Joululahjoja ei saa jouluaattona, eikä edes joulupäivänä. Jouluna ravintoloitakin on reippaasti auki sinne haluaville. Keskiyön messua kyllä vietetään suomalaisen joulukirkon perinnettä myötäillen. Pöydästä löytyy kystä kyllä, muttei tietenkään samaa kuin meillä. Loppiainen ei ole mikään joulun loppu, vaan se on SE juhla. Ainakin lapsille.
Jouluaika on totisesti ollut vähän erilaista täällä Espanjassa Suomeen verrattuna. Jos ei nyt oteta mukaan sitä, että palmut ovat huojuneet hiekkarannan kupeessa ja aurinko on paistanut ihanasti melkein joka päivä, vaikka Sierra Nevadassa valkoinen joulu saatiinkin, nämä paikalliset perinteet on ne, jotka on tehneet siitä kaikista erilaisimman.
Esimerkiksi, joulukuun ajan erityinen hitti kaikkialla on ollut Belén 'it, eli Betlehemin seimiasetelmat. Niitä löytyy vähän joka kulmasta, erityisesti aukioilta ihan telttojen muodossa.
Niissä hauskinta on etsiä Caga Tió, eli kakkaava pölkky tai ihminen. Luit ihan oikein. Se kuulemma kakkaa lahjoja.
Lisäksi kaiken maailman arpajaiset, eli joulun El Gordot, on näkyneet vahvasti katukuvassa. Jouluarpajaiset. Jännä traditio kyllä, mutta toisaalta mitäpä olisi joulu ilman pientä uhkapelin tuomaa jännitystä.
28. joulukuuta taas on vähän vastaava päivä kuin aprillipäivä Suomessa. Dia de los Santos Inocentes.
Diskovalojen lisäksi, monen parveketta koristaa sellainen jännä pyyhe tai vaate, jossa on jeesuslapsi harsovaipassa. Se vähän näyttää siltä välillä, että lasta roikotetaan parvekkeelta. Toisaalta, parvekkeita on koristaneet myös stalkkeripukit. Katujen jouluvaloissa ei säästellä. Yhtään missään.
Kun suomalaiset kuuntelevat joulurauhan julistusta ja hiljenevät koteihinsa lähinnä perheen ja suvun kesken, ja lapset odottavat joulupukkia lahjoineen, espanjalainen ei välttämättä ole edes ostanut paketteja. Espanjalaisten lasten joulu nimittäin huipentuu loppiaiseen, ja siitä mekin saimme osamme tänään 5.1., kun kolme viisasta tietäjää laskeutui helikopterilla ensin Fuengirolan stadionille, ja jatkoi siitä jättimäisessä karnevaalikulkueessa läpi kaupungin.
Koko idea on siinä, että kolme viisasta tietäjää saapuvat lahjoineen, ja jakavat hyvää ympärilleen. Lapsille siis kerrotaan, että jouluahjat tulevat tietäjiltä, ja siksi ne saapuvat vasta loppiaisena.
Tämän kulkueen tyypit heittelevät älyttömästi karkkia rekoistaan, ja niin lapset kuin aikuiset yrittävät ottaa niitä kiinni ja keräävät niitä kadulta. Vähän kuten penkkarit, mutta karkit kustantaa kaupunki, joka haluaa tavallaan kiittää ihmisiä ja levittää hyvää ympärilleen.
Olimme luottaneet ihan täysin siihen, ettei mikään espanjalainen ole kuitenkaan ajallaan, mutta nämä tietäjät laskeutuivatkin kopterillaan ihan kuten pitikin neljältä, ja kulkue lähti 5 minuuttia etuajassa. Juuri sen verran, että emme ehtineet siihen.
Sen sijan suuntasimme kadunvarteen roikkumaan ja seuraamaan menoa. Porukan lapset olivat varustautuneet kännetyin hupparein, repuin ja kassein. Kovaa saalista odotettiin selvästi.
Näin iän lisääntyessä, olen tullut lievästi allergiseksi paitsi melulle, myös ihmismassoille. Tässä tapahtumassa molempia riitti. Pysyttelin enimmäkseen tarpeeksi kaukana ihan pelipaikoilta, joten tapahtuma tuntui jokseenkin siedettävältä.
Eniten ihmetytti se, että ihan aikuiset ihmiset menivät ihan pähkinöiksi. Eturivissä huidottiin ja mesottiin jopa lasten kustannuksella omaa karkkisaalistaan isommaksi. Katsoin parhaaksi poistua vauvan kanssa eturivistä ihan parin minuutin perusteella.
Noin ylipäätään tapahtuma sujui yllättävän rauhallisesti, eikä edes poistumisessa nähty turhaa rynnimistä.
Itse kulkue oli kyllä erittäin hieno, hahmoja oli Star Warsista Liisa Ihmemaahan ja Harry Potteriin ja kaikkeen siltä väliltä. Ei se ihan Floridan Disneylandin kulkuetta voittanut näyttävyydessään, mutta monipuolisuudessa kyllä.
Karkkisaalis kävi mittavaksi, vaan ei niin mittavaksi, kuin kuulopuheiden mukaan sillä, joka eräs vuosi oli onnistunut haalimaan 7 kiloa karkkia itselleen. Sitten odotellaan sokerihumalaa saapuvaksi. :)
Ainiin, tietysti loppiaisena kuuluu myös syödä Roscon de Reyés, eli eräänlainen pullakranssi, joka näyttää yhdistelmältä hedelmäkakkua ja laskiaispullaa kermatäytteineen, päällä pahvinen kultakruunu. Sisälle on piilotettu yleensä kuiva papu ja pieni muoviesine. Löytäjä kustantaa seuraavan vuoden kranssit. Harmillisesti gluteenittomat versiot olivat kaupan pakastealtaasta jo ehtineet loppua, joten jäämme tänä vuonna ilman.
Muutenkin kaupat oli kaluttu kohtuullisen tyhjäksi, ja me odottelemme kovasti arjen ja tiistaimarkkinoiden paluuta.
Vaikka espanjalaisetkin viettävät juhlaa myös perheen kesken, ja siihen voi kuulua keskiyön messu, on jotenkin mukavaa, kun siitä on tehty myös yhteisöllinen ilon juhla, jossa ihmiset kerääntyvät isomminkin yhteen. Jännityksellä jäämme odottamaan seuraavia isompia juhlapyhiä, tai muuten vaan juhlan aiheita, ja mitä kaikkea siihen kuuluu!
Maassa maan tavalla, vai mitenkä se meni. :)
Lue myös Bellan omasta blogista suuresta karkkipäivästä.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!