sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Apua! Amazing Keski-Suomi tulee! 10 kysymystä mitä siitä ajattelen


Kuulkaa, tällä viikolla se on! Ai mikä niin? No 24 tuntia kestävä Amazing Keski-Suomi -kisa, jonne olen lähdössä yhdessä Kohteena Maailma -blogin Ramin, Lanttimatkojen Antin ja Live now, dream later -blogin Saanan kanssa. Meille on annettu varustelista, joka pitää olla mukana, ja muuta emme sitten tiedäkään.

Päätettiin Saanan kanssa vähän haastella toisiamme koskien tätä kisaa. Että mitkä fiilikset ja tunnelmat, ja millä strategialla mennään. Meillähän on Saanan ja Lanttimatkojen Lotan kanssa historiaa takana muun muassa Muoniosta ja aktiviteeteista siellä.





Mutta here you go, 10 kysymystä ja vastausta.



1. Mikä on paras muistosi Keski-Suomesta? Jos et ole koskaan käynyt Keski-Suomessa, keksi sellainen.

En ole ihan satavarma että mikä lasketaan keski-Suomeen ja mikä ei (koska mitäpä helsinkiläinen mistään mitään tietäisi, kaikki on varmasti nähneet tämän kartan?).

Mutta ainakin Jyväskylästä on tosi hauskat muistot eräältäkin jääurheilun harrasteleiriltä. Tai siis tavallaan. Siellä oli tapana tehdä jäyniä toisille, ja löysinkin omat alapääsuojani hotellihuoneen ovesta, eräänkin Anun laittamana. Sen oli löytäneet myös monet muut, ja sain kuulla siitä kerran jos toisenkin. Tietysti se oltiin kyltitetty nimelläni.

Yhden kaverin luistimista oltiin otettu narut pois ja laitettu väärin päin takaisin. Se on kiva huomata se, just kun pitäisi mennä jäälle.

Vähän kyllä töökeetä sanon minä.

Ja sitten meidän suorituksia videoitiin siellä. Kävi ilmi, että jostain syystä kieleni elää ihan omaa elämää, ja luistellessa se hypähtää suusta ulos ja alkaa vispata puolelta toiselle. Olen siitä lähtien yrittänyt pitää kielen keskellä suuta.






2. Mikä sai sinut lähtemään mukaan Amazing Keski-Suomi -kisaan?

Jaa-a, kuulkaa, sitä ihmettelen just nyt itsekin!

Erityisesti näin pienen vauvelin mutsina, ja en ihan niin täysiä yöunia aina nukkuvana en edes tiedä, miten selviän hereillä 24h. Että morjes vaan. Mutta lähtökohtaisestihan olen aina valmis juuri tällaisiin itsensä haastamisiin, että varmaan just se.


3. Mitkä 3 korvaamatonta ominaisuutta tuot mukanasi kisaan?

Peräänantamattomuuden, can do -asenteen, ja sarkastisen huumorin, joka ihan varmasti on tarpeen yön pimeinä tunteina.







4. Kerroit pakkaavasi mukaan Leathermanin. Mitä aiot sillä tehdä?

No kun tietäisi mitä siellä pitää tehdä! Mutta sillähän voi tehdä ihan mitä vaan! Ellei muuta niin avata viinipullon tai tonnikalapurkin. Jos joku väline, niin Leatherman on sellanen McGyver -tykki. Aina kannattaa kysyä "what would McGyver do?".


5. Mitkä 3 lausetta tulet 99 % varmuudella toteamaan Amazing Keski-Suomi -kisan aikana?


Voi v***u.
Voi saa***a.
Tästä on hyvä jatkaa.


6. Millaista tehtävää et ikimaailmassa suostuisi suorittamaan?

En. Koske. Käärmeisiin.


7. Kuvaile itseäsi joukkuepelurina viidellä sanalla.

Jengin maalivahti, se joka pelastaa.






8. Mainitse yksi asia, mikä tulee takuulla ajamaan sinut raivon partaalle 24-tuntisen kisan aikana.

Olen aika satavarma että Kohteena maailman Rami ja sen jutut. :D


9. Mihin joukkueesi joutuisi ilman sinua?

Perikatoon ja viimeiselle sijalle!


10. Miksi voimme olla varmoja, että Kohteena LanttiKuumeUnelma voittaa Amazing Keski-Suomi -kisan?

Meillä on asenne, aivot ja lihakset. Mikä VOISI mennä vikaan?








