maanantai 14. tammikuuta 2019

Päivä matkabloggaajan kanssa: karaokea ja kaurapuuroa - arkea Fuengirolassa


Kun vietimme vuoden maailmanympärimatkaa, blogeissa kiersi hauska haaste kertoa omasta päivästä sellaisena kuin se on. Vähän ikäänkuin saisi kurkata blogin kulisseihin. Kirjoitin inhorealistisen jutun siitä, millaista on matkata maailman ympäri, elää ihania hetkiä, mutta samalla sitä rasittavaa matkantekoelämää lentokentillä ja alumiinituubeissa, pahimmillaan hieman dagen efter. Koska matkailussa ei kahta samanlaista päivää yleensä ole, kuvailin samaan syssyyn kaksi päivää.

Ja niin ajattelin tehdä nytkin.




Fugelaiffi on osoittanut, että nämä päivät ovat harvoin ihan samanlaisia. Sitten on enemmän samanlaisia ja vähän vähemmän samanlaisia päiviä.

Mutta tässäpä teille kaksi päivää meidän arkea - joskin enemmän tapahtumarikasta sellaista - täällä Fuengirolassa.


Päivä 1, torstai: Kaurapuuroa



07:42

Bella on herännyt omassa huoneessaan, ja pitää sen verran ääntä että minäkin herään. Toisaalta, en yleensä herää aamulla ääniin jos väsyttää, joten olen ilmeisesti nukkunut tarpeeksi, sillä olo on ihan virkeä. Nousen, ja vedän juoksutrikoot päälle, syön banaanin ja juon vähän vettä, ja katoan ovesta ulos.






08:04

Fuengirolan rantabulevardi on aamuisin kovin tyhjä näin talviaikaan. Rakastan juosta siellä aamulla samaan aikaan kun aurinko nousee hiljalleen ja värjää taivaanrantaa mielettömän hienoilla väreillä. Pysähdyn ottamaan kuvia 'sormipatsaan' luona, missä joku pt treenaa asiakkaansa kanssa rannalla kahvakuulilla. Minä jatkan treenipaikkalleni tekemään lihaskunto-osuuden, kunnes juoksen takaisin kotiin.

Tuntuu ihanalta paitsi jaksaa pari kertaa viikossa nousta treenaamaan heti aamusta, myös saada samalla nauttia näistä maisemista ja fiiliksestä. Välillä jään vielä hetkeksi venyttelemään paljain jaloin hiekalle. On kovin rentouttavaa ja rauhoittavaa tuntea silkkinen hiekka varpaiden välissä.


08:40

Bianca herää omasta huoneestaan samalla sekunnilla kun avaan oven lenkin jälkeen, joten pääsen heti halaamaan perheen pienimmälle hyvät huomenet. Vaihdan vaipan, ja huudan Bellan vahtimaan siksi aikaa siskoaan kun minä teen aamiaisen. Miika on jo hetken aikaa ollut puhelinpalaverissa Suomeen.

Eloveena maistuu täälläkin kaikille (olen oikeasti TOSI hyvä keittämään puuroa), ja aamiaisen jälkeen Miika lähtee viemään Bellaa kouluun pikaisesti. Minä menen ottamaaan suihkun Biancan kanssa, jotta saadaan päivä käyntiin.





10:00

Kerran viikossa kotona käyvä siivoojamme saapuu, ja aloittaa hommat. Se on muuten ihana helpotus arkeen! Minä olen vielä pyyhkeen kanssa "vähän vaiheessa", mutta hän aloittaa muualta. Laitan itseäni vauhdilla valmiiksi, niin päästään Biancan kanssa pois jaloista pyörimästä.




11:15

Lähden vihdoin vauvan kanssa selviytymään autotalliin. Paikasta tulee mieleen lähinnä kauhuelokuva, ja päässä soi aina joku kamala musa kun menen sinne. Lisäksi lastenvaunut on kohtuullisen vaikea saada alas - näissä jutuissa esteettömyyttä ei todellakaan ole ajateltu, vaikka kaupungissa muuten erinomaisesti.




Huomaan hetkeä ennen lähtöä, että ajokortti puuttuu puhelimen korttitaskusta.

Lähdemme Biancan kanssa kaksin kohti Mijas Costan El Corte Ingles -tavarataloa katsomaan löytyisikö alennusmyynneistä, eli rebajasista, minulle joku siistimpi paita sekä kengät rikkimenneiden tilalle.


12:20

Vauva on nukahtanut vaunuihinsa, minä olen vaatekasan kanssa sovituskopissa. Valikoima ei puhuttele täällä erityisesti. Löydän kuin löydänkin keltaisen cashmerevillapaidan, sekä tennarit. Kiertelyn ja ostosten jälkeen käyn Lorena Caféssa lounaalla. Kananmunasta, lohesta ja perunasta koottu Nordic Salad ja Detox Mediterrano -mehu tekevät terää.

