Gili Trawangan, ja miten puoli saarta oppi tuntemaan Bellan kymmenessä minuutissa

Viimeinen lajiaan tämä postaus Indonesian kolmesta Gili -saaresta. Gili Trawangan on kolmikon turistoitunein ja suurin saari, josta löytää myös eniten palveluita. Kuuden päivän hiljaisen Gili Menon jälkeen vähän enempi elämää ei tuntunut lainkaan pahalta. Sitä Trawanganilla on tarjota. Siirryttiin public boatilla koko perhe ensin Trawanganille, josta Miika lähti tunnin kuluttua saapumisesta kohti Amedia ja neljän päivän vapaasukellusleiriä, me tytöt jäätiin viettämään äiti-tytär -aikaa kahden kesken.

Tällä selittyy myös tämän postauksen kuvien laatu, sillä kamera lähti Miikan mukana Amediin, ja me tytöt jäätiin puhelimen varaan saarielämää viettämään.

Minä lähdin heti public boatin saavuttua Trawanganille etsimään sopivaa ja hiljaista hotellia ja löysin sellaisen, kiirehdin takaisin kohta lähtevän sukeltajapoikani luokse pussailemaan, vilkutin rinkka selässä hetkeksi hyvästit hänelle ja tartuin tytärtäni kädestä. Lähdimme kävelemään saaren pohjoisosaa kohti väistellen jatkuvasti hevoskärryjä, jotka tulivat edestä ja takaa. Ihmiset parveilivat ravintoloiden ja kauppojen ympärillä. Bella jättäytyi kaksi metriä taakseni ja vastaili tien molemminpuolin olevien ravintoloiden ja hotellien ihmisten huuteluihin. Täysblondi pieni kikkarapää herättää huomiota jo ihan vaan olemuksellaan kaikkialla Aasiassa, ja sosiaalisen luonteensa vuoksi pääsee myös usein nopeasti kontaktiin paikallisten kanssa.

Katsoin taakseni muutaman  metrin välein ja huutelin kehoituksia pysymään perässä ja tulemaan. Ettei tarvitse välittää jokaisesta huudosta. Ettei tarvitse välittää kaikesta huomiosta. Että on tärkeintä vaan pysyä äidin kanssa yhdessä. Kaksi metriä takanani kävelevä Bella oli ilveilemässä takaisin jollekin, joka tien reunalla oli ilveillyt pienelle tytölle. Huusin tänne nyt, mennään tähän hotellin respaan, kaksi metriä tiestä. Respan tyttö pahoitteli ettei ollut tajunnnut kertoa ettei meille olisikaan huonetta kuin yhdeksi yöksi. Piti siis vielä jatkaa matkaa toiseen potentiaaliseen paikkaan, missä olin käynyt huonetta kyselemässä.

Paitsi että missä oli Bella?

Vastahan se oli ihan siinä mun takana?

Huusin vielä että tule nyt, mennään tähän? Mihin se nyt katosi?

Sadattelin vähän aikaa sitten facebookissa ystävilleni sitä miten Bella oli itsenäisesti päättänyt vielä meidän ollessa Gili Airilla lähteä uima-altaalle yksin uimaan sillä välin kun olin kääntänyt selkäni pakatakseni uintikamat. Sieltä löytyi tyttö, ylhäisessä yksinäisyydessä hyppimässä altaaseen - onneksi jo uimataitoisena. Pari kertaa neljävuotias on päättänyt lähteä itsestään ylittämään tietä. Ollaan todellakin vakavasti harkitsemassa valjaiden hankkimista. Ei tyttö sitä pahalla tee, mutta heti jos tulee jotain mielenkiintoista vastaan, sinne on impulsiivisesti rynnättävä. Vaikka kadun varrella huutelevat ihmiset varmasti tarkoittavat hyvää, tällaisen lapsen kanssa siitä on lähinnä harmia. Ja yltiösosiaalinen lapsi löytää myös helposti kavereita, joiden kanssa juosta ympäri ämpäri ravintolaa, rantaa, hotellia, ties missä.

Mutta Bella?

Miika lähti viisi minuuttia sitten paatilla kohti Amedia, eikä tyttöä näy missään? 

Lähden juoksemaan 25 kg painava rinkka selässä kohti rantaa ja huudan Bellaa. Kyselen onko kukaan nähnyt blondia kikkarapäätä pinkillä repulla? Joku lapsi on nähty menevän takaisin sataman suuntaan. Juoksen ja huudan. Ei näy tyttöä vaikka olen lähes satamassa takaisin - lähden juoksemaan takaisin.

Juoksen hiki valuen tietä takaisin pohjoiseen. Rinkka alkaa painamaan, se hidastaa vauhtia. Jätän sen eräälle dive shopille ja huudan että haen ne kohta, minulta on kadonnut lapsi. Aivan sama jos joku ne siitä pölliikin. Juoksen yllättävänkin kovaa läpyköissäni ja huudan Bellaa, menee ehkä minuutti, ja ihmiset alkavat viittomaan vaan eteenpäin, ymmärtävät että on hätä ja että lapsi on kadonnut. Jatkan kyselyä, ja huutamista, henkihieverissä, hiki valuu pitkin paitaa, ja mietin mitä v****a täällä pitäisi tehdä jos lapsi katoaa? Miika on paatilla matkalla Amediin eikä mitenkään puhelimella tavoitettavissa, poliiseja täällä on vain nimeksi. Huudan ja juoksen, juoksen ja huudan. Mielessä pyörii Madeleine McCann ja kaikki kauhutarinat mitä olen koskaan kuullut lapsien katoamisesta.

