perjantai 8. joulukuuta 2017

Lähtisitkö Pete Parkkosen kanssa lapsia auttamaan?


Koskaan ei ole liian myöhäistä auttaa niitä, jotka apuamme tarvitsevat. Avustusmuodonkin voi ihan itse valita, samoin kohteen. Meillä on edelleenkin meneillään 300 paremman elämän -äitiyspakkauskeräys yhdessä WorldVisionin kanssa. Se on yksi hyvä tapa auttaa.




Tavoitteena on saada kolmesataa 35 € äitiyspakkausta kerättyä Kenian köyhimmille, tuleville äideille, ja samalla saada aikaan muutos ajattelumaailmassa siitä miten odottavia äitejä ja syntyviä lapsia tulisi siellä hoitaa, jotta lapsi- ja äitikuolleisuus vähenisi.

Pakkauksia on meidän kolmen bloggaajan kautta mennyt jo lähemmäs 250, joten nyt on hyvä hetki ottaa vielä loppuspurtti! 35 € on täällä kohtuullisen pieni summa, mutta se voi olla tässä tapauksessa jopa ihmishengen hinta.


Olisin aivan superiloinen jos haluisit osallistua tähän kamppikseen yhdessä meidän kanssa!






Tänään voi osallistua WorldVisionin toimintaan myös muilla tavoin. Telkkarista tulee nimittäin hyväntekeväisyysgaala tänään Neloselta kello 20.00, jossa Sami Hedberg ja ystävät kannustavat auttamaan omalla tavallaan. Sami itse on useaman lapsen kummi. Kummeillekin on tarvetta.

On sydänta raastavaa katsoa millaiset olosuhteet lapsilla ympäri maailmaa on pahimmillaan. Ja onhan se ominkin silmin tullut todistettua. Tuntuu hyvältä kun pystyy edes auttamaan hieman. Jos ei kaikkia saa pelastettua, niin aina jonkun.

Käytiin paikan päällä katsomassa jo show livenä, ja se on erittäin viihdyttävä. Jos et lähde meidän kanssa auttamaan, niin entäs Pete Parkkosen? 







torstai 7. joulukuuta 2017

Näistä viidestä asiasta huomaat reissatessa olevasi suomalaisempi kuin koskaan


Ja näin on Suomineito 100 vuotta!





Itsenäisyyspäivän lähestyessä huomaa vuosittain, miten kansallisidentiteetti kaivetaan jostain esiin ja ollaan Suomesta erityisen ylpeitä. Onhan siihen paljonkin syytä. Monien isovanhemmat, tai isoisovanhemmat ovat olleet taistelemassa Suomesta itsenäistä sodissa, ja meille kaikille on se taatusti myös kerrottu. Ei ole tullut helpolla se kaikki mikä meillä tänään on. Sadassa vuodessa meistä rakentui yksi maailman parhaiten voiva kansa monella mittarilla.

On Suomessa myös paljon asioita vialla ja huonosti, mutta niistä ei haluta juhlapäivinä niinkään puhua. Niillä mittareilla Suomi taitaa kuulua maailman onnettomimpiin.

Suomalaisuuden, ja siitä tunteman ylpeyden huomaan yleensä erityisen hyvin silloin kun on poissa Suomesta. En ole koskaan ollut suomalaisempi kun ollessani kaukana kotoa.





Hyvät asiat tuntuvat kauakana erityisen hyvältä, mutta niin tuntuu huonotkin. Ilmapiirimuutos näkyy selkeämpänä kun on hieman kauempana. Hyviä asioita osaa arvostaa kun niitä ei olekaan käden ulottuvilla. Sitä huomaa suu vaahdossa saarnaavansa yhteiskunnan tukiverkostoista, sairaanhoidosta ja koulutuksesta ventovieraille. Ja puhtaudesta ja salmiakeista.

Mutta mistä sitä huomaa olevansa erityisen suomalainen ulkomailla?


