maanantai 5. helmikuuta 2018

"Laitetaan lapsiperheet kaikki yhteen karsinaan lennolla", ja muita älynväläyksiä lapsista ja matkustamisesta


Hei kaikki, olen paljasjalkainen stadilainen, jonkin verran uraa luonut ja akateemisesti koulutettu, jossain kolmenkymmenen ja neljänkymmenen välimaastossa oleva yhden 7-vuotiaan ja yhden 7-viikkoisen äiti, vaimo ja intohimoinen urheilu- ja ulkoilmafanaatikko. Tykkään tehdä ihan kaikenlaista liikkumista kehollani, kunhan ei tarvitse mennä korkealle tai syvyyksiin. Jätän sen puoliskolle. Ja lentopelostani huolimatta tykkään matkustella, ja monasti tehdä jotain aktiviteettejakin matkoilla. Hyvästä ruoastakin tykkään, mutta olen surkea kokki. 







Kaikki edellä mainittu tarkoittaa sitä, että raahaan ylensä myös lapsiani mukaan vähän kaikkialle, erityisesti koska hoitavia käsipareja heille ei aina löydy.

Vaihtoehtona olisi jumittaa kotona. En varmankaan olisi kovinkaan mukava ihminen jos niin tekisin.

Joskus siis olen olosuhteiden pakosta yhden tai kahden lapsen kanssa tekemässä milloin mitäkin. Usein koko perheen voimin.

Seitsemänvuotias esikoinen on mm. kiertänyt maailman ympäri vuoden verran, ollut ensimmäistä kertaa snorklaamassa mustekalan kanssa 2,5 -vuotiaana ja vetelee nykyään lasketellessa mustatkin mäet kanssani.

Kuopus on jo yöpynyt kahdessa hotellissa, matkaillut junalla, ja lentänyt ensimmäiselle laskettelulomalle. Lisäksi hän on evästänyt kanssani kolmen ruokalajin illallisen Emossa siinä Kämpin alakerrassa, ja sillä kertaa olin vielä yksinhuoltajana, joskaan en yksin, matkassa. Ravintolakokemuksia on muutenkin ehtinyt jo kertyä niin reippaasti, etten ole laskenut niitä.





Ja sitten välillä tulee vastaan ihmisiä joiden mielestä lapsen kanssa ei saisi mennä minnekään, koska lapsi sattaa pitää ääntä tai häiritä muita ihmisiä. Vähintäänkin kaikki lapselliset pitäisi laittaa karsinaan yhdelle alueelle pois muiden silmistä.


Eräässäkin Facebookin ryhmässä aloitettiin keskustelu siitä voisiko lapsiperheet iskeä kaikki ihan omaan osastoonsa lentokoneissa, koska henkilöllä oli mennyt pitkällä lennolla lepääminen metsään lapsen huutaessa. Ymmärrän kyllä tämän harmituksen, mutta ratkaisuehdotus on paitsi huolella syrjivä, myös käytännön tasolla huono.





Sitten on myös niitä, jotka paheksuvat lapsia paremmissa ravintoloissa, koska meille lapsiperheille on ABC-Rosso-RAX -mättöpaikat ilmeisesti ainoat sopivat.


Että vähän niinkun mitäs läksit kun lapsen teit, älä tule minnekään minne missä minä käyn, ja jos tulet niin haluan rajata teidät pois maailmastani laittamalla eri karsinaan. Koska MINULLA on suurempi oikeus kuin teillä.


Lapsiviha ei käy päinsä


Tavallaan ymmärrän tällaisen sammakon päästämisen näppäimistöltään muiden luettavaksi, koska itseänikin harmittaa vietävästi istua pitkällä lennolla jos kuka tahansa, useimmin kuitenkin aikuinen, häiritsee uniani.


Minuakin potuttaa jos ravintolassa annetaan lasten mellasta miten tahansa. Tai oikeastaan minua häiritsee jos kuka tahansa mellastaa ärsyttävästi ravintolassa, kuten monasti tekeekin. Eritysesti minua ottaa päähän ärsyttävät kakarat ja niiden vanhemmat - tapaukset jossa vanhemmat eivät edes yritä hoitaa vanhempien tehtäviään ja kasvattaa lapsiaan huomioimaan ympäristöään, vaan he saavat tehdä mitä tahansa.






Esimerkiksi ravintolassa voi olla ihan suoraan vaarallista antaa lasten juosta miten tahansa kun tarjoilijat kantavat kuumia annoksia. Pitkällä lennolla vaikkapa istuimen potkimisen salliminen ei vain käy päinsä, vaan vanhemman kuuluu kertoa lapselleen ettei se tunnu edessä istuvasta mukavalta.

Tai se, että näplää itse puhelinta eikä edes katso mitä lapsi tekee julkisessa tilassa vaikka muille lapsille, ennen kuin lapsi on validoidusti tarpeeksi vanha ja fiksu tähän, sekään ei käy päinsä.


Lapsi tarvitsee ohjausta sosiaalisissa tilanteissa aika pitkään. Jotkut pidempään kuin toiset.


Mutta se, että muutaman tapauksen takia halutaan änkeä kaikki lapsiperheet erilleen muusta maailmasta, ja kieltää osa asioista ei ole ok.





