maanantai 15. lokakuuta 2018

Tyttö, sinä olet Tähti


Ikkunasta näkyy Linnanmäen valokarnevaali. Sinne avautuu ihan suora näkymä sängystäni. Ikkuna ulottuu lähes lattiasta kattoon. Lintsillä on varmasti paljon ihmisiä, monta onnellista lasta ja perhettä, joilla on hauskaa. Olin ajatellut, että ehdimme sinne ihan hyvin vielä ennen meidän lähtöä talvehtimaan etelän lämpöön. Kuulemma tarjoilevat nykyään gluteenittomia vohveleitakin jollain kojulla. 

En sanoisi niille ei.







Tämän viikon perjantaina laitoin meidän fb-sivuille kuvan. Sen piti olla kuva meidän viimeisestä aamupalasta siinä kodissa, joka odottaa uusia asukkaita. Viimeiseksi se ei sittenkään jäänyt. Tuli muuta.


Blogi on ollut hieman hiljaisempi viime viikkoina. Muuttoon liitty paljon valmisteluja ja hoidettavia asioita, joten aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt postauksille. Instagramissa ja fb-sivuilla on sentään ollut elämää ja kuulumisia.






Auton nokan piti suunnata kohti Espanjan lämpöä keskiviikkona - ihan muutaman päivän päästä siis. Nyt tiedämme jo, että silloin se ei sinne ainakaan starttaa. Milloin lähtö tapahtuu, on meillekin vielä pimennossa. Ja itseasiassa aika lailla toissijainen asia.


Olen ihaillut viikonlopun kauniita syyspäiviä lähinnä ikkunan takaa ja vähän terassiltakin kahvimukin kanssa. Kyseinen terassi on todennäköisesti yksi Helsingin parhaimpia. Ainakin syyssumuinen auringonnousu Helsingin ylle on sieltä ihan mielettömän näköinen. Samppanjabaari täältä kyllä puuttuu.







Juuri siihen samaan sumaan, kun asunto piti saada täysin tyhjäksi ja eteenpäin, piti hoitaa viimeisetkin asiat vielä ennen lähtöä, sopia vakuutukset, lähettää pari lomaketta, nähdä rakkaita ihmisiä ja sanoa hetkeksi hyvästejä, elämä osoitti taas arvaamattomuutensa. Miten se aina meneekin niin?






Uudessa lastensairaalassa on olemassa kerros nimeltä Tähti. Valitettavasti, olemme päässeet tutustumaan, miten hieno tästä sairaalasta on rakennettu, miten viihtyisä se on sekä potilaille että vanhemmille. Ja siihen, että Suomen terveydenhuolto toimii.

Me emme oikeastaan edes odota sitä, että koko perhe on lähtökuntoinen, vaan sitä, että me kaikki olemme taas terveitä. Lähtö, valmistelut ja kaikki siihen liittyvä ei tunnu juuri nyt tärkeältä. Vain sillä on merkitystä, että kaikki olisi kohta kunnossa.

Sillä tyttö, sinä olet Tähti.







perjantai 5. lokakuuta 2018

Muuttoepätoivoa ja rakkausviestejä


Meidän koti on totaalinen kaaos. Ja meidän pitää jaksaa asua siellä samaan aikaan kun se on totaalinen kaaos.





Olihan tämä nyt nähtävissä ja tiedossa, mutta ihan kuten muutot aina, kyllä todellisuus silti iskee päin kasvoja kuin märkä rätti. Oikeastaan tilanne on aika hyvällä tolalla: kaikki kaapit, lipastot ja senkit ovat tyhjiä, vaatehuone ja piharakennus on käyty läpi, mutta koska näkyvillä on paljon tavaraa, se aiheuttaa todella sekavan fiiliksen.






Meillä on ihan tuhottomasti järjesteltävää vielä ennen kuin auto ajaa lautalle, ja me suuntaamme kohti aurinkoisempaa talvea. Ai-van järkyttävästi suoraan sanottuna. Onneksi on Wunderlist ja Trello, joiden avulla tämäkin projekti pysyy kasassa jotenkin. Ja ystäviä ja appivanhemmat auttamassa asioiden soljumista.