1. Kaipaat irtokarkkeja ja pullaa

Vaikka kotona taistelet itsesi kaupassa karkkilaarien ohitse joka ikinen kerta, ulkomailla et muuta tekisikään kun napostelisi irtokarkkeja, Ei ole kuulkaa satunnaiset suklaapatukat mitään irtokarkkeihin tai edes karkkipusseihin verrattuna. Salmiakkia ei edes tunneta, miten ne voi elää ilman sitä?




Ja eikö ne ulkomailla tunne rehtiä, kunnollista pullaa? Korvapuusteista saa vain haaveilla kun tarjolla on pelkkää leivosta ja keksiä. Keksit on toki luokiteltu myös kunnolliseksi välipalaksi. Hyi, KYLLÄ EI MEILLÄ SUOMESSA.

Ilahdut suunnattomasti kun löydät kaupan, josta löydät salmiakkia, Fazerin sinistä ja Juhlamokkaa. Aijjjettä, nyt sitä hemmotellaan suomalaista!




2. Jonotat nätisti rivissä


Vaikka miten oltaisiin Saigonin kaaosmaisella yötorilla, sinä seisot kiltisti ja jonotat vuoroasi. Oikealta ja vasemmalta menee ohi vietnamilaisia, ranskalaisia ja kiinalaisia. Sinä seisot ja puhkut punaisensa ja turhaudut ihmisten "huonoon käytökseen", koska sitä se olisi meillä Suomessa. Täällä se on maan tapa, eikä kukaan katso kiilaamista pahalla. Maassa maan tavalla, ja suomalainen suomalaisilla tavoilla kaikkialla.

Kaipaat järjestystä ja selkeitä sääntöjä.






3. Et valita huonosta palvelusta tai huonosta hotellihuoneesta


...sen sijan mutiset tyytymättömänä ja alistut kohtaloosi. Kirjoitat ehkä somepostauksen aiheesta ja saat peukkusymppauksia kavereiltasi. Kamala kostosi on kirjoittaa jälkikäteen Tripadvisoriin tai muuhun palveluun kokemuksestasi , mieluiten anonyyminä, niin ettet koskaan jää kiinni. Anonyymius valittaessa on aina parasta, erityisesti lapulla naapureille.

Jonkun huhun mukaan suomalaisille annetaan kaikista huonoimmat hotellihuoneet aina juuri koska he eivät nosta älämölöä aiheesta.




4. Huomaat ilmaisen koulutuksen hyödyt

Tapaat matkoillasi kaiken maailman ihmisiä. Useimmat heistä eivät edes tiedä missä Suomi on, vaan kun kerrot kotimaastasi huomaat vastapuolella silmissä katseen lapsen eksyneen. Joudut vähän jeesimään että skandinavia ja Ruotsi ja Venäjä ennen kuin lamppu alkaa syttymään. Tietyissä maanosissa huomaat myös, että koulutus olisi avainsana köyhyydestä nousemiseen, erilaisten uskomusten kumoamiseen ja ihan ylipäänsä vain hyvinvointiin.




Mutta pahahan se on lähettää lapsia kouluun jos sellaisia ei ole, ja jos onkin niin ne maksavat enemmän kuin vanhempien vuositulot.

Kun kuulet, että Australiassa ja Jenkeissä lapsen yksi hoitopäivä tarhassa maksaa yli 100 euroa ilman ruokaa tai takeita koulutetusta henkilökunnasta, alat myös pitämäään Suomen 250 euron kuukausittaista päivähoitomaksua kohtuullisena. Paikalliset tuttavasi ja muut turret alkavat harkitsemaan muuttoa Suomeen pelkästään tämän takia, kun puhutte aiheesta.


5. Alat rakastamaan suomalaista infraa

Kotona kiroilet aina muhkuraisia mökkiteitä jossain periferiassa, jossa ajaa noin 20 autoa päivässä. Päästessäsi mökille sytytät kuitenkin lampun sähköllä ja vesikin tulee sisään suoraan hanasta ja sitä voi juoda. Internetti toimii jotta voit laittaa kuvan someen oluttölkistä rantasaunan terassilla. Rakennukset geneerisesti ottaen kestävät kylmää ja sadetta.




