lauantai 24. joulukuuta 2016

Kun unelmista tehdään totta


Päätökset ovat aina vaikeimpia henkisesti. Kun onnistuu ylittämään kynnyksen, päättämään minkä suunnan ottaa, on jäljellä enää tekeminen. Projektisuunnitelma, aikataulutus, riskianalyysien tekeminen ja sen varalta skenaarioiden rakentaminen, asioiden listaaminen, delegointi ja vastuuttaminen. Enää tarvitsee vain kääriä hihat ja alkaa hommiin.





Unelmien toteumiset ovat yleensä kiinni päätöksestä ja se johtaa yleensä projektiin. Osa ihmisistä tekee sen tietoisemmin, osa vähemmän tietoisesti ymmärtäen asian vasta jälkikäteen.

Viimeiseen seitsemään vuoteen meidän elämässä on mahtunut monta suurta päätöstä. Joistain niistä on seurannut aika isojakin projekteja. Päätimme mennä naimisiin ja Bella pelmahti maailmaan vähän sen jälkeen. Elämänmittaisia projekteja molemmat, joita varten ei voi edes riskianalyysiä tehdä, tai varautua.


Ne projektit ovat onneksi menneet enemmän kuin hyvin.


Päätin saada yliopistolta paperit ulos vanhempainvapaiden aikana. Hieman se venähti töihinpaluun puolelle, mutta neljä vuotta sitten sain homman kuitenkin maaliin. Ilman Miikan tukea ja venymistä se ei olisi onnistunut.






Vähän ennen omaa töihinpaluutani päätimme aloittaa kotimme remontoimisen kauttaaltaan, saadaksemme yhden makuuhuoneen lisää kasvaneeseen tarpeeseen. Tämän seurauksena keittiö vaihtoi paikkaa ja kaikki pinnat keittiö mukaanlukien uusittiin. Vaikka remontin keskelle osui 2 viikon Malediivien paratiisiloma, se ei ollut mitenkään läpihuutojuttu varsinkin kun samalla palasi pitkältä vapaalta sorvin ääreen ja kirjoitti gradun loppua. Lopputulos oli kuitenkin aivan huikea, parempi kuin osasimme odottaakaan. Puhun enemmän keittiöstä kuin gradusta, josta siitäkin tuli kyllä varsin kelpo.

Pian sen jälkeen alettiinkin julkisuudessa puhumaan vuorotteluvapaan ehtojen tiukentamisesta. Totesimme ettei suuri unelmamme maailmanympärimatkasta ja vuoden irtiotto odota, vaan se pitää tehdä nyt. Aloitimme valmistelut noin vuotta ennen lähtöä.


Jossain vaiheessa tuli aika pakata vastaremontoitu koti ja elämä Suomessa pakettiin, ostaa liput ja pakata sen päälle vielä rinkka.


Sen jälkeen se olikin menoa. Yksi elämämme mahtavimmista ja raskaimmista projekteista.





Kun palasimme takaisin uskomattoman vuoden jälkeen, muutimme takaisin kotiimme, totuttelimme taas elämään oravanpyörässä. Miika vaihtoi työpaikkaa melkein heti, mutta lähti ensin kuukaudeksi Indonesiaan toteuttamaan unelmaansa tulla vapaasukeltajakouluttajaksi. Minä vaihdoin työpaikkaa myöhemmin tänä vuonna.


Sitten tuli eräs marraskuinen ilta vain kuukausi sitten. Astuimme sisään 20-luvulla rakennettuun vanhaan puutaloon vain kivenheiton päässä nykyisestä kodistamme. Ei meillä ollut aikeita ostaa uutta, ainakaan kovinkaan nopeasti. Ulkona leijaili hiljalleen lumihiutaleita ja yhdessä huoneiston kolmesta kakluunista rätisi tuli. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, huolimatta mintunvihreistä seinistä ja punaruskeaksi vahatusta lautalattiasta. Se oli vain pintaa. Kun katsoi syvemmälle, näki mitä sillä olisi meille annettavaa.



Meistä tulisi jatkumo sen melkein 100 vuotta vanhaan tarinaan. 






Sellainen paikka missä olen aina halunnut asua, istua pyöreän ikkunani ääressä aamupalalla, viettää railakkaita puutarhajuhlia ystävien kanssa krisikkapuiden katveessa, katsoa miten aurinko laskee horisonttiin ikkunastani ja sen jälkeen istua kakluunin edessä yhdessä villasukat jalassa viinilasillinen kädessä, kuunnella takkatulen hiljaista räiskettä ja vanhan talon natinaa. Paikka mihin aina palata, suorastaan kaivata, maailmalta.