Yllättävän helposti tämä muuttopakkaus on tosin sujunut. Siihen vaikuttaa todennäköisesti se, että olemme viimeisen 5 vuoden aikana tyhjentäneet ja pakanneet kotimme kolme kertaa aiemmin. Tämä on neljäs. Sinä aikana on ehditty karsimaan pois todella paljon turhaa tavaraa, vaikka kyllä sitä vieläkin on ihan tarpeeksi poisheitettäväksi. Kolme jätesäkillistä aikuisten vaatteita, saman verran lasten. Ylimääräistä tavaraa on tainnut lähteä noin kahdeksan ison pahvilaatikollisen verran.

Mutta kuinka moni pystyy sanomaan pakkaavansa keittiön kuuteen pahvilaatikkoon?







Ei tämä ihan katastrofi ole ollut. Olen ehtinyt ja jaksanut mm. käydä 8 kertaa bodycombatissa viimeisen kahden viikon aikana. Nähnyt ystäviä, ollaan ehditty viettää perheenäkin yhdessä aikaa. Se on enemmän, kuin mihin olen kyennet edellisen kahden vuoden aikana.


Aikaavievintä tässä pakkaamisessa on muistot. Vastaan tulee rakkauskirjeitä, se kynttilä, johon laitoimme tulen heti vihkimisen jälkeen rannalla Havaijilla, tuo mekko, jonka ostin Australiasta maailmanympärimatkalta, liput keikalle, jotka sain äitienpäivälahjaksi. Pitäisikö ne säästä vai laittaa pois? Jos niitä olisikin muutama, mutta kymmeneen yhteiseen vuoteen olemme ehtineet huomioimaan toisiamme niin paljon. Ehkä se pitää ottaa vaan hyvänä merkkinä.


Asioiden arvottaminen on kuitenkin vaikeaa. Kaikelle ei todellakaan voi laittaa rahallista arvoa, ja joskus jonkun täysin typerän asian säästäminen saattaa ilahduttaa sen verran paljon, että se kannattaa. Ei ole helppoa, arvottaminen, luopuminen ja säästäminenkään sen puolen.






Miika lähti aamulla töihin uusissa Star Wars -sukissaan. Ostin ne rakkauslahjaksi toissapäivänä, koska tiesin hänen ilahtuvan niistä. Tänään pakkasin keittiötä ja astioita laatikoihin. Jääkaapin oveen oli ilmestynyt viesti. Se oli tehty niillä magneeteilla, mitkä sain synttärilahjaksi Miikalta, ennenkuin me edes seurustelimme virallisesti.

Mietin hetken tarvitaanko niitä, ja haluanko säästää magneetit, mitä en oikeastaan edes tarvitse.

Ehkä sinne varastoon mahtuu kuitenkin yksi ylimääräinen pahvilaatikko, kirjeineen, keikkalippuineen, jääkaappimagneetteineen. Elämässä on asioita, joita ei mitata pahvilaatikoissa tai rahallisessa arvossa.


Let's always be great.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

torstai 27. syyskuuta 2018

Syysmyrskyinen ilta Lonnan saunassa - täyden kympin arvoinen


Aina välillä on vähän mietityttänyt, oliko tämä lähtöpäätös Espanjaan ihan fiksua. Keskiviikkona tuuli yltyi myrskylukemiin ja sade piiskasi Helsinkiä. Kun odottelin maisterisfrouvia saapuviksi lähtölautan laiturilla, sateen piiskatessa vaakatasossa suoraan kasvoille ja tuulen tuivertaessa takinkauluksesta sisään, en enää miettinyt.

Mielellään lähden parin viikon päästä toivon mukaan vähän aurinkoisempiin ja valoisampiin maisemiin, koska tästä eteenpäin tämä vaan täällä Suomessa synkkenee.






Keski-Ikäisten Maisterisrouvain KulttuuriKlubi (KIMKK) oli jo keväällä päättänyt ottaa tavoitteekseen mennä vihdoin yhdessä saunomaan ja nauttimaan keskinäisestä seurasta Lonnaan, yhdelle noista Helsingin edustalla yleisölle avatuista saarista. Tämän viikon jälkeen saari sulkee tältä sesongilta ja avaa joskus keväällä taas. Melkein tuli kiire ehtiä.

Kaiken kodin pakkaamisen keskellä, tästä tuli myös ihana hengähdystauko, ja mahdollisuus ottaa kaikki irti parista viimeisestä viikosta Suomessa ja ystävistä täällä.






