perjantai 11. tammikuuta 2019

Espanjalainen leikkipuisto voittaa aina


Vuosi taisi olla 2012 kun lensin Bellan kanssa kaksin edeltä Kööpenhaminaan viettämään pitkää viikonloppua. Miika tulisi perästä. Heti aamulennon jälkeen lähdemme tytön kanssa tutkimaan kaupunkia. Päädyn istuskelemaan (todennäköisesti) Örsteds Parkiin, ja ihmettelen miten voikin olla niin mukavasti, että ravintolan eteen on tehty leikkipaikka. Kunnes tajuan, että se taitaakin olla niin, että leikkipaikan kupeeseen on rakennettu ravintola.

Parhaassa tapauksessa tämä on jopa ihan suunniteltu näin.





Minä nautin rauhassa päivän toista aamupalaani, kun pieni vipeltäjä vetelee kiipeilytelineessä valvovan silmäni alla.


Sanotaan että matkailu avartaa. Tämä oli se hetki, kun tajusin, että kaupunkikulttuuria voi rakentaa myös lapsiystävälliseksi, ja ettei Suomessa tehdä niin. Näinkö mukavaa puistoilu voisi olla? Ja miksei ole?






Olen värjötellyt lasten leikkikentillä elämäni aikana ihan tarpeeksi ollakseni tässä aiheessa varsinainen kokemusasiantuntija. Pääasiassa olen pyrkinyt tekemään asian todella miellyttäväksi, erityisesti itselleni, ja hakenut esimerkiksi kesäisin pari litraa mansikoita Hakaniemen torilta, juotavaa ja ehkä berliininmunkin hallin Keliapuodista, levittänyt vilttini nurtsille samalla kun olen päästänyt lapsen vapaaksi aidatulle alueelle Tokoinrannan leikkipuistoon.

Mutta yhtä monta kertaa on ollut ilta, iltapäivä, sunnuntai tai en vain ole jaksanut nähdä vaivaa, ja olen seisonut tyhjänpanttina kiipeilytelineen vieressä lapsen häslätessä siellä tyytyväisenä.




Joka ikinen kerta, olen miettinyt, miksei siinä voi olla edes pientä kiskaa, josta saisin kahvikupin.

En ole edes haaveillut Kööpenhaminan mallista, jossa voisi istua aamiaisella, brunssilla, lounaalla tai vaikka kaljalla, samaan aikaan kun lapset viihtyvät.


Verrattuna Kööpenhaminaan, täällä Fuengirolassa homma on viety vielä astetta paremmaksi.

Leikkipuistot täällä on pääasiassa erinomaisia. Ja niitä on todella tiuhaan, myös rannalla. Todella monen kiipeilytelineen tarroissa ja kaiverruksissa lukee Lappset. Taattua laatua Suomesta asti siis. Pienemmät puistot ovat vaatimattomampia, mutta isoihin puistoihin on toden teolla panostettu.

Fuengirolassa, lähellä Miramaria on monien muiden hyvien puistojen ohella Parque de Poniente, merirosvopuisto. Varmaan nimestäkin jo arvaa teeman - siellä on jättimäinen Lappset -laiva, missä on vähän jokaiselle jotakin. Jos ei muuta, sitä ympäröivässä aaltoilevassa maastossa on kiva mennä rullaluistimilla, tai potkulaudalla.







Sinne paistaa illan viimeiset auringonsäteet. Ja erityispisteet se saa tietysti siitä, että siellä viihtyy myös vanhemmat, kiitos kahvilabistron.

Sunnuntai-iltapäivästä lapsia piisaa. Niin piisaa myös hyväntuulisia vanhempiakin. Lapset leikkivät reippaalla äänenvolyymillä laivassa ja sen ympäristössä. Laivan vieressä on puistoa varten rakennettu kahvila terasseineen, jossa vanhemmat ja isommat kaveriryhmät viettävät sillä välin aikaa.

Miten ihanan.. rentoa!, ajattelen heti, kun näky avautuu eteeni.






Paikka, minne voi tulla syömään ja juomaan rauhassa, lapset viihtyy niin hyvin, että vaikkapa aamiais- tai lounastreffit toimisi erinomaisesti.

Mieti, miten mukavaa olisi, kun voisi sopia kavereiden kanssa tärskyt aamiaiselle lauantaiksi leikkipuistoon, ILMAN että kenenkään tarvitsee itse tehdä ruokia mukaan picnichenkisesti? Että sellainen hyggeily skidien kanssa toimisi ulkoilmassa?

Entä miten, jos vaikka lauantai-iltana, voisi istua ystävien kera leikkipuiston laidalla ja ottaa oluen tai lasin viiniä, samalla kun lapset viihtyisivät puistossa? Tai syödä iltapalan, ihan koko perheen voimin?

Ei näiden kahviloiden ruokalistat kaikenkattavia ole, eikä kahviloita jokaisessa pikkupuistossa ole. Niissä missä on, on kuitenkin ihan kohtuullinen tarjonta - hampurilaisia, sandwichiä, salaattia ja sen sellaista. Ihan riittävää pitämään kiusallisen pikkunälän, ja erityisesti nälkäraivarin poissa.






Tämä on yksi niistä asioista, joka tekee erityisesti lapsiperhearjesta täällä Espanjassa rennompaa. Ei tarvitse etukäteen miettiä ja suunnitella että muistaa ottaa kupin kahvia mukaan, pakkaa kaikille eväät, käydä kaupan kautta. Voit vain mennä ja viihtyä.


Olen nähnyt edes vähän vastaavaa vain Lappeenrannan satamassa, eikä sielläkään kahvilasta ole suinkaan suoraa näköyhteyttä puistoon, olkootkin että se siinä leikkipuiston vieressä on. Olen varma, että tähän löytyy varmasti tuhat ja yksi lakipykälää, miksei tätä voi toteuttaa myös Suomessa.

Ja siihen asti, espanjalainen leikkipuisto voittaa aina.






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista
- olethan jo seurannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!