maanantai 27. huhtikuuta 2015

Viagraa, marihuanaa, kokaiinia, maksullista seksiä - paratiisista löytyy jokaiselle jotakin

Kävelen Bellan kanssa viitisen metriä Miikan edellä. Väkeä on Balin Legianin kaduilla muutenkin, joten meitä ei tajua välttämättä samaksi seurueeksi.

"Madam, you like this shirt, you come see I have many color inside, also for your kid! You need taxi madam! I have many pearls, you come inside and see, ma'am!", huudetaan minun ja Bellan perään.

Vähän hiljaisemman miesäänen kuulen takanani muutaman sekunnin päästä.

"You like some weed, boss-sss? No? I have ladies, very cheap you like happy ending bossss? Viagra? Cocaine? I have everything."

Kello on vähän jälkeen puolen päivän ja olemme matkalla lounaalle. Miika tulee edelleen viitisen metriä meidän perässä.


Indonesia on aina jaellut reilulla kädellä tuomioita huumeista ja huumeiden väärinkäytöstä. Sitä ei uskoisi kun varsinkin aussituristien suosiossa olevassa kohteessa, eli Balilla kävelee tropiikin kaduilla ja teillä. Lokakuussa 2014 valtaan astunut presidentti Joko Widodo on tiukentanut paitsi viisumirajoituksia, myös tuomioita ja pannut täytäntöön kuolemantuomittujen teloituksia. Huumeista voi saada herkästikin kuolemantuomion, joskin paljon riippuu paitsi syntyperästä, myös ihonväristä ja kyvyistä lahjoa viranomaisia. Aiemmin kuolemantuomittuja - varsinkin länsimaalaisia - teloitettiin harvoin. Nyt uutisia teloituksista on virrannut länsimaisten medioiden uutisiin.







Olemme snorklausretkellä Gili Menolla. Aivan mahtava päivä takana, snorklausta kilpikonnien kanssa, kauniita koralleja, aurinko paistaa ja vesi on turkoosia. Olemme paratiisissa. Olen jo noussut veneeseen Miikan yhä snorklatessa kauempana ja vahdin kun Bella jää sukeltelemaan veneen viereen räpylät jalassa sillä välin kun muut ryhmästä ovat vielä korallien kimpussa. Myös veneeseen nousseen hollantilaisen perheen kanssa jutellaan siitä miltä lapsiperheiden arki näyttää kotimaissamme. Snorkkeliretken veneen miehistö näplää puhelimiaan ja soittelee puheluita.

"Crystal. Yessss. Yes I picked up 30 kg. See you in the evening."

Hollantilainen äiti havahtuu keskustelustamme ja sanoo paatin perämiehelle ettei metamfetamiini tee kenellekään hyvää.

"I never use myself. I only tried two times, and that shit is crazy! I just do weed, but I'm a big dealer, I just picked up a big load a few weeks ago."

Tämän jälkeen diileri, hollantilainen äiti, toinen hollantilainen turisti ja minä juttelemme keskenään Gili -saarten huumetilanteesta. Tai pikemminkin me kyselemme ja perämies vastailee ihan avoimesti. Fiilis on jotenkin ihan surrealistinen.









Gili Trawangan löydettiin ensimmäisten turistien toimesta 80-luvulla. Mentäessä kohti 90-lukua ja sen aikana Gili -saaret tunnettiin bilesaarina sekä laajasta huumetarjonnastaan. Kaikkea oli saataavilla. Turismin kasvaessa saarella jatkuivat bileet, mutta huumetarjontaa kaventui. Jossain välissä Indonesian poliisi päätti laittaa saarelle 5 poliisia vartioimaan tilannetta. Muistettakoon silti että Indonesia sijoittuu sijalle 107. kaikista mukana olleista 175:stä maasta Transparency Internationalin vuoden 2014 vertailussa. Vertailun vuoksi, Suomi on sijalla 3. Tutkimuksessa verrataan eri maiden korruptiotasoa, muun muassa siis läpinäkyvyyttä, viranomaisten toimintaa ja luotettavuutta oikeudenmukaisuudessa.