Ei tämän unelman toteutuminen ollut sen kummempi projekti kuin mikään muukaan. Päätös siitä että me vedetään tämä, suunnitelma, aikataulutus, budjetointi. Riskien kartoittaminen, asioiden listaaminen, vastuuttaminen ja delegointi. Ja hihojen kääriminen.

Vaikka ensi vuodelle on jo varattu neljä matkaa ensimmäiselle vuosipuolikkaalle, tällä hetkellä elämme keskellä remonttia, taas kerran, vaikka miten vannottiin ettei enää koskaan. Jos ihmettelet mistä hiljaisuus blogissa johtuu, niin tästä. Mutta se on vain hetkellistä sillä muutto on pian.


Me ollaan matkalla kohti uuden unelman toteutumista.




Oikein rauhallista, kaunista ja mahtavaa joulua. Ja ensi vuotta varten, muista että unelmat toteutuvat, yksi kerralla jos oikein haluat.

Tärkeintä on tehdä päätös.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Ainutlaatuinen Suomi ♥



Suomeen on aina ihana palata. Asiat toimivat, kukaan ei yritä viilata liikaa linssiin, poliisiin voi suurimmalti osin luottaa. Vaikka VR välillä myöhästelisi, julkinen liikenne toimii pääasiassa oikein hyvin, ei tarvitse pelätä henkensä edestä jatkuvasti kun hyppää bussiin kyytiin tai kävelee keskellä liikennettä.

Mistään muualta ei saa yhtään hyvää pullaa. Eikä salmiakkia.




Tiedät, että sairastuessasi ensimmäisenä sairaalassa ei kysytä vakuutusta ennen kuin hoidetaan. Lasku ei todennäköisesti vie vararikkoon, vaikka olisi kyse isostakin toimenpiteestä.

Missään muualla mansikat, mustikat ja vadelmat eivät maistu yhtä hyviltä. Keskiyön auringon kypsyttämät eivät vaan saa samaa makua aikaan muissa olosuhteissa.

Suomessa hengitetään maailman asutuista alueista kaikista puhtainta ilmaa.








Mutta erityisen hienoa meillä on luonto, ja sen jatkuva läheisyys. Jo pelkästään Helsingin keskusta-alueelta pääsee metrolla Kivinokkaan luonnon helmaan. Lammassaareen ja Vartiosaareen hyppäämällä bussiin metron lisäksi. Kokonaisuudessaan matka ei paljoa 30 minuuttia pidempään kestä. Nuuksioon ja Sipoonkorpeen pääsee 30 minuuttia ajamalla keskustasta. Ainutlaatuista maailmaankin nähden. Samana päivänä ehtii hyvin käydä huippuravintolassa keskustassa, ostoksilla tai kulttuuririennoissa ja silti ehtii vielä keskelle luontoakin.

Tämän kuluneen vuoden aikana maailmanympärimatkan jälkeen olemme pyhittäneet suurimman osan lomistamme Suomelle ja siitä nauttimiselle. Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Vieläkään ei ole suurta hinkua kaukomailla, sen sijan Suomen kansallispuistoja samoilemaan kylläkin.













Tänä vuonna vaelsimme Karhunkierroksen, kävimme Lapin maisemissa Harrinivalla, viiletimme pitkin Rukan valkoisia rinteitä, katselimme karhuja, viihdyimme kuvankauniin Puumalan maisemissa, meloimme Siuntiossa, purjehdimme ja juhlimme Turun ja Helsingin saaristossa. 

Vielä on niin paljon näkemättä ja kokematta Suomen 100. syntymäpäivän lähestyessä.











Meillä on jo talveksi tiedossa lisää kotimaan kohteita, luonnossa liikkuen. Ja kesälle lisää. Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen ja nähdäkseen niin paljon kauneutta.

Paljon onnea Suomi 99 vuotta!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Maailman 5+1 parasta rantaa!


Suomen pimeys tähän aikaan vuodesta tuntuu vievän voimat useimmilta. Hymy ei ole kenellläkään vastaantulevalla herkässä, ja yleisin talvivaatteiden värikin taitaa olla musta. Ei siis ihme että niin moni alkaa haaveilla aurinkorannoista ja valkoisesta hiekasta, kenties hedelmädrinkki kädessä sellaisella lekottelusta.