Olimme sopineet Sarikoon Sarin kanssa lounastreffit, mutta Whatsapp -viestittelyjen jälkeen käy ilmi, että Sari on noin 2,5 km päässä olevassa toisessa Lorena Caféssa. Treffit jää tekemättä.

Sen sijan olen saanut viestin suomalaiselta, ihanalta pelastavalta enkeliltä, että hän on löytänyt ajokorttini aamulenkkireitin varrelta.






14:30

Ajan noutamaan ajokortin, ja kiittelen vuolaasti. Harmittelen itsekseni, etten ole ehtinyt hankkia kiitokseksi viinipulloa. Vaihdamme pari sanaa viihtymisestä täällä Fugessa.




14:45

Auto jää asuintalomme eteen hätävilkut päällä ja juoksen sisään vauvan kanssa. Miika lähtee melkein samalta istumalta alas autolle ja hakemaan Bellaa koulusta. Otan pientä hiukopalaa, laitan Biancan vaunuihin, ja lähdemme aika vauhdilla kivenheiton päähän padel-kentälle testaamaan ensimmäistä kertaa padelia, johon olemme edellispäivänä käyneet varaamassa vuoron. Miika saapuu Bellan kera paikalle vain muutaman minuutin myöhässä.


16:30

Hauskaa! Padel on vähän kuin tennis, mutta ehkä aavistuksen helpompaa. Säännöistä meillä ei kamalasti ole hajua, mutta kohta huomaamme, että olemme Miikan kanssa pelanneet vastakkain hyvin joustavilla säännöillä tunnin. Bianca on viihtynyt vaunuissa, ja Bellalla on ollut omaa peliseuraa.

Tunnin jälkeen hyppään autoon ja jätän Miikan tyttöjen kanssa kentälle, ja lähden ihanan Marikan luokse hierottavaksi. Triggeripisteitä käsitellään mojovasti, sillä pakaralihakset ovat kipeytyneet juoksusta ihan huolella.







18:32

Ehdin parahiksi auttamaan lasten iltapuuhissa kotiin hieronnasta. Iltapalat, pesut, seuraavan päivän aikataulut, läksyt, muistettavat asiat jne. käydään läpi, ja klo 20 molemmat tuhisevat omissa sängyissään. Vedän itse vielä edellispäivänä kokatun risoton kanalla ja kasviksilla, kyytipoikana Carrefourista löydetty gluteeniton olut. Siirrymme sohvalle, vastailemme molemmat meileihin.






20:30

Sähköpostit on hoidettu, ja laitamme Netflixistä Marvelin Captain America: Civil War -leffan pyörimään. Valvoin raskausaikana, kun en pystynyt nukkumaan, ja Miika sattui näyttämään Marveleita. Jäin koukkuun, vaikka aiemmin olin lähinnä pyöritellyt niille silmiä. Käymme läpi sekä sarjoja että leffoja, oikeassa järjestyksessä tämän listan mukaan.

Leffan jälkeen kömmimme nukkumaan lasten tuhistessa tyytyväisenä omissa sängyissään.


Perjantai: Karaokea


08:23

Bella on ollut jo hyvän tovin hereillä, samoin Miika. Herään siihen, että Bella kantaa Biancan viereeni sänkyyn, hänen vastikään herättyään. Olemme hyvän tovin kaikki kolme siellä vierekkäin. Molemmat ovat aamusta yleensä superhyväntuulisia ja nauravaisia. Aamuhetket on yleensä ihan timanttia näiden kahden kanssa.

Nousta kuitenkin pitää - teen reilumman aamiaisen, josta Bella vetelee omansa, ennen kuin Miika lähtee viemään häntä kouluun. Syötän rauhassa Biancaa ja nautin löyhästä aamusta. Miika tulee kotiin ja syö kanssamme aamiaisen.

Käymme läpi samalla päivän ohjelmaa.





10:30

Aamiaisen ja leikkihetken jälkeen selviämme Biancan kanssa yhdessä suihkuun, ja sen jälkeen onkin päiväuniaika.

Pakkailen kamoja reppuun, ja pohdin ostoslistaa, ja miten asiat hoidetaan. Siivoan ruokapöydän ja keittiön, pesen vähän pyykkiä ja hoidan pari sähköpostia.

13:20

Bianca on herännyt, olen syöttänyt ja hoitanut muksun kuosiin, mutta olen itse vähän vaiheessa. Sovimme, että Miika hakee Bellan kotiin ja ottaa Biancan mukaan. Minä lähden suoriutumaan tyttöjen illanviettoon.

