Suomi on sellainen maa, että täällä on sananvapaus. Ja se sananvapaus tarkoittaa sitä että minulla on oikeus Nimettömänä ja Anonyyminä tulla kertomaan teille bloggaajille että sinä olet kamala ihminen ja minä olen loukkaantunut. Koska niin minä olen. Sekin on minun oikeus.
Minä olen niin kovin loukkaantunut siitä että koska sinä olet lapseton niin et tiedä mitään millaista lasten kanssa on. Minä kerron sinulle ettet sinä lapsettomana ymmärrä mistään mitään. Ja nyt kun sinulla on sitten yksi lapsi niin et tiedä kuitenkaan mistään mitään. Että turha sanoa mitään. Sitten vasta kun sinulla on monta lasta ja niistä ainakin yksi on erityislapsi, sitten sinä ehkä tiedät jotain, mutta et varmaan sittenkään.
Sen minä tiedän, ettei sinulla ei ole yhtä kurjaa kun minulla etkä sinä muutenkaan mistään tiedä mitään ja minä olen nyt loukkaantunut kun et osannut kirjoittaa juuri minun näkökulmastani ja kattaa kaikkia vähemmistöjä ja ruokavammaisia ja erityistilanteita tässä samassa postauksessa.
Sitiä minä olisin halunnut lukea, sellaisen postauksen missä kaikki maailman näkökulmat ja tavat ja tilanteet olisi yhteen koottu.
Sellaisia postauksia minä aina luen ja itsekin syvällisesti pohdiskelen. Kaikkien näkökulmia aina pohdiskelen, ja siksi tiedän ettet sinä tiedä mitään.
Mutta erityisesti minä luen näitä postauksia koska ne on ilmaisia, minä en mistään sisällöistä ala maksamaan. Täällä Suomessa meistä on hyvä jos joku on ilmaista, erityisesti ämpärit. Ilmainen on hyvä aina, paitsi jos se on minulta pois. Ja bloggaajat, nehän saa kaiken ilmaiseksi, vaikka minä en, niin se on minulta pois.
Että vaikka en minä ole koskaan mitään blogia kirjoittanut, mutta tiedän kuitenkin että se on niin helppoa. Että sinun ei ole mitään sen eteen tarvinnut tehdä. Sinne vaan pari kuvaa ja tekstiä laitat ja kaiken saat ilmaiseksi ja pelkkiä drinkkejä aina juot kutsuilla, mistä sitten laitat kuvia jonnekin sosiaaliseen mediaan.
Omahyväistäkin sellainen.
Sitten sinä kirjoitat siitä, ja minä sanon että sinä et ole sitä ansainnut etkä osaa mielipidettäkään itse muodostaa siitä asiasta kun ilmaiseksi sait.
Että ihan huonoa on tämä sinun ilmainen sisältö.
Etkä sinä minkään eteen ole koskaan mitään tehnyt, kuten minä. Minä sentään olen masentunut ja raadan palkkani eteen, etkä sinä edes ymmärrä sitä, koska sinä kuulut eliittiin kun olet bloggaaja.
Tästä minun näkökulmastani sinun kuuluisi täällä sinun blogissasi kirjoittaa. Kovin olen siitä vihainen ettet sinä minun kokemuksistani kirjoittanut. Sinä et ole koskaan ollut työttömänä tai onneton, sen minä tiedän, etkä sinä ole joutunut työtä tekemään minkään eteen. Sinun elämäsi on helppoa ja on ollu aina, sen minä tiedän kun olen yhden postauksen blogistasi lukenut.
Siitä minä olen ylpeä että meillä Suomessa voi saada arvostusta vain jos on ensin raatanut niska limassa ja unohtanut perheen ja ystävät. Että on työlleen ihan kaikkensa antanut ja ehkä vähän burnoutistakin kärsinyt. Se on kunnioitettavaa se. Saappaat jalassa mennään kun on raadettu ensin. Bloggaaminen se ei ole mitään oikeaa työtä, koska se on vaan niin helppoa eikä kunnon työ. Eikä edes harrastus.
Sitä mieltä minä olen, ja sen minä sinulle kerron aina kun voin.
Kuka niitä blogeja edes lukee kun ne on niin huonoja, en edes ymmärrä, mutta minä siellä sitten kommentoin ja kerron senkin että on huono blogi eikä tätä kukaan lue, heti kun olen sen ensin lukenut.
Näitä kommentteja opin kirjoittamaan siellä koulussa. Meillä täällä Suomessa on myös tasa-arvo. Ja kaikilla on samat mahdollisuudet saada koulutusta, ja se on hienoa se, ja siitä me ollaan ylpeitä sitten aina kun joku ulkomailla huomaa sen. Että tasa-arvoisia ollaan.
