tiistai 22. elokuuta 2017

Olisipa aina loma


Olisipa aina loma. Jaksaisi nousta pitkälti ennen aurinkoa. Lähteä haistelemaan miltä metsä tuoksuu, silloin kun se on vielä kostea yön jäljiltä.







Olisipa aina loma. Voisi sen jälkeen mennä nukkumaan, sulkea silmät ja herätä vasta puolilta päivin jos haluaa. Leipoa ehkä mustikkapiirakan, syödä myöhäisen lounaan. Loikoilla nurmikolla ja lähteä uimaan kun haluaa. Lukea kymmenen kirjaa viikossa.







Olisipa aina loma. Menisi riippumattoon nukkumaan päiväunet jos haluaisi ja joisi sen jälkeen kello viiden teen. Söisi mansikoita aamiaiseksi, lounaalla, välipalaksi ja illalliseksi.

Uittaisi varpaita vedessä sateenkaaren alla. Kävelisi kesäsateessa ja kastuisi ja silti olisi lämmin. Ehtisi ajattelemaan kaikki ajatukset loppuun, tekemään suunnitelmia huolella ja ajan kanssa. Kärsiä vähemmän riittämättömyyden tunteesta.

Olla taas kokonainen, kaikin puolin.






Miettiikö sitä kukaan muu, että millaista olisi elämä jos olisi aina loma? Täynnä päiväunia, pitkiä aamuja, auringonnousuja, mansikoita, mustikkapiirakkaa.

Ilman tiukkoja aikataluja, ehtimistä, jaksamista.







sunnuntai 20. elokuuta 2017

TeaHouse of Wehmais sijaitsee Juvalla, ja se ansaitsee sinunkin käyntisi


Minä olen juuri se stadilaisgimma, joka viime kesänä ajatteli että koska sekä Ruka että Muonio on jossain kehäkolmosen ulkopuolella ja etelästä katsottuna pohjoisessa, ne on lähekkäin. Istuttuani 8 h bussissa, tajusin korjata vähän ymmärrystäni.

Samoin olen ajatellut, että parhaat ruokaelämykset saa kehäkolmosen sisäpuolelta. Tai jos nyt ei ihan, niin ainakin vähän isommilta paikkakunnilta.




Kylläpä sai tämä paljasjalkalainen taas kerran tuta kesälomallaan.


Oletteko kuulleet paikasta nimeltä Juva? Se on aika lähellä Sulkavaa, joka tunnetaan souduistaan. Tiesitkö, että Juvalla on ainakin 6 kampaamoa? Yhdestäkään ei saanut kampaaja-aikaa perjantaille, kun samana päivänä soitti.

Juvalla on myös Suomen ainoa englantilainen teehuone, TeaHouse of Wehmais. Kukapa olisi uskonut?




Kävimme ensimmäistä kertaa Juvan teehuoneella viime kesänä Miikan sedän ja vaimonsa kera. Päätin, että kun se nyt kerran on lähellä meidän kesäparatiisia, tästä voisi tehdä jokakesäisen tavan.


Vanhan kartanon tunnelma


TeaHouse of Wehmais on rakentanut teehuoneensa kartanon alueen vanhaan punamultarakennukseen. Sisäpuolella kukkatapetit tervehtivät vierailijaa ja pöytäryhmät kutsuvat tyylikkäillä, pehmustetuilla tuoleillaan joko sisälle, patiolle tai puutarhaan.







Teelaatuja, mistä valita, on noin sata, ja ne kaikki ovat maustettu joko luonnollisilla raaka-aineilla tai aromeilla. Puritanisteille löytyy tietysti ihan vaikka puhdasta vihreää teetä, tai yhtä lemppareistani, marokkolaista minttuteetä. Mustia on maustettuja vaikka ja kuinka. Milky oolong kuulostaa niin hyvältä, että vaikka se jää maistamatta, ostamme sitä mukaan.

Haluamansa menyn saa valita listalta.






Afternoon tea on peruja 1600-luvulta


Iltapäivätee on monelle käsitteenä tuttu, mutta sen alkuperä ei. 1600-luvulla Bedfordin herttuatar Anna kärsi väsymystä iltapäivisin ja ottikin tavakseen tilata iltapäivästä teetä ja pientä hiukopalaa boudoiriinsa. Myöhemmin hän kutsui mukaan ystävänsäkin. Idea lähti nopeasti lentoon, ja pian afternoon tea oli suosittu tapa eliitin keskuudessa.


Sittemmin sitä on alkanut harrastamaan ihan tällaiset tavan tallaajatkin kuten me.


TeaHouse of Wehmaisten meny sisältää perinteisen Afternoon Tean, kuin myös hieman pienempiä versioita jos nälkä ei ole kovinkaan suuri, esimerkiksi Cream Tean ja Garden Tean, jotka sisältävät pelkkiä skonsseja tai kakkua kolmikerroksisen vadin sijan.






Minä olen tietysti innostunut siitä perinteisestä, Afternoon Teasta, kuin myös Miika. Valinta on selvä. Bella ei halua niin suurta kattausta, joten hän tyytyy skonsseihin, kermaan ja hilloon jääteensä kanssa, eli Cream Teahen. Enempää ei kuulemma pieni vatsa olisi vetänytkään.

