Olin useammasta lähteestä kuullut paljon hyvää Torremolinoksen Crocodile Parkista, eli Cocodrilos Parkista, ja olin jotenkin mielessäni järkeillyt, että mateiljoille on helpompaa järjestää luonnonmukaiset olot, kuin eläimille ylipäänsä. Ne pääasiassa makaa paikoillaan ja välillä syö jotain. Google ei tarjonnut kovinkaan paljoa apuja siitä, miten arvioida matelijoiden olosuhteita puistoissa.
Me emme käy koskaan, emme siis koskaan, eläinpuistoissa. Edellinen käynti taisi olla Korkeasaaressa vuonna 2012. Sen jälkeen on tullut tutustuttua niin paljon eläinpuistojen vastuullisuusaspektiin, että jätän lähtökohtaisesti menemättä, jos en voi 100% varmistua siitä, että kaikki toimii oikein. Useimmiten nimittäin varmistuminen on todella vaikeaa.
Lisäksi en halua missään nimessä opettaa lapsille, että eläimiä voi käyttää viihdyttämään ihmisiä, vaikka sitten niiden vapauden, koskemattomuuden ja mielenterveyden uhalla. Lapset ovat tärkeämpi syy jättää menemättä niihin, kuin mennä. Hetkittäinen ilo eläinten katselusta on pientä siihen verrattuna, että opettaa elinikäisiä arvoja.
Uhanalaisten lajien säilymistä voin tukea muutenkin, kuin pääsylipun hinnalla. Ja tuenkin.
Kun saavumme Torremolinoksen krokotiilipuistoon, signaalit alkavat jo heti ovella.
"Vain 5 € extraa, ja saat pidellä vauvakrokoa sylissä kun otamme kuvan, señora".
Kiitos, mutta ei kiitos, vastaan, ja mietin että ei kovin vahva aloitus. Pari pienempää krokoa ja muutama kameleontti on päässyt omiin lasikoppeihin heti kassan jälkeen, mutta olot näyttävät siedettävältä.
Kävelemme mäkeä alas krokotiilien ja kilpikonnien aitausten lähellä ja huokaisen melkein helpotuksesta; näyttää siltä, että krokotiileilla on ihan kivasti tilaa, vettäkin on, ja kaipa ne ruokaakin saa - osa ainakin voi paksusti. Krokot olla möllöttävät lähinnä auringossa laiskasti, joku välillä vähän pulahtaa. Tilaa olisi siirtyä halutessa väljemmille maille.
Kilppareita on paljon, mutta aitauksessa on rauhallista.
Sitten tulee vauvakrokon kuvaushetki ja yli-innokkaita pitelijöitä on kymmenkunta. Krokolta on kuono sidottu kiinni, ja kaikki halukkaat saavat otattaa sen kanssa kuvia ja silitellä ja koskea.
On pakko lähteä pois katsomasta tätä makaaberia näytelmää, koska krokoparka tuskin olisi itse valinnut päästä puolentoista tunnin välein sylistä toiseen heiteltäväksi, kosketeltavaksi ja kuvattaksi nokka sidottuna.
Ei kovin lajinomaista käyttäytymistä.
Ehdimme kävellä kasvihuoneelle ja katsella pääasiassa paikallaan möllöttäviä krokoja ja teemmekin melkein jo lähtöä. Englanninkielinen kierros on alkanut, ja päätämmekin kuunnella mitä mies näistä laiskiaista kertoo.
Ei aikaakaan kun hän ottaa kepin esiin ja menee tökkimään möllöttävää krokoa sillä.
Tök-tök, ärsyynnyppäs nyt vähän.
Ja ärsyyntyyhän se, ja näyttää miten nopea halutessaan on.
Harmittaa krokon puolesta. En haluaisi varsinaisesti että sänkyni viereen ilmestyy liuta tyyppejä, ja minua tökitään kepillä päikkäreiden aikana vain jotta he voivat nähdä, kuinka paljon ja rajusti ärsyynnyn (tosi paljon).
Lähdemme pois puistosta. Suuhun jaa ikävä maku koko hommasta.
Eniten vituttaa se, että tuli kannatettua paikkaa 44 eurolla. Ja se menee siihen, että vauvakrokoja annetaan kenelle tahansa vitosen maksavalle syliteltäväksi ja krokoja tökitään kepeillä huvin vuoksi. Ja varmasti kaikkea muuta, mitä yleisö ei edes koskaan näe.
Jos paikassa edes jotenkin tehtäisiin uhanalaisiin lajeihin liittyvää työtä, olisi tässä ehkä jotain järkeä. Siitä ei ole löytynyt indikaatiota mistään lähteestä.
Kaksi sanaa tästä erityisesti lapsiperheille kivaksi mainostetusta kohteesta: älä mene.
..ja me siirrymme seitsemän vuoden jälkeen tehdyn hairahduksen jälkeen takaisin siihen samaan linjaan, mikä tähänkin asti on ollut hyvä - jos mikä tahansa eläin on millään tapaa vangittuna, sitä saa koskea, tai sitä käytetään viihdekäyttöön, eikä se ole luonnollisessa asuinympäristössä, se ei ole meidän paikka mennä.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