Jos yksi aikuinen käyttäytyy ääliömäisesti kapungilla, kaikkia aikuisia ei automaattisesti laiteta pannaan kaupungilta sen takia.

Jos yksi punapää saa raivokohtauksen ravintolassa, kaikkia punapäitä ei kielletä tulemasta ravintolaan.

Jos yksi keski-ikäinen mies mesoaa lennolla ja potkii edessä olevan istuinta läpi lennon, ei heti olla ehdottamassa ettei keski-ikäiset miehet saa matkustaa enää lentokoneessa.


Miksi siis lapset saisi kategorisoida yhdeksi "ongelmaryhmäksi"?


Facebook-keskustelussa kiteytykin asia hyvin yhteen kommenttiin:

"Tässä ketjussa jo yli 100 kommenttia. Oikeestaan 1 vastaus olis riittänyt: Kaikilla, katsomatta ikään, sukupuoleen, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai muuhunkaan, on oikeus matkustaa julkisessa kulkuneuvossa, ihan normaalisti. Ihan sama kun ehdottaisin, että uskontonsa tai jonkun muun syyn takia suitsukkeita käyttävät, ja mielestäni ”pahalta haisevat”, olisi hyvä saada junassa omaan vaunuunsa, jotta nenääni ei pistä. Mutta eihän niin voi tietenkään sanoa! Tai että vi***taa katella kaiken maailman akkoja kun äijien kanssa istutaan metrossa, pitäskö niille olla kokonaan oma vaunu. Jossain onkin, ja sitä suuri osa täällä paheksuu. Mutta lapsiperheitä kyllä voitaisiin ajaa omaan karsinaan, ellei jopa omaan koneeseen."


Mutta miten MINÄ kestän?!


Monelle ongelma tuntuu olevan sitä miten kestää esimerkiksi itkevää lasta lennolla, tai lasten ääniä ravintolassa.

Vastaus on: ihan samalla tavalla kuin mitä muuta tahansa, mistä et pidä.

Deal with it. Se kuuluu elämään.






Valitettavasti maailma ei aina ole miellyttävä jokaiselle, koska meillä kaikilla on oma henkilökohtainen ärsytyskynnys ja mieltymykset. Siinä missä vauvan jokeltelu on toiselle musiikkia korville, se on toisille ärsyttävää. Jonkun mielestä omenan syöminen on kamalinta mitä voi kuunnella, toiset ei sitä edes huomaa. Joillakin on herkempi hajuaisti kuin toisilla. Emme pidä kaikkien maailman ihmisten mielipiteistä. Musiikkimakumme ovat erilaiset. Pidämme erilaisista ruoista.


Samalla kun haluaa luoda itselleen miellyttävämmän maailman, saattaa rajata muiden maailmaa aika lailla.


Minä en esimerkiksi haluaisi missään nimessä matkustaa lentokoneessa "lapsiperheiden karsinassa". Ai miksikö? Koska olen sattunut saamaan hyväuniset lapset, enkä haluaisi automaattisesti joutua paikkaan, jossa potentiaalisesti joku pitäisi hereillä meidät koko lennon ajan. Sekin on koettu. Seuraava päivä meni totaalisen mönkään, kun kaikilla oli väsymyksestä kiukku.






En myöskään tiedä millaiset seinät lentokoneessa pitäisi lapsiperhealueen äänet leviämästä muualle koneeseen. On todennäköistä nimittäin että jos yksi huutaa, vieressä oleva alkaa myös huutamaan, ja näin ollen ongelma eskaloituisi korviahuumaavaksi mölyksi. Onnea sille lennolle.

Miksi en halua käydä vain Rossossa syömässä? Koska minä, ja lapseni satumme pitämään hyvästä ruoasta molemmat. Esikoinen on myös opetettu siihen ettei ympäri käytäviä juosta. Kyllä, hyödynnämme välillä myös Onni Oravan leikkinurkkaa kuitenkin.


Ja sitten se kaikista turhin kysymys, mitä olen saanut:

"Pitääkö lapsen kanssa edes matkustaa? Eihän se vanhempana muista siitä mitään." 


Se ei kuulkaa haittaa. Matkustan lasten kanssa, jotta lapset oppivat tästä maailmasta ja miten se toimii. Matkustamme siksi, että me vanhemmat pidämme siitä. Ja vaikka lapsi ei muista, me muistamme.






Vaikka lapset saattaisivat välillä aiheuttaa ääntä ympärilleen, on maailma yhtä paljon heidän kuin meidän aikuisten. Aion jatkossakin raahata lapsiani mukana tekemään yhtä jos toista. Paitsi että haluan tehdä rakastamiani asioita, ja opettaa niistä myös lapsilleni, se on heille ainoa tapa oppia maailmasta.

Ja se on myös ainoa tapa oppia huomioimaan muita ihmisiä. Ettei heistä vaan tule niitä, jotka haluavat rajata muiden elintilaa koska vähän sattuu ärsyttämään.







PS. Annan ison peukun vain aikuisille tarkoitetuille hotelleille, tai miksei vaikka erillisille lennoillekin. Se on kuitenkin eri asia kuin ajaa lapset ja lapsiperheet rajatuille alueille yleisissä, kaikille tarkoitetuissa tiloissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!