Lonnan saarelle lähtee kuljetus JT-Linen paatilla ihan siitä kolera-altaalta Kauppatorilta. Tähän aikaan vuodesta ei kannata paljoa aiemmin tulla torifiiliksistä nauttimaan, sillä torilla ei todellakaan tavattu, paitsi muutaman ainokaisessa kahviteltassa majailevan, Suomessa sinnittelevän muuttolinnun kanssa. Edestakainen matka Lonnaan maksaa aikuiselta 7€, lapsilta puolet. Matka on verrattain lyhyt, ehkä 10 minuuttia, ja sen verta suojaisa että edes syysmyrsky ei venettä onnistunut juuri keikuttamaan.


Mielikuvani Lonnasta on ollut jotenkin erilainen, mutta en kyllä yhtään osaa sanoa miksi ja millainen. Ehkä siksi, etten ole juurikaan paneutunut näiden eri saarien sielunelämään ennen käyntiä. Ystävät ehdottivat Lonnaa kokemustensa perusteella ja tietysti olin heti mukana kokeilemassa uutta elämystä.








Mutta tämä Lonna.


Huolimatta syysmyrskyistä (tai ehkäpä juuri siksi) se osoittautui tunnelmalliseksi, hurmaavaksi ja sellaiseksi, että voisin kuvitella ensi kesänä lorvivani siellä ensin saunassa raukeuteen asti löylytellen, ehkä pulahtaen ei-niin-jääkylmään veteen kuin nyt, istuvani pienissä kuplapäissäni auringon paistaessa kasvoille rannalla kun joutsenpariskunta lipuu ohi, ennen kuin täyttäisin vatsani ravintolan herkkkuantimista.

Lonnan saunavastaanotossa ilmoittautuessa saa mukaansa korin, johon on pakattu pefletti ja muki. Pukukopissa lukollisiin kaappeihin saa arvotavarat, ja loput koriin hyllylle. Kaksikerroksisen saunan alakerrassa pääsee peseytymaan mökkisaunahenkeen, ylhäällä lauteilla ihaillaan maisemaikkunasta merta ja välillä ohikelluvia laivoja.


Leveillä ulkoportailla vilvoitellaan joko veden tai saunajuoman kera, ennen seuraavaa saunakierrosta.










Ravintolatarjontaa on erinomaisen bistrohenkisen lähi- ja luomuruokaan panostavan Ravintola Lonnan verran. Vaihtoehtoisesti alakerran vohvelikahvila tarjoaa sekä suolaista että makeaa vohvelia (myös gluteenittomana!), kunhan ehtii ennen kello viiden sulkemisaikaa paikalle.

KIMKKi päätyi kolmen ruokalajin makunautintoon erinomaisen espanjalaisen (!) punaviinin kera. Vuohenjuustoa punajuurella alkuun, pääruoaksi erittäin riittoisa ankanrinta herkullisilla lisukkeilla ja jälkiruoaksi luomujuustoja hillolla.

Jopa leivät ja juustojen kera tarjotut rapeat palat onnistuivat gluteenittomana nekin ilman ennakkoilmoitusta.










Siinä punaviinilasillista alas huljutellessa, Suomen syyspimeän laskeutuessa tajusin jo etukäteen kuinka ikävä minulle tulee näitä hetkiä ja ystäviä, joiden kanssa tehdä muistoja. Syysmyrskyinen Lonna tarjosi elämyksiä ja hetkiä täyden kympin arvosta.


Ehkä ensi kesänä uudelleen, ja ehkä jopa samassa seurassa.






Varaa kahden tunnin saunavuorosi etukäteen. Miehille ja naisille on eri puolet, mutta sama vilvoittelualue ja uimapaikka, hinta 16 € /hlö. Hintaan kuuluu pefletti ja pesuaineet. Koko sauna on anniskelualuetta, joten omia juomia ei saa nauttia, mutta vastaanotosta saa valita itselleen mieleisen hyvästä valikoimasta. Kolmen ruokalajin illallinen viineineen ravintolassa kustansi n. 60 € / hlö. Vohvelibaarin vohveleita saa noin kympillä kappale. 

Tutustu tähän entiseen miinanraivaussaareen ja sen palveluihin täältä, klik.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


maanantai 24. syyskuuta 2018

Autolla Kroatiassa - miten se toimii ja mitä pitää jännittää?


Voihan Kroatia, tuo upeiden maisemien ja henkeäsalpaavan luonnon maa! Kun aloin käymään läpi kuvia kevään reissulta tätä postausta varten, alkoi taas tehdä mieli takaisin tänne yhteen Euroopan lempimaistamme. Kroatiasta saa kaikista eniten irti vuokraamalla auton loman ajaksi, ja tutustumalla eri paikkoihin, olkoot ne sitten lähellä pysyvämpää tukikohtaa tai roadtrippaillen eri paikoissa.






