maanantai 21. tammikuuta 2019

Kaksi nappia, jotka aiheuttivat kaaoksen


Tervetuloa Suomeen! Meillä on ollut varsin ihanaa jo nyt ensimmäinen puolikas Suomen visiitistämme. Angstailin etukäteen ihan hirveästi tätä. Tuntui itseasiassa ihan kamalalta tulla käymään Suomessa, ja vielä niin pitkäksi aikaa. Siitäkin huolimatta, että oli tiedossa kaikkea todella hauskaa, ja saa nähdä itselleen rakkaita ihmisiä.

En ole osannut paikantaa vielä mistä se johtuu - olenko niin kotiutunut jo Fugeen, vai onko siirtymät se haastava osa? En varsinaisesti rakasta pelkästään rantaa ja palmupuita, vaikka myös niitä, sillä lumikin on minulle ihan mieluisaa, joten siitä se ei voi johtua.






Suomi on antanut parastaan. Talvipäivät ovat olleet kirpakoita, mutta aurinkoisia. On ollut vallan ihanaa käyttää vauvaa ensikertaa pulkassa ulkona ja vähän mäenlaskussakin, ja hengittää todella raikasta talvi-ilmaa. Laskea vähän mäkeä itsekin, hengitellä ulkona höyryä ja tuntea narskuva lumi talvisaappaiden alla.

Vauvakin on ensishokkinsa jälkeen ollut ihan tyytyväinen hommaan.






Olen melkein miettinyt, miksi edes talvehdimme Espanjassa. Ajatus varmasti olisi erilainen, jos olisi kärsinyt marraskuun harmaata ja pimeää, nähneet aurinkoa hädin tuskin 12 tunnin verran. Ja sehän se syy olikin lähteä, ettei niin tarvitsisi tänä talvena tehdä.

Ainakin tältä osin voi todeta 'mission accomplished'.


Minua on kovin hymyilyttänyt, ja olenkin kävellut varmasti hieman idioottimainen virne kasvoillani ympäri kaupunkia. Harmaa ja musta ihmismassa ei ole vastannut yhtä aurinkoisesti takaisin julkisissa kulkuvälineissä.





Ja siitä puheen ollen;

tänään istuin bussissa, siinä keskiosassa, missä on lastenvaunujen paikka. Bianca nukkui sikeästi lämpimiin pakattuna, minä istuin Bellan kanssa siinä kääntöistuimilla. Hassuteltiin siinä vähän, hyllyteltiin toistemme tuplaleukoja vuorotellen ja vähän kutiteltiin kainalosta.

Heti siinä yläpuolella istui kaksi vanhempaa rouvaa peräkanaa, katselivat vain hieman paheksuen meidän hötkyilyä. Ruotsiksi puhuimme keskenään, tietysti.

Jotta paremmin näkisimme toistemme kasvot, olin kääntynyt sivuttain, ja nojasin selällä taaksepäin, takaraivo ikkunaan.

Bussi otti pysähtyäkseen pysäkillä, stop-merkki kun paloi punaista. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt pois, mutten kiinnittänyt siihen oikeastaan huomiota, ennen kuin kuski huusi kovaan ääneen edestä:

"Älkää painako niitä stop-nappuloita siellä turhaan, jos ette aio jäädä pois!"

Ensimmäinen reaktioni (kuin myös rouvien) oli katsoa, olisiko Bella vahingossa osunut tolpassa olevaan nappulaa.

Ei ollut.

Sitten käännyyin katsomaan selkäni taakse, ja huomasin, että olin paksussa talvitakissani todennäköisesti nojannut sekä stop-nappiin, että lastenvaununappiin huomaamattani siinä viihdyttäessäni itseäni ja esikoista.





Sen huomasi myös rouvat, jotka alkoivat sättimään meitä kovaan ääneen yhtä aikaa.

"Ei saa turhaan painaa stop-nappia!"
"Tulee turhaan kylmää ilmaa sisään, älä turhaan niitä paina!"
"Ei tarvitse bussin turhaan pysähdellä, katso vähän mitä teet!"

...ja tätä jatkui varmaankin noin seuraavat 5 minuuttia, ennen kuin toinen rouvista jäi pois. Ja siinä vaiheessa hän yritti englanniksi sönkätä "now I press button because I get off!"

Sittemmin vaihdoimme vielä istumajärjestystä antaessamme tilaa toisille vaunuille. Poisjäädessään toinenkin rouva mielenosoituksellisesti teki tilaa itselleen oven eteen niin, etten mahtunut pitämään vaunuista kiinni.





Että se saattaakin pistää harmittamaan, jos joku vahingossa painaa stop-nappia kauniina sunnuntaipäivänä siinä lapsensa kanssa hassutellessa, ja vielä ruotsiksi.


Tervetuloa Suomeen.

2 kommenttia:

  1. Olisiko ollut mitään ihan vain sanoa et anteeksi vahingossa painoin. Lapseni painoi sitä uteliaisuuttaa, en huomannut ja pyysin vain kuljettajalta anteeksi. Ei siitä sen suurempaa, kuljettajasta oli ihan ymmärrettävää että niin joskus käy. Koko kirjoitus on todella asenteellinen ihan vieraita ihmisiä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset lämpimästi palautteestasi Anonyymi, ja ilman muuta vika oli todellakin meissä ja saimme aiheellisesti pitkän palautteen kanssamatkustajilta.

      Oikein hyvää talvenjatkoa sinne toivotellen!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!