maanantai 24. syyskuuta 2018

Autolla Kroatiassa - miten se toimii ja mitä pitää jännittää?


Voihan Kroatia, tuo upeiden maisemien ja henkeäsalpaavan luonnon maa! Kun aloin käymään läpi kuvia kevään reissulta tätä postausta varten, alkoi taas tehdä mieli takaisin tänne yhteen Euroopan lempimaistamme. Kroatiasta saa kaikista eniten irti vuokraamalla auton loman ajaksi, ja tutustumalla eri paikkoihin, olkoot ne sitten lähellä pysyvämpää tukikohtaa tai roadtrippaillen eri paikoissa.






Kroatiassa autoilusta tulee meillekin aina tasaisin väliajoin kyselyitä, ja tuntuu, että sinne halajaa ihmiset jatkuvasti enemmän autolomalle. Sille voi antaa ison peukun ja suosituksen. Kyllä kannattaa. Itse olemme käytännössä ajaneet Zagrebista Makarskan kautta aina Dubrovnikiin ja Cavtatiin asti (ei tosin samalla reissulla), ja palloilleet muutenkin vähän ympäri ämpäri maata, joten jonkin verran kokemusta löytyy autoilusta tässä köyhän miehen Italiassa.

Ennen kuin lähdet, ota täältä talteen tietopaketti siitä mikä kannattaa ja mikä ei, niin sujuu matka jouhevammin!


1. Apua! Uskaltaako Kroatiassa ajaa, onko liikenne ihan hullua? Entä tiet?


Ei ole, ollos huoleti. Liikenne on itseasiassa kohtuullisen normaalia ja jopa Suomen liikenteeseen verrattavissa. Toistaiseksi emme ole törmänneet erityisen pahoihin hurjastelijoihin, tai edes mitenkään erityisen sikamaisiin kuskeihin, jotka aiheuttaisivat vaaratilanteita.







Niin kaupungeissa ja kylissä kuin maanteillä ja moottoriteilläkin on kaikissa ollut hyvä ja turvallinen olo. Toisin kun naapurimaassa Italiassa, näillä näyttää olevan jonkinlainen tolkku vauhdissa ja ajotavoissa.

Kroatiassa teiden kunton on varsin hyvä, niin kauan kun ollaan pääteillä. Sitten kun lähtee vähän seikkailemaan, niin vastassa saattaa kyllä olla pienempääkin kinttupolkua. Väittäisin silti, että yleisesti ottaen tiet ovat jopa Suomen tieverkostoa paremmassa kunnossa noin geneerisesti. Eron huomaa selvästi kun menee vaikkapa Bosnia-Herzegovinan puolelle, jossa teiden kunto onkin sitten jotain ihan muuta.

Rohkeasti siis vaan rattiin ja ajelemaan Kroatiassa!


2. Mistä kannattaa vuokrata auto ja millainen? Onko lastenistuimia?


En ole tehnyt ihan kauttaaltaan vertailua joka ikisestä autovuokraamosta, ja lisäksi yrityksillä saattaa olla erilaisia kampanjoita, joten hinnat vaihtelevat. Meillä on ollut auto kaksi kertaa Unirentistä ja kerran Hertzistä. Viimeiset kaksi vuotta Unirent on palvellut meitä erinomaisen hyvin. Lastenistuimia ja vakuutuksia on voinut säätää vielä tiskillä ilman ongelmia, palvelu on ollut todella moitteetonta ja ystävällistä.





Jos Kroatiasta meinaa ajaa myös lähimaihin, kannattaa varmistaa etukäteen että vuokrafirma antaa siihen luvan. Ilmeisesti osassa ympäröiviä maita harrastetaan ilkivaltaa paljonkin autoille, jotka ovat Kroatian kilvissä, ja osa vuokraamoista suhtautuu hieman nihkeästi auton vieimiseen muille maille.

Auto kannattaa tietysti valita tarpeen mukaan, kuten aina. Kroatiassa kannattaa ottaa huomioon se, missä ajaa. Nimittäin jotkut paikat ovat sellaisia, että pienemmästä autosta on hyötyä. Jotkut kadut ja kujat ovat to-del-la kapoisia, eikä niistä mahdu isolla autolla.

Lisäksi, jos yöpyy esimerkiksi jossain hieman korkeammalla vuorien rinteillä, tiet ovat yleensä serpentiiniä ja kapeita, ja käännökset saattavat olla yllättävänkin jyrkkiä. Esimerkiksi meidän rakkaalle Villa Prestigelle saa pihatielle kääntyessä mennä melkein millä tahansa autolla kieli keskellä suuta. Ja sitten, pienessä autossa pitää kuitenkin olla tarpeeksi vääntöä, että se jaksaa tiukatkin nousut ylämäkeä. Muutamassa muussakin paikassa vanhojen villojen portit ovat olleet aika tiukkoja paikkoja.

Ehkä auton koossa näillä main less is more.






Jos sen sijan aikoo ajaa lähinnä maantiellä ja motareilla, ja asuinpaikatkin ovat keskustasta kauempana ja moderneja hotelleja, ehkäpä isompikin tuolloin menee. Ei kannata liikaa pelästyä tuota kokopohdintaa - tärkeintähän on, että lomaporukka kamoineen mahtuu kulkemaan, muut ongelmat ratkaistaan sitten tarvittaessa.

Autovuokraamoista saa luonnollisesti myös lastenistuimet vuokrattua, mutta niistä kannattaa ilmoittaa etukäteen. Olemme joskus joutuneet hakemaan istuimen toisesta vuokraamosta, kun emme olleet ilmoittaneet tarpeestamme. Onneksi oli kohtuullisen lähellä.

Lisäksi istuimet ovat ehkä vähän erilaisia kun meillä Suomessa. Esimerkiksi meidän kevään reissulla tuolloin nelikuinen kuopus sai kasvot eteenpäin menevän istuimen, jonka pään tukemisesta en ollut ehkä ihan varma oliko se riittävä. Sillä kuitenkin mentiin ja hyvin se toimi (ainakin kun mitään ei tapahtunut).







Sitten vakuutuksista - me otamme lähestulkoon aina täysvakuutuksen autoon. Ihan vaan sen takia, ettei ole minkäänlaista huolta mistään. En osaa perinpohjaisesti kertoa millaisia muita vakuutusvaihtoehtoja on, ja mikä kannattaisi olla. Suosittelen lämmöllä tätä vaihtoehtoa, joka on erittäin huoleton.


