"Taitaa tulla hiljainen ilta hotellilla" tuumaa Miika, kun olemme loppusuoralla ajamassa kohti Zadaria Plitvicen kansallispuistosta. Kello on jotain 18 ja ympärillä näkyy vain tylsähkön oloisia lähiöitä. Emme tiedä Zadarista mitään, ja epäilemme turistitoimiston vain buukanneen meille hotellin mahdollisimman läheltä Paklenican kansallispuistoa, jonne meidän on määrä suunnata seuraavana päivänä.
Nopeasti maisemat vaihtuvat kuitenkin ysärilähiöistä vanhoihin muureihin, puistoihin, mukulakivisiin katuihin ja hurmaaviin, vanhoihin taloihin. Pieniltä parvekkeilta rönsyilevät kukat ja köynnökset ja merikin aaltoilee ihan muutaman metrin päässä. Uumoilen ettei tästä sittenkään tule telkkari-ilta hotellilla.
Hotelli Bastionin superystävällinen respa kertoo meille että noin 20 minuutin kuluttua aurinko laskee.
Zadarissa sanotaan olevan maailman kauneimmat auringonlaskut. Itseasiassa, sitä mieltä oli itse Alfred Hitchcock.
“The sunset of Zadar is the world’s most beautiful and incomparably better than in Key West, Florida.”, hän sanoi katsoessaan ulos huoneenikkunastaan nyt jo sulkeneesta hotel Zagrebista vuonna 1964.
Kivenheiton päässä hotellilta niemenkärkeen on kerääntynyt ihmisiä ihailemaan koko komeutta. Helsingin pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen tunnen onnen ja ilon pulpahtelevan sisälläni saadessani nauttia tästä hetkestä. Edellisestä kunnon auringonlaskusta onkin jo aikaa.
Samaan paikkaan on rakennettu myös Zadarin urut. Mereen ulottuvan portaikon alle on rakennettu erikokoisilla putkilla piiput, jotka muodostavat aaltojen säveltämän melodian. Se kuulostaa säästä riippuen aina erilaiselta riippuen aaltojen koosta. Luonnon oma sinfonia.
Jos et nähnyt meidän livelähetystä Facebookissa Zadarista ja sen uruista, voit katsoa sen täältä.
Zadar on rannikon helmi
Ennen sotaa Zadarin rantaviivaa reunusti muuri. Nyt siitä on enää rauniot jäljellä. Rantabulevardi on kuitenkin hurmaava. Iltaselta auringonlaskua voi ihailla myös terassilta kahvikupin tai drinkin äärellä.
Päivisin kaupunkikuva on kahviloineen elävä. Ihmiset kerääntyvät kymmeniin kahviloihin ympäri pientä kaupunkia vaihtamaan kuulumisia, käyvät tuoretorilla tai piipahtavat puistoissa. Tai syövät jäätelöt jossain noista ihanista jäätelöbaareista!
Minkä tahansa rakennuksen uumenista saattaa löytyä historiallisia löydöksiä. Rakennuksia ei kuitenkaan olla suljettu ja eristetty sen takia, vaan päinvastoin, ne on valjastettu elämälle ja toiminnalle.
Zadarin vanhakaupunki on autoilta rauhoitettu kävelykeskusta, ja sen tunnelmallisille kujille unohtuu helposti samoilemaan tunneiksi, vaikkei se suuri olekaan.
Ravintoloita on vähän joka nurkassa, me pääsemme järjestetyn ohjelman takia testaamaan vain yhtä molempina iltoina kun Zadarissa olemme. Ravintola 2 Ribara on oppaamme mukaan kaupungin kelvoimmasta päästä, eikä ruoassa moitittavaa olekaan. Palvelu on yhtä ystävällistä kuin palvelu Kroatiassa kauttaaltaan aina on. Jää harmittamaan ettemme ehdi testata pienessä satamassa sijaitsevaa, kuulemma kaupungin parasta seafood -ravintolaa Restaurant Fosaa.
Jos suuntasi käy Zadariin, käy kokeilemassa ja kerro meille kuinka paljosta jäimme paitsi!
Kesäisin klubielämä on opiskelijakaupungissa kuulemma vilkasta, mutta rauhallisempaa menoa kaipaavat suuntaavat ennen yömyssyjä hotellilla takaisin niemenkärkeen urkujen luokse. Siellä sijaitsee aurinkovoimalla toimiva valotaideteos.