Suomessa et oikeastaan jaksa edes miettiä asiaa, koska se on enemmän standardi kun poikkeus. Matkattuasi esimerkiksi Nepalissa 9h huonokuntoisilla vuoristoteillä rämällä bussilla ja päädyttyäsi sen jälkeen hotelliin, jossa lämminvesi toimii vain satunnaisesti, alat arvostamaan Suomen infraa. Myös esimerkiksi sairaaloita ja niiden olosuhteita alkaa katsomaan ihan eri tavoin, kun on käynyt 50-luvun rakennustyömaata muistuttavassa sairaalassa.





Kun jatkuvasti ostat pullovettä kaupasta, tajuat miten kiva on kun hanavettä voi juoda.


Oikeastaan missä tahansa muualla maailmassa jaksat muistella miten kivaa on kun jokaisesta nurkasta ei vedä tai suoranaisesti tuule sisään, lämpöä ja vettä riittää ja oikeastaan se mökkitiekin oli ihan hyväkuntoinen. Tästä asiasta et ehkä suu vaahdossa jaksa ventovieraille paasaamaan.

Kotiin tultua kaikki tuntuu kuitenkin jotenkin ihanan toimivalta. Paitsi kelit. Niistä et ole vaahdonnut kenellekään matkallasi, koska ne eivät varsinaisesti ole mikään valttikortti.





Suomalaisille luonnon läheisyys ja puhtaus on myös itsestäänselvyyksiä. Myös turvallisuus on asia, jota ei aina ymmärrä kotona arvostaa. Suomi ja sen merkitys avautuu matkustaessa ihan eri tavoin.

Siksi onkin aina välillä hyvä käydä muualla, myös pidempiä ajanjaksoja, jotta osaa nähdä edessään olevan kirkkaammin.





Onnea Suomi 100 vuotta!

torstai 30. marraskuuta 2017

Suututtaa.

Minun piti julkaista teille juttua Thaimaasta tai Tukholmasta. Sellaista mukavaa, kevyttä luettavaa tässä Suomen marraskuisessa loskasadeviimassa. Olisi jotain mistä unelmoida, auringosta ja mukavasta tekemistä.

Se sai kuitenkin väistyä kun eilen illalla selvisi jotain, mikä pisti vihaksi.





Mietin pitkään syksymmällä että kirjoittaisin hieman #MeToo -kamppikseen liittyvästi, koska valitettavasti olen liian monta kertaa elämäni aikana törmännyt tilanteisiin, jotka osuvat kampanjan aiheeseen. Päätin kuitenkin osallistua vain häsäämällä Twitterissä tägin. Pois jäi tarinat epämääräisistä kommenteista, kourimisista, ahdisteluista, ehdotteluista ja muuten vaan sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä.


Eilen illalla kuitenkin ekaluokkalainen tytär halusi selvästi kertoa jotain iltasatujen aikana. Annettiin aikaa ja tilaa kertomiselle, mutta asia oli lopulta niin vaikea sanoa pienen tytön ääneen, että se piti kirjoittaa lapulle.


Hänen olonsa oli selkeästi paha ja itkuinen.






Kävi ilmi, että muutama luokan pojista oli käyttänyt hyvin alatyylistä kieltä tyttöä kohtaan, ja kertonut millaisia asioita ehdotetun leikin pitäisi sisältää. Voitte varmasti kuvitella etteivät nämä sanat olleet lapsen suuhun sopivia. Tyttö oli pyytänyt lopettamaan, mutta pojat olivat vain jatkaneet sanomisiaan.


