen miehellä meni varmaan yhden viikon kaikki illat, kun tarkistettavia faktoja oli niin paljon. Mutta se postaus oli tärkeä saada kirjoitettua yleisen hyvän nimissä.
Montako tuntia kulutat muuten oman harrastuksesi parissa viikottain?
Myytti nro 4: Pari somejuttua, kuinka vaikeaa se oikeastaan voi olla?
No riippuu vähän ambitiotasosta. Jos julkaiset mitä tahansa hutaisuja tililläsi niin todennäköisesti ei kovinkaan vaikeaa. Mutta kuka oikeasti jaksaa seurata tiliä jossa on jotain sinne päin tehtyjä hutaisuja? Ei, jos puhelimen kamera on tarpeeksi laadukas, kuva kuitenkin rajataan, laitetaan väreiltään kuntoon, siis sen jälkeen kun olet ensin etsinyt oikean kuvakulman ja ottanut parikymmentä otosta.
Todennäköisesti teet päivityksen Instagramiin, Facebookiin ja Twitteriin, ehkä myös Snapchatiin. Kyllä siihen saa kuulkaa aikaa kulumaan jos teet sen kaiken vielä ajatuksella. Ja jos kuvat tulee kameralta, kuten monen mitenkään ammattimaisesti bloggaavan käsistä tulee, teet peruskuvankäsittelyn.
Lisäksi sinun bloggaajana kuuluu tietää esimerkiksi millaisiin Facebook -ryhmiin postauksia kannattaa jakaa, minkälaisia hashtageja käyttää Twitterissä ja Instagramissa ja jollain keinoilla olet ne lukijasikin ansainnut. Tuskinpa ainakaan näillä "ilmaisilla" matkoilla heti alusta alkaen.
Myytti nro 5: Bloggaajille maksetaan hyvin
Näille Ilta-Sanomien jutussa mainituille staroille ehkä saatetaan maksaakin. Moni tunnetuista, kansainvälisistä matkabloggaajista kuulemma käyttää nykyään freelancereita kirjoittamaan bloginsa jutut, ja palkkaavat kuvaajia ottamaan kuvat. Oma anti jää ehkä heikommaksi, mutta toisaalta oma brändi rakennetaan erittäin hyvin.
Suomalaisia matkabloggaajia ei taida olla yhtä ainutta joka elättäisi itseään pelkällä bloggaamisella. Skenessä on muutama, jotka tekevät paljon bloggaamisen ja vaikuttajamarkkinointiin liittyviä asioita freelancerina bloggaamisen lisäksi. Monet ovat myös toimittajia taustaltaan eli kirjoittavat myös muualle elääkseen.
Suomessa on harva bloggaaja ylipäänsä, joka saisi kunnollisia ansioita pelkällä blogilla, mutta siihen suuntaan ollaan täälläkin menossa.
Huutonauraisitte jos saisitte kuulla millaisia ehdotuksia tulee viikottain. Esimerkiksi että satasella pitäisi mainostaa teille jotain nettikasinoa, perustelulla
"olisihan se teille kuitenkin kaikki plussaa".
Kiitosta kuitenkin siitä että monet tahot ymmärtävät jo että bloggaajillekin kannattaa maksaa jos haluaa laatua. Yhteistyön tekemisestä hieno kiteytys
Valeäidin blogissa.
Myytti nro 6: Bloggaajat tekevät mitä vaan kun saavat jotain ilmaiseksi
Jotkut saattavat ehkä tehdäkin. Me olemme sanoneet ei monellekin tällaiselle
ilmaiselle matkalle, koska ne eivät ole osuneet meidän intresseihin ylipäänsä, emmekä todennäköisesti menisi omalla rahalla sellaiseen kohteeseen ja kirjottaisi siitä.
Miksikö? Kaiken sen takia mitä tässä on kirjoitettu. Se vie paljon aikaa, lomapäiviä, sinulla ei välttämättä ole lainkaan omaa aikaa näillä järjestetyillä matkoilla, joskin poikkeuksia on. Fiksu taho antaa bloggaajalle vapaat kädet, sillä sen myötä tulee myös parhaat tarinat kun ne osuvat lähelle sitä mikä bloggaajaa itseään kiinnostaa.
Fiksu bloggaaja taas ymmärtää vastuunsa myös lukijoitaan kohtaan. Te siellä ruudun toisella puolella olette paljon tärkeämpiä kuin kaikki "ilmainen" mikä tarjotaan. Oman integriteettinsä ja uskottavuutensa
voi myydä vain kerran. Meidän linja on siksi ollut se, että otamme vastaan vain sellaisia yhteistöitä, mistä maksaisimme myös rahaa itse. Ja se, että kirjoitamme rehellisesti. Jos kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, se myös kerrotaan. Hyviä kehutaan ansaitusti.
Eivät ne kuvat ja tarinat kuitenkaan valehtele. Matkoilla ja elämässä on aina niitä kauniita hetkiä, joita on mukava jakaa, kokemuksia mistä on kiva kertoa muillekin.
Se mitä ruudun toiselle puolelle näkyy on kuitenkin nimenomaan hetket. Kukaan ei kerro koko elämäänsä missään sosiaalisen median kanavassa ja se on hyvä muistaa kun kadehtii näitä asioita. Tuskinpa teitä niin kiinnostaisi livelähetys siitä miten makaan läppärin kanssa sohvalla useamman tunnin näitä juttuja kirjoittamassa hikisenä bodycombat -tunnin jälkeen. :)
Ilmaiset matkat, tavarat ja tapahtumat ovat siis suhteellinen käsite. Jos oikeasti on kateellinen, mikään ei estä kokeilemasta itse millaista bloggaajana on. Ennen kuin alkaa jetsettailevaksi, jatkumolla matkustavaksi matkabloggaajaksi, jolla ei ole kotia mihin palata, kannattaa myös miettiä onko se oikeasti se elämä mitä haluaa elää.
Kaikella on hintansa. Myös ilmaisilla aterioilla, juomilla, tavaroilla ja matkoilla.
Erityiskiitos lopuksi meidän kanssamme yhteistyötä tehneille tahoille, kuten Ruka, Ruka Safaris, Harriniva, Sokos Hotels, Ritz-Carlton, Holiday Club, Mura Sushi ja Visit South Coast Finland, muutaman mainitaksemme, ja joiden ilmaisilta matkoilta kaikki postauksen kuvat ovat. Niitä on ollut ilo tehdä kun intressit ovat menneet niin hyvin yksiin. Ja kanssabloggaajille kiitos hyvästä matkaseurasta. :)