torstai 11. joulukuuta 2014

Terveisiä Huonolle Äidille ja ilonhypähdykset Anna -lehdestä!

Piti laittaa vain pikainen postaus siitä, että meidät löytää tuoreimmasta Anna -lehdestä. Jutussa kerrotaan vähän tästä meidän vuoden irtiotosta ja käsitellää ilmiötä yleisemminkin. Se on kuulemma nyt tosi muodikasta, ja tietystihän me ollaan über-muotitietoisia. ;)







Juttu oli tosi hyvä ja kivasti kirjoitettu, mitä nyt itse olisin muutaman asian hieman eri valossa ilmaissut. Muun muassa sen, "ettei lapsi ole esteenä" unelmien toteuttamiselle. Se vähän omissa korvissani kuulosti siltä, että lapsi väkipakolla raahataan mukaan kärsimään vanhempien unelmien toteuttamista. Toisaalta se saattoi olla tarkoitettu myös positiivisena antamaan kuvaa siitä, ettei lapsen kanssa todellakaan tarvitse jättää asioita toteuttamatta, jos sellaista pelkää. Unelmien toteuttamisessa voi kuitenkin olla myös niin, että lapsi ihan yhtä suurella innolla on lähdössä vanhempiensa kanssa mukaan ja nauttii yhteisestä ajasta ja paremmista keleistä.

Puhutaan onneksi nyansseista.


Toisin kuin Huonon Äidin kolumnissa Ylellä. Ei pitäisi ottaa kierroksia yleistyksistä ja provosoinneista, mitä hänen kirjoituksensa oli. Mutta vähän otan silti, koska jotkut ihmiset lukevat niitä kuin piru raamattua, ja saattavat muodostaa vääränlaisia mielikuvia perheellisten elämisestä ja olemisesta.


Näin koko juttu alkaa:
"Sari Helin: Lapsi ei halua lomavipillä Phuketiin. Lapsi haluaa lomallaan, että aikuinen olisi rento eikä riitelisi tai ryyppäisi, kirjoittaa Sari Helin blogissaan."







Lapsi ei varmaankaan halua, että aikuinen riitelee tai ryyppää yhtään missään. Lapsi ei ymmärrä mikä on lomavippi, eikä lapsi ymmärrä mikä on Phuket - ei sen maantieteellisessä merkityksessä, eikä myöskään sosiologisen konnotaation merkityksessä. Kaikki vanhemmat eivät riitele tai ryyppää lomillaan, ei edes siellä Phuketissa. Tsekatkaa vaikka meidän edellinen postaus samaisesta paikasta. (Hups, siellä kyllä näkyy yksi (1) bisse rannalla.) Meillä on tainnut nyt ensimmäisen reilun kuukauden aikana kulua jotakuinkin 6 bisseä per vanhempi kokonaisuudessaan.

Lapsi ymmärtää sen, että vanhemmat ovat onnellisia ja iloisia. Jotkut vanhemmat ovat sitä pyjamassa laahustaen kaksi viikkoa kotona, jotkut ovat sitä aurinkoisella hiekkarannalla palmun alla, tai missä nyt sitten lomailevatkaan. Tärkeintä on mielestäni tehdä perheenä niitä asioita, jotka tuntuvat kaikista hyviltä.







Helinin kirjoitus yleistää todella rankasti sitä, mitä lomailu ja elämä muuten on. Se myös idealisoi arkea ihan tuhottomasti. Sari Helin on oikeassa siinä, että lapsi tarvitsee aikaa ja haluaa viettää yhteisiä hetkiä vanhempiensa kanssa. Jos kirjoituksen on tarkoitus olla jonkinlainen synninpäästö niille jotka eivät halua, tai jostain syystä eivät kykene lähteä lomalle, niin siinä kyllä onnistutaan - tosin niiden perheiden kustannuksella, jotka sinne lomalle haluavat lähteä.

Ylipäänsä elämässä ei kannata tehdä mitään asioita sosiaalisten tai yhteiskunnallisten paineiden takia - ei edes lähteä lomailemaan Thaimaahaan. Elämässä kannattaa tehdä niitä asioita, jotka itse kustakin tuntuu hyvältä. Jos se on hengailua kotona, olkoot niin. Jos tykkää nähdä erilaisia paikkoja ja nauttia elämyksistä ja lämmöstä, sekin on ihan ok.