14:54

Tilaan Uberin Mercadonan kulmalle. Olen juuri suorittanut ostokset tyttöjen iltaa varten, ja totean kassin liian painavaksi kantaa, vaikka matka ei ole kummoinen. Kahdeksan cavapulloa, vettä, kokista ja iso läjä snackseja kustansi noin 48 euroa, vaikka cavat olivat valikoiman paremmasta päästä. Aina välillä jaksan ihmettyä edelleen Espanjan hintatasosta.

Uberkuski vie minut hotelli PYRin eteen, josta olen varannut huoneiston, ja kantaa painavan kassin aulaan asti. Hän saa tippiä. On tarkoitus paitsi tutustua ja tutustuttaa ihmisiin illanvietossa, myös vähän juhlistaa omia synttäreitäni.


15:30

Olen käynyt vaihtamassa kahden makkarin huoneiston ylimmän kerroksen kulmasviittiin, jäänyt jumiin kolmanteen kerrokseen painavan kassini kanssa, ja saanut cavat kylmään kun ensimmäinen kuudesta naisesta saapuu paikalle. Miia on edellisen 'Matkabloggaajan päivä' -jutun Sannan kaveri, ja tunnemmekin hänen kauttaan. Maailma on niin pieni!








17:00

Melkein kaikki ovat jo paikalla. Cavapullot poksahtelevat ja mansikat tekevät kauppansa. Kulmahuoneistoon on kokoontunut seitsemän naista, jotka eivät kaikki entuudestaan tunne. Dynamiikka ryhmällä toimii erinomaisesti.

Tutustuminen samanhenkisiin tyyppeihin Fugessa on osoittautunut ihanan helpoksi. Kaikki kaipaavat aurinkoisempaa ja leppoisampaa arkea pimeyden ja suorittamisen sijan. Ja joka ikinen vaikuttaa valintaansa tyytyväiseltä.

Suurin osa on vieläpä tyyppejä, jotka ennen lapsia ovat harrastaneet ihan samalla tavalla kuin mekin reppureissuja ympäri ämpäri maailma, ja nyt toivotaan sujuvuutta ja toimivuutta, elämästä nauttimista.

Kaikki myös toteavat, että paitsi leppoisan arjen lisäksi, myös ympäröivät, mielettömän hienot kohteet tekevät paikasta mahtavan.





21.02

Cavapullot ovat poksahdelleet, ja glitterit on aseteltu poskille, käymme matkaan kohti Fuengirolan yötä. Lähdemme kohti karaokepaikkaa. Ironisesti tietenkin. Pakkohan se on parit karaoket Fugessa lurauttaa.

Teemme vahvan aloituksen Martti Vainaan Pelimiehellä, emmekä ehkä saa kaikista hyväksyvimpiä katseita paikan kanta-asiakkailta, jotka joutuvat kestämään menoamme vielä useamman tunnin.

Lopetamme homman Aikuiseen Naiseen. Ilta ei voisi olla täydellinen ilman sitä.





23:31

On aika laittaa tanssijalka vipattamaan. Hotellimme vieressä onkin varsinainen bilealue, jonne suuntaamme. Sisäänheittäjät melkein roikkuvat käsivarsissamme, ja käymme neljä paikkaa läpi. Niin hyvä meno meillä on, että parikymppiset haluavat tulla hengailemaan meidän kanssamme.

En ole varma, onko sekin vain ironisesti.






02:20

Jatkamme vielä katsomaan kautta rantain kehuttua Speakeasy jazz clubia. Harmillisesti live-esitys loppuu juuri kun pääsemme paikalle. Otamme drinkit, ja lähdemme mäkkärille iltapalalle.




03:42

Onnellinen ryhmä naisia kotiutuu sviittiin, käy vielä läpi illan tapahtumat, ja painuu pehkuihin. Kaikkien mielestä ilta on ollut mitä onnistunein. Monet ovat iloisia uusista tuttavuuksista, ehkä jopa ystävyyksistä, minä siitä, että arvasin tämän ryhmän toimivan erinomaisesti yhdessä. Lisäksi olemme viettäneet lähes eeppisen illan yhdessä, joka on yksi timantti lisää muistopankkiin.

Seuraavana päivänä on tiedossa lillumista lasten kanssa hotellin lämmitetyssä uima-altaassa, ja kaikki se ihanuus, mutta myös velvollisuus mitä vanhemmuus tuo mukanaan, kun miehet lähtevät frisbeegolfaamaan keskenään.






Sellaista se, Fugelaiffi, täällä Aurinkorannikolla. Miltäpä kuulostaa?