Sillä hetkellä kun katsoin pientä tytärtäni, sydämeni oli särkyä. Että jo ensimmäisellä luokalla pitää törmätä tähän ilmiöön. Sellaiseen, jossa tyttöä kohdellaan objektina, ja hänet alennetaan genitaalien tasolle. Jossa hänellä ei ole muuta virkaa kun olla kohde. Missä hänen rajojaan ja yksityisyyttään ei kunnioiteta.


Ei niin, että pojilla olisi varmaankaan täyttä ymmärrystä asiaan ollut, mutta jostain he olivat keksineet että näin voi ja saa tytölle puhua. Tai kenelle tahansa. Puhutaan siitä että #MeToo - ja suomenruotsalaisten oma, ironisesti eilen julki tullut #DammenBrister -tapaiset kampanjat menevät yli ja ettei niille ole tarvetta.

Kyllä niille on.




Asian voisi helposti lakaista maton alle toteamalla että "lapset vähän kokeilevat rajojaan", tai "pojat on poikia" tai "eivät he sitä ymmärtäneet". #MeToo -kampanjan perusteella vaikuttaa vaan siltä, ettei aikuisetkaan ymmärrä mitä he tekevät toisille ihmisille ja missä rajat menevät.

Jos jo tässä iässä opetetaan, että asia lakaistaan maton alle, tiedämme mitä siitä seuraa vanhempana. Jo nyt joudumme lukemaan liikaa tarinoita siitä miten uhri syyllistyy ja päättää olla kertomatta asiasta, ja itse tekijä pystyy jatkamaan vuosikausia kenenkään puuttumatta asiaa. Se lähtee siitä, miten me jo pienestä pitäen opetamme lapsia suhtautumaan tähän asiaan. Lapsi oppii toimimaan oikein kun aikuiset tarttuvat tällaiseen heti. Ja siitä, että näemme että tämäkin tapaus on tekijälle nolompaa ja ikävämpää kuin kohteelle. Tekijät ovat ne, jota ovat käyttäytyneet epäkunnioittavasti ja nolosti.

Jokaiselle lapselle pitää opettaa tietysti miten suojella itseään hyväksikäytöltä.


Yhtä tärkeää on kuitenkin opettaa myös millä tavalla seksuaalisuutta on suotavaa osoittaa ylipäänsä julkisesti ja toisille. 


Miten toisia ihmisiä kunnioitetaan katsomatta ikään, sukupuoleen tai ihonväriin. Kukaan ei koskaan väittänyt vanhemmuuden olevan helppoa ja mukavaa aina. Tai aikuisuudenkaan sen puolen. Ei voi tehdä ja sanoa ihan mitä päähän sattuu.





Kun kuitenkin ekaluokkalainen joutuu tällaisen kohteeksi kouluympäristössä, on vastuu paitsi koululla valvoa välitunneilla tapahtuvia asioita ja tarttua niihin, mutta erityisesti vanhemmilla opettaa toisten ihmisten kunnioittamista, rajoja ja käytöstä.

Opettajatuttavilta olen kuullut että ilman vanhempien puhelinvalvontaa ja puhelimeen asetettavia estoja, jo ensimmäisellä luokalla saattaa joutua aikuisviihteen ja muun lapsille sopimattoman materiaalin kanssa tekemisiin. Digipuoli kannattaa siis myös varmistaa turvalliseksi, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.


Paitsi minä, myös 7-vuotias tyttäreni voisi nyt osallistua myös #MeToo - ja #DammenBrister -kampanjoihin. Ja siinä on jotain kamalan väärää.


perjantai 24. marraskuuta 2017

Black Fridayn parhaat säästövinkit


Joskus aikoinaan suurinta hupiani matkoilla oli shoppailu. Juokseminen kaupasta toiseen, etsien mitä ihanempia vaatteita tai sisustustavaroita. Mitä useampi kassi oli mukana tuliaisena, sitä onnistuneempi reissu. Se, että kaapit pursusivat rättejä jo aiemmasta, oli merkityksetöntä.





