torstai 24. marraskuuta 2016

Sen kerran uin valaan vierellä


"Siis sä haluat mennä tonne uimaan? Noiden kanssa? Meidän vastuu loppuu sitten siihen, vakuutuksemme ei korvaa jos jotain tapahtuu."


Ryhävalaat, nuo merten jättiläiset viettävät kesät Antarktiksen kylmissä vesissä leväten ja keräten ravintoa krilleistä. Syksyn tullen ne aloittavat pitkän muuttonsa lämpimämmille vesille lisääntymään. Ja, niin no, mehän satuimme olemaan samoilla vesillä.






Pääsimme todistamaan iloisten valaiden hyppyjä kaukana horisontissa jo häämatkallamme Mauilla, mutta läheltä emme olleet niitä ikinä nähneet. Sukeltajana minun unelmani (no, yksi niistä) oli luonnollisesti päästä sukeltamaan valaan kanssa - asia, jota Gia maarapuna ei ymmärrä lainkaan. Valaat ohittavat jokavuotisella muuttoreitillään mm. Australian, Fijin sekä Tongan, jota pidetään huippupaikkana valaiden kanssa sukeltamiseen, ja josta näkemäni valaskuvat ovat kirvoittaneet lukemattomia kateellisia haaveiluja.

Australiassa käytiin valasristeilyllä bongaamassa niitä lähempää. Tonga puolestaan ei osunut maailmanympärimatkamme reitille, lähinnä hankalien lentoyhteyksien takia.

Fijillä sen sijaan tarjoutui tilaisuus täysin yllättäen.












Olimme viettämässä Leleuvian paratiisisaarella rentoa elämää, ja tutustumassa paikalliseen kestävään kehitykseen. Paikan omistaja on halunnut kantaa kortensa kekoon merten suojelun merkeissä, ja kyseessä onkin todellinen ekoresortti, missä istutetaan uusia koralleja, pidetään kirjaa kilpikonnista ja valvotaan, että lähisaarten asukkaan noudattavat kalastuskieltoa.

Olin palaamassa varsin mukavalta sukellusreissulta takaisin kohti Leleuviaa, kun kippari pysäytti veneen ja alkoi osoittelemaan kohti merenpintaa. Ja todellakin, vajaan sadan metrin päässä näkyi välillä vesisuihkuja, välillä valaan selkä! Tunnelma veneessä tiivistyi silminnähden, kun tajusimme että valaat ovat tulossa suoraan meitä kohti.









Kun sitten kysyin että olisiko ok jos hyppään uimaan valaiden kanssa, opas hieman häkeltyneenä totesi, että valaiden kanssa uiminen ei kuulu heidän toimintaansa eikä vakuutukset sitä kata, joten aivan täysin omalla vastuulla sitten.

Sen kummemmin miettimättä vedin nopeasti maskin päälle ja pulahdin laidan yli kameran kuvatessa.

Ja se ohikiitävä hetki oli ikimuistoinen. Valasemo vilkaisi minua ohimennen, ennen kuin katosi pienen poikasensa kanssa syvään siniseen.






Yksi rasti elämän bucket listiin, check.


Leleuvia on muuten Fijin erittäin hyvin pidetty salaisuus. Jos olet suuntaamassa Fijille, lue meidän postaus saaresta. Se oli ihana.

7 kommenttia:

  1. Kyllä oot Miika aika rohkea heppu, en tiedä riittäisikö miulla uskallus tuohon! ;D Upeita kuvia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset sanoo rohkeaksi, vaimo sanoo hulluksi :D Mutta kiitoksia, Ida! ♥

      Poista
  2. Eikä, mikä tuuri! Ja se yllätystekijä varmaan teki kokemuksesta vieläkin ikimuistoisemman! Jos delfiinien näkeminen veden alta luonnossa on päräyttävä kokemus niin tuo se vasta olisikin. Me käytiin myös bongailemassa valaita risteilyllä Australiassa, ja sekin oli jo upea kokemus. Kateellisena silloin kuunneltiin, kun kippari rehenteli silloin tällöin hyppivänsä veteen uiskentelemaan valaiden kanssa. Mielessä kyllä kävi myös, että onkohan se nyt ihan turvallista hommaa :) Nyt pikagoogletuksella selvisi, että myös Ausseissa on mahdollista päästä uimaan ryhävalaiden kanssa. Valashaiden kanssa uimisesta me ollaankin jo haaveiltu vuosikaudet. Näiden järjestettyjen retkien kanssa saa vaan olla tosi tarkkana, missä sen tekee jos tekee, monissa paikoissa, valashaiden osalta muistaakseni ainakin Filppareilla ja Meksikossa se alkaa olla aika kyseenalaista hommaa. Täytyy toivoa, että kävis joskus jossain tuommoinen munkki. :)

    Uuh, Leleuvia kuulostaa myös hyvältä, täytyy pistää korvan taakse seuraavaa Fijin reissua varten...

    VastaaPoista
  3. Aivan varmasti mahtava kokemus! Vesi ei ole itselleni se omin elementti, joten jätän sukellushommat mielelläni muille, mutta tällaisia juttuja on mukava lukea. Vapaana elävät ryhävalaat ovat ilmeisesti säyseitä eläimiä, eivätkä koostaan huolimatta aiheuta sukeltajille vaaraa?

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtavaa, että vihdoin natsasi! ♥ Laita kuitenkin sellainen puolikas check tuon kohdalle, ettet ihan heitä syrjään ajatusta reissusta, jolla tuollaista voi tehdä päivätolkulla paikassa, jossa valaita vilisee. Yritin juuri tänään penkoa meidän valasreissulta A:n veljen kuvaamia videoita, ajatuksella josko niistä saisi editoitua jotain. En ole tainnut niitä reissun jälkeen edes katsoa, mutta nyt en sitten löytänytkään niitä. Pitänee kysellä kuvaajalta, ovatko vielä hänellä tallessa :) Meillä vielä näistä check listin kohdista odottelee se valashai, mutta ehkä seuraavalla reissulla käy tuuri... sormet ristiin. Mikään ei kuitenkaan voi olla siistimpää kuin nuo ryhikset ♥

    VastaaPoista
  5. Varmasti upea kokemus tuo ja hienoa, että sait yhden haavesi toteutumaan! Itse olen sattumalta nähnyt ryhävalaita Etelä-Afrikan rannikolla. Siellä ne puolen kilometrin päässä hyppivät ja ääni oli kuin mosse olisi tullut autotallin oven läpi. Oli kerrassaan hieno hetki, tosin ne oli kyllä niin isoja, että en olisi veteen hypännyt. Tosin ei olisi ollut puolta kilometriä kalliolta loikkaamaankaan :-D

    P.S. Tuo sininen ukko on muuten hauska kuva - pisteet siitä! :-)

    VastaaPoista
  6. Minulle rittäisivät nuo upeat rannat ja kilpikonnien suojeleminen yhdessä ekotyypin kanssa. Ihania kuvia!

    Koska olen kovin vähän vesi-ihminen ja snorklailukin on vasta harjoittelun asteella, en ole koskaan osannut edes haaveilla sukeltelusta valaiden kanssa. Mutta myönnän yhden unelmani olevan, että snorklatessa näkisin merikilpparin, mutta kuitenkin niin kaukaa, ettemme säikyttelisi toisiamme: minä häntä, koska se on hänen kotinsa, hän minua, koska siinä säikähtäessä saattaisin panikoitua ja olla itselleni vaaraksi.

    VastaaPoista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!