Trawanganilla tarjontaa huumeissa on, Gili Airilla ei paljoakaan vaikka saaren sisämaassa ihan vakiasiakkaita on jonkin verran ja taikasieniä saa halutessaan ostaa ravintoloista, jotka niitä ihan kyltein mainostaa. Airilta on kuulemma jopa karkoitettu turisteja saaren vanhimpien toimesta huumeiden käytön takia. Gili Menolla huumeisiin ei kuulemma törmää lainkaan, vaikka etsisi. Gili Air ja Gili Meno näyttäytyvät tavalliselle turistille juuri sellaisina paratiisipaikkoina kuin kuvissakin. Kukaan ei riehu missään piripäissään, rannat ovat valkoisia, kauniita ja puhtaita, ihmiset ovat ystävällisiä, kaikki tuntuu turvalliselta eikä kukaan pakota vetämään viivoja nenään missää, ihan niinkun ei Suomessakaan ellei tämän harrastuksen pariin erityisesti hakeudu.

Paratiisissa aurinko paistaa ja mieli lepää.

Autan Bellan takaisin veneeseen ja kohta sinne tulevat myös muut snorklaajat ja jatkamme matkaa. Päivä lipuu kohti loppuaan.






Kun Thaimaassa oleillessamme luin Balin pahamaineisesta vankilasta Kerobokanista kertovan kirjan - Hotel Kerobokanin - jäin ihmettelemään miksi kukaan haluaa ottaa riskin jäädä huumeista kiinni Indonesiassa. Bali Nine -nimellä ristityn australialaisista nuorista koostuvan yhdeksikön huumerikoksista annetut kuolemantuomiot ovat puhuttaneet paitsi ausseissa, myös muissa länsimaisissa medioissa.

Näin nuorten tarina meni: Australian viranomaiset tiesivät yhdeksikön vievän normaalia suuremman lastin huumeita Balille, päästivät kaikki nuoret lähtemään maasta ja ilmoittivat asiasta Indonesian rajavartiostolle. Nuoret otettiin kiinni ja kaikki tuomittiin. Yhdeksän nuorta tarjoiltiin hopealautasella oman maan viranomaisten toimesta suoraan suden suuhun. Indonesian uusi presidentti on nyt vuosien jälkeen asettanut ne Bali Ninen kaksi nuorta aikuista, jotka saivat tuomionsa pahimman kautta, kuoleman pikajonotuslistalle - teloituksia pannaan täytäntöön. Tällä hetkellä kaksi kuolemantuomittua on siirretty vankiloihin, joissa tuomioita pannaan täytäntöön.

Muut kanssarikolliset tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistuksiin, osa elinkautisiin. Indonesiassa elinkautinen on todellakin elinkautinen.

Diplomaattiset suhteet maiden välillä ovat koetuksella. Osa australialaista on gallupien mukaan sitä mieltä että tuomiot ovat oikeudenmukaisia, osa ovat järkyttyneitä tuomioiden täytäntöönpanosta.



Huhutaan ettei Indonesian tuomioistuin ole erityisen tasapuolinen ihonväristä ja kotimaasta riippuen. Jos nämä aussit olisivat olleet kotoisin vaikkapa Nigeriasta, he tuskin sinnittelisivät vielä hengissä missään Indonesian vankiloista. Maassa toimitaan tuomioiden suhteen ilman selkeää linjausta, joten pienikin määrä hallussapitoa väärällä taustalla tai kansalaisuudella saatta tuoda kovimman rangaistuksen.

Vuosina 1999-2014 Indonesiassa on teloitettu yhteensä 27 ihmistä joista 21 ulkomaalaisia. Vuonna 2015 teloituksia on jo 16, joista 14 ulkomaalaista. Ulkomaalaisista teloitetuista suurin ryhmä on ollut syntyperältään nigerialaisia. Kaikki ulkomaalaiset teloitetut ovat saaneet tuomionsa huumeista. Linkin takana olevasta graafista näkee miten teloitukset ovat jakaantuneet maakohtaisesti. (lähde: abc:n uutinen )

Kun kysyn snorkkeliretken veneen perämieheltä eikö mahdollisuus kuolemantuomiosta pelota hän naurahtaa.

"Everybody dies at some point."


Paratiisissa kaikki on ostettavissa. Hotel Kerobokan -kirja vihjaa että heroiinia salakuljettava länkkäri, joka tarpeeksi ajoissa tajuaa lahjoa viranomaistahot saatta selvitä vähälläkin. Jopa korkeimmassa oikeudessa on ilmeisesti täysin mahdollista päästä vedenpitävästä todistusaineistosta huolimatta rangaistuksetta tai pienellä rangaistuksella - mutta siihen tarvitaan rahaa jo ullanlinnalaisen yksiön verran. Jos juttu on päässyt jo julkisuuteen hinta on kovempi.