3. Ajanko maisemareittiä vai moottoritietä? Onko tietulleja? Kauanko matkat kestävät?


Kuule, tämä ensimmäinen kysymys on sellainen, etten osaa päättää kenenkään puolesta. Me olemme ajaneet vähän molempia. Yleensä, kun aikaa on ollut, ja on haluttu sellaiseen ihanaan lomamoodiin, eikä olla oltu ihan ruuhka-aikaan liikenteessä, valinta on ollut maisemareitit. Ne on nimittäin uskomattoman upeat. Sitä istuu vaan auton penkillä ja huokailee kauneutta, vaikka olisi vähän pilvisempikin päivä.






Sitten taas, kun on esimerkiksi ollut aamulento kotiin, ja on halunnut päästä mahdollisimman pitkällä unella ja vähällä ajomatkalla, on valittu moottoritie. Molemmat ovat hyväkuntoisia, moottoritiet vaikuttavat lähinnä käyttämättömiltä. Yleensä kun valinta on ollut motarilla ajo, ei ole paljoakaan tarvinnut muista autoista välittää. Niitä hädin tuskin on näkynyt. Se saattaa johtua siitä, että moottoriteillä on tietullit. Niiden maksu riippuu ajomatkasta, koska niistä maksetaan vasta poistuessa, mutta sanotaan nyt näin etteivät ne suomalaista lomabudjettia kaada. Maksut ovat olleet jotain 2 - 8 € matkan pituudesta riippuen.

Nopeusrajoitukset on muuten moottoriteillä reippaat, eli siellä saa ihan kaasua tallata ajaessa. Niillä on usein myös pitkiä tunneleita, jotka on aika metkoja. Välillä saa kilometritolkulla ajaa niiden läpi.






Ajallisesti kannattaa uskoa Google Mapsia. Tai ehkä siihen kannattaa lisätä vähän pelivaraa, koska monasti maisemat ovat niin kauniit, että sitä haluaa vähän välillä pysähtyä ottamaan kuvia, tai poiketa käymään esimerkiksi matkalla olevalla viinitilalla enempi vähempi ex tempore.


4. Olen ajamassa saarille ja/tai Splitistä Dubrovnikiin. Miten homma toimii, onko jonoja? Entä lautat?


Ihan relax vaan, kaikki hoituu.

Olemme olleet yleensä sesongin ulkopuolella Kroatiassa, joten olemme helposti päässeet esimerkiksi viimeisen autolautan kyytiin Bracin saarelle Makarskasta, ostamalla lipun noin 15 minuuttia ennen lautan lähtöä. En ole ihan varma, miten homma toimii turistisesongin aikana, mutta en ehkä jättäisi asiaa tuolloin noin viime tinkaan.









Autolautat toimivat kuitenkin todella hyvin. Yhteyksiä on päivässä useampia melkein jokaiselle saarelle useammasta satamasta, ja matkat taittuvat kohtuullisen mukavasti. Jadrolinjan sivuilta kannattaa selvittää etukäteen aikataulut, ja olla ajoissa paikalla hankkimassa lippua. Jadrolinja on siis käytännössä ainoa  lauttayritys, eli kaikki liikenne kulkee heidän kauttaan. Sitten vaan autolla ajaen lautalle, ja nauttimaan merimatkasta.

Yleensä lautoilla on pieni kahvila-baari,mutta kannattaa varautua omin eväin varsinkin isompaan nälkään.

Jos taas ajaa esimerkiksi Splitistä Dubrovnikiin, joutuu pakostakin ajamaan Bosnia-Herzegovinan läpi. Matka ei ole pitkä, mutta passintarkastukseen joutuu molemmin puolin. Sesongin ulkopuolella prosessi oli kohtuullisen nopea ja mutkaton homma; auto jonoon, passit tiskiin ja tarkastuksen läpi. Sen sijan olen kuullut huhuja, että turistisesonkina jonot saattavat olla aika pitkätkin ja odotusaikaa saa varata.

Ota tämä huomioon, jos aiot ajaa tämän pätkän.





5. Huoltoasemat, ruokahuolto ja tauot

Huoltoasemia on kohtuullisen usein tienvarsissa mantereella, vaikka kaikissa pienemmissä kylissä huoltoasemaa ei olekaan. Siirtyessä paikasta A paikkaan B, voi kuitenkin olettaa, että n. 30-40 km säteellä bensaa kyllä saa.

Huoltoasemat eivät Kroatiassa todellakaan ole mitään ABC-unelmia, missä kätevästi samalla hoidetaan koko perheen ruoka- ja huoltotarpeet. Vessat eivät siisteydellään erityisesti ole loistaneet, ja esimerkiksi hoitotasosta vauvalle voit vain unelmoida. Ruokaa saa yleensä sipsipussin tai ehkä hodarin verran.


Ruokahuolto kannattaa ehdottomasti hoitaa jonkun pittoreskin pikkukylän ravintoloissa. Niitä tienvarsilta kyllä löytyy. Huoltoasemien varaan tätä ei kannata jättää. Sen lisäksi on oikeastaan aika ihanaa huomata, että esimerkiksi kultaisten kaarien pikaruokaravintolat puuttuvat maisemista täysin. Pieni varoitus tähän - pikkukylien tiet ovat ihan ymmärrettävistä syistä usein yksisuuntaisia. Jos ajat harhaan, saatat joutua kiertämään jonkin matkaa päästäksesi takaisin minne haluat. Nappaa ensimmäinen mahdollinen hyvä parkkipaika tästä syystä.







Tienvarsilla näkyy välillä mummoja myymässä kotitekoisia, tuorepuristettuja mehuja, pieniä pähkinäpusseja, marjoja ja hedelmiä hiukopalaa kaipaaville autoilijoille. Ellei muuta, niin jotenkin heiltä ostamisesta tulee hyvä mieli ja sympaattinen fiilis.

Summa summarum: varaudu pitkille automatkoille hyvillä eväillä ja suunnittele ruoka- ja lepotaukosi muualle kuin huoltoasemille.






Kroatiassa voit ajaa Suomen ajokortilla, joskaan eihän siitä kansainvälisestä ajokortista varsinaisesti mitään haittaa ole.

Tämän maan eri alueilla on vähän erilaista fiilistä tarjottavana jokaisella. Pohjoisessa on jylhempää, kaupunkimaisempaa, ja alas valuessa tulee vesiputoukset ja kansallispuistot, sitten on rannikko, rantaviiva ja vuoret, ja tietysti vielä lisäksi saaret. Kaikki kauneimmat luontokohteet sijaitsevat hieman kauempana turistirysistä, ja kaupungeista kyllä kannattaa tehdä päiväretkiä luontokohteisiin. Autoilua ei Kroatiassa kannata pelätä, sillä se on jouhevaa ja toimivaa.