Seuraa Amazing Keski-Suomi -lähetystä:

perjantaina 18.5. klo 15.00–16.00 ja 18.30–20.30
sekä
lauantaina 19.5. klo 11.00–13.00 ja 15.30–18.00 täältä


Tämän lisäksi meidän mainio Kohteena LanttiKuumeUnelma -tiimi tekee lähetyksiä omalle fb-sivulleen suoraan kilpailusta ja minä laaitan tietysti meidän omiin kanaviin! Käy tykkään niin pysyt mukana meidän varmasti todella fiksuissa tekemisissä.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



*osallistumme kisaan yhteistyössä Amazing Keski-Suomen kanssa*

lauantai 12. toukokuuta 2018

Ei vaaleanpunaista hattaraa, vaan käytännön tarina äidistä matkalla


Olisi muuten ollut ihan hitsin helppoa kirjoittaa tänä vuonna sellaista vaaleanpunaista hattaraa äidiksi tulemisesta toistamiseen näin äitienpäivän kunniaksi. Suurin matka elämässäni koskaan. Matka todellakin tuntemattomaan. Ja onhan se, suurta ja mahtavaa, ihan yhtä ihanaa kuin ekallakin kerralla. Sitä voisi nuuhkutella vauvaansa ikuisesti, katsella sen ilmeitä ja hymyjä vaikka ihan koko päivän. Omaan vauvaansa on ihan läpeensä rakastunut.





Ja onhan tässä opittu yhtä jos toista toisen muksun kanssa. Erityisesti riittämättömyyttä kun ei tunnu aika ja kädet ja pää riittävän koskaan kaikkeen siihen mitä nämä kaksi hurmaavaa tytärtä tarvitsisi. Olen lukenut tämän ihan normaaliksi kahden lapsen vanhempana oloksi.

Että vähän tässä nyt sitten kuitenkin tulee lässytettyä tästä matkasta äidiksi toistamiseen.

Mutta näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin ilahduttaa teitä pienellä kuvasarjalla.

Kävi nimittäin niin, että kun äsken lensimme kotiin Kroatiasta, minä huolehdin pääsääntöisesti kuopuksen tarpeista ja Miika esikoisen. Ja koska siinä koneessa vauva sylissä ei paljoa juhlita tekemisellä tai rentoutumisella, otin ihan aimo määrän selfieitä beebiksen kanssa.

Jälkikäteen tajusin, että olin dokumentoinut lähestulkoon kokonaisen lennon, ja sen miten se meni, vaikkakin hieman huonolaatuisena kiitos puhelimen kameran.


Tällaista on olla äitinä matkalla, sellaisen 4-kuisen nyytin äitinä:


"Jaahas, nyt siis otan tietysti päikkärit juuri ennen lähtöä, niin jaksan sitten riehua koko lennon ajan!"





"Mmmmikäs tää hauska juttu on? Siis näistä kuuluu jotain, ja sitten en kuule lainkaan tota järkyttävän kovaa meteliä. Mutta mitä tää sairaan hyvä musa oikein on?! Älä sano, Abba?"




"Ööh, tuli hiljaista. Siis miksei se musa soi. Mutsi tee jotain."





"Oijoi, jännää, nyt se musa siis taas alkoi!"



"Hei chill vaan, mä otin ne päikkärit, ja tää menee just hyvin! Kohta mun on ehkä pakko päästä joraa!"



"Heeeiiii dude, ootko kuullut tällasista jutuista? Näistä kuuluu siis musaa! Pyydäppä että sunkin mutsis hommaa sulle tällaset!"



"Dude, OMAT, ja SUN mutsilta. Anna ne takasin!"




"Noniin, nyt kun asia on selvitetty niin otan pienet päikkärit tässä."



"Onneksi se ei sentään TAAS ota skumppaa. Mutta nauttikoot nyt hetken kokiksestaan."



"Jeee! Eiköhän tää nukkuminen ollut nyt tässä. Mitäs me seuraavaksi keksitään?"



"Mutsiii, HEI MUTSIII, mä olen TÄÄLLÄ. En siellä kamerassa."



"Siistiä, siis täällä on ikkunat! Onpa hienot maisemat!"



"...mutta mitä toi kamera tekee täällä taas?"



"Heiiii, me lennetään!" (ei tietoa miten tämä kuva on puhelimeen joutunut)



"Onkohan toi lelu nyt ihan vähän liian lähellä naamaa kuule. Katsos nyt tännepäin. Äiti, nyt oikeesti."



"Majito. Kyllä maistuu täällä korkeuksissa."



"Jeeee, tossa on se tosi hauska iskämies! Fantsua, että se tuli moikkaamaan!"



"Tolla tyypillä on siis aina niin parhaat jutut!"



"Hyjj. Mitä se mulle nyt syöttää. Ja minne se iskä meni?"



"Jahas, se taitaa olla sitten laskeutumisen paikka kun mutsi tuntuu vähän jännittyneeltä. Mutta kyllä minulle majito kelepaa. Hei kapteeni, älä läikytä!"



"Ja hei PIKKUSEN nyt vähemmän noita pomppuja, kiitos!"



"Noniin, noniin, sitten ollaankin maan kamaralla. Äitiä tais ihan oikeesti pelottaa."