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

perjantai 11. tammikuuta 2019

Espanjalainen leikkipuisto voittaa aina


Vuosi taisi olla 2012 kun lensin Bellan kanssa kaksin edeltä Kööpenhaminaan viettämään pitkää viikonloppua. Miika tulisi perästä. Heti aamulennon jälkeen lähdemme tytön kanssa tutkimaan kaupunkia. Päädyn istuskelemaan (todennäköisesti) Örsteds Parkiin, ja ihmettelen miten voikin olla niin mukavasti, että ravintolan eteen on tehty leikkipaikka. Kunnes tajuan, että se taitaakin olla niin, että leikkipaikan kupeeseen on rakennettu ravintola.

Parhaassa tapauksessa tämä on jopa ihan suunniteltu näin.





Minä nautin rauhassa päivän toista aamupalaani, kun pieni vipeltäjä vetelee kiipeilytelineessä valvovan silmäni alla.


Sanotaan että matkailu avartaa. Tämä oli se hetki, kun tajusin, että kaupunkikulttuuria voi rakentaa myös lapsiystävälliseksi, ja ettei Suomessa tehdä niin. Näinkö mukavaa puistoilu voisi olla? Ja miksei ole?






Olen värjötellyt lasten leikkikentillä elämäni aikana ihan tarpeeksi ollakseni tässä aiheessa varsinainen kokemusasiantuntija. Pääasiassa olen pyrkinyt tekemään asian todella miellyttäväksi, erityisesti itselleni, ja hakenut esimerkiksi kesäisin pari litraa mansikoita Hakaniemen torilta, juotavaa ja ehkä berliininmunkin hallin Keliapuodista, levittänyt vilttini nurtsille samalla kun olen päästänyt lapsen vapaaksi aidatulle alueelle Tokoinrannan leikkipuistoon.

Mutta yhtä monta kertaa on ollut ilta, iltapäivä, sunnuntai tai en vain ole jaksanut nähdä vaivaa, ja olen seisonut tyhjänpanttina kiipeilytelineen vieressä lapsen häslätessä siellä tyytyväisenä.




Joka ikinen kerta, olen miettinyt, miksei siinä voi olla edes pientä kiskaa, josta saisin kahvikupin.

En ole edes haaveillut Kööpenhaminan mallista, jossa voisi istua aamiaisella, brunssilla, lounaalla tai vaikka kaljalla, samaan aikaan kun lapset viihtyvät.


Verrattuna Kööpenhaminaan, täällä Fuengirolassa homma on viety vielä astetta paremmaksi.

Leikkipuistot täällä on pääasiassa erinomaisia. Ja niitä on todella tiuhaan, myös rannalla. Todella monen kiipeilytelineen tarroissa ja kaiverruksissa lukee Lappset. Taattua laatua Suomesta asti siis. Pienemmät puistot ovat vaatimattomampia, mutta isoihin puistoihin on toden teolla panostettu.

Fuengirolassa, lähellä Miramaria on monien muiden hyvien puistojen ohella Parque de Poniente, merirosvopuisto. Varmaan nimestäkin jo arvaa teeman - siellä on jättimäinen Lappset -laiva, missä on vähän jokaiselle jotakin. Jos ei muuta, sitä ympäröivässä aaltoilevassa maastossa on kiva mennä rullaluistimilla, tai potkulaudalla.







Sinne paistaa illan viimeiset auringonsäteet. Ja erityispisteet se saa tietysti siitä, että siellä viihtyy myös vanhemmat, kiitos kahvilabistron.

Sunnuntai-iltapäivästä lapsia piisaa. Niin piisaa myös hyväntuulisia vanhempiakin. Lapset leikkivät reippaalla äänenvolyymillä laivassa ja sen ympäristössä. Laivan vieressä on puistoa varten rakennettu kahvila terasseineen, jossa vanhemmat ja isommat kaveriryhmät viettävät sillä välin aikaa.

Miten ihanan.. rentoa!, ajattelen heti, kun näky avautuu eteeni.






Paikka, minne voi tulla syömään ja juomaan rauhassa, lapset viihtyy niin hyvin, että vaikkapa aamiais- tai lounastreffit toimisi erinomaisesti.

Mieti, miten mukavaa olisi, kun voisi sopia kavereiden kanssa tärskyt aamiaiselle lauantaiksi leikkipuistoon, ILMAN että kenenkään tarvitsee itse tehdä ruokia mukaan picnichenkisesti? Että sellainen hyggeily skidien kanssa toimisi ulkoilmassa?

Entä miten, jos vaikka lauantai-iltana, voisi istua ystävien kera leikkipuiston laidalla ja ottaa oluen tai lasin viiniä, samalla kun lapset viihtyisivät puistossa? Tai syödä iltapalan, ihan koko perheen voimin?