Jos vielä jäi jotain kysyttävää, laita viestiä tänne alle, meidän facebookiin tai vaikka yksityisviestillä!


Inspiraatiota Kroatiaan? Lue esimerkiksi miksi Kroatia on täydellinen lomakohde, kokemuksia Plitvicen vesiputouksista ja kansallispuistosta, ja päivävaelluksesta Paklenican kansallispuistossa!



Postaus tehty yhteistyössä VisitCroatian kanssa, jonka vieraanakin olemme Kroatiassa olleet.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?






torstai 20. syyskuuta 2018

Opas hyvään blogiyhteistyöhön yrityksille ja bloggaajille - onnistu näillä kuudella askeleella!


Usean kerran viikossa törmään kysymyksiin miten blogiyhteistöitä tehdään ja millainen on hyvä blogiyhteistyö. Kysymyksiä tulee sekä bloggaajilta että yrityksiltä. Erityisesti yksityisyrittäjät tuntuvat kaipaavan neuvoja, eikä ihme - oman alansa asiantuntijoina he eivät välttämättä ole paneutuneet markkinoinnin ja viestinnän saloihin.

Koska itse olen istunut molemmin puolin pöytää, sekä bloggaajana, että blogiyhteistöistä päättävänä yrityksen edustajana, ja lisäksi olen toteuttanut konsulttina näiden kahden välissä erilaisia tapahtumia ja kampanjoita, päätin koota pienen oppaan onnistuneen blogiyhteistyön toteuttamiselle.






Olen jakanut tämän kolmeen osioon. Kaikki osat on hyödyllistä lukea, istui sitten kummalla tahansa pallilla. Ensiksi pari sanaa ylipäänsä blogiyhteistöistä.


1. Yleisesti blogiyhteistöistä


Blogiyhteistyöt ovat yhä lisääntyvä tapa yrityksille näkyä ja kasvattaa tunnettuutta. Some ja vaikuttajamarkkinointi on mullistanut markkinoinnin ja viestinnän kentän. Tämän puolen sääntelyyn ja yleisiin tapoihin on herätty vasta viime vuosina. Ping Ethics on luonut eettisen koodiston sisällöntuottajille ja yrityksille, joka kannattaa ehdottomasti lukaista läpi, ja allekirjoittaakin. Jatkuvasti tulee huomautuksia ja päätöksiä sekä JSN:ltä, että MEN:ltä erilaisista yhteistöistä, kun tähän asiaan on herätty.

Somevaikuttajien kanssa tehtävää yhteistyötä kutsutaan nimillä blogiyhteistyö (yleisimmin käytetty), vaikuttajamarkkinointi, sisällöntuotanto, ja jopa somekampanja. Paljon riippuu asiayhteydestä ja yhteistyöstä tai kampanjasta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.


Blogiyhteistyöt kannattaa aina yhdistää suurempaan kokonaisuuteen, ja miettiä mitä sillä tarkalleen ottaen hakee - nopeita kauppoja, tunnettuuden lisääntymistä, vai mahdollisesti keskustelun nostamista jostain tietystä aiheesta oman liiketoimintansa ympärillä. 


Ihan samalla tavalla kuin sinulla täytyy olla liiketoimintastrategia jotta tiedät mihin tähtäät, sinun tarvitsee miettiä sen vierelle myös markkinointistrategia, joka tukee päämäärääsi, ja jotta tiedät, mitä asioita sinun kannattaa tehdä ja miksi. Ei sen tarvitse mikään väitöskirja olla, kunhan sinulla on ymmärrys siitä, mihin olet matkalla ja millä keinoin.

Bloggaajan taas tulee pitää mielessään seuraajat, joita ilman blogia tai somekanavaa ei olisi olemassa. Lisäksi on hyvä tehdä itselleen selväksi, minkälaisia yhteistöitä tai yhteistyökumppaneita ylipäänsä haluaa.

Parhaimmillaan blogiyhteistyö on molemmille osapuolille antoisaa ja kannattavaa, kunhan asioista on sovittu ja ymmärretään miksi mitäkin tehdään.




2. Blogiyhteistyö yritykselle


Yrityksille vaikuttajamarkkinointi on tehokas tapa buustata markkinointia, kunhan se toteutetaan oikein.

Ensimmäisenä on tärkeintä ymmärtää, mihin tarkoitukseen blogiyhteistyötä lähtee tekemään, ja miten se istuu muihin markkinointitoimenpiteisiin ja strategiaan. Harvoin yksittäinen blogiyhteistyö pelastaa koko liiketoimintaasi tai saa sen laukkaamaan täysillä, mutta toteutuessaan yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, se saattaa olla vahva tekijä siinä, että liiketoimintasi kukoistaa. Vaikuttajamarkkinointiin, kuten mihin tahansa muuhunkin markkinointiin ja viestintään kannattaa ottaa pitkäjänteinen lähestymistapa, jota pitää tehdä vähän jatkuvasti osana markkinointimixiäsi.

Vaikuttajamarkkinoinnille kannattaa varata ihan oma budjettinsa. Aina ei riitä, että tarjoaa tuotteen tai palvelun, vaan lisäksi maksettu palkkio tehdystä työstä alkaa olemaan yhä yleisemmin normi. Hinta riippuu paljon blogin koosta tai kanavan seuraajamääristä. Mikä tahansa 100 € ja 2000 € välissä voi olla hyvä hinta.


Muista lisäksi, että kun teet vaikuttajan kanssa yhteistyötä, et osta yhtä postausta, vaan palasen pitkällä jänteellä rakennetusta henkilöbrändistä, jonka ylläpitäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Paljon.


Vaikuttajien seuraajamäärät vaihtelevat paljonkin, ja usein kysytään paljonko on tarpeeksi tai hyvä luku. Tähän ei ole oikeanlaista vastausta, sillä tärkeämpää on tietää minkälaisia seuraajat ovat. Jos tuotteesi on luksusspa, voi olla hyödyllisempää tehdä yhteistyö 2000 seuraajan blogin kanssa, joka kirjoittaa pääasiassa luksushotelleista ja jonka seuraajat käyttävät näitä palveluita, kuin nuoren äidin perhe-elämästä kertovassa blogissa jolla on 20 000 seuraajaa, mutta jotka eivät välttämättä ole luksusspaelämyksien kohderyhmää lainkaan. Jos taas tuotteesi on lastenvaatteet, tilanne muuttuu.

Yritykselle on hyödyllistä näkyä oikeanlaisessa yhteydessä. Tärkeintä on löytää omaa brändiä tukeva vaikuttaja, jonka seuraajat ovat juuri heille tärkeitä. Älä tuijota siis pelkästään seuraajamääriä.