Sitten joskus jokunen vuosi takaperin työmatkalla paikalliset, miespuoliset työkaverit kyselivät mitä tein edellispäivänä saavuttuani. Rouva varmasti kävi shoppailemassa, eikö? Olin vaellellut kaupungilla fiilistelemässä, kavunnut korkealle kirkon katolle, etsinyt itselleni kahviloita ja ravintoloita enemmän ja vähemmän onnistuneesti, istuskellut katselemassa ohikulkevia ihmisiä aurinkoisena päivänä. En ollut edes miettinyt shoppailua.

Tajusin siinä hetkessä että matkailutapani oli muuttunut aivan älyttömästi.


Olin alkanut arvostamaan enemmän elämyksiä kuin materiaa. Mietin myös joskus kuinka paljon olinkaan laittanut rahaa menemään kaiken maailman turhuuksiin. 


Samanlainen hetki kun Carriella Sex and the Cityssä, kun hän tajuaa panostaneensa kämpän käsirahan verran kenkiin.




Palveluita ja elämyksiä


Tänä vuonna 2. elokuuta vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa sitä, että laskennallisesti olemme käyttäneet tämän vuoden luonnonvarat loppuun jo monta kuukautta sitten. Suomen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo 3. huhtikuuta. Niin, meidänkin pieni maamme onnistui siis neljässä kuukaudessa vuoden kahdestatoista käyttämään koko vuoden resurssinsa. Emmekä me suinkaan varmasti ole pahimpia saastuttajia maailmassa.

Suurimmat kulutusjuhlat ovat kuitenkin vasta tulossa. Niistä yksi on Black Friday, jota vietetään tänään. Se on rantautunut Suomeen yllättävän myöhässä, ja tehnyt läpimurron vasta muutama vuosi takaperin.

Toinen kulutusjuhla lie joulu.





Kun aloimme tosissaan säästämään maailmanympärimatkaa varten, karsimme ihan kaiken kulutuksen minimiin. Aloin välttelemään kaikkea, mikä saisi aikaan halun ostaa mitään - koska sitä tarpeen tunne usein on, jollain tavalla rakennettu halu saada jotain. Sen sijan aloin arvottamaan asioita sen kautta mitä silläkin rahalla matkalla voisi saada. Pienistä puroista syntyi isompi joki, ja saimme kasaan tarvitun summan lähteäksemme vuodeksi reissuun.

Tapa on jäänyt. Välttelen edelleenkin sellaisia vaikuttimia, joista aiheutuisi halu saada jotain, vain koska se näyttää hyvältä, tai siitä on rakennettu jollain tavalla haluttava mielessäni.

Panostan mielummin matkoihin, tai elämyksiin ja palveluihin. Ne tekevät minut onnellisemmaksi kuin materia, olen huomannut.






Paras säästövinkki: laatua, laatua, laatua - ja käytettyä kun mahdollista, tarpeeseen


Loppupeleissä ihminen tarvitsee aika vähän pärjätäkseen. Välillä särkee sydäntä katsoa sinällään hyvissä Facebookin kirppariryhmissä, kun ihmiset laittavat myyntiin esimerkiksi vaatteita, joissa on vielä laputkin kiinni.

Ryhmät ovat sikäli mahtavia, että niistä saattaa löytää käytettynä mitä itse tarvitsee. Viimeksi taisin hakea mammasukkikset kun tavalliset eivät enää menneet päälle, ja ruokapöydän ääreen puuttuvat tuolit.

Kun me perheen vanhemmat ostamme itsellemme vaatteita, pyrimme aina siihen, että se on mahdollisimman laadukas. Paitsi että se kestää hyvänä pitkään, on todennäköisempää, että vaate tai tuote on kestävämmin tuotettu ja kuormittaa näin luontoa vähemmän. Edelliset talvikengät ostin 7 vuotta sitten. Nyt ne ovat kuluneet pohjasta puhki, eikä niitä pysty korjaamaan, joten oli aika ostaa uudet.




Lisäksi se on yleensä halvempaa vaihtoehtoa parempi, joskaan ei aina. 