Jos jostain syystä Sari Helin eksyisi tänne lukemaan tätä, haluaisin sanoa hänelle näin:

Kiva että on mielipiteitä ja on ihan hyvä, että välillä vähän ravistellaan tietynlaisia normikäsityksiä. Kannattaisi kuitenkin miettiä, millaisia stereotypioita haluaa levittää, sillä tuolla kirjoituksella lähinnä vahvistat niitä normeja, joita jo valmiiksi on olemassa. Olisi niin paljon siistimpää, jos annettaisiin kaikkien perheiden kukkia heille sopivalla tavalla ja kannustettaisiin mielummin heitä tekemään sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Olemaan ehkä jopa vähän rohkeita, puhumatta muista alentavaan sävyyn. Dissaaminen se vasta onkin so last season. Ja jos ei ole valmis näkemään vaivaa (lue: potemaan pientä pakkaus- ja valmistelustressiä), niin elämässä saa kokea aika vähän.







Täytyy tietysti ymmärtää, ettei kenenkään tavat tai persoonallisuus muutu yhtäkkiä lentokoneeseen noustessa: samat ongelmat matkaavat kotoa mukaan. Meidän tytär on ihan yhtä huono syömään Thaimaassa kuin kotonakin. Sisarusriidat monilapsisessa perheessä tuskin loppuvat, vaikka aurinko paistaisikin. Tärkeintä on rukata oma asenne kohdilleen.

Niin, ja se Annan juttu - siitä quotaan meitä (joka on jo quote tuosta aiemmasta Lapsen kanssa matkustaminen - postauksesta):

Matkailu voi olla joko lapsenhoitoa hankalissa olosuhteissa, tai lapsenhoitoa kauniissa maisemissa. Sinä päätät.







Oikein rakkain ja lämpimin terveisin täältä Thaimaan Koh Lipeltä,


- Gia ♥

2 kommenttia:

  1. Hieno juttu oli, sain lehden käsiini :)
    Itse en kyllä tuota blogikirjoitusta kokenut noin. Luulin, että se parjaa niitä vanhempia, jotka lähtee oikeesti ryyppäämään ja ottavat sitä varten vielä pikavipinkin (mä tosin myönnän nyt sinsilmäisyyteni - en ole edes tajunnut, että tuollaistakin tapahtuu...) ja siinä blogikirjoitus on ihan oikeessa, että lapsi kaipaa läsnäolevaa vanhempaa (taas sinisilmäisyyteni: meillä halaillaan ihan joka päivä ja usein, jutellaan PALJON, luetaan ihan joka ilta iltasatu ja muutenkin luetaan jos siltä tuntuu ja tietotekniikkaa pyrin olemaan käyttämättä Neidin läsnäollessa - eivätkö kaikki teekään samalla tavalla?!?!?).

    "Lasten lomaan ei tarvita matkaa kaukokohteeseen vaan ihan lähelle, aikuisen kainaloon." Meillä sitten vissiin ollaan oltu siinä kainalossa "liikaa", koska tuo tuli viime viikolla päikystä mukanaan muutama kuva "Traumziele" (unelmakohteita) luki yhdessä palmukuvassa, joka oli "sieltä missä M (tarhakaveri) on käynyt" "Ai Malediiveilta?" "Joo, just sieltä!" ja muissa kuvissa oli Hong Kong, Thaimaa/Malesia ja Gardajärvi/Kanarian saaret /Madeira(?) ja kuulemma näihin paikkoihin pitäisi päästä, että näin mein 5-v vanhempiensa kauhuksi (aurinko on pahinta mitä ruusufinnille voi tehdä ja näemmä edes 50 suojakerroin ei auta - Alppilomaa odotellessa... x) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meistäkin se juttu Annassa oli oikein hyvä. :)

      Tuo blogikirjoitus meni mielestäni pieleen juuri siitä syystä että se samalla kun dissaa näitä jotka ehkä juuri noin käyttäytyvät (paljonko heitä oikeasti on?), se vetää kaikki lomailevat perheet samaan syteen. Vaikka tiettyjä asioita on ihan hyvä kritisoida, olisi hyvä miettiä ketä muita samalla vetää lakoon kun suunsa avaa.

      Tervetuloa mukaan tänne palmun alle! :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!