Rantoja on mahtunut meidän elämään paljon - jossain vaiheessa olen kutsunut itseäni biitsinmetsästäjäksi. Osa rannoista on kuitenkin osoittautunut mainettaan huonommaksi. Hyvä ranta tarkoittaa meille sitä, että hiekka on puhdasta, vesi ei tyrskyä liiaksi, vaan siinä on miellyttävä uida, ja että rannan läheisyydestä löytyy hyvät snorklausvedet. Ja ettei se ole tupaten täynnä muita ihmisiä, kuten esimerkiksi Thaimaan mainoksissa usein näytettävä Railay beach, joka kyllä on kaunis, mutta siellä ei mahdu normipäivänä kunnolla kävelemään.

Muille biitsimetsästäjille tästä siis vinkit vaariin!


1. Malediivit (Fihalhohi)


Malediiveja voittanutta ei ole. Päädyimme Malediivien mittakaavassa varsin keskihintaiseen saksalais-itävaltalaisomisteiseen resorttiin nimeltä Fihalhohi vajaaksi kahdeksi viikoksi. Pienen saaren ympäri käveli noin 15 minuutissa, ja sitä kiersi ranta, joten nousu- ja laskuvedestä riippuen, pystyi aina menemään jostain kohti hyvin uimaan. Ihan suoraan matalassa rantavedessä ui mureena ja vauvahai, hippasen syvemmällä olikin jo ääretön koralliloisto mustekaloineen ja kilpikonnineen. Myös rauskut piipahtelivat rannan lähistöllä.







Allekirjoittanut lähti dive masterin kanssa suoraan rannalta Malediiveilla ensimmäistä kertaa sukeltamaan ja päätyi ensimmäisellä sukelluksellaan suoraan rauskuparven keskelle. Meinasi tankeista loppua ilma nopeasti. Miika pääsi uskomattomiin vesiin sukeltelemaan, snorklausreissulla meitä tervehti kymmenet delfiinit.










Melkein kaikki Malediiveilla lomailevat tulevat sinne sukeltamaan. Rannat ammottavat tyhjyyttään päivisin, joten vähemmän vedessä viihtyvät saavat todellakin olla rauhassa. Yhtä hienoa rantaa ja vedenalaista elämää ei ole tullut vastaan missään muualla maailmassa.






2. Leleuvia, Fiji


Kun maailmanympärimatkallamme eksyimme puolivahingossa Leleuvian pienelle ekoresorttisaarelle Fijillä, mietin että tämä on Malediiveista seuraava. Melkein yhtä hyvä, muttei ihan.

Vietimme yhteensä kuukauden Fijillä, eikä Yasawa -saarien tai Taveunin vehreän paratiisisaaren rannat olleet lähelläkään tätä.

Laskuveden aikaan ranta ulottuu kauas, kauas sen itäisellä puolella. pohjoinen on jotakuinkin samanlainen koko vuorokauden, mitä nyt veden korkeus hieman vaihtelee. Heti rannalta pääsee snorklaamaan joskus isojen, joskus pienien kilpikonnien kanssa, suoraan rannan eteen on istutettu koralleja tervehdyttämään merten tasapainoa, ja ne ovat ottaneet kukoistaakseen siellä. Leleuvia rantavesissä asuu myös merihevosia, noita pieniä, mutta himputin söpöjä mereneläviä.










Ja pääsihän Miika sukeltamaan täällä valaan kanssa hetken verran, vain kivenheiton päässä itse saaresta.

Resortti on niin pieni, ettei väenpaljous ala koskaan ahdistamaan.


3. Joulusaaret, Kiribati


Tämä hieman hankalan matkan päässä oleva pieni ja katoava saarivaltio on köyhä ja tuntematon. Fiji Airways tekee kerran viikossa Kiribatin Joulusaarilla välilaskun aamuyöstä matkalla Fijin Nadista Havaijin Honoluluun, ja myöhemmin iltapäivällä vielä takaisintulomatkallaan. Olosuhteet ovat puutteelliset, mutta rantaviiva on uskomaton.






Tämän kylän pienen resortintapaisen rantaviiva oli sellainen, jonka kuvia ei tarvitsisi paratiisirantojen mainoksiin käsitellä lainkaan. Täysin turkoosia vettä, vitivalkoista, pehmeää ja puhdasta hiekkaa, ei turistin turistia meidän lisäksi. Iltapäivästä seuraksi sai paikallisia lapsia. Auringon laskiessa ulkomaalaiset harrastajakalastajat tulevat venekuntiensa kanssa takaisin.