Zadarissa viihtyy helposti muutamankin päivänkin fiilistelemässä, ja sitä voi helposti pitää tukikohtana erilaisille päiväretkille vaikkapa lähiviinitiloille tai Paklenican kansallispuistoon, josta saattekin seuraavan postauksen. Splitistä Zadariin ajaa noin kahdessa tunnissa erittäin hyvää ja tyhjää moottoritietä.
PS. Yöpymisemme oltiin järkätty Zadarin toiseen boutique -hotelliin, neljän tähden Bastioniin. Lämmin suositus tälle; huoneet olivat erinomaiset, samoin palvelu, sijainti ja aamiainen erityisesti! Seiniltä tervehtii eri julkkisten kuvia ja nimmareita muistona käynneistä.
Lue myös Huge Passion for Lifen Jennan blogipostaus parin vuoden takaa Zadarista!
Kroatiassa olimme VisitCroatian vieraina. Osa ohjelmasta oli järjestettyä, osan järjestimme itse. Useimmat kohteista oltiin saatu ohjelmaan mukaan omasta pyynnöstämme, jotta kävisimme kohteissa jotka muutenkin meitä kiinnostaisivat.
Zadar vaikuttaa oikein mukavalta paikalta! Auringonlaskut totta vieköön on upeita, joten kyllä niitä kelpaa katsella. Aika mielenkiintoinen vanhakaupunki ja meren läheisyys takaa sen, että tuota Zadaria voisi tosiaan harkita lomakohteeksi.
VastaaPoistaOma mielenkiintonsa on tosiaan siinä, kun ei ole itse varaillut majapaikkaa. Mukava huomata, että on positiivinen yllätys :-)
Juu, tämä hotelli tosissaan oli erinomainen, vaikkei kaikki reissussa olleetkaan. :) Zadar on kyllä pysähtymisen väärti!
PoistaZadar kuulostaa tosi hyvältä paikalta viettää pari päivää. En tiennyt kaupungista etukäteen kuin nimen, mutta tämä postaus herätti mielenkiinnon. Ja tuo kuva mustekaloista lautasella on kovin houkutteleva myös.
VastaaPoistaAuringonlasku on varmasti upea, mutta maailman kaunein on paljon sanottu :) Mun unohtumattomin auringonlaskukokemus on Brasilian Jericoacoarasta, jossa kiivettiin suurelle hiekkadyynille katsomaan auringon katoamista meren horisonttiin. Kakkoseksi nousee tuore kokemus Montenegrosta, kun korkealta vuoristotieltä näkyi merenlahtia, vuoria ja kauas Adrianmeren taakse painunut aurinko. Täytyisi käydä jonain kauniina iltana Zadarissa, että pääsisi vertailemaan :)
Jos mustekaloista tykkää niin olihan ne aika hyviä kyllä!
PoistaEn ole ihan varma onko tuo maailman kaunein, tai voiko niitä edes laitta paremmuusjärjestykseen. Kaikki on erilaisia mutta omalla tavallaan hienoja. Itse ehkä äänestän Filippiinien Secret Paradisen auringonlaskut toistaiseksi hienoimmaksi tai sitten Nusa Lembonganin Devils Tearin. Pääasia kai on, että kerää elämässä hyviä vertailukohteita näistäkin. :)
Te olette kyllä saaneet tosi hienosti vangittua auringonlaskun kuviinne, melkein tekisi mieli usko väitettä. :D Mulle ikimuistoisimmat auringonlaskut olivat Walesin rannikolla vaihto-oppilasaikana. Asuin asuntolassa meren rannalla ja varsinkin loppukeväästä istuimme terassilla huokailemassa auringonlaskulle melkein joka ilta. Italialainen opiskelukaveri nauroi, ettei ole mahdollista ottaa noin paljon kuvia auringonlaskusta, "kuka niitä kaikkia katsoo?". No joo... Mutta auringonlaskut on!
VastaaPoistaAika jännää että Wales! Olisi voinut kuvitella että joku muu, paratiisiranta tms. :)
PoistaSe on kyllä jännä että noita auringonlaskuja jaksaa kuvata, vaikkei niistä tarttis kun yhden hyvän. Mutta niin se vaan meilläkin on kovalevy täys eri auringonlaskuista kuvia. Onneksi on sentään blogi, minne niitä laittaa!