Raskausajan vaatteista meillä on ystävien kanssa toiminut kivasti rinki, jossa annetaan omat vaatteet aina seuraavalle käyttöön. En ole tainnut hankkia kuin kahdet housut, kolme toppia ja sukkahousuja uutena. Vaikka välillä pännii vetää samoja vaatteita taas kerran päälle, tämä vaihe on niin nopeasti ohimenevä, etten jaksa siihen erityisesti panostaa.

Lasten vaatteita pyrimme yleensä hankkimaan käytettyinä. Olemme saaneet uudelle vauvalle aivan älyttömän määrän vaatteita ja tarvikkeita ystäviltä. Kaikki eivät ehkä aina ihan täysin istu omaan makuun ja värit ei keskenään mätsää, mutta olisi sulaa hulluutta - niin ekologisesti kuin ekonomisesti - hankkia kaikki uudet vaatteet vain sen takia, ettei ne sitä pientä hetkeä miellytä silmää. 


Olen yksi niitä äitejä, jotka eivät tunne viimeisimpiä lasten trendivaatemerkkejä, ja jonka mielestä monta sataa ulkoiluvaatteesta pienelle lapselle olisi silkkaa tuhlausta, ellei mukana kuvioissa ole eettinen aspekti. 



Tuntuu siltä että olen aika lailla vähemmistössä. Voin olla väärässäkin.




Viime vuosina on ylipäänsä tehnyt mieli vähentää tavaraa niin paljon kun mahdollista. Toivoisin, että joku tulisi viemään pois nuo 9 muuttolaatikkoa, joita emme tammikuun muuton jäljiltä ole purkaneet. Tuskinpa niitä enää tarvitaan jos ei tähän mennessä olla tarvittukaan.

Siksi jokainen hankinta on alkanut olemaan vieläkin tiukemman harkinnan kohteena; tarvitaanko kyseistä tavaraa oikeasti, vai voisiko sen tarvittaessa vaikka lainata? Tuleeko se ihka oikeasti tarpeeseen?

En voi väittää onnistuvani aina, mutta ainakin yritän.


Säästövinkit


Me suomalaiset olemme jo kuluttaneet tältä vuodelta osamme luonnonvaroista. Siksikin on hyvä pysähtyä miettimään muutamaa asiaa ennen kuin ryntää ostamaan tavaraa vain sen takia että se on näennäisesti halpaa:
  • Tuleeko tuote oikeaan tarpeeseen vai haluatko sitä vain jostain syystä?
  • Voisiko sen saada lainattua jostain kun sille on tarve?
  • Olisiko sitä mahdollista saada käytettynä jostakin?
  • Paljonko ihan oikeasti säästät?




Todellinen säästäminen on kuitenkin aina se summa raha, jonka jättää kokonaan käyttämättä.



Ja sen rahan voi käyttää sitten siihen, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, kun tarpeensa tunnistaa.

Tarjousten perässä juoksemisen sijan voi hyvin liittyä esimerkiksi amerikkalaisen ulkoilu- ja urheiluketjun Rein jokavuotiseen #OptOutside -kamppikseen. Ketju nimittäin sulkee kaikki liikkeensä aina 24.11. eikä edes lähde hintakilpailuun. Sen sijan kaikki työntekijät lähtevät luontoon ulkoilemaan.

Myös suomalainen Makia ilmoitti sulkevansa ovet perjantaiksi, osana hinnanalennuspolitiikkaansa, jota ei siis tehdä. He haluavat painottaa että ilman alennuksia pystyvät tuottamaan eettisemmmin vaatteitaan, ja maksaa työntekijöilleen koko arvoketjussa kunnon korvausta. 

Arvostan.



torstai 9. marraskuuta 2017

Täydellinen hemmotteluloma Långvikissä


Minun mielessäni Långvik on ollut paikka, jossa järjestetään lähinnä yrityksille konferensseja, ja joka toimii parhaiten juuri vähän virallisemmassa yhteydessä. Onhan nimikin Långvik Congress Wellness Hotel.