Vaikka maksaisit sisällöstä, et voi vaatia vaikuttajaa toimittamaan etukäteen tarkistettavaksi materiaalia tai sanella sen sisältöä. Fiksu bloggaaja tosin tarkistaa, että faktat ovat kohdillaan, mutta luota vaikuttajaan, sillä hän tuntee yleisönsä parhaiten. Voit kertoa, mitä toivoisit, ja mikä sinulle on tärkeää saada esiin yhteistyössä seuraajille. Hedelmällisessä yhteistyössä se myös huomioidaan.

Yhteistyö voi toimia lyhyellä aikavälillä, kun kampanjassa on mukana esimerkiksi alekoodi. Muuten se näkyy todennäköisesti pidemmällä jänteellä tunnettuuden ja haluttavuuden kasvulla. Seuraa muutosta verrattuna tehtyihin toimenpiteisiin ja lähtötilanteeseen.

On myös selvää, että isompia hankintoja ei tehdä yhtä helposti ja nopeasti kuin pienempiä. En esimerkiksi oleta, että tämän blogin seuraajamme ryntää vaikkapa Kroatian Villa Prestigeen heti seuraavalla viikolla. Sen sijan uskon, että kun heillä on tarve löytää luksushuvila isommalle porukalle upeista maisemista, se on heillä yhtenä vaihtoehto mielessä, koska olemme vilpittömästi voineet sitä suositella.





Kun saat kyselyn bloggajalta innokkuudesta blogyhteistyöhön, tee ainakin seuraavat asiat:


1. Tutustu!
Käy tutustumassa blogiin tai somekanavaan. Vaikuttaako se sellaiselta, mikä osuisi kohderyhmääsi? Miellyttääkö sinua tapa ja tyyli, ja ennen kaikkea, miellyttääkö se asiakkaitasi tai jotakin kohderyhmääsi? Voisiko tässä olla potentiaalia uudelle kohderyhmälle markkinoida tuotteitasi/palveluitasi? Sovitteko te yhteen?


2. Huomioi kaikki kanavat
Tutustu myös vaikuttajan muihin kanaviin. Usein esimerkiksi bloggaajilla on instagramtili ja aktiivinen facebook-sivu ihan vähintään. Vloggaajilla on usein vain oma Youtube -kanava, ja joillakin vaikuttajilla pelkkä instagramtili.

Monasti kirjoitetuissa blogeissa kommentointi on ehtynyt, ellei sitä keinotekoisesti pidetä hengissä muiden bloggaajien voimalla. Nykyään vuorovaikutus tapahtuu usein jossain muussa kanavassa, kuten instagramissa tai facebookissa.


3. Luvut!
Kysy vaikuttajalta hänen eri kanaviensa seuraajamäärät, sekä keskimääräiset kuukausi- ja viikkokävijät. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, jonka pohjalta yhteistyötä kannattaa harkita.


4. Tee aidosti yhteistyötä
Ota selvää miksi vaikuttaja on kiinnostunut sinusta ja liiketoiminnastasi, mitä hän voisi sille tuoda, mitkä teidän yhteiset intressit ovat ja mikä hänen ideansa on toteuttaa yhteistyö.

Nykyään useimmat blogit tekevät nk. kaupallisia yhteistöitä, toisin sanoen testaavat paitsi tuotteen/palvelun, ottavat myös palkkion itse jutun tekemisestä. Arvosta bloggaajan työtä, sillä hyvin tehtyyn ja ideoituun postaukseen menee tunteja, joskus jopa päiviä.

Mieti olisiko vaikkapa 15 euron ripsiväri tai edes 50 euron arvoinen vaate itsellesi 6 tunnin työn arvoinen ammattitaidostasi. Voit myös verrata kuinka paljon joutuisit maksamaan, jos teettäisit sisältöä ulkopuolisella ja levittäisit sitä yhtä paljon oikealle kohderyhmälle, kuin mitä vaikuttajan kautta saat.


5. Sovi kirjallisesti
Sovi, mitä asioita yhteistyö sisältää. Tehdäänkö kokonaan oma postaus, tuleeko pelkkä instagramkuva, teettekö alekoodin tai muun vastaavan, vai nostetaanko tiettyä aihetta. Vapaamuotoinen sähköposti tästä riittää, ja se on molempien etu, että asia on selvä molemmille.


6. Jälkipuinti
Pyydä kampanjan jälkeen vaikuttajan oma mielipide kampanjasta, todennetut seuraajat eri kanavista ja reach. Kysy myös onko hän saanut seuraajiltaan palautetta. Anna myös itse palaute tarvittaessa miten yhteistyö mielestäsi sujui.

Analysoi, oliko se mielestäsi kannattavaa, tekisitkö jatkossa samanlaisia, jopa saman vaikuttajan kanssa, tai kokeilisitko jotain muuta.

Jos olet tekemisissä muiden asioista päättävien kanssa, muista kehua bloggaajaa myös eteenpäin hyvästä työstä, jos olet sitä mieltä. Siitä ei koskaan ole mitään haittaaa.




Monasti kysytään myös mistä niitä blogeja sitten löytää? Monet isot tai muuten hyvät blogit ovat nykyään itsenäisiä (kuten me! ;), joten heidät pitää tuntea ja tietää, ja kontaktoida yksitellen. Huono puoli näissä on, että siihen menee aikaa. Hyvä puoli, että kattaus voi olla laajempi ja seuraajat eri lukijakuntaa kuin portaaleilla. Lisäksi itsenäisillä bloggaajilla on useimmiten vapaammat kädet sopia yhteistöistä.

Sitten on olemassa erilaisia blogiportaaleja, joiden alustalla on useita, jopa satoja tai tuhansia blogeja. Näiden etu on helppous sopia yhteisöistä keskistetysti. Huono puoli saattaa olla samat lukijat useammassa blogissa, sekä kalleus ja jähmeys sopimusasioissa.

Tämä osuus on yleensä se, mikä kannattaa ulkoistaa ammattilaiselle, joka tuntee ja tietää vaikuttajamarkkinointimaailman.



3. Blogiyhteistyö bloggaajalle


Pöydän toisella puolella istuessa päättäjänä, yhteydenottoja on tullut jos jonkinlaisia vaikuttajilta. Mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan, sen parempia ehdotukset ovat lähtökohtaisesti olleet. On valmiiksi kerrottu seuraajamääriä, ideoita, perusteltu yhteistyön kannattavuus ja hinnoiteltu oikein.

Joskus tulee silti vastaan ehdotuksia, jotka eivät käy mitenkään järkeen, ja joista paistaa lähinnä into saada jotakin ilmaiseksi. Onneksi nykyään sellaista on tullut harvemmin vastaan.


