torstai 7. kesäkuuta 2018

Valiumia kiitos! - top 5 -lääkärikokemukset reissussa


Kroatiassa keväällä istuskelin useampaan otteeseen lääkärin vastaanotolla, valitettavasti. Erityisesti lääkärikäynneillä huomaa kulttuurieroja maissa. Kun yhdessä maassa lääkehanat on tiukassa, toisessa niitä jaetaan hyvinkin avokätisesti. Kaikkialla on saatu hoitoa. Moneen paikkaan on pitänyt varautua ekstrahyvällä vakuutuksella, että pääsee sitten kotiin jos jotain sattuu.







Lisäksi meillä on yleensä ylimääräinen rahavaranto jos lähdemme jonnekin enemmän kehitysmaan kaltaiseen paikkaan, jossa hoidosta ei ole takeita. Vakuutukset kattavat nimittäin pääasiassa vain paikallisen hoidon, ei esimerkiksi ambulanssilentoa toiseen maahan, vaikka maan sairaanhoito olisi jopa vaarallista. Monessa paikassa esimerkiksi sairaalassa saattaa saada sairaalabakteerin hyvinkin helposti, ja se voi olla alkuperäistä vaivaa kohtalokkaampi.

Muun muassa Kambodzassa monet sairaalat mainostivat olevansa huippuyksiköitä juuri sen takia, että heiltä saa ambulanssilennon vaikkapa Bangkokiin. Terveys ei ole mikään vitsi, vaan sairastumisen tai tapaturman riski kannattaa aina arvioida matkalle lähtiessä, ja miettiä valmistelutoimenpiteet sen myötä. Ihan vähintään kannattaa olla puhelimessa ja paperilla mukana vakuutuksen päivystävät puhelinnumerot ja suomen konsulaatin tai lähetystön numero.






Mutta tässäpä nämä jännimmät kokemukset lääkärireissuilta maailmalta, ollos hyvä!


1. Nepal ja murtunut kyynärpää


Jos pitäisi mainita yksi sairaalakeikka, jota en tule unohtamaan, se on Nepalin Pokhara, ja maailmanympärimatkan jotakuinkin 7. päivä, jolloin Bella mursi kyynärpäänsä. Hyvää tarkoittava hotelliomistajan vaimo kyyditsi meidät paikallisesti parhaimpaan sairaalaan, joka oli käytännössä rakennustyömaa.

Maalattiaa pitkin kävellessä sai väistellä katosta roikkuvia sähköjohtoja, joita oli paljon, toimenpidehuoneissa oli likaisia astioita, gekkoja ja kärpäsiä seinät täys ja kaikki tarvittavat tarvikkeet piti ensin käydä ostamassa ulkopuolella sijaitsevasta apteekista. Röntgenlaite sentään oli, mutta ketään ei kuvaa ottaessa mitenkään suojattu.





Lääkärin vastaanottohuoneessa oli meidän lisäksi kaksi muuta perhettä kun kävimme kuulemassa diagnoosin. Yksityisyys, pieni sivuseikka. Murtuma oli onneksi niin pieni, että se tarvitsi vain kipsata. Jos se olisi vaatinut leikkausta, olisimme käyttäneet tuon ylimääräisen rahan, ja hakeutuneet muualle saamaan hoitoa.

Kun kipsi poistettiin, löysimme onneksi Pokharasta länkkäreille tarkoitetun Ciwec Clinicin, josta löytyi sveitsiläinen ortopedi, joka tarkisti käden toimivaksi.


2. Jotain kummaa ne minuun tökkäsi Thaimaassa


Samaisella pallonympärireissulla sain Nepalissa jonkun ikävän keuhkopöpön. Kävin ensihätään hakemassa antibiootteja ihan suoraan apteekista Chitwanin pienestä kylästä, koska lääkäriä ei ollut tarjolla. Kathmandusta löytyi samainen Ciwec, jossa paksua ämerikkä-aksenttia puhuva nepalilainen lääkäri antoi lisää troppia. Seinällä oli hienot todistukset jenkkiläisestä yliopistosta.






Ei se tauti niilläkään lähtenyt, joten kun voimat alkoivat Koh Lipen saarella Thaimaassa ehtyä, kävelin paikalliselle klinikalle. Lääkäri ei mitään kokeita ottanut, vaan määräsi "jotain suoneen annettavaa", kun suun kautta otettavat lääkkeet ei olleet auttaneet. Kävin sekä hääpäivänämme että synttäripäivänäni tiputuksessa. Siinäpä aihetta juhlaan kerrakseen!






Mutta kyllä katosi taudit, ja todennäköisesti myös ihan kaikki muutkin bakteerit mitä kehossa oli. Naapuribungalowin ruotsalainen oli saanut jalkahaavaansa saman hoidon. Saattaa siis olla jonkinlainen standardi noilla main.