Istumme yhdellä Gili-saarista katsomassa huikaisevan hienoa auringonlaskua. Taustalla soi musiikki. Omistaja on raahannut meille baarin avoimen rakennuksensa sohvalta patjan ja säkkimäiset tyynyt valkoiselle hiekkarannalle istuinpaikaksi, kun säkkituolit olivat jo kaikki varattuja. Laineet liplattavat hiljaa, käyn vielä Bellan kanssa uimassa lämpimässä ja matalassa turkoosissa rantavedessä. Jossain kaukana aurinko värjää Balin Mount Agungin tulivuorelle punaisen ja oranssin taustan, pilvet hohkaavat lilana.

Isolle patjalle meidän viereen istuu brittityttö ja saksalainen poika, jotka puolella korvalla kuulluista jutuista päätellen ovat äskettäin tavanneet. Urheilullisen näköinen naapurintyttö lähtee käymään jossain. Puolentoista metrin päässä meistä patjalla poika juttelee paikalle ilmestyneen paikallisen miehen kanssa sillä välin kun me syömme todella herkullisia annoksia ja vetelemme vihersmootheja. Siinä keskellä rantabaarin hiekkaa vaihtaa ensin läpinäkyvä isompi pussi täynnä kuivatun basilikan näköistä haketta omistajaa, ja muutaman sanan jälkeen kaksi pienempää pussia valkoista pulveria. Setelit lipuvat kädestä toiseen. Hetken kuluttua tyttö palaa takaisin rantasohvalle, ja jatkaa keskustelua pojan kanssa siihen mihin kuvitteli sen jääneen. Me nousemme maksaaksemme laskun ja lähteäksemme kohti hotellihuonetta.

Aurinko heittää viimeiset säteensä punaiseksi värjätyllä taivaalla ennen kuin laskee kokonaan. Gili Trawanganin poliisit selvittelevät todennäköisesti kaukana jossain jotakin turisteihin kohdistettua pikkuvarkautta.


Paratiisissa kaikki hyvin.





34 kommenttia:

  1. Hieno ja tärkeä kirjoitus. Hyvä, että tällaisessa rennossa ja hyväntuulisessa matkablogissa tartutaan myös maailman epäkohtiin. Kaikki kun ei tosiaan ole pelkkää paratiisia, vaikka pinnalta siltä näyttäisikin. Hurjia nuo Indonesian tuomiot ja jotenkin hämmästyttää, että Australian viranonomaisten toiminta. Huumeet ovat valtava ongelma ja etenkin niihin liittyvä rikollisuus. En silti ole varma onko kuolemantuomio oikea rangaistus, saati se, että tarjoillaan oman maan kansalaiset hopeavadilla.

    Tosiaan mielenkiintoinen postaus ja taustatiedot ovat aina ilahduttavia. Jään silti huume-postausten sijaan innolla odottamaan kertomuksia Uudesta-Seelannista, kunhan ennätätte sieltä raportoida! :) -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli jotenkin niin räikeä vastakohta sille paratiisikuvalle, mikä on toisaalta myös täysin totta. Asioilla on monasti kaksi puolta.

      Uutta-Seelantia ja Australiaa on jo parinkin postauksen verran lisää täällä, joten paljon myös sitä matkatarinaa mitä kaipailet! Kivat kun olet mukana matkassa Janni! ♥

      Poista
  2. Nyt oltiin asian ytimessä! Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus, sain kulumaan tämän parissa niin kauan että kahvilan tarjoilijan mielestä mun drinksu ois juotu varmaa jo kuus kertaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon sain aikaa kulumaan tän kirjoittamiseen ja pohtimiseenkin - ylipäänsä sitä julkaisenko tämän vai en - joten tosi kiva kuulla että on herättänyt ajatuksia ja tämä on jaksettu lukeakin!

      Ilmaisen wifin perässä laukkaavat travellerit täällä puolen maan tuppaavat myös saamaan vinoja katseita ravintoloiden tarjoilijoilta... Kiitos kun kommentoitkin tätä vakavampaakin aihetta ida! ♥

      Poista
    2. Kun aloin lukemaan tätä ajattelin että kuinka siistii on että jollain munaa kirjoittaa myös tälläistä! Teksti on mielestäni ajatuksella ja huolellisesti kirjoitettu ja se tarkastelee asioita rehellisistä näkökulmista... Pidetään siis ne tarjoilijat edelleenkin tiukilla ;D

      Poista
  3. Kiitos hyvästä jutusta! Erityisen mielenkiintoisen näkökulman toi tuo perämiehen kommentti 'everybody dies...' Kuvastaa hyvin maailmankatsomuksellisia eroja. Erot voi olla toki ihan yksilöiden välisiä, mutta näkisin näissä laajempiakin alueellisia jakolinjoja vaikkapa kuolemantuomioihin liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis kun luit ja kommentoit tätä!