Vaikuttajalle tärkeintä on omat seuraajat. Heille voi ehkä syöttää pajunköyttä kerran, ja sen jälkeen se iskee omaan nilkkaan. 


Kukaan ei halua lukea blogia, johon ei voi luottaa ja joka ei ole uskottava, eikä se kanna pitkälle yhteistyökumppaneiden etsinnässäkään.

Tämän takia on syytä harkita tarkkaan jokaista yhteistyötä, ja sitä miten hyvin se osuu omiin seuraajiin. Menneisyydessä on olemassa kaksi tapausta, jotka varmasti jäävät legendaariksi, ja toivottavasti yksittäistapauksiksi (lue lisää täältä ja täältä, lisähuomiona että molemmat ovat tämän jälkeen tehneet tosi hienoja ja onnistuneita yhteistöitä). Parasta on, kun tuntee ja tietää omat seuraajat, ja on määritellyt itselleen arvot, jonka mukaan yhteistyökumppanuuksia valitsee. Me olemme muun muassa kieltäytyneet "ilmaisista" matkoista ja palvelusta/tavarasta, koska emme ole kokeneet, että ne olisivat olleet arvojemme mukaisia.

Hyvin suunniteltu ja tehty työ kantaa hedelmää myös pisimpään. Kun tarkoin valittua yhteistyökumppania kuuntelee, ja suunnittelee omille seuraajilleen sopivan ja heitä kiinnostavan postauksen, on tuloksetkin parhaat. Itse koen monasti, että haluan tuoda seuraajille hyviä vaihtoehtoja esille, he itse tekevät lopullisen päätöksen siitä, kannattaako jotakin hankkia. Tarve ei välttämättä ole nyt heti, mutta sellainen voi olla tulevaisuudessa.

Koska olemme aina valinneet yhteistyökumppanimme arvojemme pohjalta, ei tuotteiden/palveluiden suosittelussa ole ollut ongelmia. Yhteistyöpostauksiin kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, ja antaa idean hautua hyvin, jos tarvis.

Monet bloggaajat pelkäävät jostain syystä lähestyä mahdollisia kumppaneita, mutta se on turhaa. Koska markkinoinnista vastaavan on sula mahdottomuus seurata joka ikistä vaikuttajaa somessa, eivät myöskään mahdolliset kohtaavat tarpeet ole tiedossa. Jos mielessäsi on jokin tuote tai palvelu, joka sopisi juuri sinulle, juuri tähän hetkeen, ole rohkeasti yhteydessä. 



Jos ei koskaan kysy, on vastaus aina ei.


Älä kuitenkaan lähesty millä tahansa ehdotuksella, vaan valmistele se huolella. Ota myös selvää etukäteen, kenelle asia organisaatiossa kannattaa esittää, ettei yhteistyö jää sen takia toteuttamatta, että se päätyy väärälle henkilölle.







Lähesty yhteistökumppania näin:

1. Esittele itsesi ja ideasi
Ilman hyvää ideaa ja yhtymäkohtaa brändiin, ehdotus kuulostaa lähinnä siltä, että haluat pääasiassa hyötyä, etkä tuottaa kumppanille lisäarvoa. Kerro kuka olet, mikä on kanavasi ja heti kärkeen myös mikä on ideasi yhteistyöstä. Mieti myös, voisiko olla hyödyllistä molemmin puolin tehdä jonkun bloggaajakollegasi kanssa yhteistyöehdotus yhdelle taholle?

2. Avaa seuraajamääriäsi sekä lukijakuntasi kiinnostuksen kohteita. Hinnoittele oikein!
Kerro avoimesti eri kanaviesi seuraajamäärät, mikä on tärkein, mikä vuorovaikutuksellisin, sekä minkälaiset asiat seuraajiasi kiinnostaa huomioittesi ja analytiikan pohjalta.

Älä tee karhunpalvelusta muille bloggaajille ja tee yhteistöitäsi ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Kenenkään alalla toimivan etu ei ole tehdä vaikkapa 20 euron vaatetta vastaan suuri työ. Arvosta omaa ja kollegoittesi aikaa ja työtä. Hinnoittele mielummin itsesi hieman liian korkealle kuin matalalle. Korkeammasta on aina helpompi tulla tarvittaessa alas. Kukaan ei varmasti ole hintaneuvotteluissa yhtäkkiä tarjonnut pyydettyä korkeampaa summaa.

3. Miten voit auttaa?
Et voi tietää mitä kaikkea yrityksessä on meneillään. Kerro ehdotuksesi, mutta ole avoin myös muunlaiselle lähestymiselle tai tuotteelle/palvelulle. Sinähän et välttämättä tiedä, mikä yritykselle tällä hetkellä on tärkeää. Kuuntele myös tarkkaan mitä he toivoisivat nostettavan esille. Usein tällöin saa käyttöönsä hyvää infoa myös seuraajilleen.

4. Sovi asioista kirjallisesti
Lähetä sähköposti, jossa on selkeästi eritelty, mitä yhteistyö pitää sisällään. Sähköposti voi olla hyvin vapaamuotoinen, mutta kanavat, postausmäärät ja suurpiirteinen ajankohta, sekä mahdollinen korvaus siinä on hyvä olla.

5. Toteuta huolella, ja ole uskollinen seuraajillesi
Kerro asioista totuudenmukaisesti postauksessasi. Mikään ei ole sinulle tärkeämpää kuin seuraajasi. Uskottavuutesi voit myydä vain kerran. Toteuta yhteistyöt aina huolellisesti. Siinä on pelissä paitsi sinun, myös yrityksen maine.

6. Jälkipuinti
Toimita yhteistyökumppanillesi tietoja miten kampanja on mennyt. Jos et desimaalin tarkkuudella, niin jollain tasolla. Anna ja pyydä palautetta, jos sitä ei automaattisesti tule. Se on ainoa tapa kehittyä. Jaa myös seuraajiltasi saama palaute. Tämä helpottaa markkinoijan työtä organisaation sisällä, ja myös hänen työtään budjettikeskusteluissa tulevaa varten.

Jos olet valinnut kumppanisi oikein ja yhteistyö on onnistunut, muista kehua heitä sopivassa yhteydessä muutenkin myös jälkikäteen, oli se sitten muille ihmisille vaikutuspiirissäsi alalla, tai seuraajillesi. Sitä arvostetaan varmasti.





Lämpimästi toivon, että tästä on apuja niille, jotka sitä tarvitsevat. Ja lisävinkkejä saa ilman muuta heittää alle keskusteluun!