Ei näiden kahviloiden ruokalistat kaikenkattavia ole, eikä kahviloita jokaisessa pikkupuistossa ole. Niissä missä on, on kuitenkin ihan kohtuullinen tarjonta - hampurilaisia, sandwichiä, salaattia ja sen sellaista. Ihan riittävää pitämään kiusallisen pikkunälän, ja erityisesti nälkäraivarin poissa.






Tämä on yksi niistä asioista, joka tekee erityisesti lapsiperhearjesta täällä Espanjassa rennompaa. Ei tarvitse etukäteen miettiä ja suunnitella että muistaa ottaa kupin kahvia mukaan, pakkaa kaikille eväät, käydä kaupan kautta. Voit vain mennä ja viihtyä.


Olen nähnyt edes vähän vastaavaa vain Lappeenrannan satamassa, eikä sielläkään kahvilasta ole suinkaan suoraa näköyhteyttä puistoon, olkootkin että se siinä leikkipuiston vieressä on. Olen varma, että tähän löytyy varmasti tuhat ja yksi lakipykälää, miksei tätä voi toteuttaa myös Suomessa.

Ja siihen asti, espanjalainen leikkipuisto voittaa aina.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista
- olethan jo seurannut?

maanantai 7. tammikuuta 2019

The butterfly effect - matkamessulippujen ja Radisson Blu Plazan aamiaisarvonta


Vain kymmenen minuutin automatkan päässä meidän kotoa Fuengirolan Los Bolichesia on Benalmadenan Mariposario. Google translate suomentaa sen mariposarioksi. Minä suomennan sen perhostarhaksi. Se on siis isossa rakennuksessa oleva sademetsäksi rakennettu halli, missä asuu satoja ja satoja perhosia, jotka lentelevät vapaana.

Se on ihana.




Lähtökohtaisesti emme suosi eläintarhoja, koska yleensä eläinten tilat eivät ole luonnomukaiset. Maallikon silmään tämä vaikutti luonnonmukaiselta näille perhosille ja tilaakin oli.

Perhoset Benalmadenan Mariposariossa ovat hirvittävän kauniita väriloistossaan - sinistä, oranssia, punaista, valkoista, jopa läpinäkyvää. Välillä ne tulevat jopa olkapäälle tai hiuksiin hetkeksi.






Vuonna 2004 ilmestyi leffa nimeltä The Butterfly Effect. Pääosaa esitti Ashton Kutcher. Se kertoi siitä, miten pienet valinnat voivat muuttaa koko elämän suuntaa hyvässä ja huonossa. Varsinaisen termin 'butterfly effect', eli perhosvaikutus, keksi meteorologi Edward Lorenz, jonka mukaan perhosen siivenisku voi aiheuttaa myrskyn toisella puolella maailmaa.

Pienikin asia voi aiheuttaa ison ketjureaktion.




Mariposariossa kävellessä mietin, miten valinnat kaukaa, kaukaa elämässä, monta kymmentä vuotta sitten, ovat johtaneet siihen, että seisoin juuri sillä hetkellä siinä, katsomassa perhosia ja talvehtimassa Espanjassa.

Jos lapsuudessani olisi ollut Netflix tai useita televisiokanavia, en olisi koskaan päätynyt katsomaan tuota vekkulia vanhaa salapoliisi-juristiveijari Matlockia iltapäivisin tylsyyksissäni. En olisi innostunut viestinnän perustutkinnosta, jonka ajattelin yhdistää myöhempiin juristiopintoihin ja erikoistua viestinnän ja median saloihin lainoppineen näkökulmasta. Ilman tuota ensimmäistä tutkintoa en olisi koskaan oppinut IRCcaamaan, enkä olisi tavannut Miikaa, enkä saanut satunnaista kutsua hänen bileisiinsä.

Loppu onkin sitten historiaa.

The butterfly effect.





Aika pienestä voi asiat siis olla kiinni. Joskus sitä ei siinä hetkessä ymmärräkään, että asia, jonka tekee, saattaa vaikuttaa mielettömän paljon myöhempään elämään.

Siksipä tulemmekin aiheeseen, jonka takia tekin ehkä olette täällä. Arvonta.

Koskaan ei tiedä, mikä hetki se perhosten siipien viuhahdus saattaa olla. Ja niitä siipieniskuja voi tehdä itsekin. Kenties alitajuntasi reunamilla on kuiskinut ajatus uudesta matkasta, muttet aivan vielä tiedä minne se suuntautuisi? Ehkä olet ajatellut aloittavasi päiväsi miellyttävämmin ja terveellisemmin?