Kroatiassa autoilusta tulee meillekin aina tasaisin väliajoin kyselyitä, ja tuntuu, että sinne halajaa ihmiset jatkuvasti enemmän autolomalle. Sille voi antaa ison peukun ja suosituksen. Kyllä kannattaa. Itse olemme käytännössä ajaneet Zagrebista Makarskan kautta aina Dubrovnikiin ja Cavtatiin asti (ei tosin samalla reissulla), ja palloilleet muutenkin vähän ympäri ämpäri maata, joten jonkin verran kokemusta löytyy autoilusta tässä köyhän miehen Italiassa.

Ennen kuin lähdet, ota täältä talteen tietopaketti siitä mikä kannattaa ja mikä ei, niin sujuu matka jouhevammin!


1. Apua! Uskaltaako Kroatiassa ajaa, onko liikenne ihan hullua? Entä tiet?


Ei ole, ollos huoleti. Liikenne on itseasiassa kohtuullisen normaalia ja jopa Suomen liikenteeseen verrattavissa. Toistaiseksi emme ole törmänneet erityisen pahoihin hurjastelijoihin, tai edes mitenkään erityisen sikamaisiin kuskeihin, jotka aiheuttaisivat vaaratilanteita.







Niin kaupungeissa ja kylissä kuin maanteillä ja moottoriteilläkin on kaikissa ollut hyvä ja turvallinen olo. Toisin kun naapurimaassa Italiassa, näillä näyttää olevan jonkinlainen tolkku vauhdissa ja ajotavoissa.

Kroatiassa teiden kunton on varsin hyvä, niin kauan kun ollaan pääteillä. Sitten kun lähtee vähän seikkailemaan, niin vastassa saattaa kyllä olla pienempääkin kinttupolkua. Väittäisin silti, että yleisesti ottaen tiet ovat jopa Suomen tieverkostoa paremmassa kunnossa noin geneerisesti. Eron huomaa selvästi kun menee vaikkapa Bosnia-Herzegovinan puolelle, jossa teiden kunto onkin sitten jotain ihan muuta.

Rohkeasti siis vaan rattiin ja ajelemaan Kroatiassa!


2. Mistä kannattaa vuokrata auto ja millainen? Onko lastenistuimia?


En ole tehnyt ihan kauttaaltaan vertailua joka ikisestä autovuokraamosta, ja lisäksi yrityksillä saattaa olla erilaisia kampanjoita, joten hinnat vaihtelevat. Meillä on ollut auto kaksi kertaa Unirentistä ja kerran Hertzistä. Viimeiset kaksi vuotta Unirent on palvellut meitä erinomaisen hyvin. Lastenistuimia ja vakuutuksia on voinut säätää vielä tiskillä ilman ongelmia, palvelu on ollut todella moitteetonta ja ystävällistä.





Jos Kroatiasta meinaa ajaa myös lähimaihin, kannattaa varmistaa etukäteen että vuokrafirma antaa siihen luvan. Ilmeisesti osassa ympäröiviä maita harrastetaan ilkivaltaa paljonkin autoille, jotka ovat Kroatian kilvissä, ja osa vuokraamoista suhtautuu hieman nihkeästi auton vieimiseen muille maille.

Auto kannattaa tietysti valita tarpeen mukaan, kuten aina. Kroatiassa kannattaa ottaa huomioon se, missä ajaa. Nimittäin jotkut paikat ovat sellaisia, että pienemmästä autosta on hyötyä. Jotkut kadut ja kujat ovat to-del-la kapoisia, eikä niistä mahdu isolla autolla.

Lisäksi, jos yöpyy esimerkiksi jossain hieman korkeammalla vuorien rinteillä, tiet ovat yleensä serpentiiniä ja kapeita, ja käännökset saattavat olla yllättävänkin jyrkkiä. Esimerkiksi meidän rakkaalle Villa Prestigelle saa pihatielle kääntyessä mennä melkein millä tahansa autolla kieli keskellä suuta. Ja sitten, pienessä autossa pitää kuitenkin olla tarpeeksi vääntöä, että se jaksaa tiukatkin nousut ylämäkeä. Muutamassa muussakin paikassa vanhojen villojen portit ovat olleet aika tiukkoja paikkoja.

Ehkä auton koossa näillä main less is more.