Ja sitten kun tämä tuntuu edelleen ihan liian hankalalta tai et halua laittaa siihen aikaasi, et ole ihan varma millaisia toimenpiteitä sinun kannattaisi tehdä markkinoinnin ja viestinnän saralla, laita tulemaan sähköpostia allekirjoittaneelle osoitteeseen giacomms@gmail.com, soita tai lähetä vaikka savumerkkejä. Teen nimittäin nyt vanhempainvapailla ollessa välillä pienimuotoisia projekteja niin isommille kuin pienemmillekin yrityksille ihan strategiasta konsultointiin, vaikuttajamarkkinointiin, tuotelanseerauksiin, PR:ään, sisällöntuotantoon ja yksittäisiin kampanjoihin asti.


Onnea ja menestystä tuleviin yhteistöihin!


- Gia





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

maanantai 17. syyskuuta 2018

Muutamme paikkaan, missä emme ole koskaan ennen käyneet (ja ihan syystä)


Tässä kuvassa on Elvis. Se on ollut todella pienestä asti Bellan rakkain pehmolelu. Elvis-nalle on käynyt muun muassa Malediiveilla, Filippiineillä ja matkustanut kerran pallon ympärikin. Elvis on alunperin ollut ihan kirkkaanvalkoinen. Maailmanympärimatkan ensimmäinen etappi suuntasi Lontooseen, jonne saavuimme myöhään illalla. Nukuimme yön lähellä lentokenttää vain lähteäksemme kohti Kathmandua seuraavana aamuna joskus seiskalta. Silloin Elvis haki vähän vauhtia reissuun bussin lattialta marraskuisessa Lontoossa.





Palataan vähän myöhemmin Elvikseen.

Jos emme viime aikoina ole ehtineet lähteä kanssasi kahville tai lounaalle, vastanneet viesteihin, tai blogikin on päivittynyt vähän hitaanlaisesti, sille on ollut ihan syynsä. Kun lyhyeen aikaväliin on pitänyt myydä oma koti, löytää uusi paikasta, missä ei koskaan ole käynyt, tehdä matkasuunnitelma, järjestellä työasiat, toisen lapsen kouluasiat, miettiä tavaroiden säilytystä ja kaikkea tähän liittyvää, on tekemistä ollut riittämiin.


Kun olimme päättäneet, että Suomielämä saa tältä talvelta väistyä, piti alkaa miettimään kohdetta, missä voisimme toteuttaa arkea mahdollisimman helposti. Koska vuoden maailmanympärimatkalla opimme tuntemaan itseämme paljon paremmin, tiesimme, ettemme halua lähteä ilman suunnitelmaa pelkkä rinkka pakattuna etsimään seikkailua. Uskokaa tai älkää, vaikka se on ihanaa ja vapauttavaa, se on myös kohtalaisen rankkaa ja väsyttävää.


Taannoisen maailmanympärimatkan ajankohta mietittiin ihan sen kannalta, ettei meillä olisi huolta Bellan koulusta. Siksi matka tehtiin ennen koulun alkua, tytön ollessa lähtiessä 4-vuotias. Nythän tuo pienisuuri sinisilmäinen kikkarapää on jo alakoululainen. Ja vaikka periaatteessa lapsen voi laittaa mihin kouluun tahansa, pelkästään muutossa toiseen maahan on tarpeeksi. Uuden kielen, ja koulusysteemin oppiminen siihen päälle voisi tuntua paljolta.




Nyt hetkeksi takaisin Elvikseen. Nimittäin kun olimme Fidzillä, hengailimme hetken Navotuan perinteisessä kylässä, missä Bella vähän testasi paikallista koulua. Huikea kokemus, mutta saimme sieltä reissun ainoan vatsataudin. Lähdimme sieltä kiireellä 6 tunnin katamaraanimatkalle lääkärin luokse. Elviskin otti sen verran hittiä, että sen oma paita piti laittaa sitten pääsaarella hostellissamme pesuun. Ikävästi kävi niin, ettei Elviksen paita palannut koskaan takaisin siltä keikalta. Vrt. kuvan paita tämän linkin kuvaan.


Tälle uudelle irtiotolle oli ihan päivänselvää, ettei meistä kumpikaan toimisi opettajana kotikoulussa, eli kotona, omalle lapselle. Kaikki kunnia Meretniemille ja 6 vuoden purjehdukselle kotikoulua pitäen, kuin myös kohta maailmalle lähtevä Happytrailsin jengi, jonka Satu on päättänyt pitää kotikoulua 7-vuotiaalle esikoiselleen.

Käytännössä tämä rajasi meidän kohdevalintaa todella paljon, huolimatta siitä, että kaksikielisenä myös ruotsinkieliset koulut olisivat olleet noinniinkun periaatteessa ihan hyvä vaihtoehto. Opetussuunnitelma niissä on kuitenkin erilainen kuin suomikouluissa.

Lisäksi halusimme, että pääsemme käymään Suomessa helposti. Lentomatka ei saa olla liian pitkä.


Suhtautuminen maailmalla oleviin suomikohteisiin on ollut meillä vähän nihkeä aina. Siksi on jopa koomista, että olemme lähtemässä talvehtimaan Espanjan Fuengirolaan. Juuri siis sinne, missä on olemassa jo suomiyhteisö, suomibaari, suomikoulu ja suomikauppa.





Elvis on kulkenut tähän päivään asti ilman paitaa reissun jälkeen. Koska on ollut "vähän kaikkea muuta". Tänään pakkauspuuhissamme vastaan tuli mummon vanha kangaskassi, josta kaivoin esiin vanhoja kankaita. Bella oli heti vieressä ja kysyi saisiko Elvis jo uuden paidan. Kangasvalinnaksi osui varsin trooppishenkinen pala, josta omin pikku kätösin nysväsin nallelle paidan. Ei voi Elvis ilman paitaa lähteä seuraavalle reissulle. Ristimme Elviksen uudestaan Espanjan ilmanalaan ja fiilikseen sopivasti ticoticonalleksi.



Fuengirola tuntuu jotenkin lohdullisen helpolta valinnalta.

Meidän vuokrakodistamme on alle 10 minuutin kävelymatka koululle. Viiden minuutin päässä asuu ennaltaan tuttuja, mm. Puutalobabyn Krista perheineen, jotka ovat Fugessa talvehtineet jo useamman vuoden (eläintarha- ja Sealife-vinkeistä emme ole ihan samaa mieltä...). Meidän ei tarvitse jatkuvasti jauhaa siitä miten asiat toimivat Suomessa, koska kaikki ymmärtävät mistä tulemme ja mikä kulttuuriperimämme on. Pitkällä matkalla ehti kaivata ihmisiä, jotka tietävät kuka on Kekkonen, miten Suomen poliittinen ilmapiiri muuttui persujen myötä, mikä on hoitovapaa tai miksi suomalaisille opiskelijoille maksetaan opintotukea ihan yliopiston loppuun (ja koulukin on ilmainen!).