Mutta jos on hankkinut sellaisen korkeakoulututkinnon niin sitten kuuluu eliittiin, koska sitten voi saada korkeampaa palkkaa. Että tartteeko sitä yrittää olla parempi kun muut. Sellanen korkeakoulututkinto, se on vaan omahyväisyyttä.
Mutta hieno on tämä meidän koulutussysteemi.
Ja sinä bloggari, sinä olet vissiin joku korkeakoulutettu. Ja se on kuule paha se koska silloin sinä vasta eliittiä oletkin. Koska sitten sinä saat korkeampaa palkkaa kuin minä, minä vain tiedän että saat, ja teet sillä kaikkea hauskaa, mistä täällä blogissasi leveilet etkä koskaan kirjoita mistään tärkeistä asioista. Helppoa sinun on kun ei ole tarvinnut koskaan mistään luopua eikä säästää ja sinulla on vain se yksi lapsikin, toisin kun minulla ja se on väärin.
Sitten minä kotonani mutisen että jotain pitäisi jollekin tehdä, mutta mitään ei koskaan tapahdu, että mitä sinäkin bloggaaja voisit koskaan tehdä sellaista oikeasti tärkeää. Koskaan ei bloggaajat mitään tärkeää tee.
En minä niitä sinun bloggauksia jaksa lukea jossa kirjoitetaan jotain tärkeää, että kirjoita vaan mutta minä en sellaisia jaksa lukea missä kaiken maailman näkökulmia esitellään, ja niin helppoakin se bloggaaminen.
Siksi minä haukun sinua nyt, ja vähän genitaaliasioita laitan mukaan siihen kommenttiin, jonka Nimettömänä kirjoitan.
Sitä on tämä somevaikuttaminen. Että nyt minä vaikutan täällä somessa kun genitaaliasioita Nimettömänä kirjoittelen.
Me täällä Suomessa kun ei tykätä siitä että kerrotaan mistään hyvästä ja onnistumisista, ja rahasta me ei puhuta ollenkaan, eikä pitäisi sinunkaan siellä omahyväisessä blogissasi. Ettet vaan kuvittelisi olevan toisia parempi, koska sitä se automaattisesti on kun jostain blogissasi kirjoitat. Koska sinäkin bloggari, sinä kun käyt matkoillasi ja juot niitä ilmaisia drinkkejä niissä juhlissasi, sinä et ymmärrä miten kurjaa meillä kaikilla muilla on, ja sinullakin pitäisi olla.
Kärsimyksen kautta meillä kuuluu täällä Suomessa mennä, se on tämä meidän luterilainen näkemys. Että älä sinä siellä minnekään kuuseen kurkottele ja luule olevas muita parempi siellä blogissasi.
Kun käyt siellä matkoillasi niin aina matkustat kaiken lisäksi väärin. Että maailmanympärimatka, sellainen elitistien hauska matka, senkin teit ihan väärin kun et käynyt siellä missä minä olisin käynyt.
Mitään et siellä oppinut, sen minä tiedän, vaikken itse ole sellaista matkaa tehnytkään, enkä tätä blogiasi lukenut.
Tämä blogi, sen takia sinulla ei mitään empatiaa ole, etkä vähäosaisia ymmärrä yhtään. Sen minä tiedän, vaikken minä sinua tunne. Kun sinun elämäsi on pelkkää hattaraa ja pumpulia, ja minun ei, ja se on väärin se, eikä minulla ole edes varaa lähteä sinne samanlaiselle maailmanympärimatkalle, jonka sinä teit noin vaan kun rahaa on kuin roskaa. Sinulla sitä on ja on ja on, ihan tosta noin vaan etkä sinä mitään sen eteen tee.
Minusta ei koskaan pitäisi ketään tuomita millään tapaa ja sen minä kerron kommentissani. Sitten minä tällä sananvapausoikeudellani kerron sinulle kaiken tämän Nimettömänä ja Anonyyminä. Sillä minä "Toivon, että teillekin käy josksu huonosti, ehkä puoliso pettää, toinen sairastuu, tulee ero, loppuu työt ja lähtee kämpät sun muut alta."
Koska se olisi teille ihan oikein. Ja on minun oikeus sanoa sinulle se, bloggaaja, vaikket sinä minulle mitään ikävää henkilökohtaisesti olekaan sanonut.
----
Tämän postauksen inspiraationa on toiminut ne kymmenet palautteet eri kanavissa, joita Anonyymit ja Nimettömät ovat meille antaneet näiden kohta kolmen vuoden saatossa.
Ja jotta asialla olisi toinenkin puoli, kiitos teille mahtaville lukijoille ja kävijöille niistä kaikista ihanista, sadoista positiivisitsa kommenteista, joita olette meille jatkuvasti jättäneet. Onneksi te olette valtavassa enemmistössä. ❤
PS. Meille voi antaa palautetta myös Facebookissa ja Instagramissa, tosin siellä vain nimellä tai nimimerkin takaa.