Jos sen sijan aikoo ajaa lähinnä maantiellä ja motareilla, ja asuinpaikatkin ovat keskustasta kauempana ja moderneja hotelleja, ehkäpä isompikin tuolloin menee. Ei kannata liikaa pelästyä tuota kokopohdintaa - tärkeintähän on, että lomaporukka kamoineen mahtuu kulkemaan, muut ongelmat ratkaistaan sitten tarvittaessa.

Autovuokraamoista saa luonnollisesti myös lastenistuimet vuokrattua, mutta niistä kannattaa ilmoittaa etukäteen. Olemme joskus joutuneet hakemaan istuimen toisesta vuokraamosta, kun emme olleet ilmoittaneet tarpeestamme. Onneksi oli kohtuullisen lähellä.

Lisäksi istuimet ovat ehkä vähän erilaisia kun meillä Suomessa. Esimerkiksi meidän kevään reissulla tuolloin nelikuinen kuopus sai kasvot eteenpäin menevän istuimen, jonka pään tukemisesta en ollut ehkä ihan varma oliko se riittävä. Sillä kuitenkin mentiin ja hyvin se toimi (ainakin kun mitään ei tapahtunut).







Sitten vakuutuksista - me otamme lähestulkoon aina täysvakuutuksen autoon. Ihan vaan sen takia, ettei ole minkäänlaista huolta mistään. En osaa perinpohjaisesti kertoa millaisia muita vakuutusvaihtoehtoja on, ja mikä kannattaisi olla. Suosittelen lämmöllä tätä vaihtoehtoa, joka on erittäin huoleton.


3. Ajanko maisemareittiä vai moottoritietä? Onko tietulleja? Kauanko matkat kestävät?


Kuule, tämä ensimmäinen kysymys on sellainen, etten osaa päättää kenenkään puolesta. Me olemme ajaneet vähän molempia. Yleensä, kun aikaa on ollut, ja on haluttu sellaiseen ihanaan lomamoodiin, eikä olla oltu ihan ruuhka-aikaan liikenteessä, valinta on ollut maisemareitit. Ne on nimittäin uskomattoman upeat. Sitä istuu vaan auton penkillä ja huokailee kauneutta, vaikka olisi vähän pilvisempikin päivä.






Sitten taas, kun on esimerkiksi ollut aamulento kotiin, ja on halunnut päästä mahdollisimman pitkällä unella ja vähällä ajomatkalla, on valittu moottoritie. Molemmat ovat hyväkuntoisia, moottoritiet vaikuttavat lähinnä käyttämättömiltä. Yleensä kun valinta on ollut motarilla ajo, ei ole paljoakaan tarvinnut muista autoista välittää. Niitä hädin tuskin on näkynyt. Se saattaa johtua siitä, että moottoriteillä on tietullit. Niiden maksu riippuu ajomatkasta, koska niistä maksetaan vasta poistuessa, mutta sanotaan nyt näin etteivät ne suomalaista lomabudjettia kaada. Maksut ovat olleet jotain 2 - 8 € matkan pituudesta riippuen.

Nopeusrajoitukset on muuten moottoriteillä reippaat, eli siellä saa ihan kaasua tallata ajaessa. Niillä on usein myös pitkiä tunneleita, jotka on aika metkoja. Välillä saa kilometritolkulla ajaa niiden läpi.






Ajallisesti kannattaa uskoa Google Mapsia. Tai ehkä siihen kannattaa lisätä vähän pelivaraa, koska monasti maisemat ovat niin kauniit, että sitä haluaa vähän välillä pysähtyä ottamaan kuvia, tai poiketa käymään esimerkiksi matkalla olevalla viinitilalla enempi vähempi ex tempore.


4. Olen ajamassa saarille ja/tai Splitistä Dubrovnikiin. Miten homma toimii, onko jonoja? Entä lautat?


Ihan relax vaan, kaikki hoituu.

Olemme olleet yleensä sesongin ulkopuolella Kroatiassa, joten olemme helposti päässeet esimerkiksi viimeisen autolautan kyytiin Bracin saarelle Makarskasta, ostamalla lipun noin 15 minuuttia ennen lautan lähtöä. En ole ihan varma, miten homma toimii turistisesongin aikana, mutta en ehkä jättäisi asiaa tuolloin noin viime tinkaan.