Ihmiset viittovat eteenpäin ja paikallinen antaa pyörän alle. Aikaa on mennyt vajaa 10  minuuttia. Poljen eteenpäin kunnes vastaan tulee kaksi naista, joista toisella on kädessä pinkki reppu, toisella sylissä pieni blondi tyttö, joka itkee hysteerisenä.

Siinä meillä menee hetki, halata pitkään, pitkään, pitkään.

Kestää 10 minuuttia kävellä takaisin kamojen luokse. Matkalla kaikki taputtavat ja hymyilevät, huutavat Bellaa. Muutama länkkärinainen tulee kertomaan että yrittivät pysäyttää itkevää ja juoksevaa tyttöä siinä onnistumatta. Bella pitää tiukasti kädestä kiinni ja nikottelee itkusta. Seuraavat päivät Bella ei karkaa minnekään vaan pysyttelee hyvin lähellä, ilman pyyntöjä.

Kun ollaan lähdössä Balilta Australiaan, sanon Bellalle taksissa ettei kentällä saa sitten juosta minnekään.

Tyttö sanoo "Niin, ettei käy niinkun siellä saarella. Se ei ollut kivaa."

Niinpä.


Kun me kävellään kaikki se kolme päivää Trawanganin kaduilla satamasta pohjoiseen, kaikki tervehtivät iloisesti Bellaa nimeltä.

Ihmiset Trawanganilla ovat ystävällisiä, todella hymyileviä, ihan kuten Airillakin. Heillä on halu saada turistit viihtymään. Trawangan on Gili -saarista suurin paitsi maantieteellisesti, myös asukasmäärältään ja palveluiltaan. Saaren ympäri menevä tie ei ole samanlainen kinttupolku kun Airilla tai Menolla, vaan tätä voi jo kutsua tieksi. Hevoskärrit ajelevat pitkin katuja, milloin kuljettaen tavaraa, milloin turisteja. Ihmisiäkin on paikotellen niin että joutuu väistelemään enemmänkin. Enimmäkseen pari-kolmekymppisistä nuorista koostuva turrejengi hengailee dive shopeilla tai rantaravintoloiden ja kahviloiden säkkituoleilla. Ihanan näköisiä vaatekauppojakin täällä on, joskin hinnat ovat tietysti Baliin verrattuna korkeat, eikä meidän rinkkoihin edes mahtuisi enää yhtään enempää kamaa. Gili Trawanganin saarihenki on niin erilainen Airiin ja Menoon verrattuna.

Satama-alueen ympärille keskittyy kaikista menevimmät paikat, joista löytyy iltaisiin hyvät bileet niitä kaipaaville. Iloisena yllätyksenä saarella on myös Night Market, josta saa erinomaista ruokaa passeliin hintaan katukeittiöistä. Bella, minä sekä Trawanganille saapuneet kanukit Hichem ja Caitlin vietettiinkin mukava ilta siellä yhdessä.

Kun Trawanganilla kävelee tarpeeksi pohjoiseen, tai toiselle puolelle saarta, ei tarvitse ihmisrysissä väistellä, vaan meidän hotellialue ja tieosuus olivat todella hiljaisia. Saatiin nauttia myös todella hyvätasoisesta majoituksesta sopuhintaan - sen verta hiljaista saarella näytti olevan, ainakin pohjoisemmassa että hinnat olivat hyvin neuvoteltavissa. Rantaravintoloissa ei illastakaan ole niillä suunnilla ihmisiä kuin nimeksi. Illallista syötiin kolmen muun turistin kanssa hotellin viereisessä paikassa.

Trawnganin ranta on kaikkien Gilien rannoista kaikista heikoin - korallit eivät heti rannalta näyttäneet ainakaan hotellin edestä kummoisilta ja koko rantaviiva on täynnä veneitä päivisin. Monella hotellilla on allas, joten uimisen voi hoitaa sielläkin ja vaan nauttia rantanäkymistä. Koska meillä oli vain kaksi yötä ja kolme päivää saarella ja olin kaksin Bellan kanssa, en voi väittää kokeeni saarta mitenkään kokonaisvaltaisesti.  Hengailtiin poolilla, rannalla, käytiin joogassa, pyöräiltiin vähän. Treffattiin Australian vuoden jälkeen kotimatkalla oleva kaverin pikkusisko Sarkku ystävineen, sekä Hichem ja Caitlin (tuttuja Gili Menon postauksesta).

Trawangan eläytyy kyllä edelleenkin hyvin siihen maineeseen, minkä se 80- ja 90-luvulla sai bilesaarena, mutta on täällä muutakin - niitä rantoja ja kivoja hotelleja, kelpo ravintoloita. Tämä saari toimii parhaiten niille jotka kaipaavat iltamenoa biitsien lisäksi, Gili Air taas niille jotka kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa mutta myös palveluita, ja Gili Meno taasen soveltuu parhaiten niille jotka vain haluavat rauhaa. Kolme saarta vierekkäin, kaikki omalla tavallaan paratiiseja, ja kaikki niin erilaisia.

Minkä sinä valitsisit?

Lue myös aiemmat postaukset Gili Airista sekä Gili Menosta.