Helsingin Messukeskuksessa järjestetään 18.-20.1.2019 eli aivan kohta jo perinteiseksi käyneet Matkamessut, joka on mitä parhain paikka hakea uusia vaikutteita ja inspiraatiota seuraavaa matkaa varten.

Lisäksi meille on saatettu tietoon, että ihan siinä Rautatientorin kupeessa olevassa Radisson Blu Plaza -hotellissa tarjoillaan järjettömän hyvä ja aisteja hellivä Super Breakfast -aamiainen.

Näin aamiaisesta kerrotaan Blu Plazan omilla sivuilla;

'Plazan kiitelty Super Breakfast -aamiainen syödään kaikilla aisteilla. Aamiaisemme on uudenlainen kokemus, jossa korostuvat korkealaatuiset tuoreet ruoka-aineet, paikalliset erikoisuudet, ruoan terveysvaikutukset sekä yksilöllinen esillepano. Aamiaisbuffet muistuttaa maalaistoria tai delimarkettia pienine yksityiskohtineen. Myös eri sesongit huomioidaan vahvasti tarjonnassa ja esillepanossa.'




Me arvomme teille lukijoille paketin, joka sisältää liput Matkamessuille, ja lahjakortin Radisson Blu Plazan Super Breakfast -aamiaiselle. Paketti on kahdelle hengelle, eikä messulippuja ja aamiaista tarvitse käyttää samaan aikaan. Lippujen arvo on 16 € / kpl ja aamiaisen 26 € / hlö, eli yhteensä 84 €. Liput tulevat Matkamessuilta ja aamiainen Radissonilta sponsoroituna.



Olisiko Matkamessut sinun perhosensiiveniskusi jollekin uudelle, samoin superaamiainen? Alkaako tästä uusi kappale elämässäsi? Kuka tietää, mutta aina kannattaa kokeilla.




Osallistu kertomalla tämän postauksen alle, tai meidän facebooksivulle postausjaon alle mikä on ollut sinun elämäsi merkittävin perhosen siivenisku, tai vaihtoehtoisesti mikä on suurin unelmasi.


Kilpailu päättyy perjantaina 11.1.2019 klo 23:59 Suomen aikaa, ja arvonnassa huomioidaan kumpaan tahansa kanavaan jätetyt vastaukset. Voittajalle ilmoitetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jätä mukaan joku yhteystieto, jotta tavoitamme jos Rouva Fortuna on puolellasi!

Huom! Jos emme saa sinua vuorokaudessa kiinni, palkinto lähtee eteenpäin!




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Matkailun tulevat trendit vuodelle 2019 - oletko samaa mieltä?


Kaikki muuttuu. Ei ehkä heti vuonna 2019, mutta ilmassa on selvät merkit siitä, että maailma ei voi jatkaa samanlaisena. Asiat eivät voi rullata samaa mallia, koska meidän armas pallo ei tule kestämään tätä kulutustapaa ja niitä tottumuksia jotka nyt vallitsevat, ja toisaalta, koska kehitys aina kehittyy. 

Maailma on muuttunut aina.







Lähtökohtaisesti ihminen on laiska eläin, joka ei halua luopua saavutetuista eduista. Sellaisista jutuista, jotka tekevät sen elämästä jollain tapaa helpomman tai mukavamman. Jos joku vaikka vihjaakin siihen suuntaan, että yksityisautoilua tai lentämistä pitäisi vähentää, löytyy heti kolme miljoonaa syytä miksei niin voi tehdä.

Niinkin on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta silti maailma muuttuu, eskoseni. On aina muuttunut.

Mutta kun vaihtoehdoksi tarjotaankin vaikka yhä paremmin toimivaa robottitaksisysteemiä joka tekee paitsi auton omistamisen mutta myös ajokortin hankkimisen tarpeettomaksi ja toimii jouhevasti, niin yksityisautoilu voikin yhtäkkiä tuntua ihan pöllöltä idealta. Vaihtoehto yksityisautoilulle on jotain parempaa ja helpompaa. Elämä ilman auton huoltoja ja katsastuksia tarkoittaa pienempiä kustannuksia ja huolettomampaa elämää, ja halvempi vaihtoehto vie voiton kun edut muutoksesta ovat riittävän suuret.

Aika harvalla on nykyään kotona seinässä puhelintakaan. Muutos on tapahtunut 20 vuodessa.




Matkailussa on nähtävissä myös muutoksia. Nämä trendit ja muutossuunnat tulevat olemaan seuraavan ja tulevien vuosien juttuja.


Vastuullisuus


Tätä asiaa ei ole voinut ohittaa kukaan mitenkään.