En nimittäin tiedä, kuinka monta kertaa saimme nämä samat jutut jauhaa vuoden aikana.

Pysymällä yhdessä paikassa, ei myöskään jatkuvasti tarvitse etsiä uusia ravintoloita, miettiä missäköhän lähin kauppa on noin viikon välein, arvailla minne mennä jos tarvitsee lääkäriä, ja ehkä voi olla mahdollista saada apuja jos hätä tulee kun tuntee jonkun jo ennestään paikan päältä. Ei myöskään tarvitse jatkuvasti leikkiä puretaan-pakataan-puretaan -leikkiä, josta huomasin mm. kesäloman veneilyn aikana saavani pahoja flashbackeja edelleen.

Ihan pakkohan sitä mattinykästä ei ole mennä sinne baariin kuuntelemaan, ellei halua. Elvis taitaa tosin varustelusta päätellen olla jo valmis tähänkin.




Sen sijan Fuengirolasta löydämme toivottavasti sujuvaa arkea ulkomailla, enemmän lämpöä ja aurinkoa, ja lisäksi tämä on loistava tukikohta tehdä ympäristöön reissuja. Lähellä on Marokko, Portugal ja koko Espanjan järjettömän hieno luonto. Ilmeisesti noilta main löytyy vuoria, rantoja ja ihania pikkukyliäkin. Siellä voi todennäköisesti harrastaa pyöräilyä, vaeltamista ja retkeilyä kauniissa maisemissa ja vuoden ympäri. Ehkä jopa syödä hyvin.


Kyllä meitäkin vähän jännittää mennä paikkaan, jossa emme ole koskaan käyneet. Mutta loppupeleissä, kuinka paha se oikeastaan voi olla? Ja toisaalta, jos se ei miellytä, aina on mahdollisuus lähteä muualle tai tulla vaikka takaisin Suomeen.


Tällä mennään. Ja raportoidaan täällä miten tämä homma nyt sitten meneekän.

Tico-tico!




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

perjantai 14. syyskuuta 2018

Kaikki muuttuu ja tästä alkaa uusi seikkailu


Ei siitä ole kun hetki, kun ehkä katselit kuvia täältä blogista meidän kodista. Siitä vanhasta puutalosta, jonka olimme ostaneet pari vuotta sitten. Se sama, jonka kakluunin lämmössä istuimme smoothielasit kourassa ja villasukat jalassa onnellisina. Se, minne toimme toisen lapsemme kotiin synnytyslaitokselta. 

Jonka vastarakennetulla terassilla olemme viettäneet ihania brunsseja, paistaneet lettuja, lojuneet riippumatossa auringossa, kilistelleet kuplia, tanssineet aamuyöhön DJ:n tahdittamana.

Me pakkaamme parhaillamme muuttolaatikoihin astioita, juomalaseja, kirjoja, vaatteita, valokuvia, muistoja yhteisestä elämästä ja siitä ajasta kun asutimme tätä taloa. Puutalon puolikas odottaa uusia asukkaita.

Se on myyty.






Viime talvi oli kamala. Pimeys, märkä ja kalsa ei tee ihmiselle hyvää. Kun perheen uusin tulokas oli 5-viikkoinen tämän vuoden tammikuussa, kävimme vauvan ensilomalla Rukalla laskettelemassa. Vaikka aurinko ei jatkuvasti paistanut, lumi valaisi koko tunturimaiseman. Rinteet olivat älyttömän hyvässä kunnossa, viihdyimme niissä tuntikausia.

Elämä tuntui ihanalta.






Kun lensimme takaisin Helsinkiin ihanan lumiviikon jälkeen, vastassa oli märästä kiiltelevät mustat kadut, viima, kalsa, jähmeys. Ei edes lupausta valkoisesta talvesta. Helpotusta tuli helmikuussa kun kirkkaat, kuulaat talvipäivät aurinkoineen vihdoin saapuivat.

Too little, too late.


Jotkut ihmiset rakastavat kynttilöiden sytyttelyä ja linnoittautumista sohvannurkkaan talven tullen. Se on mukavaa hetken, mutta ei se auta auringon vajeeseen. Helsingin talvi on yleensä lähinnä musta, sateinen ja kylmä. Aina ei tule edes helmikuussa lunta.






Elokuun lopussa lähimmät ystävät kerääntyivät luoksemme eräs viikonloppu. Söimme, joimme, nauroimme. Tanssijalat eivät kellosta piitanneet, vaan jatkoivat pikkutunneille, kunnes kaikista sisseimmätkin luovutti. Illan tärkein anti oli kuitenkin kertoa ystävillemme, ettei meitä ensi talvena näissä maisemmissa enää näy.


Lokakuussa osa pakkaamistamme tavaroista lähtee rahdilla kohti uutta kotia lämpimämpään ja aurinkoisempaan. Siellä odottavat uudet kuviot, mutta sentään vanhoja tuttuja ja kavereitakin.






Tämän talven me vietämme etelämmässä auringon alla.


Sanomme sittenkin heipat vanhalle puutalolle, jonka ajattelimme olevan unelma, ja jos ei loppuelämän, niin ainakin pitkäaikainen koti. Sanomme heipat siellä asumiselle ja pimeälle Helsingin talvelle. Valitettavasti sanomme myös heipat hetkeksi näille rakkaille, mahtaville, ihanille ystäville, jotka tanssivat meidän kanssa aamuviiteen kun aihetta on.





Kokeilemme miltä elämä maistuu muualla, mutta tällä kertaa yhdessä tukikohdassa, ei jatkuvasti paikkaa vaihtaen. Se oli kuitenkin aika rankkaa sen vuoden ajan kun sitä teimme. Ja nyt skidejäkin on matkassa mukana kaksi.


Tie ei ole ollut ihan suora tähänkään ratkaisuun. Mutta palataan siihen seuraavissa postauksissa.


This is where the story begins.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

torstai 13. syyskuuta 2018

Nams! Herkkusuun vinkit Saimaalle - Lappeenrannan Wolkoff, Puumalan Sahanlahti ja Juvan teehuone


Suuntaatko Saimaan suunnille? Siellä nimittäin hemmotellaan herkkusuita ihan urakalla. Muutama paikka on ollut meidän jokakesäisiä kohteita, joihin mennään aina uudestaan. Päätin koostaa niistä teille vinkkipostauksen.