Onneksi en ole enää kilpaurheilija, joka saattaisi joutua antamaan jotain dopingnäytteitä. Siinä olisikin sitten selittelemistä. "Se yksi lääkäri siellä Thaimaassa, se tökkäsi jotain suoneen...."


3. Vastaukset löytyvät Moskovasta!


Työmatkalla Moskovassa sain ehkä noin viidennen poskiontelontulehduksen ja korvatulehduksen sinä talvena. Kotosuomessa olin saanut antibioottia toisen perään, eikä ketään kiinnostanut tutkia mikä aiheuttaja oli.

Löysin paikan nimeltä American Clinic Moskovasta, joka lupasi hoitoa heti ja hyvin. Nimen oli kai tarkoitus kieliä edistyksellisyydestä.

Ihan ensin kaikki röörit ultrattiin ja kuvattiin. Jonkin ajan kuluttua sain kutsun nenä- ja korvaspesialistille, joka todella tarkkaan tutki koko nenän ja hengityselimet. Kävi ilmi, että nenän rakenne oli todennäköinen aiheuttaja ja se pitäisi korjata sitten Suomessa. Olin todella kiitollinen että joku lääkäri vihdoin halusi tutkia koko putken juurisyyn. Että sitä varten piti Moskovaan asti lähteä!


4. Valiumia kiitos!


Nyt keväällä istuin Kroatiassa lääkärin vastaanotolla, ja pyysin saada lihasrelaksanttia lihasjumeihin, jotka olivat ehtineet vaivata. Lääkäri pyysi kirjoittamaan jonkin lääkkeen nimen, jota olen aiemmin Suomessa saanut samaan vaivaan.





Hetken googlettelun jälkeen hänen kasvonsa kirkastui, hän kääntyi ja totesi: "Aah, minä tiedän tämän! Mutta meillä täällä Kroatiassa ei ole mitään vastaavaa. Meillä käytetään vastaavasti Valiumia, ottaisitko sitä, vai haittaako se imetystäsi?" Hei arvon lääkäri, mitäpä luulet?


5. Well, hello dr. McSteamy!


Jouduin turvautumaan toisenkin kerran lääkärin apuihin Kroatiassa. Dubrovnikin päivystyksessä ei ollut kirjaimellisesti ketään, kun talsin sinne sisälle. Totesin, että tässä taitaa odottelussa mennä niin pitkään, että parempi etsiä jokin yksityinen. Se ei ole kuulkaa Dubrovnikissa mitenkään erityisen helppoa! Ajat ovat varattuja pari viikkoa etukäteen. Onneksi yksi privaattiasema suostui ottamaan minut johonkin väliin.

Mallin näköinen vastaanottovirkailija ohjasi minut täyttämään henkilötietolomakkeen, ja heti sen täytettyäni avautui ovi, ja sieltähän käveli vastaan Dr. Mark Sloan Greyn Anatomiasta! Ja kas kun sattui että aika olikin juuri hänelle.

Ei hätää, koko käynti meni enemmän kuin asiallisesti, sain jeesiä vaivaan, ja kaikki hyvin. Ennen lentoa piti vielä tarkistaa muutama asia, mutta valitettavasti mies oli jossain sukeltelemassa ja sain tyytyä toisen lääkärin konsultaatioon.

Oh, Dr. McSteamy!






Sivuhuomautuksena, olen aina pitänyt Miikaa hieman Mark Sloanin roolihahmon näköisenä. :)



Kokemuksia lääkäreistä löytyy lisäksi mm. Fijiltä ja Australiastakin, sekä Indonesiasta. Kaikkialla on hoitoa kyllä saanut, ja tietysti paikallisin standardein.

Vakuutusasioista sen verran, että kannattaa myös aina tarkistaa, että matkavakuutus on ko. maassa voimassa. Esimerkiksi USA saattaa olla rajattuna pois, koska siellä hoito on superkallista. Myös erikseen tsekkailimme, että Kiribatilla saa hoitoa, tai lennon pois, jos on tarve. Onneksi ei tarvinnut kokeilla, vaikka sydän sykkyrällä mietin hetken esimerkiksi mitä tehtäisiin, jos Miikalle sukeltaessa tapahtuisi jotain. Tuskinpa olisi painekammiota löytynyt.


Minkälaisia kokemuksia sinulla on lääkärireissuista ulkomailla vai oletko säästynyt kokonaan ilman? Kuuluuko tapoihin valmistautua reissuihin jotenkin mahdollisien riskien osalta jotenkin vai pistätkö huolettomana menemään?