Autolautat toimivat kuitenkin todella hyvin. Yhteyksiä on päivässä useampia melkein jokaiselle saarelle useammasta satamasta, ja matkat taittuvat kohtuullisen mukavasti. Jadrolinjan sivuilta kannattaa selvittää etukäteen aikataulut, ja olla ajoissa paikalla hankkimassa lippua. Jadrolinja on siis käytännössä ainoa  lauttayritys, eli kaikki liikenne kulkee heidän kauttaan. Sitten vaan autolla ajaen lautalle, ja nauttimaan merimatkasta.

Yleensä lautoilla on pieni kahvila-baari,mutta kannattaa varautua omin eväin varsinkin isompaan nälkään.

Jos taas ajaa esimerkiksi Splitistä Dubrovnikiin, joutuu pakostakin ajamaan Bosnia-Herzegovinan läpi. Matka ei ole pitkä, mutta passintarkastukseen joutuu molemmin puolin. Sesongin ulkopuolella prosessi oli kohtuullisen nopea ja mutkaton homma; auto jonoon, passit tiskiin ja tarkastuksen läpi. Sen sijan olen kuullut huhuja, että turistisesonkina jonot saattavat olla aika pitkätkin ja odotusaikaa saa varata.

Ota tämä huomioon, jos aiot ajaa tämän pätkän.





5. Huoltoasemat, ruokahuolto ja tauot

Huoltoasemia on kohtuullisen usein tienvarsissa mantereella, vaikka kaikissa pienemmissä kylissä huoltoasemaa ei olekaan. Siirtyessä paikasta A paikkaan B, voi kuitenkin olettaa, että n. 30-40 km säteellä bensaa kyllä saa.

Huoltoasemat eivät Kroatiassa todellakaan ole mitään ABC-unelmia, missä kätevästi samalla hoidetaan koko perheen ruoka- ja huoltotarpeet. Vessat eivät siisteydellään erityisesti ole loistaneet, ja esimerkiksi hoitotasosta vauvalle voit vain unelmoida. Ruokaa saa yleensä sipsipussin tai ehkä hodarin verran.


Ruokahuolto kannattaa ehdottomasti hoitaa jonkun pittoreskin pikkukylän ravintoloissa. Niitä tienvarsilta kyllä löytyy. Huoltoasemien varaan tätä ei kannata jättää. Sen lisäksi on oikeastaan aika ihanaa huomata, että esimerkiksi kultaisten kaarien pikaruokaravintolat puuttuvat maisemista täysin. Pieni varoitus tähän - pikkukylien tiet ovat ihan ymmärrettävistä syistä usein yksisuuntaisia. Jos ajat harhaan, saatat joutua kiertämään jonkin matkaa päästäksesi takaisin minne haluat. Nappaa ensimmäinen mahdollinen hyvä parkkipaika tästä syystä.







Tienvarsilla näkyy välillä mummoja myymässä kotitekoisia, tuorepuristettuja mehuja, pieniä pähkinäpusseja, marjoja ja hedelmiä hiukopalaa kaipaaville autoilijoille. Ellei muuta, niin jotenkin heiltä ostamisesta tulee hyvä mieli ja sympaattinen fiilis.

Summa summarum: varaudu pitkille automatkoille hyvillä eväillä ja suunnittele ruoka- ja lepotaukosi muualle kuin huoltoasemille.






Kroatiassa voit ajaa Suomen ajokortilla, joskaan eihän siitä kansainvälisestä ajokortista varsinaisesti mitään haittaa ole.

Tämän maan eri alueilla on vähän erilaista fiilistä tarjottavana jokaisella. Pohjoisessa on jylhempää, kaupunkimaisempaa, ja alas valuessa tulee vesiputoukset ja kansallispuistot, sitten on rannikko, rantaviiva ja vuoret, ja tietysti vielä lisäksi saaret. Kaikki kauneimmat luontokohteet sijaitsevat hieman kauempana turistirysistä, ja kaupungeista kyllä kannattaa tehdä päiväretkiä luontokohteisiin. Autoilua ei Kroatiassa kannata pelätä, sillä se on jouhevaa ja toimivaa.






Jos vielä jäi jotain kysyttävää, laita viestiä tänne alle, meidän facebookiin tai vaikka yksityisviestillä!


Inspiraatiota Kroatiaan? Lue esimerkiksi miksi Kroatia on täydellinen lomakohde, kokemuksia Plitvicen vesiputouksista ja kansallispuistosta, ja päivävaelluksesta Paklenican kansallispuistossa!



Postaus tehty yhteistyössä VisitCroatian kanssa, jonka vieraanakin olemme Kroatiassa olleet.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?