Meille aikuisille eteen tuodaan kolmikerroksiset vadit, jossa päällä on makeaa, keskellä on skonsseja ja alimmalla lautasella löytyy Miikalle sormileipiä, ja minulle gluteenitonta, suolaista piirakkaa. Skonssitkin löytyvät gluteenittomana, joka päivä ilman erillistä tilausta.






Jos tilauksen olisi tajunnut tehdä päivän etukäteen, olisi gluteenittomaltakin tarjottimelta löytynyt sormileipiä suolaisen piirakan sijan. Mutta piirakka on aivan loistavaa, todella herkullista.


Nautimme suuresti kaikista antimista, moitteen sijaa ei jää gluteenittomalle kakulle, Miikan mousselle, skonsseille tai leivillekään. Skonssien kera tarjotaan luonnollisesti myös kermaa ja hilloa ja euron lisämaksusta sopivan kirpakkaa lemon curdia, joka kannattaa ottaa jos on yhtään curd-ihmisiä. Minä kyllä olen.




Afternoon Tean kattauksen hinta on 22 euroa / henkilö, joka tuntuu ihan kohtuulliselta.


Miinuksen annan kuitenkin siitä että tee pitää valita suoraan listasta kuvauksen perusteella, eikä niitä saa esimerkiksi nuuhkia. Tietysti se teettäisi aika paljon lisätyötä, mutta nyt joutuu hieman ottamaan sian säkissä. Esimerkiksi Berliinin Ritz-Carltonin iltapäiväteessä tykkäsin siitä miten teemestari haistatteli eri teelaatuja, ja hän etsi mieltymyksieni mukaan passelin teen kuppiini.


Kokonaisuudessaan kokemus on kuitenkin hintansa hyvinkin väärti. Kyllä kelpaa Juvan rouvien käydä tukka laitettuna teehuoneella.





Teen jälkeen


Teehuoneen yhteydessä toimii myös hurmaava liike, josta voi ostaa kaikenlaista herkkua, hyvin valittuja kuppeja ja kippoja ja muuta pientä, sekä tietysti lähestulkoon mitä tahansa teetä mukaan.






Kuppien ja kippojen ostaminen on meillä kuulemma kiellettyä, joten mukaan lähtee kulutustavaraa - 5 pussia teetä. Kotona aurinkoisella terassilla kelpaa siitä nauttia. Nämä on niitä parhaita matka- ja lomamuistoja.







Näille seuduille ei ehkä eksy vahingossa, joten kannattaa ottaa asiakseen mennä kokemaan tämä. Saimaan seudulla on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Teehuoneen löytää pienen matkan Juvan ulkopuolelta osoitteesta Pieksämäentie 234, Juva. Tarkemmat tiedot TeaHouse of Wehmaisin kotisivuilta.

Lisäksi bloggaajakollegamme Rami kävi matkumatkalla Saimalla, joista yksi kohde ole tämä samainen teehuone. Lue lisää siitä!


Tänä kesänä visiittimme TeaHouse of Wehmaisiin oli blogiyhteistyö, ja erittäin mukava sellainen.

torstai 17. elokuuta 2017

Sahanlahti on Saimaan riviera


Eri tahot ovat viime aikoina kunnostautuneet kertomaan miten paska maa Suomi on matkustaa. Kallista on ja tarjolla vain ABC:tä ja nakkia ja lihapullaa ja pakasteleikkeitä. Kelitkin on niin huonot ettei niistä muuta kannata tehdä kun valittaa.




Se saattaa olla yksi todellisuus, erityisesti silloin kun ei tiedä minne mennä tai mistä etsiä vähän muutakin. Suomi on nimittäin kyllä aivan loistava maa kehä kolmosenkin ulkopuolella, mitä tulee ruokaan. Hintataso on tietysti halpamaita kalliimpi, mutta niin on tasokin parempi.

Sattuneesta syystä, meidän kesälomasuunnitelmat olivat todella kevyet. Pari päivää kesän alkamisesta pakkasimme rinkat ja suuntasimme Lappeenrannan kautta kohti Saimaata veneellä. Muutaman päivän chillailun jälkeen suuntasimme nokan kohti Suomen kauneinta kuntaa, Puumalaa.

Sahanlahti Resort on pieni lomakylä Puumalan kunnan alueella. Se on vähän niinkuin paikallinen riviera - rento mutta tyylikäs ja kaunis. Jo pitkälle ennnen veneen rantautumista Sahalahden rannan ravintolaksi remontoitu ihanan tunnelmallinen venevaja vanhoine lautalattioineen ja kalastusverkkoineen kertoo kyltillään, että oikeaan paikkaan ollaan saapumassa. Vaikka pääsee tänne autollakin, joskin samanlainen näyttävyys uupuu tuolloin.





Olemme tässä vaiheessa eläneet viikon sellaisilla eväillä kuin nyt veneessä voi viikon elää - tikkupullia, grilliruokaa, keittoja ja kaikkea mahdollisimman helppoa. Helteisenä ja aurinkoisena sunnuntaipäivänä toivotamme iloisesti Sahanlahden sunnuntaibrunssin tervetulleeksi nenämme eteen.