      Matkalla huomaa miten eri tavoin asioihin suhtaudutaan, ja miten jokainen kansallisuus maailmassa elää omassa kulttuurikuplassaan. Ilmeisesti voiton mahdollisuus oli potentiaalista tuomioriskiä houkuttelevampi.

      Poista
  4. Nämä ovat tärkeitä ja yllättäviäkin juttuja, joihin turistien pitäisi kiinnittää huomiota. Aasiassa etenkin näihin huume ja prostituutiojuttuihin on tullut törmättyä ja kuolemantuomioita tullut selattua mediasta. Siihen on hankala ottaa kantaa, onko se hyväksyttävää vai ei, mutta ainakin pistää miettimään. Kiva lukea tällaisia totisempia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin ei välttämättä aina törmää, rippuuen vähän miten ja mihin matkustaa. Vaikeita asioita välillä käsittää.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus ja todella räikeitä vastakohtia. Paratiisi ja avointa huumekauppaa. On se hurjaa miten niitä voikaan kaupitella. :( Me emme ole Indonesiassa koskaan käyneet, mutta esimerkiksi Karibian saarilla on myös tultu ihan avoimesti kyselemään haluttaisiinko pilveä. No ei haluta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monessa pienemmässä paikassa huumeet ovat aika yleisesti tarjolla. Hämmästyttää jotenkin se miten ollaan valmiita ottamaan riskejä kun kuitenkin riskinä on menettää oma henkikultansa.

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus ja hyvä kun postasit tämän. Monissakin maissa näkee näitä räikeitä vastakohtia, jotka pistävät miettimään. Itsekin muistan törmänneeni Balilla tuohon huumekauppaan ja sen avoimuuteen. Menee vaan kylmät väreet. Huumeet ovat valtava ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tosissaan generoi aika paljon muutakin ongelmaa kuin pelkästään tuon käytön. Avoimuus riskit tietäen on todella hämmentävää.

      Poista
  7. Huh huh, mitä tähän edes osaa kommentoida. Ei pysty ymmärtämään miksi pitää hakea kicksejä huumeista, kun maailma on tosi kaunis ja jännittävä paikka ilman niitäkin. Sääliksi käy myös nuoria, jotka uteliaisuutta kokeilevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoret saatetaan vielä useimmiten pistää ihan tahallaan ansaan, josta saattaa olla aika kovakin maksu pienestä kokeilusta. Joillekin ei riitä kicksit siitä hienosta elämästäkään.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen postaus. On todella ristiriitaista kun paratiisimaisemiin yhdistyy jotakin niin kamalaa, mitä huumeet minulle ja monelle muullekin edustaa. En oikein meinaa osata edes sanoa tähän mitään muuta. Todella hyvin kirjoitettu juttu ja kaikessa kamaluudessaan erittäin mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paratiisillakin on usein kääntöpuolensa, vaikkei sitä aina haluaisi uskoakaan.

      Useimmitenhan nämä asiat eivät mitenkään hyppää silmille ihan tavan turrelle, joskin juuri tuolla Balilla niin tapahtuu. Gili -saaret ovat aivan upea kohde, eikä siell kukaan pakota mitään tekemään mitä ei halua. Airilla ja Menolla näitä juttuja tuskin edes huomaa.

      Poista
  9. Onpas avointa! Bella on vielä niin pieni, ettei varmaankaan huomaa mitään ikäviä juttuja? Voisin kuvitella, että oma 11-vuotiaani jo kiinnittäisi huomiota moniin asioihin, varsinkin kun osaa englantia ja on muutenkin tuommoinen pohdiskelevainen luonne, mutta 8-vuotias Pikkusisko olisi varmasti niin keskittynyt koiriin ja muihin juttuihin, ettei varmasti tajuaisi tuon taivaallista mistään aikuisten jutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bella ei näistä ymmärrä hölkäsen pöläystä ja hyvä niin. :) Vähän vanhempi lapsi varmaan saattaisi asian huomata, varsinkin jos on mitään taustatietoa aiheesta. Miten muuten olet ajatellut selittää näitä ilmiöitä matkoilla lapsille?

