torstai 20. joulukuuta 2018

Yhdeksäs hääpäivä - yhdeksän kysymystä ja vastausta meiltä molemmilta


Kromihäät. Niitä meillä vietetään tänään. Yhdeksän kokonaista vuotta naimisissa. Yhdeksän vuotta sitten, kun seistiin Mauilla varpaat hiekassa, ja sanottiin 'I do'. Onhan se nyt suoranaisesti ihme, kuinka paljon näihin vuosiin on mahtunut, ja että vieläkin ollaan tässä, ehkä vähän ryppyisempänä, ja pari kiloa isompana, vähän vanhempana ja väsyneempänä, mutta silti onnellisena.




Ensi vuonna meillä siis juhlitaan pyöreitä.

Mutta tänä vuonna vastaamme alla olevaan yhdeksään kysymykseen kromihäiden kunniaksi.

1. Mitä odotit avioliitolta ja millainen se on tähän asti ollut?


Gia: En ehkä odottanut niin suuria, sillä elämä oli jo ehtinyt osoittaa, ettei se kuitenkaan mene suunnitellusti. Puolisolta, eli Miikalta, odotin kuitenkin tukea, turvaa, lojaalisuutta, rehellisyyttä, asioiden jakamista, ja tietysti kaikkea ihan kreisiä. Ja aikalaillahan se on niin mennytkin. Miika ei ehkä aina siitä kreisiosuudesta vastaa niinkään, mutta on aika helposti innostettavissa. :)

Ja rakkautta. Sitä odotin. Silläkin saralla näyttää hyvältä tähän asti.


Miika: Pidin avioliittoa pitkään pelkkänä instituutiona, joka ei tuo lisäarvoa suhteeseen. Sitten tapasin Gian, ja jouduin korjaamaan käsitystäni. 

Ymmärsin, että avioliitossa on kyse toisen kunnioituksesta, luottamuksesta, elämän jakamisesta, tukemisesta vaikeissakin asioissa ja sitoutumisesta yhteiseen matkaan. Koska vierelläni seisoi sielunkumppanini, odotin että avioliitosta tulee huikea. 

Ja sellainenhan se on tähän saakka ollutkin. Ehkä jopa vähän hengästyttävä välillä. Rakkautta ei ole puuttunut, ja on mahtavaa tietää että toiseen pystyy luottamaan kuin kallioon.





2. Mitkä asiat toisessa ärsyttää eniten?


Gia: Se, että välillä tuntuu siltä, että olen perheen projektijohtaja. Toivoisin että toinen ottaisi oma-alotteisesti enemmän asioita hoidettavaksi vastuulleen, koska jonkun ne asiat on pakko kuitenkin tehdä.

Ja sitten vähän pienemmissä asioissa Miika tekee autolla peruuttaessa toisella kädellä sellaisen tosi ärsyttävän liikkeen, mitä en osaa kuvailla, enkä edes tajua miksi se ärsyttää! :D


Miika: Gia odottaa, että asioihin reagoidaan nopeasti, eikä hän välttämättä aina ymmärrä että se saattaa joskus vaatia juuri sillä hetkellä meneillään olevan toisen asian keskeyttämistä. Lisäksi hän on ärsyttävän fiksu.



3. Mitkä on toisen parhaat puolet?


Gia: Miika osaa olla ihan super, super huomaavainen. Sellainen, että se on vaikka tehnyt merkkipäivälahjaksi valokuvakirjan ja kirjoitellut sinne pieniä, merkittäviä juttuja. Tai poiminut sydämenmuotoisen kiven rannalta matkalta, missä ollaan kävelty, ja se löytyy joku aamu kylpyhuoneen peilihyllyltä post-it -lapun kera kun menen pesemään hampaita. Sellaisia pieniä huomioita, joiden eteen on nähty vaivaa.