Sahanlahti panostaa lähiruokaan ja laatuun


Sahanlahden sunnuntaibrunssi ei ole ylettömän runsas, mutta kaikki siellä tarjottu on hyvää ja laadukasta. Vuonna 2014 Etelä-Savon vuoden ruokamatkailuyritykseksi valittu Sahanlahti luottaa tuottajissaan lähialueisiin kaikessa mitä löytyy, ja niin paljon luomuun kuin mahdollista. Esimerkiksi kala tulee 6 kilometrin päästä Puumalasta.






Ravintolan iltamenyn on kasannut Markus Maulavirta, ja Sahanlahden oma keittiömestari, pitkään opissa ollut nuorempi Markus.

Brunssista suosikiksi nousee alkupaloista paahdetut tomaatit valkosipulimajoneesilla, hunajaiset juurekset paikallisen tuottajan vuohenjuustolla sekä erityisen pehmeän makuinen munakas lähikanalan munista.









Sen sijan me molemmat perheen aikuiset tuomaroimme luomunaudan rinnan hippasen kuivahkoksi. Alkupaloja menee kuitenkin senkin edestä.





Jälkiruoka on erittäin yksinkertainen; mansikkakiisseliä ja vaniljakermaa, mutta se toimii kuin häkä. Jaksamme kaikki kaksi per naama.

Brunssin hinta on 32 €/henkilö, lapset -50%. On ihan siinä ja siinä onko hinta-laatusuhde kohdillaan. Kun ruokaan ynnää kuitenkin upean ympäristön, ei eurot kohtuuttomalta tunnu. Erityisen hienoa on että vähän kauempana asutuskeskuksista löytyy paikkoja jotka panostavat näin paljon ruokailuun. On Suomessa muutakin kuin ABC:n pakasteleike.




Sahanlahti, riviera ja yöpyminen - kaunista mutta myös korjattavaa


Vietämme kolme päivää ja kaksi yötä Sahanlahdessa. Ympäristö on aivan ihana, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja me uitamme itseämme ja krokotiilia hiekkarannalla, jossa ei tungosta todellakaan ole. Välistä otamme drinkit rantamakasiinissa ja vain nautimme elosta ja olosta. Lapsille on trampoliini ja sopiva uimaranta, sopivan kaukana sieltä makasiinin terassilta että myös aikuisille jää oma rauha.

Melkein tulee mieleen Hanko, mutta tungosta on paljon vähemmän. Saimaan riviera tämä on.








Sahanlahti tarjoaa eritasoisia majoituksia erilaisiin tarpeisiin; on hotellihuonetta, sviittiä, mökkiä montaa laatua. Kesken kuumimman sesongin kaikki muuta huoneet paitsi aitta on varattuja meidän ensimmäisenä yönä, joten suuntaamme veneen sijan sinne yöpuulle.

Aitta on tunnelmallinen ja ihanan viileä, ihan nätisti sisustettukin. Sängyt ovat mukavat ja pehmeät.







Minikeittiön hanaa sen sijan ei olla kytketty kiinni, joten vettä aittaan ei tule ja vessakin sieltä puuttuu, joten yöllä matka vessaan on turhan pitkä. Harmiksemme huomaamme ettei myöskään keittiön viemäriä olla kytketty mihinkään ja hampaanpesuvedet menevät suoraan kaappiin sisälle.

Aitta on myös kiinni tienposkessa eikä paksut hirret riitä eristämään ääniä, joten heräämme aamukuuden aikaan ohiajavien rekkojen ääniin.

Aamulla käymme tiedustelemassa olisiko toiseksi yöksi muuta vapaana. Kuulemma saunallinen mökki olisi, mutta valitettavasti sitä ei voida meille antaa, meille tuntemattomasta syystä. Päätämme nukkua seuraavan yön mielummin veneessä, ja heräämmekin tuolloin huomattavasti myöhemmin. Ehkä muissa huoneissa asiat toimivat paremmin, mutta se jää meiltä kokematta.

Huonehintaan kuuluu aamiainen, joka on oikein hyvä. Gluteenittomallekin löytyy leipää ja valmistetaan erikseen puuro. Tarjoilija käy tarjoamassa pieniä vitamiinishotteja smoothien muodossa pöytiin. Me ihailemme ulkona auringossa kauniita maisemia.





Tätä se on loma parhaimmillaan.

Lue myös matkabloggaajakollegamme Ramin juttu makumatkasta Saimaalla, johon sisältyi myös Sahanlahti!





Sahanlahti Resortissa yövyimme blogiyhteistyön tiimoilta, ja kuten aina mielipiteet muodostamme itse. :) Sahanlahteen kannattaa suunnata kaksin tai perheen kanssa, molemmat kohderyhmät on erinomaisesti huomioitu ruoan, tilojen, liikuntamahdollisuuksien ja kulttuurin puolesta. Ruoka on todella hyvää, majoitusvaihtoehto kannattaa sen sijan valita tarkkaan.