      Poista
  10. Mahtava ja samalla tosi pysäyttävä postaus, kiitos tästä. En vaan pysty käsittämään Indonesian päätöstä teloittaa nämä vangit.. Onneksi säästivät edes sen yhden naisvangin, joka mahdollisesti on ihan syytön muutenkin :(. On ehkä pelottavin skenaario ikinä, että joskus itse joutuisi siihen tilanteeseen, että joku onnistuisi ujuttamaan omaan laukkuun jotain huumeita :/. On niin väärin, että henkilö, joka on itse uhri, saattaa päätyä tällaisessa maassa loppuiäkseen vankilan tai pahimmillaan joutua teloitettavaksi. Huh. Paratiisissa todellakin on varjoja. Ja on hienoa, että niistä puhuataaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ongelmia kai harvemmin tulee jos niihin ei itse hakeudu. Etenkin Aussien viranomaisten toiminta hämmästyttää tässä aussinuorten tapauksessa. Olisihan ne voitu laittaa häkkiin kotimaassakin ilman että henki olisi lähtenyt.

      Poista
  11. Paratiisin varjot valoon. Näitä eivät kaikki välttämättä ajattele, ellei asioista pidetä ääntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niin. Eikä monet siihen edes törmää eikä siksi suo ajatustakaan.

      Poista
  12. Hyvin oli ristiriidassa kuvat ja asia toistensa kanssa eli paratiisissa kaikki hyvin :-) Kauniiden kuvien alla on myös aina tarinan toinen puoli. Ajankohtainen ja mielenkiintoinen postaus, kun viime viikolla teloitettiin Indonesiassa yhden huumeiden salakuljetuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla juuri nämä tapaukset mistä kirjoitinkin. Valitettavasti pahin kävi nyt toteen. :/

      Poista
  13. Aivan loistava kirjoitus! Mä en vaan voi ymmärtää miten turistit - kuten tuo saksalainen poika - riskeeraa oman elämänsä tuolla tavalla, kun tuskinpa kenellekään on epäselvää mitkä seuraamukset voi tuolla päin maailmaa olla huumeiden hallussapidosta. Olen kuullut tarinoita, että Aasiassa poliisi on "löytänyt" reppureissailijoilta huumeita, eli todellisuudessa lavastaneet tilanteen ja vaatinut rahaa. Eikä auta muu kuin maksaa, tai muuten heilahtaa häkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia tapauksia taitaa valitettavasti olla aika paljon. On hyvä ymmärtää mihin itsensä pistää jos tuohon hommaan lähtee mukaan, jo ennen kuin mitään tekee, sillä hinta voi olla aika kova maksettavaksi.

      Poista
  14. Kiitos Gia ajatuksia herätävästä artikkelistasi. Kun aiemmin luin postauksiasi Gililtä ja ihastelin ottamiasi kuvia, ei tullut mielenkään pohtia, mitä tämä pieni paratiisisaari pintansa alla kätkee. Nyt tiedän paremmin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gili Air ja Gili Meno ovat aika vapaita tästä, suurimmat ongelmat ovat Gili Trawanganilla. Missään ei kuitenkaan ketään pakoteta kamaa käyttämään, eikä oheisongelmia ainakaan vielä ollut näkyvissä missään. Iltameiningeistä en tosin osaa sanoa, sillä ne jätettiin kokeilematta.

      Poista
  15. Luin tämän jo aikaisemmin ja olin miettimässä jotain kommenttiakin, mutta sitten peruutin, jotenkin aihe oli niin luontaantyöntävä.
    Bali on ollut meillä ToTravel -listalla jonkin aikaa, mutta tämä lähinnä laskee sen sijoitusta sillä :-(
    Inhottavan tuntuista ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bali on muutenkin aika turistoitunut, sieltä kannattaa hakeutua muualle. Onneksi kukaan ei pakota mitään käyttämään, ja lieveilmiötkin ovat muualla kuin Balilla pieniä tai jopa olemattomia. Kannattaa vaan valita paikkansa oikein, niin Indonesia on oikein hieno maa.

      Poista
  16. Tämä on niitä matkailun – ja elämän – varjopuolia, joita ei haluaisi nähdä, mutta joilta silmien sulkeminen taas olisi itsepetosta. Kiitos, että toit esille myös matkailun tämän puolen, hyvä, ajatuksia herättävä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkailu avartaa näkemystä koko maailmasta, ja siitä millaista elämä voi olla. On etuoikeus saada kertoa siitä myös muille.

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!