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

12 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja, aina kannattaisi myös miettiä tätä puolta vähän etukäteen. Itselle ei ole onneksi sattunut isompia haavereita ja aika vähällä on pärjätty. Itsellä oli ihan naapurissamme Ruotsissa ongelma ajanvarauksen kanssa. Työskentelin Ruotsissa opiskelijana eikä varat riittäneet yksityiseen lääkäriin, joten yritin varata julkiselle puolelle aikaa. Ainoa mahdollisuus ajanvaraukseen oli takaisinsoittopalvelu, johon piti luetella puhelinnumero. Yritin luetella suomalaisen puhelinnumeron kaikissa eri muodoissa ruotsiksi ja englanniksi, mutta ei, eivät ikinä soittaneet takaisin. Apteekin flunssalääkkeillä mentiin :D

    Veljeni joutui mennä tikkaamaan sormea USA:ssa ja muistaakseni nämä neljä tikkiä maksoivat ihan älyttömästi. Vakuutus tuli onneksi vastaan tässä ja korvasi sen, lohkaisee kuitenkin mukavan osan pois lomabudjetista.

    VastaaPoista
  2. Joskus törmää ulkomailla juuri tällaisiin käytännön haasteisiin. Hyvä jos meni kuitenkin flunssalääkkeillä ohi! :)

    USA on tosissaan todella kallis maa lääkärikustannusten suhteen. Onneksi ei ole tarvinnut kokeilla siellä kertaakaan lääkärihoitoa!

    VastaaPoista
  3. Tämä saamasi hoito Thaimaassa taitaa olla siellä Standardi. Tänä keväänä äidilleni tarjottiin myös suonensisäistä hoitoa virtsatietulehdukseen, mutta kieltäydyimme ja otimme suunkautta otettavat antibiootit sen sijaan. Antibiootit suoneen olisivat maksaneet 5000 bahtia kun taas suun kautta otettavat maksoi 1000 bahtia. Turkissa saimme lapsen kanssa "vähän liiankin hyvää" palvelua. Pojallani oli kynsivallintulehdus ja valitteli korvakipua, joten varasin yksityiseltä asemalta ajan. Kyyti haki hotellilta, vaikka asema oli korttelin päässä ja tarjouduin kävelemään. Lääkäri mittasi painot, pituudet, kuumeen yms. Meille tarjottiin juotavaa, syötävää ja kahvia n.15minuutin käynnillä. Eivätkä antaneet edes kävellä takaisin hotellilla käynnin jälkeen, vaikka korvatkin todetiin terveiksi. Itse ajattelen että palveluun ulkomailla vaikuttavat melko paljon taikasanat "matkavakuutus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kieltämättä joskus käynyt mielessä tuo sama, varsinkin kun jotkut kysyvät aina heti kärkeen että "onko sinulla matkavakuutus". Tämä thaikkuklinikka tarjosi myös mahdollisuutta jäädä "sairaalahoitoon" pariksi yöksi sinne, eli heidän majataloon klinikan yhteydessä. Vaan joskus ei ole valinnanvaihtoehtoa siitä millaiselle lääkärille menee kun tarjolla on varsin rajattu määrä palveluita. En edes jaksa miettiä millaisia laskuja vakuutusyhtiölle on tuosta lähtenyt, laittoivat sieltä tulemaan suoraveloitussopimuksen nääs.

      Poista
    2. Tuo on totta. Siihen lääkäriin on mentävä mikä sillä hetkellä on nopeiten saatavilla, varsinkin lapsen kanssa reissatessa. Itsekään en usein ole laskuja nähnyt reissuilta, kun ovat veloittaneet suoraan vakuutusyhtiöltä. Turkin reissun jälkeen kyllä vähän mieitytti ja nauratti mitä ovat mahtaneet ylimääräisistä palveluistaan veloittaa.

      Poista
    3. Minusta tuntuu, että ne laskut saattaa nähdä jälkikäteen verkkopalvelussa ainakin. En ole tosin ihan varma asiasta, enkä ole ihan hirveän innokkaasti jaksanut niitä kaivellakaan. :)

      Poista
  4. Olen käynyt Baijerissa jossa taso ja "siisteys" oli tuota Nepalin tasoa. Lääkäri ei tiennyt paljoa mitään, kyseli toiselta kaiken, hoitajat ei kuunnelleet ja piti täyttää ainakin 10 eri turhaa lappua. Sen jälkeen sanottiin osta antibiootti silmätipat, ilman reseptiä niitä ei myyty apteekissa ja reseptiä ei annettu. Italiassa tarvitsin kerran antibiootit keuhkokuumeeseen joten piti tilata yksityinen lääkäri hotelliin, hän kirjoitti reseptin kuulakärkikynällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Baijerissa! Kylläpä kuulostaa todella jännältä toiminnalta ottaen huomioon että Euroopassa ollaan! Kuulakärkireseptejä on täälläkin saatu yhdestä jos toisestakin paikasta. Aina ne jotenkin hämmästyttää.