Pystyn jakamaan ihan kaiken Miikan kanssa. Vielä ei ole tullut sellaista asiaa, mistä ei olisi voitu keskustella, Voin luottaa siihen, että hän kuuntelee minua, ja kertoo oman kantansa. Ja jos tulee raskaampia aikoja, kuten esimerkiksi koko Biancan raskaus fyysisten oireiden takia, hän kannattelee ne ajat läpi. Miika on isoissa asioissa ihan äärimmäisen luotettava, vaikka saattaa pieniä juttuja unohtaakin.

Ja pylly. Pylly on kyllä tosi hyvä.


Miika: Gialla on uskomattoman hyvä sydän, hän haluaa aina toimia oikeudenmukaisesti ja on heikoimman puolella. Hänellä on myös ilmiömäinen kyky nähdä erilaiset skenaariot selkeinä mielessään, ja visioida suunnitelmia siten, että niissä on otettu kaikki huomioon. 

Gia jaksaa aina ottaa muut huomioon, ja näkee uskomattoman paljon vaivaa että meillä olisi hyvä olla, sekä avioparina että perheenä. Kerrassaan täydellinen puoliso.






 4. Mistä asioista riitelette?


Gia: Palaan tähän projektijohtajuuten, sen kuormitukseen ja metatyöhön. Se on ainoa asia, mistä me riidellään silleen ihan oikeasti. Oikeastaan mistään muusta ei ole ollut tarvetta riidellä.


Miika: Rajojen vetämisestä ja niiden noudattamisesta lasten kanssa. Asioiden suunnittelemattomuudesta. Metatyöstä. Vihaan koko sanaa btw, että kiitosta vaan sen lanseeraajalle. (kenties Ylen Jenny+ täällä)





 5. Miten huomioitte toisianne?


Gia: Monasti ne pienet asiat on niitä tärkeimpiä. Sellaisia, mistä tuossa aiemmin Miikan osalta kerroinkin. Minä yritän tehdä asiat perheelle mahdollisimman helpoksi ja jouhevaksi, sekin on tapa huomioida toista. Ja sitten rakastan järkätä ylläreitä, kuten esimerkiksi Miikan 40-vuotissynttäreiden kunniaksi kanjonointi Kroatiassa, tai yllärisynttärit, tai miksei vaikka itsekirjoitettu kirje lähetettynä työpaikalle piristämään. :)


Miika: Kosketuksella tai halauksella ohimennen. Voileivän tekemisellä myös toiselle, eikä pelkästään itselleen. Kertomalla, miten hyvältä toinen näyttää. Olemalla lähellä. Pienillä ja arkisilla asioilla. Yllätystreffeillä.





6. Mitä haluaisit muuttaa tämänhetkisessä elämässänne?


Gia: Aaaah, toivoisin, että meillä olisi paljon enemmän aikaa vaan olla ja sitten myös tehdä enemmän asioita yhdessä, vaikka tehdään me nytkin. Kahden lapsen arki kuitenkin aikatauluttaa omansa, eikä esikoista voi valvottaa arki-iltoina kuinka paljon tahansa, ja sitten vauva ei vielä ole niin omatoiminen, että hänen kanssaan menee ihan perusjuttuihin aika paljon päivästä.

Nämähän ovat vain hetkellisiä vaiheita, ja toisaalta, niistäkin pitää osata nauttia. Ei se vauva ole ikuisesti vauva, vaan sekin aika menee yllättävän nopeasti ohi. Ja se on niin hirveän söpö! Sen sijan olen todella tyytyväinen tähän eloon ja oloon täällä Espanjassa. Tästä en muuttaisi mitään muuta, kun ehkä asunnon sisustusratkaisut. :D


Miika: Parin aivan liian rankan vuoden jälkeen elämä tuntuu juuri nyt oikein hyvältä. Vähän enemmän kun ehtisi vielä nukkumaan. Vaikka viikon putkeen, näin ensi alkuun.







