torstai 15. marraskuuta 2018

Sisarusten välisestä rakkaudesta - ja uusimmasta Vauva-lehdestä



Maanantaina lokakuun 22. päivä kello 13.30 tätä vuotta ystäviemme pihalle saapuu Vauva-lehden kuvaaja Heli Blåfield. Olemme asuneet ystävien luona evakossa ennen Espanjaan lähtöä. Samana päivänä klo 15.00 alkaa check-in Finnlinesin laivalle Travemündeen, ja meidän talvipako on oikeasti alkamassa aika monen mutkan, pitkien ja valvottujen öiden jälkeen. Koska edellinen viikko meni lapsen kanssa sairaalassa, paitsi lähtöä, myös kuvausta piti siirtää. Olemme yhdessä Helin kanssa laskeneet, että tunti riittää kun olemme nopeita.






Vauva-lehdessä haluttiin käsitellä sisarusten isompaa ikäeroa, ja vanhempien kokemusta siitä. Meidän lapsilla on seitsemän vuoden ikäero, ja päädyimme siksi kertomaan asiasta. Tykkäsin itse todella paljon jutun sävystä, siinä käsiteltiin aihettta lämmöllä ja realistisesti.


Jutussakin kerrotaan, ettei meillä koskaan ole ollut suurta vauvakuumetta. Olemme kuitenkin ihan hirmuisen iloisia ja onnellisia molemmista lapsista - heidän kanssa oleminen on nimittäin parempaa, kun koskaan olisin sinkkuna tai dinkkuna uskonut. Elämä voi olla ihan täyttä ilman lapsiakin, mutta heidän kautta on tullut ihan uusia ulottuvuuksia kaikkeen.






Bella on aina ollut ihan superhelppo lapsi. Ei juurikan itkuja tai kiukuttelua (paitsi viimeaikoina esiteiniys on nostanut päätään hieman), nelikuisesta asti täysiä yöunia, ja sitäkin ennen yksi tai kaksi kertaa herättelyä yössä. Biancakin on jo tovin nukkunut yöt läpeensä, mutta hänen kanssaan en kokenut kaiken menevän ihan yhtä helposti, vaikka varsin tyytyväinen ja iloinen vauva on tämäkin.

Jos tyypin kanssa voi tehdä 3400 km road tripin ilman suurempia kiukkuja, ei se kamalan hankala tapaus voi olla.


Me emme ole tehneet mitenkään tarkkaa perhesuunnittelua, tai edes miettineet, mikä olisi hyvä ikäero lapsille jos heitä tulisikin kaksi. Asiat jotenkin vain menivät näin. Tämä on oikeastaan paljastunut erittäin mukavaksi ikäeroksi. Vauvan syntyessä ekaluokkalainen sai iltapäiväkerhon lisäksi kiireettömiä iltapäiviä äidin ja siskon kanssa, vähän aikaisempia noutoja ja vähemmän kiireellisiä iltojakin.






Bella auttaa meitä Biancan kanssa itseasiassa ihan älyttömän paljon. Siskoksilla on jokin ihan erityinen suhde, kuin heillä on meihin varmaankaan koskaan. Bianca on niin onnellinen Bellan jokaisesta pienestäkin huomiosta, ja Bellan kasvoilta paistaa siskonsa kanssa niin aito onni ja hymy, että sydäntä lämmittää ihan pohjamutia myöten heitä katsellessa.


Nyt kun Miika on ollut Suomessa käymässä työasioissa, olen pystynyt jättämään Biancan helposti Bellan kanssa leikkimään siksi aikaa kun valmistan aamiaisen/päivällisen, käyn suihkussa ja laitan itseni valmiiksi, ja välillä hän jopa syöttää siskoaan. Aiemmin on saattanut käydä niin, että Bella on tuonut Biancan yöheräämisillä maitoa siskolleen jääkaapista.


En tiedä käykö näin kaikille, vai onko Bella jotenkin erityisen kiintynyt ja empaattinen siskoaan kohtaan.





Sen voin kuitenkin todeta, ettei kaksi mene siinä missä yksikin, eikä kenenkään kannata mennä siihen halpaan koskaan! :D Ei vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. En oikeasti uskalla miettiä, miltä elämä näyttäisi, jos olisi kaksi vaippaikäistä pientä, tai toisella esimerkiksi vielä bonuksena uhma päällä. Siitäkin kuitenkin ilmeisen moni selviää.


Vaikka saattaa tuntua jotenkin kliseiseltä painottaa tätä, mutta haluan silti sanoa sen ääneen: molemmat lapset ovat parasta mitä olen koskaan elämässäni saanut aikaan, ja vauvan kanssa oleminen on ollut molemmilla kerroilla todella palkitsevaa ja ihanaa - vaikka siihen tietysti aina liittyy työtäkin. Nykyajan työmaailmameininkiin verrattuna se on kuitenkin tuntunut lähestulkoon lomalta. Se ei ehkä aina ole selviö, sillä lastensaamisen hyvistä puolista ei mielestäni puhuta yhtään tarpeeksi.






Juttu kannattaa lukea, jos aihe on yhtään kiinnostava tai ajankohtainen, mutta kiteytettynä: tässä vaiheessa meillä ei ole kuin hyvää sanottavaa tästä seitsemän vuoden ikäerosta.


Ainiin, se valokuvaussessio ja lähtö laivalle? No sehän meni ihan hyvin. Vaikka piti käydä vielä kaupassa hakemassa korvikkeita mukaan matkalle, ehdimme silti ajoissa laivalle ja täällä Epsanjan auringossa on oikein mukava viettää vanhempainvapaita vauvan kanssa.




(kaikki postauksen kuvat ovat Helin ottamia kuvia Vauvaan, paitsi tämä viimeinen mestariotos :)


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

2 kommenttia:

  1. Mietin tätä ikäeroasiaa ja itse ajattelen niin, että ihmiset ajattelevat sopivaa ikäeroa aivan liian paljon. Kaikissa ikäeroissa on varmasti hyvät puolensa ja haasteensa. Ehkä ennemmin kannattaisi ajatella, että toinen lapsi tulee (jos on tullakseen), kun on siihen sopiva hetki, kun se tuntuu hyvältä - piittaamatta siitä mikä on esikoisen ikä. Elämän ei tarvitsisi olla aina niin kamalan suunnitelmallista ja rationaalista. Tämä ei ole mitenkään kohdistettu teille, vaan on ihan yleistä pohdintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juurikin näin, kaikessa on puolensa. Nythän me olemme esimerkiksi olleet kiinni Bellan leikkikavereina hänen ollessaan pieni, kun taas pienellä ikäerolla lapsista on jossain vaiheessa toisilleen paljonkin seuraa. Ja monasti tosissaan lapsia ei noin vaan tehdä, vaikka miten olisi suunnitellut.

      Tämä on nyt meille toiminut tosi ihanasti, mutta varmasti se olisi toiminut jollain toisellakin tapaa. Siitä meillä ei tietysti ole, eikä tule olemaan minkäänlaista kokemusta.

      Hyvää pohdintaa, kiitos siitä, ja kiva kun kävit jakamassa ajatuksia! :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!