On alettu puhumaan huomattavasti enemmän eläinten oikeuksista, ihmisoikeuksista, matkailun ja eritoten lentämisen päästöistä, sosiaalisesta vastuusta, AirBnb'n eettisyydestä ja sen aiheuttamista ongelmista ja ties mistä.

Asenneilmapiirin muutos ei välttämättä näy vielä kaikkien käytöksessä ja kulutustottumuksissa, mutta yritykset alkavat jo kehittää erilaisia vastuullisempia vaihtoehtoja. Niitä myös aletaan hiljalleen ostaa enemmän ja enemmän.






Itseasiassa, jos kohta voi olla trendikästä sanoa että on valinnut vaikkapa vastuullisemmin toimivan matkatoimiston (esim. Duara), tai vihreämmän pakettimatkan, jossain vaiheessa on itsestäänselvyys, että kaikki vaihtoehdot ovat vastuullisesti tuotettuja.

Kukaan ei kohta enää halua ostaa tavallista pakettimatkaa tai mennä tavalliseen hotelliin joka ei ole profiloitunut ympäristöystävälliseksi ja vastuulliseksi, koska siihen liittyisi sosiaalinen häpeä oman edun asettamisesta tulevaisuuden sukupolvien ja maapallon hyvän edelle.







Lentämisen jälkeinen aika


Lentäminen. Ah, tuo niin kiistelty aihe. Joidenkin mielestä on ihan ok lentää ihan niin paljon kuin sielu sietää, koska se tuo ihmisille rahaa, ja toisaalta, joidenkin mielestä se on ihan ok, jos juo luomukahvia eikä ole hankkinut lapsia. Se ei toki haittaa että itsekin on ollut joskus lapsi, ja on edelleen se sama kulutusyksikkö kuin silloinkin. Sitten on vielä niitä, jotka eivät välitä vaikka tietävät, tai eivät välitä muuten vaan, koska haluavat lentää.


Niin, kyllähän me kaikki haluamme lentää.


Nyt on kuitenkin alkanut tulla yhä enemmän eri alan tyyppejä, toimittajia, bloggaajia, asiantuntijoita ja ihan vaikka teitä lukijoita erilaisilla taustoilla, jotka sanovat jo tässä vaiheessa, ilman pakotteita, että lentäminen aiheuttaa vähintäänkin huonoa omaatuntoa päästöjen ja saastuttavuuden takia. Nämä ihmiset miettivät vaihtoehtoisia tapoja matkustaa ja liikkua.






Yhä enemmän tulee kyselyitä siitä, miten jonnekin voisi matkustaa maata pitkin, vaihtoehtona lentämiselle. Kohta puhumme todennäköisesti lentämisen jälkeisestä ajasta.

Asennemuutos on tapahtunut yllättävän nopeasti, kiitos median, joka on vuonna 2018 jaksanut kirjoittaa aiheesta todella paljon. Nyt jo puhutaan lentoliikenteen epäreilusta lakisääteisestä asemasta, jossa veroja ei juurikaan makseta, joten epäilemättä lainsäädäntökin sen osalta muuttuu ja liput pakostakin kallistuvat, kun verokarhu iskee myös tälle alalle.

Veikkaukseni on, että kohta on lähinnä noloa kertoa, että on käynyt pienellä viikonloppupyrähdyksellä Pariisissa, ja liputkin sai tosi halvalla. Kukaan ei halua hyväksyä maapallon tuhoamista jälkipolvilta vain sen takia että sai hedonistisesti hieman viikonlopun verran toteuttaa itseään.





Tämä skenaario muuttuu siinä vaiheessa, jos lentoliikenteessä tehdään läpimurto, ja keksitään vähäpäästöinen tapa lentää.


Pidemmät vapaat, hypyt oravanpyörästä


Matkustaminen ei tule loppumaan, mutta siihen tulee väistämättä kulumaan enemmän ja enemmän aikaa. Lisäksi siihen matkaan, jonka tekee, asetetaan enemmän odotuksia, ja siihen ollaan valmiita panostamaan myös rahallisesti. Matkoista tulee ehkä harvempia, mutta laadukkaampia.

Todennäköisesti onnellisuuskerroin tulee olemaan näistä myös korkeampi, kuin kertakäyttömatkustelusta.





Tämä tulee vaatimaan enemmän aikaa, joten erilaiset vapaat työelämästä tulevat yleistymään. Tähän skenaarioon liittyy tietysti myös se, että tekoäly pystyy jollain tähtäimellä hoitamaan rutiininomaiset työt ja myös työelämä tulee muuttumaan, ellei jopa koko yhteiskuntarakenne jollain tapaa.

Vapaata saattaa lähtökohtaisestikin olla enemmän.