Olen mieltänyt hemmottelukylpylät ihan eri kategoriaan kuin Långvik. Mutta olen ollut aivan totaalisen väärässä.




Ulkokuoreltaan rakennus ei ole mikään kaunein, mutta sisältä se on remontoitu täysin uusiksi ja on loistossaan.

Meitä on (ainakin) neljä matkabloggaavaa mammaa mahat pystyssä lasketut ajat lähekkäin; Rimma+Lauran Laura, Tasty Travelissimon Martina, sekä Sarikoon Sari. Suuntasimme porukalla Långvikin viettämään minilomaa mammakuplassa. Ja uskokaa kun sanon, se oli ihanaa. Ja tuli tarpeeseen. Täydellinen päivän irtiotto kaikkeen.




Långvikia ei ehkä tunneta niinkään hemmottelupaikkana, mutta se osoittautui tällä minilomalla Etelä-Suomen parhaimmistoon kylpylöiden kastissa kuuluvaksi. Kun seuraavan kerran mietin kylpylälomaa lähelle, taidan suunnata ihan suoraan tänne.


Långvikin spa'ssa rentotutuu täydellisesti


Vaihdan sviitissämme ihanan paksun kylpytakin ja läpsykät, ja suuntaan yhdessä muiden kanssa alas. Ylellisen Långvik Spa'n interiööri toivottaa meidät tervetulleeksi ja jonkinlainen rauha laskeutuu kaikkien ylle.








Lötköttelemme muotoiluilla, lämmitetyillä penkeillä ja siemailemme hieman vettä ja puolukkamehua. Ei ole kiire minnekään.


Lähden käymään allas- ja saunaosastolla rentoutumassa ennen hoitoa, sillä välin kun ensimmäiset mammat saavat ihanat hemmotteluhoitonsa. Kylpylöintiä suositellaan ennen hoitoja, jotta vaikutus on paras mahdollinen.

Kun on vuoroni mennä noin puolentoistatunnin Essen -luonnonkosmetiikalla tehtäävän Mother to be -vartalohoitoon, olen ihan valmis rentoutumaan saunan jälkeen vähän lisää.

Essen sarja pohjautuu probioottien vaikutukseen ja on tehty erityisesti herkälle iholle, jota kiittelen, sillä omani reagoi herkästi kaikkeen uuteen ja vanhojen kokemusten mukaan erityisesti luonnonkosmetiikkaan.

Hoidon jälkeen ei ilmaannu minkäänlaisia reaktioita iholle.






Kosmetologi kuorii minut ensin kauttaaltaan, eikä tarvitse edes nousta suihkuun kesken kaiken, sillä kuorintavoide pyyhitään lämpimillä, pehmeillä pyyhkeillä vartalolta pois.

Kuorinnan jälkeen keholle levitetään kosteuttava ja hoitava naamio. Myös kasvot saavat saman käsittelyn. Saan vielä rentouttavan hieronnan kauttaaltaan, jalkoihin sivellään juuri tähän hetkeen oikealta tuntuva, viilentävä naamio, ja lopuksi koko keho saa hoitavat tehoaineet iholle, kasvot ja vatsa vielä ihan omansa.

Olen ehkä noin kahdeksannessa taivaassa.

Olo on täydellisesti hemmoteltu hoidon jälkeen. Jopa jatkuvasti kiusaava huonovointisuus on kadonnut, ainakin hetkeksi.







Menen vielä penkille makaamaan kylpytakissani, enkä haluaisi nousta siitä lainkaan. Lämmittävä penkki ja raukea olo houkuttelee jäämään siihen vähintään päiväunille.

Voisiko näin olla vaikka joka päivä?


Katso kaikki Långvik Spa'n vartalohoidot täältä.