7. Miltä elämä näyttää 10 vuoden kuluttua?


Gia: Apua! Siihen on niin pitkä aika, etten edes osaa kuvitella meitä siellä, kun miettii mitä kaikkea tähänkin aikaan on mahtunut! Kaksi lasta, yksi maailmanympärimatka, yhden puutalon remppa, yhden kerrostaloasunnon pohjamuutos ja remppa, yksi maisteritutkinto, monta työpaikanvaihdosta, yksi muutto Espanjaan, pari SM-kultaa, ja iiihan kamalasti kaikkea muuta!

Oikeastaan taidan toivoa vaan sitä, että elämä jatkaa eteenpäin onnellisuudenraiteitaan, ja se elämä näyttää siinäkin vaiheessa meiltä. Että ollaan voitu ja pystytty tekemään sellaisia valintoja elämässä, että ollaan tyytyväisiä, paitsi parina, myös perheenä.


Miika: Meidän viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, että aivan mahdotonta lähteä arvailemaan. Jos pitää jotain veikata, niin todennäköisesti ollaan perustettu orpojen leopardien hoivakoti Gambiaan. Sitä ennen ollaan luultavasti purjehdittu maailman ympäri ja rakennettu talo Montenegroon.







8. Miksi valitsit puolisosi?



Gia: Minä jotenkin luulen, että tällainen valinta tapahtuu tiedostamatta. Se tunne tulee jostain selkärangasta, tai sydämestä, kemia sekoittaa aivot täysin ja siinä sitä sitten ollaan, ihan hulluina toisiinsa, valmiita tekemään mitä tahansa, jotta saa olla sen toisen kanssa.

Minä olin jo vuosikausia tykännyt Miikasta tosi paljon. Olin miettinyt pitkään, että meillä on niin paljon yhteistä ja niin samanlainen arvomaailma, että meidän pitäisi olla yhdessä, mutta ajattelin, ettei siitä jutusta kuitenkaan voisi tulla mitään, koska eihän noin ihana tyyppi voisi koskaan tykätä minusta. Kävi ilmi, että Miika oli vuosikausia mietttinyt samaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Kuka sitten valitsi ja kenet, ja miten. En tiedä. Mutta olen onnellinen, että niin kävi.


MiikaEi minulla ollut etuoikeutta “valita”. Elämä Gian kanssa oli haave ja unelma, joka muuttui satumaisella tavalla todeksi.






9. Mikä on kaunein muistosi suhteesta?


Gia: Tämä on todella vaikea. Toisaalta varmasti voisin sanoa häät rannalla Havaijin Mauilla. Tai sitten molempien tytärten syntymä. Sitten on niitä satoja, tai tuhansia pieniä hetkiä, kuten vaikka se, kun heräsin Miikan kainalosta ensimmäistä kertaa, tai ehkä se edeltävä ilta, kun sain käpertyä siihen kylkeen kiinni. Tai ehkä se, kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin ensimmäistä kertaa? Ei ole yhtä parasta, on niin paljon monia hienoja muistoja ja hetkiä, ja ehkä se tässä onkin parasta. 



Miika: Aivan mahdotonta poimia yhtä, joka olisi ylitse muiden. Ensimmäinen kosketus ja sen aiheuttama tunne, paljaat varpaat Tyynenmeren rannalla yhdeksän vuotta sitten uskomattoman kauniissa hääseremoniassa, molempien lasten pitäminen ensimmäistä kertaa sylissä… Kaikista näistä ja monista muista, arkisemmistakin asioista on jäänyt lämmin muistijälki, joka kantaa läpi elämän.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

6 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus ja meni kyllä roska silmään monta kertaa <3 Toi teidän hääkuva on kyllä aivan ihana! Onnea ja rakkautta teille hääpäivänä ja vuoden jokaisena <3

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka kauniisti kommentoitte toisianne. Selvästi vakka on löytönyt kantensa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin me kyllä toivotaan, ja onneksi ei ole muuta kuin kaunista kommentoitavaa :) ♥

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!