"Onpas tosi kirkasta. Aah, raitista ilmaa, vihdoin! Alkoi noi omat pierut haista vähän omaankin nenään."



"Mikäs TÄÄ vempele nyt sitten on? Ja miksi toi kamera on TAAS tossa?"




"Nyt taitaa olla sellasia hommia tiedossa, että parempi ottaa vaan torkut ettei iske pahasti välilevyyn toi laukkujen nostelu."



"...eikä mulla taida burgerinälkäkään olla. Annetaan niiden nyt syödä rauhassa edes tämä kerta. Ehtiihän sitä kohta kotona vedellä soseita naamariin ja rellestää koko yön. Olihan tää nyt kuitenkin aika jännä päivä."




Ihan hirveän kamalaa se ei ole matkustaa kahden kanssa. Mutta hetki menee vissiin, ennen kuin lennot on taas ihanan rauhallisia, ja voin keskittyä vaikka lukemaan vain kirjaa, tai kuntelemaan, noh, vaikka sitten Abbaa.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

torstai 10. toukokuuta 2018

Kroatialla on ongelma (ja se on ihana)


Kroatian paras puoli on, että se on äärettömän monipuolinen kohde. On kaupunkielämää, on hyvää ruokaa, on aurinkoa ja rantaa, on vuoria, on vehreää luontoa, on aktiviteettia ja vesiurheilua, viinitiloja ja ystävällisiä ihmisiä - oikeastaan ihan kaikkea, mita ihminen lomallaan kaipaa.






Saan usein kysymyksiä siitä minne Kroatiassa kannattaa mennä. Mikä on paras paikka, kivoin tunnelma, paras ruoka?


Kroatialla on ongelma. Ja minäpä kerron millainen.


Ensimmäisellä lomalla saavuimme ensin Mali Stonin kylään ja yhden yön jälkeen jatkoimme Orebiciin. Ihania, pieniä kyliä molemmat, punatiilikattoisia rakennuksia ja mahtavia maisemia. Hyviä ravintoloita. Kirkasta, turkoosia vettä ja kivinen ranta. Nautin.






Seuraavalla kerralla lähdimme Zagrebista valumaan alaspäin. Päädyimme mm. Zadariin. Ihania punatiilikattoisia taloja. Vanhaa tunnelmaa, hyviä ravintoloita. Kirkasta turkoosia vettä ja kivinen ranta.







Jo toista vuotta olimme Baska Vodan kylän lähellä sijaitsevassa villassa. Baska Vodan kylä on ihana. Siellä on punatiilikattoisia taloja, ihania vanhoja kujia, hyviä ravintoloita, rantabulevardi. Kirkasta, turkoosia vettä ja kivinen ranta.


Kävimme myös Makarskassa ja Brelassa. Arvaatteko mitä siellä on? Niinpä. Punatiilikattoisia taloja, hyviä ravintoloita, tunnelmaa, rantabulevardia. Kirkasta turkoosia vettä ja kivinen ranta.









Sama toistuu jokaisessa paikassa. Jotkut kylät ovat toisia isompia, ja niissä on enemmän hyviä ravintoloita, isompia kauppoja, enemmän rantaviivaa tai pidempi rantabulevardi. Ja ne ovat kaikki ihania.


En ole vielä toistaiseksi eksynyt kroatialaiseen kylään meren rannalla, joka näyttäisi hirveän erilaiselta. Toisissa on enemmän turisteja, toisissa vähemmän. Kaikissa melkeinpä on ihana ranta, kirkasta vettä ja vuoristomaisemaa taustalla. Erityisen huonoihin ravintoloihin en ole vielä törmännyt.







Kuulostanko kyyniseltä? Siltä että olen kyllästynyt? En suinkaan. Olen rakastanut jokaista hetkeä jokaisessa kylässä.


Mikä sitten on pointtini? Kroatiaan ei kannata mennä ajelemaan kylästä kylään. Ne ovat kaikki melkein samalla sabluunalla piirrettyjä. Kannattaa valita itselleen sopiva paikka ja majoitus sen perusteella mitä aktiviteetteja haluaa tehdä, tai paikkoja, mitä haluaa nähdä.

Eri osissa maata on upeaa luontoa, erilaisia aktiviteetteja ja muita paikkoja mitä nähdä. Zagrebissa museoita oli aivan älytön määrä. Paklenicassa upeat vaellusreitit. Plitvicessä ihanat vesiputoukset. Istriassa viinitilat. Ja Splitin lähellä Omisissa aktiivi- ja extremeihmisen aktiviteetit.







Ajaminen kylästä toiseen hakien uusia kokemuksia ei ehkä ole sen väärti. Ellei sitten tietysti vaan tykkää roadtrippailla ja istua autossa. Sillä kyllähän ne ajomaisemat jaksavat huokailuttaa ainakin viikon putkeen.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?