Altaissa voi treenata tai nauttia

Långvikin allas- ja saunaosasto ovat todella upeat. Näkymät sekä isosta altaasta, että porealtaista on suoraan rantaan. Suuta alkaa hieman napsaamaan kaikista Möetin shamppanjapulloista, mitä allasbaarissa on. Vielä koittaa sekin aika että hengailen kuplien keskellä kuplia lasissani, eikä siihen toivottavasti ole pitkäkään aika!







Allasosasto on tyhjä sekä alkuillasta, että aamusta. Samoin saunat, joissa löytyy perinteistä, höyrysaunaa, sekä infrapunasaunaa. Viimeeksi mainittujen yhteydessä on vielä erikoissuihkutkin, jos esimerkiksi tykkää simuloida sademetsäfiilistä.


Aurinko paistaa ikkunaseinämästä sisään ja kimmeltää veden pinnalla. Tässä hetkessä on kaikki hyvin.


Yö sviitissä


Meille neljälle on yhdistetty 75 m2 kokoussviitti, sekä vieressä oleva kahden hengen huone. Toimii tälle porukalle täydellisesti. Tilavassa kylppärissä olisi sekä suihku että kylpyamme, mutta emme ehdi nauttia kummastakaan.








Sohvaryhmän äärellä nautimme sentään lasit alkoholitonta sekä hedelmiä ja suklaata. Sängyt tuntuvat tosin olevan jopa hieman liian pehmeät meidän mahoille, sillä yöllä kääntyminen vaatii hieman normaalia enemmän työtä.

Kaikki heräävät kuitenkin hyvin levänneinä runsaalle aamiaiselle.


Ruokaa paremmasta päästä


Meidän neljän mamman miniloman kruunaa vielä Långvikin ravintolassa nautittu kolmen ruokalajin illallinen. Istumme takan vieressä tunnelmoimassa ja juttelemme näistä mahajutuista, edelllisistä ja nykyisistä.




Herkullisten ja sopivan kirpakoiden alkudrinkkien seuraksi meille kannetaan ensimmäisenä eteen Menu Kirkkonummen kermainen salottisipulikeitto kotimaisella Gruyere -juustolla. Muut saavaat tavallista leipää, minä gluteenittoman leipäkorin, jossa hauskasti myös juuressipsejä.


Lautanen tekisi mieli nuolla puhtaaksi, niin hyvää keitto on.





Pääruokana koko seurue nauttii hiillostetusta siiasta puikulaperunapyreellä ja karviaismarjoilla.

Jälkiruoaksi mahdutamme masuihimme vielä mustaherukkajuustokakkua valkosuklaajäätelöllä.





Kaikki ruoat ovat aivan erinomaisia sekä ulkonäöltään, että maultaan. Nämä eivät jätä moitteen sijaa, eikä drinkkikään, joka on yksi harvoja alkoholittomia drinkkejä, jotka ovat olleet raskausaikana oikeasti juotavia, ja edes jotain sinnepäin alkoholillisia drinkkejä muistuttavia eikä sokerilitkua.


Erityisesti ilahdutti se, että Kirkkonummi menu oli lähtökohtaisesti jo gluteeniton. Vain leipä tarvitsi korvata gluteenittomalla.





Päivän päätteeksi jaksamme vielä sviitissämme jutustella hetken kaikesta maan ja taivaan välillä. Olo on erinomainen, rentoutunut, hemmoteltu, mukava. Mietin, että haluan tulla tänne koko perheen kera nauttimaan paitsi uskomattoman hienoista ulkoilumaisemista, altaista ja saunoista, myös ravintolan antimista ja etenkin hemmotteluhoidoista. 


Olen nimittäin aika varma että vastaavanlainen hoito ja miniloma tulee synnytyksen jälkeenkin tarpeeseen.


Hemmottelulomalle lähelle? Långvikille tämän kokemuksen perusteella todella lämmin suositus.




Minilomailimme Långvikissä yhteistyössä hotellin kanssa. Kokemus oli puitteiltaan ensiluokkainen.