perjantai 14. syyskuuta 2018

Kaikki muuttuu ja tästä alkaa uusi seikkailu


Ei siitä ole kun hetki, kun ehkä katselit kuvia täältä blogista meidän kodista. Siitä vanhasta puutalosta, jonka olimme ostaneet pari vuotta sitten. Se sama, jonka kakluunin lämmössä istuimme smoothielasit kourassa ja villasukat jalassa onnellisina. Se, minne toimme toisen lapsemme kotiin synnytyslaitokselta. 

Jonka vastarakennetulla terassilla olemme viettäneet ihania brunsseja, paistaneet lettuja, lojuneet riippumatossa auringossa, kilistelleet kuplia, tanssineet aamuyöhön DJ:n tahdittamana.

Me pakkaamme parhaillamme muuttolaatikoihin astioita, juomalaseja, kirjoja, vaatteita, valokuvia, muistoja yhteisestä elämästä ja siitä ajasta kun asutimme tätä taloa. Puutalon puolikas odottaa uusia asukkaita.

Se on myyty.






Viime talvi oli kamala. Pimeys, märkä ja kalsa ei tee ihmiselle hyvää. Kun perheen uusin tulokas oli 5-viikkoinen tämän vuoden tammikuussa, kävimme vauvan ensilomalla Rukalla laskettelemassa. Vaikka aurinko ei jatkuvasti paistanut, lumi valaisi koko tunturimaiseman. Rinteet olivat älyttömän hyvässä kunnossa, viihdyimme niissä tuntikausia.

Elämä tuntui ihanalta.






Kun lensimme takaisin Helsinkiin ihanan lumiviikon jälkeen, vastassa oli märästä kiiltelevät mustat kadut, viima, kalsa, jähmeys. Ei edes lupausta valkoisesta talvesta. Helpotusta tuli helmikuussa kun kirkkaat, kuulaat talvipäivät aurinkoineen vihdoin saapuivat.

Too little, too late.


Jotkut ihmiset rakastavat kynttilöiden sytyttelyä ja linnoittautumista sohvannurkkaan talven tullen. Se on mukavaa hetken, mutta ei se auta auringon vajeeseen. Helsingin talvi on yleensä lähinnä musta, sateinen ja kylmä. Aina ei tule edes helmikuussa lunta.






Elokuun lopussa lähimmät ystävät kerääntyivät luoksemme eräs viikonloppu. Söimme, joimme, nauroimme. Tanssijalat eivät kellosta piitanneet, vaan jatkoivat pikkutunneille, kunnes kaikista sisseimmätkin luovutti. Illan tärkein anti oli kuitenkin kertoa ystävillemme, ettei meitä ensi talvena näissä maisemmissa enää näy.


Lokakuussa osa pakkaamistamme tavaroista lähtee rahdilla kohti uutta kotia lämpimämpään ja aurinkoisempaan. Siellä odottavat uudet kuviot, mutta sentään vanhoja tuttuja ja kavereitakin.






Tämän talven me vietämme etelämmässä auringon alla.


Sanomme sittenkin heipat vanhalle puutalolle, jonka ajattelimme olevan unelma, ja jos ei loppuelämän, niin ainakin pitkäaikainen koti. Sanomme heipat siellä asumiselle ja pimeälle Helsingin talvelle. Valitettavasti sanomme myös heipat hetkeksi näille rakkaille, mahtaville, ihanille ystäville, jotka tanssivat meidän kanssa aamuviiteen kun aihetta on.





Kokeilemme miltä elämä maistuu muualla, mutta tällä kertaa yhdessä tukikohdassa, ei jatkuvasti paikkaa vaihtaen. Se oli kuitenkin aika rankkaa sen vuoden ajan kun sitä teimme. Ja nyt skidejäkin on matkassa mukana kaksi.


Tie ei ole ollut ihan suora tähänkään ratkaisuun. Mutta palataan siihen seuraavissa postauksissa.


This is where the story begins.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

10 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja onnea uuteen! <3 Juuri näin elämää pitää elää - kun ei tunnu hyvältä, on toteutettava muutos. Respect!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Koskaanhan ei tiedä etukäteen onko jokin hyvä vai huono, mutta tärkeintä on tehdä jotain asialle silloin kun ne eivät tunnu olevan oikein. <3

      Poista
  2. Ihan parasta! Olen itse täällä kans taitekohdassa, joten samaistun vahvasti. Mut uskon, että rohkeus kannattaa aina. Enemmän kaduttaisi tekemättä jättäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mekin se ajatellaan. Ja nyt oli meille juuri sopiva hetki lähteä kokeilemaan tätä. Ihan hirveän paljon tsemppiä asioiden pohtimisieen, ja rohkeutta tehdä muutoksia, jos se on tarpeen!

      Poista
  3. Onnea ja aurinkoa "uuteen" elämään ja toiv se aurinko jaksaisi siellä sitten paistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mekin kyllä toivotaan. Ei sen edes niin lämmin tarvitse olla, kunhan sitä näkyy. Jatkamme raportoimista. :)

      Poista
  4. Mahtavaa! Vänelev tahtoo tulla täyttämään velvollisuutensa aurinkoon. Eikä me vanhemmat panna hanttiin. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vänelev on kuule enemmäin kuin tervetullut käymään vanhempiensakin kera! Palataan yksityiskohtiin. :)

      Poista
  5. Nyt on ihan pakko kommentoida :). Blogia oon seurannut maailmanympärysmatkan alusta, mutta olen surkea kommentoimaan. Matkustus on mun elämä ja syksy ja talvi on mun elämässä harmaata vyöhykettä. Ikuinen haaveeni on asua tai viettää edes yksi talvi ulkomailla. Mieheni on yrittäjä joten se ei ole ihan helppoa. Joten, Good for you, I so feel you :).
    Oli mulla yksi kysymyskin, muistelen että teillä oli kokki yhdellä Kroatian reissulla. Et sattuisi muistamaan mistä se oli? Lokakuussa Kroatiaan ja olisi ihana yllättää mummit ja mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvuista me ollaan todettu, että kai täällä joku käy äidin ja isän lisäksi lukemassa blogia, mutta on aina TOSI mukava kun joku vaivautuu kirjoittamaan kommentin. Se ilahduttaa aina!

      Monille yrittäjyys on juuri se vastaus, kun halutaan irtiottoa, koska monen työ ei suostu joustamaan pitkäksi etäilyksi. Sitten tietysti aina riippuu minkä alan yrittäjä on. Toivottavasti te kuitenkin voitte tehdä jotain aurinkolomia talvella, joka piristää, tai toivottavasti vastaavasti talvesta tulee tänä vuonna oikein hyvä!

      Kroatia on varmaan lokakuussa todella ihana! Meidän kokki oli sieltä villan omistajasuvusta peräisin, eli se ei varmaan juurikaan auta, ellette ole menossa Prestigeen. Tämäkin oli pääsiäinen, eikä muita kokkeja ollut saatavilla, joten perhe uhrasi pyhäpäivänsä meille.

      Kroatialaiset ovat sen verta avuliasta kansaa, että jos laitat majapaikan omistajalle viestiä aiheesta TAI paikalliseen ravintolaan, ihan varmasti joku hanskaa tämän homman kotiin teille. Aivan ihanaa matkaa!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!