Pidemmät reissut yleistyvät ihan työikäisilläkin, ei pelkästään reppureissaavilla nuorilla. Mahdollisesti asutetaan kahta paikkaa, joko ihan omassa kotimaassa tai koti- ja ulkomailla.




Lähi- ja luontolomailu


Koska luontoa on yhä vähemmän jäljellä, sen haluaa paradoksaalisesti nähdä yhä useampi. Jos nämä kaksi asiaa ovat olleet iso juttu jo muutamana edellisenä vuotena, niistä tulee yhä isompi juttu tulevina. Koska viikonloppupyrähdykset eivät ole kohta sosiaalisesti hyväksyttäviä, vaihtoehtona on hypätä junaan tai bussiin, ja lähteä tutustumaan esimerkiksi Siuntionjokeen meloen, tai Lappeenrannan kahvilatarjontaan.








Kansallispuistot ja muut luontokohteet kärsivät tosin jo nyt, joten muistetaan kerätä roskat mukaan.


Staycationit


Lähilomailuun liittyy staycationit. Hotellit tulevat kehittämään yhä parempia konsepteja houkuttelemaan ihmisiä vaikka ihan kotikaupungissaan hotellilomalle rentoutumaan. Esimerkiksi Helsingin Seasidella on leffahuoneita, shamppanjasviittejä ja isoja perhehuoneita, ja tämä trendi tulee yleistymään kaikilla hotelleilla, sillä kysyntä kasvaa.





Keinotodellisuus (Virtual Reality) ja lisätty todellisuus (Augmented Reality)


Muiden mullistusten myötä virtuaalitodellisuusmatkailu tulee lisääntymään. Osittain siksi, että matkantekoon menee pidempään, osittain siksi, että jotkut paikat ehtivät valitettavasti tuhoutua, ennen kuin kaikki ehtii niitä katsomaan. Lisäksi VR'n luomat kokemukset tulevat parantumaan kun tekniikka ja sen mahdollisuudet kehittyvät entisestään.

Lisätty todellisuus taas auttaa niitä, jotka pääsevät paikan päälle, mutta liian myöhään. Menneiden aikojen näkymiä korvataan sillä. Eri kohteita voi myös katsoa vaikkapa historiallisten lasien läpi.

Katso esimerkiksi miten Zoan VR on tekemässä virtuaalista Helsinkiä.




Avaruusmatkailu


Jos ei vielä vuonna 2019, niin Virginin onnistunut avaruuslento johtaa vääjäämättä siihen, että avaruudesta tulee trendikästä. Tämä muoto lentämisestä tulee todennäköisesti olemaan hyväksyttävää, sillä samalla pyritään mukautumaan mahdolliseen joukkopakoon Tellukselta.

Tai niin siitä ainakin halutaan ajateltavan, vaikka todennäköisesti joku haluaa vain kerätä ihmisiltä fyrkat talteen, kuten yleensäkin.





Matkoilla shoppailu loppuu sen nykyisessä muodossa


Koska pikamuoti vastaa 10 % maailman päästöistä (vrt. lentoliikenne 3-5 %), tulee olemaan yhtä noloa kertoa olleensa shoppailureissulla, kuin pikapyrähdyksellä siellä Pariisissa. Vaihtoehtona tulee olemaan paikallisten itsevalmistamat tuotteet lähituotantona. Lisäksi erilaisten elämysten kysyntä fyysisen materian sijan kasvaa.








Muutos ei ole aina helppo juttu. Joskus se tekee myös kipeää, koska ihminen todellakin on laiska ja mukavuudenhaluinen eläin, jonka on vaikea tehdä muutoksia rutiineihin ja luopua saavutetuista eduista.

Muutokseen tarvitaan uskalikkoja ja edelläkävijöitä - sellaisia, jotka sietävät sitä epämukavuutta kunnes yritykset alkavat tekemään uusia ja toimivia ratkaisuja vanhojen tilalle. Siihen taas tarvitaan keksijöitä, innovaattoreita ja sitkeitä lobbaajia, jotka jaksavat muuttaa lainsäädäntöä muutokselle sopivaksi. Ja niiden muutosten ja innovaatioiden kertomiseen tarvitaan myös ihmisiä, jotka puhuvat ja tekevät muutosta. Näyttävät, että se on mahdollista, ja muuttavat asenteita.

Kuten kaikessa tekemisessä, asenne ratkaisee. Ellei muuta, voi kysyä itseltään haluaako olla osa muutosta, vai sen vastarintaa.





Sana on vapaa mielipiteille, erilaisille näkemyksille ja skenaarioille. Mitä 2019 ja sitä seuraavat vuodet tuovat mukanaan matkailulle?




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?