Yksi uusikin tuttavuus tälle kolmen listalle mahtuu, kaksi muuta on moneen ottteeseen kokeiltu. Olen ollut ihan vilpittömän iloinen siitä, että Suomessa löytyy niin järjettömän hyviä ruokaelämyksiä Helsingin ulkopuolellakin. Pääkaupunkiammehan suitsutetaan nykyään uutena gastronomian mekkana ja ruokamatkailukohteena, eikä suotta.

Mutta koska kotimaanmatkailu on nostanut meilläkin arvoaan, tässäpä teille Saimaan ruokavinkit!

Wolkoffin ravintola Lappeenrannassa


Wolkoffin hurmaava ravintola sijaitsee Lappeenrannan vanhimmassa talossa keskeisellä sijainnilla kävelykadun kupeessa. Myös satamasta on lyhyt matka kävellä.

Wolkoff on kaupungin ehkä ainut fine dining -ravintola, mutta kilpailun puute ei sen tasoa heikennä.

Ravintolan palvelu on superystävällistä, puolikkaat viinikaadot onnistuvat ongelmitta ja illan menu saadaan toteutettua gluteenittomana helposti.




Otamme neljän ruokalajin Kesämenun, joka onkin ainoa, mitä illalla tarjoillaan. Viinipaketti puolitetaan, koska kokonaiset kaadot vaan ovat yksinkertaisesti liikaa.


55 € Kesämenussa tarjoillaan:

Kuorttisen luomukananmunaa, uuden sadon perunaa Lemiltä, sienisalaattia, kevätsipulia ja hiillostettua ruohosipuliöljyä





Kevyesti savustettua siikaa, perunavaahtoa ja pikkelöityjä kevään kasviksia





Paistettua järvikuhaa, uudensadon porkkanaa, purjoa ja porkkana-appelsiinivoikastiketta

tai

Suomalaista härän marmorifilettä, grillattuja kauden kasviksia, paahdettuja uusia perunoita ja ruskeavoikastiketta






Vadelmaa (mansikkaa), pullaa ja maitoa
Gluteenittomaksi vaihdetaan mustikkapiirakkahkojäätelöhkö-superkaunis-kukka-annos





Jokainen ruokalaji on erinomainen.

Poistumme ravintolasta HYVIN tyytyväisinä, ja alamme haikailemaan jo talven bliniviinkoille, josta tarjoilija ehtii vinkata.


Juvan teehuoneella on Suomen ensimmäinen teesommeliér (ja makoisat tarjoilut)


Teahouse of Wehmais pääsi meidän blogiin viime kesänä ihan omalla postauksellaan, mutta ansaitsee uudenkin maininnan tässä sakissa.

Paikka sijaitsee Juvalla, ja se on hurmaava herraskartano, jota Grotenfeltien suku ylläpitää. Tilalla voi katsella lehmiksiä ja tänä kesänä iiiiiiihania pikkukilejä. Vielä kun niiden kanssa olis päässyt joogaamaan!







Teehuone on saanut tänä kesänä myös ensimmäisen teesommelierinsa omistaja-Annasta, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tarjoiluun on lisätty teepohjaisia drinkkejä. Ilmiselvää on, että me maistetaan niitä.






Tilaamme taas kerran aina yhtä erinomaisen Afternoon Tean koko perheelle, ja aikuisille lisäksi drinkit. Gluteenittomuudesta olen ilmoittanut päivää etukäteen ja kolmikerroksiselta vadiltani löytyy gluteenittomat sormileivät, gluteenittomat sconesit, sekä pienet makeat herkut, samat kuin normaalisyöjienkin vadeilta.








Kattaus on tämäkin aivan erinomainen, myös minulle. Teedrinkit ovat makoisat. Apple Teeteeni ja Blueberry Black Fizz ovat molemmat hyviä, mutta Apple Teeteeni voittaa meidän perheen aikuisten makupisteet.


Samana päivänä emme juurikaan ruokaa kaipaa. Pidemmän ja tarkemman selostuksen Teahouse of Wehmaisilta kannattaa lukea tuolta yllä olevasta linkistä, ja buukata sinne käynti hetimiten!


Sahanlahti panostaa lähiruokaan ja puhtaisiin raaka-aineisiin


Jostain syystä kesäinen Saimaan lomaveneily ohjaa aina nokan kohti Puumalan kunnassa sijaitsevaa Sahanlahtea, tuota Saimaan riveraa, josta viime vuoden kesäloman jälkeen kirjoitimmekin.

Sahanlahden terassilta sanotaan olevan Suomen kaunein terassinäkymä. Ainakin se vetää kovasti puoleensa. Päärakennuksessa toimiva á la carte -ravintola panostaa lähiruokaan ja luomuun. Olimme jo edellisvuonna testanneet brunssin, aamiaisen ja illallisen.




Kävimme maistelemassa lounasta sekä jälkkäreitä. Lounasmenu tarjoilee maittavan alkuruokapöydän, josta mummonkurkut, pikkelsi sekä perunasalaatti vievät voiton. Pääruoaksi otamme sekä Puumalan lohen että Kaartilan mallaspossun. Näistä lohi on erinomainen ja possu menee kategoriaan "ihan hyvä, muttei super". 26 € hinta on ehkä lievästi yläkanttiin, mutta ei sen maksaminen harmita. Gluteenittomuus toimii erinomaisesti.







Illalla syömme täydelliset burgerit (17 €) Sahanlahden Rantamakasiinissa ja maistelemme pari drinkkiä. Pelkästään näiden takia Sahanlahteen voisi palata, vaikka gluteenittomat sämpylät ovatkin loppuneet, ja joudun omani syömään ilman sämpylää.





Käymme vielä kartanolla ottamassa jälkiruoat. Kappelin Juustolan Ilmeikäs Illuusia -juusto omenaahillokkeella ja kauranäkkärillä köyhdyttää meitä 8 € verran. Miika päättää vielä ottaa mansikkakermakakkupalasen, ja on valintaansa tyytyväinen. Jälkkärit olemme hulauttaneet alas Puumalan Niiniviinin mustaherukkaisella jälkkäriviinillä. Namskis!




Saimaalle ja sen ympäristöön on viime vuosien aikana ilmestynyt toinen toistaan parempia paikkoja, joissa tarjoillaan mahtavia makuelämyksiä. Kenties ensi kesänä jaksamme Mikkeliin Tertin kartanolle, Anttolanhoviin ja Punkaharjun uudistetulle valtionhotellillekin maistelemaan lisää makuja, joita jakaa teidän kanssanne.

Mutta ottakaa nyt nämä kolme vinkkiä talteen ja menkää näihin ensihätään!