      Poista
    2. Mä asun Baijerissa ja koskaan en oo moisessa lekurissa käyny. Mies ollu sairaalassa ja kuntoutuskeskuksissa sekä itse oon käyny lekureissa ja sairaalan päivystyksessä sekä itseni että lapseni takia. Yhtä lekuriasemaa vältän kun ruttoa, koska oon sieltä kaks kertaa saanu ihan huuhaa-lääkettä ja joutunnu käymään uudestaan "oikeella" lekurilla parin päivän päästä (kyseeessä päivystys, eli kaikki muut lekurit kiinni ko. aikoina). Toi lappujen ja lippujen täyttäminen on tosiaan järkkyä jos EU-kelakortilla hoitoa hakee. Välillä soittelevat perään kun on joku lippunen unohtunnu täyttää (vieraita joutunnu joskus lekurissa käyttämään). Samaa sotaa ei oo ollu muissa EU-maissa.

      Mulla järkyin lekurikokemus Itävallasta, Schladmingista. Ummetuksen takia menin sairaalan päivystykseen (apteekin kamat ei ollu auttannu) ja pyysin ummetuslääkettä - kävelin katetrin kanssa ulos... Ei kuulemma voinut olla ummetusta kun maha oli painellessa pehmeä ja jos en olisi katetria huolinnut, niin sitten olisi pitänyt jäädä sairaalaan yöksi... No seuraavana päivänä menin sitten Ramsaun kylälekurille, joka pyöritteli silmiään ja anto lääkettä ummetukseen ja poisti katetrin. Kun ummetuslääke ei ollu parissa tunnissa saanut aikaan mitään, niin lekuri kirjoitti lähetteen sairaalaan, joshon kirjoitti, että on hoidettava UMMETUKSEN takia. No onneksi kävelin kämpille ja vielä parempi onni oli, että ehdin juuri ja juuri kämpän alakerrassa olleeseen vierasvessaan. Tavaraa nimittäin todellakin riitti 😂 Illalla sain sitten mennä takas Schladmingin sairaalaan virtsatientulehduksen takia, koska katetri 🙄 En ole muuten aiemmin ikinä käynyt sairalassa, jossa oli niin paljon röntgenhuoneita! Murtumia olisivat kyllä osanneet hoitaa vimpan päälle, mutta ummetus oli selkeesti ihan uusi juttu siinä sairaalassa (ihan sisätautilekurikin jopa ultrasi, mutta jäi sitten ihan kokonaan suolen tavarat huomioimatta... Ramsaun kylälääkäri esitteli ultrakuvaa mulle ihmeissään).

      Ruotsissa muuten sain silmätulehdukseen ohjeen huuhdella silmiä mahdollisimman usein. Ohjetta oli hiukka vaikea totella kun oltiin ajamassa Helsingborgista kiireellä Tukholmaan lautalle... Ei ihan onnistunut silmien huuhtelu liikkuvassa autossa. Kikka toimi kuitenkin kun päästiin paattiin ja lopulta Suomeen - näemmä silmätulehdukset ei oikeesti aina tartte antibiootteja!

      Poista
  5. Juuri kotiuduimme 281 vrk kestäneeltä maailmanympärysmatkalta. Kaikki maanosat kiersimme ja vain yhden kerran tarvitsimme lääkärin palveluita Perussa. Sain jonkinlaisen ihottuman, joka ei lähtenyt paranemaan. Kolmen lääkkeen coctailin lääkäri määräsi kaiken varalta ja joku niistä auttoi. Me varauduimme reissuumme matkavakuutuksen lisäksi valmiiksi neuvotellulla lainalla. Sovimme pankin kanssa lainasta, joka olisi ollut verkkopankin kautta nostettavissa omalle tilille milloin vain matkan aikana. Mitään kuluja lainasta ei tullut, koska emme sitä tarvinneet. Tuo laina kuitenkin rauhoitti mieltä kummasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli täysin sama kuvio vakuutuksen ja erillisen rahavarannon kanssa maailmanympärimatkalla. Kyllä oli kiva tietää, että pahan tilanteen tullen olisi voinut hypätä heti seuraavaan lähtevään koneeseen. Ja tosissaan, onneksi sitä ei tarvittu! Missäs teidän blogi rtw:stä? :)

      Poista
    2. Päiväkirjat ja kuvat lähetettiin vain läheisille. Aluksi blogi oli suunnitelmissa, mutta jo ensimmäisellä etapilla eli Etelä-Afrikan autolomalla totesimme että pätkivät nettiyhteydet ja paine blogata eivät lomaa rentouta. Paljon ihania paikkoja kyllä kävimme, joista olisi kiva kertoa laajemminkin.
      Me oltiin ennen reissua matkamessuilla teitä kuuntelemassa. Kiitos siitä vielä näin takautuvasti.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!