Snorklaus rannalta oli heikkoa, mutta sen sijan yhdistetyllä sukellus- ja snorklausmatkalla vastaan tuli niin paholaisrauskuja, kilpikonnia, haita kun delfiinejäkin samalla reissulla. 








4. Puka Beach, Boracay, Filippiinit


Boracay yltää melkein kaikissa 'Maailman paras ranta' -kilpailuissa kärkisijoille. Saarelle lennetään Manilasta reilu tunnin verran, laskeudutaan vierussaarelle, ja ylitetään 5 minuutin matka veden yli paatilla.

Saari itsessään on jo aika turistoitunut, ja sen pääranta on täynnä hotelleja, veneitä ja erityisesti kiinalaisia ja korealaisia turisteja. Päärannan hiekka on sekin ihanan samettisen pehmeää, mutta muita ihmisiä ja veneitä on välillä häiritsevän paljon.






Sen sijan saaren pohjoisosassa on ranta nimeltä Puka Beach, jonne ei olla rakennettu lainkaan resortteja. Siellä ei tosin ole myöskään yhtään ravintolaa tai kioskia, joten sinne suunnatessa pitää olla reippaasti omaa evästä mukana.

Ranta on tyhjääkin tyhjempi. Me päädyimme sinne päivän purjehdusretkellä, jolloin vedestä käsin näimme koko saaren upeat hiekkarannat aurinkoa mukavassa tuulenvireessä paistatellen.









Sukellusvedet ovat kohtuulliset tälläkin suunnalla. Jos vaan kestää ne muut turistit ja mahdollisesti ensimmäistä kertaa sukeltamassa olevat yli-innokkaat kiinalaiset sukellusryhmässä.


5. Gili Meno, Indonesia


Gili-saarista hiljaisin ja turmeltumattomin on Gili Meno. Se sopii fiilikseltään hiljaisuutta kaipaaville tai vaikkapa häämatkalaisille. Todella rento meno, Gili Meno.

Saaren pääranta on hiljainen, vaikka turistikausi olisi kuumimmillaan. Rannalla on kilpikonnien kasvatuspaikka, jossa paikallinen pariskunta kilpikonna kerralla yrittää pelastaa saarien vedenalaisen elämän monimuotoisuutta. Tästä johtuen, lähes aina lähtiessä valkoiselta rannalta snorklaamaan, vastaan tulee kilpikonna jos toinenkin.












Päärantaa vastakkaisella puolella saarta on hiljaisia rantabaareja auringonlaskun ihailua varten. Samalla kuulee miten vastakkaisen Gili Trawanganin -bilesaaren musiikki alkaa nostamaan volyymiään ja juhlat paranemaan. 

Gili Airin ja Gili Trawanganin rannat ovat nekin hienoja, mutta likaisempia ja koralleiltaan huonompikuntoisia kuin Gili Meno. Palveluita muilta saarilta löytyy paremmin. Ja väistämättä myös enemmän ihmisiä.





Entäs se +1 joka otsikossa mainittiin?

Se ei ole varsinainen paratiisiranta, mutta ansaitsee mielestäni maininnan.

Kroatia on nostanut päätään suosittuna matkakohteen myös suomalaisille. Kelithän siellä ei ole jatkuvasti lämpimät, Euroopassa kun ollaan, joten Kroatiaa voi suositella vain noin puolet vuodesta rantakohteeksi.


+ 1. Kroatia


Kroatian jylhät maisemat ovat uskomattomat. Kirkkaan turkoosia vettä, vuoristoa, vehreyttä siinä sivussa.







Harvasta paikasta Kroatiassa löytyy vitivalkoisia hiekkarantoja, mutta veden silkinpehmeäksi pyöristämistä kivistä muodostuneita rantoja kylläkin. Reilun viikon lomalla merenrantahuvilassa Orebicin pienen kylän kupeessa rakastuin muihinkin kun vain hiekkarantoihin. Kroatian vedet ovat hämmentävän kirkkaat ja puhtaat. Snorklausnäkymistä parhaat ovat kiviset onkalot ja upotetut, vanhat laivat. Koralleja ja kaloja erityisen paljoa näy.






Kroatian rantojen kauneus piileekin muussa kuin perinteisessä paratiisimaisuudessa.



Meidän listaukseen maailman parhaimmista rannoista ei mahdu muun muassa Thaimaa, Havaiji, Dominikaaninen tasavalta, Miami tai Australia. Hyviä kohteita nekin tietysti, mutta ei vedä vertoja näille. Mitkä sinä äänestät maailman parhaiksi rannoiksi?