Viisiviikkoinen vauva lähti ensilomalleen - miten kävi?

Äitiysloma. Isyysloma. Paino sanalla LOMA. Ja eikös loma tarkoita reissua meille matkustamista rakastaville? Kun esikoinen syntyi, luulimme oikeasti että se on heipat sitten vapaudelle ja matkustamiselle. Vähänpä me mistään tiedettiin, ja mistä oltaisiinkaan tiedetty, kun lähipiirissä ei lasten kanssa matkustavia ollut.

Tämän toisen kanssa tiedettiin jo, että lapsen kanssa voi reissata. Vähän pitää enemmän valmistautua, mutta mahdollista se on, ja kivaakin. Nyt piti odottaa reissun varaamista vain synnytykseen, jotta nähtäisiin tuleeko alkuunsa miten vaativa tapaus. Ja koska nopeasti kävi ilmi, että aika normivauvahan sieltä putkahti, tuskaisen raskausajan jälkeen kauan kaivattua todellista lomaa alettiin suunnittelemaan isyysloman ajalle.

Mutta minne mennä ihan pienen vauvan kanssa?

Kaksi asiaa oli meillä rajoittavana tekijänä: passin saamisessa menee jonkin aikaa, koska vastasyntynyt ei saa expresspassia. Tämä johtuu siitä, että henkilöllisyys on käytävä paikan päällä todistamassa passin myöntävällä taholla.

Toinen asia on rokotukset.

Pieni ihminen on paljolta suojassa kiitos imetyksen, mutta sekään ei suojaa oikeasti vaarallisilta taudeilta, kuten esimerkiksi tuhkarokolta, joka on pahimmillaan vammauttava tai kuolettava tauti. Viimeaikaisen eteläisen Euroopan tuhkarokkoepidemian vuoksi päätimme skipata sen alueen, kun olin ensin viettänyt illan jos toisenkin googletellen tietoa aiheesta. Keskusteluissa oli meillä vahvana myös Dubai, mutta sekä passi- että rokotussyistä sekin jäi välistä.

Sitten suuntasimmekin silmämme kohti pohjoista Suomea. Kohteeksi valikoitui monen pohdinnan jälkeen Ruka. Suomen sisäiselle lennolle ei passia tarvittaisi, ja tautivaara on samaa luokkaa kun Helsingissä liikkuessa.

Laskuloma, lunta ja puuteria hyvissä puitteissa! Helsingin talvi ei nykyään ole enää talvi, joten se pitää valitettavasti hakea muualta. Pimeys, vetisyys ja harmaus on saanut mielen maahan. Tähän piti saada korjaus.

On niin harmi, ettei omille lapsilleen pysty enää antamaan etelässä samanlaista talvea, joissa itse pentuna peuhasi. Jos lunta tuleekin, se sulaa pois hirmuisen nopeasti. Pulkkamäkeä ehtii päivän tai kaksi. Jos jonkun mielestä ilmastonmuutos on pötypuhetta, hän on väärässä.

Esikoisen ensimmäinen kysymys lentokenttäbussissa olikin "voitaisiinko me muuttaa tänne, kun täällä on niin ihana talvi?".

Kun kaikki menee hyvin

Valmistelut teimme nopealla aikataululla. Koska kokemusta oli jo esikoisen kanssa matkustamisesta pienestä pitäen, tiedettiin kuitenkin jo miten valmistautua.

Tärkeintä oli löytää hotelli hyvältä ja sopivalta paikalta jossa palvelut on lähellä, ja tehdä passeli suunnitelma miten hoidettaisiin laskut, imetys ja rutiinit. Tavaroiden pakkaaminenkin tuntui nyt toisen kanssa helpommalta, vaikka sitä paljon aina onkin mukaan otettavaa. Kakkosen kanssa ei samalla tavalla ota asioita mukaan varmuuden vuoksi.

Kirjoittelen vielä myöhemmin spesifin postauksen siitä, miten kannattaa valmistautua kun lähtee vauvan kanssa reissuun.

Pieni ihminen nautti vuorotellen toisen vanhempansa jakamattomasta huomiosta hotellilla, vaunussa tai kahvilassa, kun taas esikoinen sai mäessä tehdä saman. Ainoat, jotka eivät saaneet toistensa jakamatonta huomiota olivatkin puolisot.

Tämä oli kuitenkin erinomainen ensiesitys siitä, miten yhteiset matkat koko perheen kanssa toimivat.

Eihän se ihan samanlaista ole kahden lapsen kanssa matkustaa, ja vauva muuttaa perheen dynamiikkaa tottakai aina. Valintoja kohteista, tekemisistä, ajankäytöstä ja asumisista joutuu nyt tekemään kaikkien neljän ehdoilla.

Mutta todistettua on, että reissut onnistuvat edelleen, kunhan hieman näkee asian eteen vaivaa.